Onko vanilja kirosana?

[Kolumnisti]

Onko vanilja kirosana?


Olen törmännyt foorumin joukkoviestintäalustoilla lukemattomia kertoja julistukseen: “Ei enää koskaan vaniljaa!” Kyyninen ääni päässäni toteaa tuolloin ohuesti “Yeah, right...” Toisinaan kuitenkin mietin aihetta hieman syvemmin. Työnnän käteni töhnään ja nuuhkin oikein kunnolla. Miksi ei vaniljaa? Miksi perus pususeksi on ajatuksena niin kamala? Olen huomannut, että julistus tulee usein vasta eronneilta, juuri pervojunan kyytiin hypänneiltä, jotka ovat päässeet maistelemaan ensimmäisen lusikallisen kinkyilyn valtaisasta juustokakusta. Voiko ollakin niin, että vaniljanpelko onkin vaniljan yhdistämistä johonkin vielä käsittelemättömään asiaan edellisessä suhteessa? Jos aiemman kumppanin kanssa makkarissa haisi hengenvelttous ja lahna, eikä kipinästä ollut tietoakaan niin onhan se ihan normaalia, että aivot yhdistävät koko vaniljan käsitteenä jäätelön lisäksi huonoon seksielämään. Ehkei vanilja ole meitä kaikkia varten, mutta kannattaako senkään kamaluutta julistaa ennen aikojaan?

...mikä viekin meidät seuraavaan aiheeseen…

Vaniljan kinksheimaus. Liekkö sekään ihan fine… Mutta kuitenkin sitä tulee monessa paikassa vastaan! Jostain syystä jotkut ovat niin kinkykuplassaan, että kokevat oikeudekseen julistaa sen ulkopuolella olevan seksuaalisuuden huonommuutta. Ja taas minä mietin, että mitä ihmettä. Jos joku sanoisi kinkyyden olevan syvältä ja ällöttävää (niin kuin se kyllä joskus onkin...) niin eihän sekään olisi mukavaa. Pohdin toisinaan, että miksi pieni väestönosalla on niin kova tarve dissata valtaväestöä. Eiväthän he tee mitään väärää vaikka heille villi meno tarkoittaisikin pinkkejä karvakäsirautoja ja sormivibraa. Asenteet ja ihmisten käsitys seksuaalisuudesta on avautunut ja laajentunut huomattavasti parin vuosikymmenen aikana, mutta eihän se silti tarkoita että se tuttu ja turvallinen rakastelu sunnuntaisin saunan jälkeen menisi pois muodista. Eihän se voi mennä koska edelleen suurin osa väestöstä tykkää seksistä ilman kipua ja ylimääräisiä rensseleistä. Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että sheimaamine ylipäätään johtuu enemmänkin sheimaajan heikkoudesta ja epävarmuudesta kuin kohteen huonommuudesta. Jokainen voi vaniljaa sheimatessa siis vilkaista peilistä sitä omaa identiteettiään, ehkä se koittaa kertoa jotain… Voisin lisätä tähän sen perinteisen ja kuluneen lauseen “Tää nyt on vaan mun mielipide”, mutta kyllähän te sen jo tiedätte. Onhan tämä sentään kolumni.

