Liekö sitten sekin idealistista unelmaa, että löytyisi joku sellainen oikea tyyppi, jonka kanssa voisi elää haamaan tulevaisuuteen asti. Kaunis ajatushan se on. Ihminen vaan kun onneksi ja epäonneksi muuttuu ja muovautuu läpi elämänsä, harmittaa jos muovautuu liian erilaiseksi tai tajuaakin haluavansa jotakin muuta, taas menee sukset ristiin.
Varmaan turhaa ressiä tämäkin. Tässä ketjussa on kyllä ollut nyt niin hyvää pohdintaa ja ajatuksia herätteleviä lisäyksiä.
Outtaan itseni nyt hirveän lällynä romantikkona ihan julkisesti sanomalla että mä kyllä uskon siihen.
Se miten näen asian on että jos kumpikin tukee toisiaan muuttumisessa ja kehittymisessä, niin sehän on ratkaisu väljähtyviin suhteisiin, eikä mikään uhka. Siis silleen että voi rakastu samaan ihmiseen uudestaan kun siitä löytää uusia puolia. :> Vastaavasti sit taas ihmiset jotka ei halua kehittyä tai muuttua vaan jumittavat eivät joo varmaan ole sopivia muille kuin toisille samanlaisille. Näen siis että oikean ihmisen kanssa sitä muovautuisi ja muuttuisi yhdessä eikä erikseen.
Toki jos vaikka aloittaa monosuhteena ja toinen päättää myöhemmin että haluaakin olla poly, niin eihän se tule toimimaan. Mut varmaan tonkin voi välttää tutustumalla tarpeeksi etukäteen, sekä itseensä että toisiinsa.
Eikä siis siinä ole mitään vikaa jos on poly, tuo vaan noin esimerkkinä. Mä tsemppaan ja fanitan kaikkien ihmisten rakkautta ja merkityksellisyyksiä niiden muodosta riippumatta!