Jos mietitään sitten, että missä menee kinkyn ja vaniljan raja. Luin kerran keskustelua, että ei voi olla kinky jos ei toteuta kinkyyttään. Ja miten 2020-luvulla on mahdoton ajatus, että joku ei voisi, tai haluaisi, niin tehdä. Taas karkaa se “Yeah, right...”. Sanoisin, että syitä on yhtä monta kuin kaappikinkyäkin. Monet jakavat kokemuksen, jossa kinkyt piirteet ovat alkaneet näkyä jo hyvin nuorena. Toiset taas ovat huomanneet kepin kiinnostavan vasta vanhempana. Miten siis ajautua tilanteeseen, jossa ei voi olla kinky ulospäin? Haluaisin kirjoittaa kappaleen yhteiskunnan luomista normeista, uskonnoista, häpeästä sekä muista ulkopuolisista paineista. Mutta asiahan voi olla niinkin yksinkertainen kuin, että päätös tulee sisältä. Kun on löytänyt elämänsä rakkauden, perustanut perheen, ottanut talolainan ja rakennuttanut ison omakotitalon pienelle tontille lähiöön, voi tuntea tyydytystä elämässä jo niin monella osa-alueella, että pervot fantasiat voivat tuntua merkityksettömiltä. Ne voivat olla haaveita ja unelmia, mutta silti jo nykyisyyden tehdessä onnelliseksi, niitä ei kannata lähteä toteuttamaan. Toisena esimerkkinä nousee mieleen tietenkin se 67-vuotias peräkylän yksinäinen vanhapoika, joka ei koskaan ole saanut pukeutua kumiin, koska kunnon ihmiset nyt eivät pukeudu kumiin. Kunnon ihmiset tekevät töitä pellolla 15 tuntia päivässä ja menevät sitten lypsylle. Pienillä paikkakunnilla asenteet ovat jyrkkiä mutta onneksi on netti. Entä jos esimerkkien henkilöt viettävät aikaa chateissa, kanavilla ja feteissä keskustellen ja nauttien kanavasta, jota pitkin olla vapaasti mitä on, ovatko he vähemmän kinkyjä kuin ne, jotka pystyvät toteuttamaan seksuaalisuuttaan avoimesti? Missä se raja menee? Ja miksi skenessä aktiivisesti mukana olevat yksilöt kuvittelevat voivansa vetää sen kaikkien puolesta? Tai miksi sitä edes pidetään tärkeänä? Sanoisin että rajojen vetäminen ja ihmisten jakaminen porukoihin kertoo taas enemmän jakajan suhteesta itseensä kuin jaettavien todellisesta eriarvoisuudesta. Jokaisella meillä on kuitenkin oikeus määritellä itse raja oman toiminnan ja ajatusten mukaan.

Vielä yksi asia. Olin tuossa syksyllä hetken aikaa Tinderissä ja siellähän nyt tulee monen sortin hiihtäjää vastaan, kuten myös muita pervoja. Vaikka joillakin oli esittelytekstissä merkintä kinkyydestä, monelta se myös puuttui. Vasta keskustellessa selvisi, että tuossahan on toinenkin pervo. Jotenkin kuvittelisin, että jos kinkyys olisi yksi ratkaiseva tekijä parisuhteen haussa, se lukisi siinä profiilissa. Mutta asia, jota en hoksannut kysyä heiltä on: kuinka tärkeä osa-alue pervous on parisuhteen muodostumisen kannalta? Jos vastaan tulisi täydellinen puolisoehdokas, jonka kanssa elämä natsaisi kaikilla osa-alueilla ja hän olisi vielä hauskakin, niin olisiko turn-off, jos hän olisi vanilja? Sanotaan, ettei toista voi muuttaa, ja uskon tuon pitävän paikkansa. Jos toisella ei ole taipumustakaan samaan suuntaan kuin itsellä, olisi väärin edes vaatia muutoksia. Jos elämä on muuten täydellisellä mallilla, olisiko se kamalaa mennä kaappiin ja alkaa vaikka nettirunkkariksi?

Jos taas hakee seuraa pervoreittejä, usein törmää siihen että tulee nähtynä vain listana fetissejä ja taipumuksia sen sijaan, että kohdattaisiin ihminen taustalla. Ja ei sekään niin kivaa ole. Jos satut olemaan vaikka alistava nainen voi käydä niin, että sinut nähdään useimmiten vain sen läpi. Yhteydenottoja tulee, mutta suurin osa on vain piiskan perässä eikä näe, tai halua nähdä, sinua ihmisenä muuten. Se ei välttämättä ole kovin mieltä ylentävää. Jos etsii pitkää, vakaata parisuhdetta, niin paljonko kannattaa joustaa muista ominaisuuksista jos ne fetissit natsaa? Kuinka iso rooli parisuhteessa kinkyilyllä oikeasti on? Yksisarvisen metsästys on suosittu kamppailulaji kinkyjen keskuudessa, mutta se on kovin suppeaa, jos keskittyy vain tähän pieneen joukkoon. Ja tarviiko sen olla loppujen lopuksi yksisarvinen? Jos ottaa sarven ja glitterin pois, jää edelleen jäljelle valkea ratsu jolla ratsastaa prinssi(tai prinsessa) Uljaan kanssa auringonlaskuun.

Ihmiset sekä koko ihmisyyden kirjo on aina ollut vahvasti mielenkiintoni kohteena. Näitä asioita on mukava pohtia ja toivon, että meistä kaikki pohtii myös. Vaikka kyse olisi vaan niistä vitun vaniljoista, niin kannattaa välillä kohottaa omaakin katsetta ja oikeasti miettiä, että onko sekään nyt oikeasti niin kamalaa. Ihmisinä me ollaan kuitenkin kaikki soutamassa samaa venettä. Kirkkovenettä. Ehe ehe.


Kirjoittaja: Chennai

[Kouluttaja]

Ei se kirosana ole.

Mutta voi vaan miettiä että kuinka monelle vanilja on se preferenssi pelkästään kulttuurillisen/uskonnollisen aivopesun ja ehdollistamisen takia.
Väitän et monelle opittu malli toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Ei enempää annettavaa tälle ennen ku pannu teetä nautittu.

[latexbun]

Itse en edes lähtisi nykyään erottelemaan pervoja vaniljoista, koska a) turhaa, b) joku nk. vanilja voi olla kunnon pervo mieltämättä itseään pervoksi, ja c) valtaosa pervoistakin pitää keskenään ihan samoista asioista, eivätkä he ole haluineen niin erikoisia kuin ehkä haluavat kuvitella olevansa.

[Subtle]

Minä olen yksi heistä, joka julistaa, että ei enää koskaan vaniljaa. Voisin varmasti elää ihan hyvin ilman kinkyä seksiä, ilman oman pikkuisuuden toteuttamista. Mutta se kyllä tuntuisi pidemmän päälle kurjalta, jos kumppani ei hyväksyisi minua kokonaisuutena. Pikku hiljaa kasvaisi katkeruus toista kohtaan, ja tämä sitten sen parisuhteen tuhoaisi. Toisena pointtina on se, että turhaudun suhteessa, jossa ei ole D/s aspektia. Sitten etsin sitä epätervein keinoin, provosoimalla toista kunnes tämä räjähtää, ja iskee nyrkin pöytään.

Minun kohdallani siis tämä julistus "ei enää vaniljaa" viittaa nimenomaan siihen parisuhteeseen kokonaisuutena, ei suinkaan seksiin. Ei minulla ole mitään vaniljaseksiä vastaan. Mutta parisuhde ilman minkäännäköistä D/s aspektia ei vaan toimi minulle.

Tärkeintä varmaan on, että henkilö itse tietää, mikä hänelle toimii, ja mikä ei, ja huomioi sen tehdessään valintoja oman elämänsä suhteen. En minä vaniljoita sheimaa, kukin tekee sitä, mikä itselleen sopii.

[SaRu]

Entäs ne (me..?) kinkyt joilla ehkä on jonkinmoinen kink herkkään, sormenpäillä tuottettuun kosketukseen?
Melko vaniljaahan sekin on.
Jopa niin, etten ole ennen tätä (enkä oikeastaan vieläkään) ääneen myöntänyt sitä. Ettei mene maine kinkynä joka ottaa piiskaa vastaan enemmän kuin moni pystyy antamaan 

Vaniljoiden kanssa jutellessa en ole kokenut tarvetta peitellä sen kummemmin mitään puoltani, mikäli puheet liikkuvat seksuaalisuuden saralla.
Mutta kinkyjen kanssa varon sanojani.
Useamman kerran olen itsekseni todennut, että avoimet kinkyt onkin monin tavoin kärkkäämpiä tuomitsemaan toisia(an).
Ehkä syyllistyn siihen itsekin, ajoittain.

Mutta mitä tulee parinmuodostukseen, niin mun on myönnettävä kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ilman tiettyjen kinky-juttujen olemassaoloa seksi ei vain ole riittävän hyvää tyydyttääkseen mut. Ja roihuvinkin rakkaus kuihtuu jos seksi ei tyydytä.
Joten mulla kinkyyskin kuuluu olennaisena osana parin etsintään.
Siihen vielä lisäksi rakkaus, hellyys, halit, pusut ja paijaukset, niin puhutaan suhteesta, josta ei puutu mitään.

[Neris]

Itse en edes lähtisi nykyään erottelemaan pervoja vaniljoista, koska a) turhaa, b) joku nk. vanilja voi olla kunnon pervo mieltämättä itseään pervoksi, ja c) valtaosa pervoistakin pitää keskenään ihan samoista asioista, eivätkä he ole haluineen niin erikoisia kuin ehkä haluavat kuvitella olevansa.

Tää kuvastaa ehkä munkin mielipidettä parhaiten! Jokainen on kumminkin yksilö näiden asioiden kanssa enkä mä koe että vaniljuus ja kinkiys sulkis toisiaan pois vaan ne voi elää rinnakkain. Eihän se voi niin mennä, että mun kinky puoli menettäisi validiutensa vaan sen takia, että saatan joskus (tai vaikka joka päivä, sillä ei pitäis edes olla merkitystä) haluta ihan vaan normaalia, rauhallista ja kivutonta seksiä.

Ei ne mun masokistiset ja kinkyt tarpeet katoa, vaikka joku mua välillä paniski hellästi pilluun ja lössöttelis mukavia siinä samalla! Vähän niinku niissä pehmis-jäätelöissä, ni musta paras maku on aina ollu nimenomaan se vanilja-suklaa kombo eikä ikinä pelkkä vanilja tai suklaa. Ne täydentää toisiaan ja vaikka harrastaisinkin vaan pelkästään kinkyä tai vaniljaseksiä vuosia putkeen ni ei se anna muille oikeutta evätä multa sitä toista vaihtoehtoa tai määrittää mun kinky/vanilja-arvoa. Riippuuhan se sen hetkisestä kumppanistakin minkä tyyppistä seksiä pystyy harrastamaan, mutta ei se silti poista sitä omaa preferenssiä tai tyyliä vaikka muita asioita tekisikin joskus tai vaikka useinkin.

Jokainen saa itse määritellä mikä on itselleen kinkyä ja mikä vaniljaa ja molemmista voi nauttia ilman että oma asema kinky- tai vaniljaseksiä harrastajana on uhattuna. Ei sen pitäis tän ihmeellisempi asia olla

[Fia]

Itse en edes lähtisi nykyään erottelemaan pervoja vaniljoista, koska a) turhaa, b) joku nk. vanilja voi olla kunnon pervo mieltämättä itseään pervoksi, ja c) valtaosa pervoistakin pitää keskenään ihan samoista asioista, eivätkä he ole haluineen niin erikoisia kuin ehkä haluavat kuvitella olevansa.

Hyvin samoilla linjoilla.

Itselläni tausta on semmoinen, että olen ollut pitkässä parisuhteessa, jonka lähtötilanne parinmuodostuksellisesti oli täysin "normaali" tai "vanilja". Kumpikaan ei siis mitenkään hakenut nimenomaan BDSM- tai kinky-henkistä seuraa, eikä kummallakaan ollut aiheesta isommin kokemusta. Erilaisista fantasioista ja haluista kuitenkin puhuttiin avoimesti, ja vähitellen paljastui että ainakin jotain fetissejä ja kiinnostusta kinkyilyyn löytyy molemmin puolin. Juttuja lähdettiin kokeilemaan pikku hiljaa, pitkälti vaniljaseksin "mausteena". Niitä mausteita vaan tuli sitten ajan mittaan matkaan enemmän ja enemmän.

Pikku hiljaa asioista piti myös ottaa vähän selvää ihan jo turvallisuussyistä ja skenen reunallakin käytiin hieman uittamassa varpaita vedessä. Tavallinen arkielämä toisaalta piti sen verran kiireisenä, ettei kinkylandiaan ollut mahdollisuutta sukeltaa pää edellä ja moni juttu jäi myös yhteisen fantasioinnin asteelle. Siitä mitä tehtiin myös muodostui hyvin omannäköinen sekametelisoppa, emme missään vaiheessa noudattaneet mitään "kaavaa" tai valmista mallia tässä suhteessa vaan vaikutteita poimittiin ihan mistä sattui huvittamaan.

Edelleenkään en tiedä, muuttuiko vaniljasuhde siis jossain vaiheessa kinkysuhteeksi. Tavallaan ehkä. Toisaalta mikään meidän välillä ei varsinaisesti koskaan muuttunut. Ei ikinä ollut semmoista päivää, että olis vaikka sovittu, että tästä lähin dynamiikka meidän välillä on jotain muuta kuin aiemmin. Oltiin hyvin "orgaanisesti" mitä oltiin.

Kyseisen yhteisen seikkailun päätyttyä traagisesti seinään, päädyin sattumien kautta puhumaan näistä asioista yhden kinkykonkarin kanssa. Hän määritteli minut ystävällisesti laatikkoon "courious light BDSM bottom". 😂 Olin siitä aluksi jopa hieman hämmentynyt, mutta totesin sitten, että no joo, vois kait se ollakin näin. Lakkasinko sitten siinä kohtaa olemasta vanilja? Vai olinko lakannut jo kauan aiemmin? Vai olinko koskaan?

Vanilja ei ole mulle kirosana, mutta vähän hassu sana kyllä. Nyt kun tiedän, mistä tykkään ja miksi sitä sanotaan, en ehkä enää hakeutuisi suhteeseen, joka on "pelkkää" vaniljaa. Toisaalta en voi kuvitella, että olisin suhteessa, johon ei kuuluisi hellyyttä, kutsuttakoon sitä nyt sitten "vaniljaksi", "jälkihoidoksi" tai miksi vaan.

"Vanilja" voi olla ihan toimiva sana vaikka sen indikoimiseen, että hei, nyt mä tarvin sitä, älä just nyt läpsi tai komentele mua tai sen paremmin konttaa nuolemassa kengänpohjiani vaan silitä ja halaa, ole hellä.

Mutta sanat on vaan sanoja. Ruusu tuoksuu yhtä ihanalta keksipä sille minkä nimen hyvänsä.

[Kouluttaja]

Ite oon ymmärtäny ton vaniljan lähinnä vaan seksuaalisessa merkityksessä. En niin että kinky sulkisi hellyyden/läheisyyden pois.
Vaan kuvaamaan nimenomaan pehmeää "rakastelua"/seksiä.
Okei kaikilla tuntuu olevan oma merkityksensä/laatikkonsa tolle sanalle.

[Griselda_80]

Kiitos kolumnista. Näin alistuvana naisena, joka etsii noita henkisiä kiksejä valta-asetelmasta, mutta jota ei kipu vois vähempää kiinnostaa saatika tulla niputetuksi köysiin, niin olen täällä baarissakin tuntenut itseni vähintään outolinnuksi. Mä olisin varmaan kaikista tyytyväisin parisuhteessa, missä seksi on vaniljaa, mutta se toteutetaan D/s-valtadynamiikalla. Silti miellän itseni hyvin voimakkaasti kinkyksi.

Kumppanin etsinnässä tämä on ollut aika ongelmallista, niin moneen kertaan mut on työnnetty laatikkoon "ei ainakaan sub". Mukavaa, että se tiedetään jo ensimmäisen keskustelun kautta.

Jatkan silti valitsemallani tiellä, vaniljaa vallan alla.

[Fia]

Ite oon ymmärtäny ton vaniljan lähinnä vaan seksuaalisessa merkityksessä. En niin että kinky sulkisi hellyyden/läheisyyden pois.
Vaan kuvaamaan nimenomaan pehmeää "rakastelua"/seksiä.
Okei kaikilla tuntuu olevan oma merkityksensä/laatikkonsa tolle sanalle.

Näinhän se on, ettei sanat juuri koskaan ole silleen eksakteja, että ne merkkais kaikille niitä käyttäville samaa tai edes suunnilleenkaan samaa asiaa. Oleellistahan olis, että ne ihmiset, jotka keskustelua käyvät, tietäisivät, mitä tietyllä sanalla tarkoitetaan tässä keskustelussa ja kontekstissa.

Kun keskustelua käydään kahden ihmisen välillä, tuo on vielä suhteellisen helppoa: "vanilja" voi muotoutua tarkoittamaan vaikkapa yhden ilmausta käyttävän parin välillä jotain, jonkun toisen suhdesykkerön tai kaveruston välillä jotain vähän muuta. Sit kun tullaan yhteen puhumaan asiasta isommalla porukalla, on hyvä hahmottaa, että se yksi sana voi tarkoittaa eri puhujille melko erilaisia asioita. Usein käsitteet on vielä silleen höttöisiä, että voi olla hankala itseskään määritellä kovin tarkasti, mitä kaikkia merkityksiä johonkin ilmaukseen itsellä liittyy ja mitä ei.

[Fia]

Itse käytän joskus myös ilmauksia "vaniljaelämä" ja "vaniljamaailma". Tarkoitan näillä sanoilla sitä oman elämäni osa-aluetta, jossa olen kinkynä "kaapissa" tai ehkä ennemminkin niin, että johon en koe kinkyyteni tai erityisemmin seksuaalisuuteni muutenkaan kuuluvan mitenkään. Normiarkea: työ- ja opiskelukuvioita, vanhemmuus- ja lapsijuttuja, tiettyjä kaveri/tuttavuussuhteita ja -sukulaissuhteita jne.

^Ei se "vanilja" tuossakaan suhteessa mikään kirosana ole. Käytän vaan ilmausta erottamaan tiettyjä elämäni osa-alueita toisistaan. Vaniljaelämän ja vaniljamaailman velvoitteet ja lainalaisuudet johtaa mun kohdalla esimerkiksi siihen, että tiettyjä juttuja pitää ottaa kinkyleikeissä huomioon. Sanotaan nyt vaikkapa suhteellisen anonymiteetin säilyttäminen skenessä tai se, ettei tietyille kehon alueille saa jäädä jälkiä yms.

Myönnän, että joskus tällaisessa puheessa voi ehkä olla vähän semmoinen sävy, että vaniljamaailma haittaa ikävästi "harrastusta", mutta tosi asiassa se "vaniljaelämä" on siis kuitenkin mulle sen verran tärkeää, etten halua sössiä sitä kinkeilyn vuoksi.

[hwyl]

Onko vanilja kirosana?
Ihmiset sekä koko ihmisyyden kirjo on aina ollut vahvasti mielenkiintoni kohteena. Näitä asioita on mukava pohtia ja toivon, että meistä kaikki pohtii myös. Vaikka kyse olisi vaan niistä vitun vaniljoista, niin kannattaa välillä kohottaa omaakin katsetta ja oikeasti miettiä, että onko sekään nyt oikeasti niin kamalaa. Ihmisinä me ollaan kuitenkin kaikki soutamassa samaa venettä. Kirkkovenettä. Ehe ehe.


Kirjoittaja: Chennai

Todella hyviä pointteja. Minulle pitkä elämä vaniljassa on tuottanut turhautuneisuutta, mutta on valtavasti ihmisiä joille se ei sitä tuota, ja jotka toteuttavat seksuaalisuuttaan ihan heille sopivasti. Noin muuten suhtaudun skeptisesti kovin selkeisiin raja-aitoihin ja yhteislöllisiin identiteetteihin. Totta kai kategorioita syntyy luonnostaan, kuten syntyy yhteisöjäkin, mutta silti tulisi säilyttää yksilöllisyyden ja lukemattomien variaatioiden kunnioitus. Omaan persoonallisuuteeni liittyy merkittävästi seksuaalisuuteni, johon merkittävästi liittyy halu dominoida ja konsensuaalisesti alistaa ja nöyryyttää seksikumppaneitani (heidän ja omaksi nautinnokseni). Mutta minuun liittyy lukemattomia muitakin identiteettejä ja olemuksia, ja näiden kaikkien tekijöiden kokonaisuus tekee minusta lopultakin ainutlaatuisen yksilön, itseni - ja niin kaikkien muidenkin kohdalla. Toki voidaan pohtia raja-aitoja ja määrityksiä ja jäsenyyksiä, mutta ei suljeta väyliä ja yhteisyyksiä vaan avataan niitä.

[Unikeko]

Ei kait se vanilja ihan kirosana ole, mut ei myöskään pelkältään toivomuslistan kärkipäässä.

Pisimmästä suhteestani on jo aikaa. Jos se olisi ollut pelkkää vaniljaa niin se olisi päättynyt noin vuodessa. Kinkymausteilla suhde parani ja kesti kauemmin.

Sitten taas toisaalta elämä ei ole pelkkää seksiä ja kinkyilyä - pornotähdistä en osaa sanoa kun en ketään tunne niin hyvin. Vaikka ne kinkyilyjutut osuisivat paperilla kuin perhonen haaviin tai mato koukkuun tai hanska käteen niin siitä on vielä pitkä matka suhteeseen tai kestävään toimimaan minun tapauksessani parisuhteeseen.

Vaniljakin siis kelpaa, mut mieluummin laittais vähän strösseliä ja salmiakkikastiketta.  Salmiakki nyt sit vois olla ne pehmustetut käsiraudat ja suukapula.

   

[Ori]

Vanha sanonta: yhteinen vihollinen yhdistää. Ja tässä tapauksessa se on vitun vanilja.

Olen aina viihtynyt epäkorrektien rohkeiden ihmisten seurassa ja moni heistä on ollut perverssi. Kaikki omalla tavallaan ja kaikki erilaisia. Nyt kolmen vuoden aikana baarissa, miiteissä ja bileissä olen löytänyt/tavannut heistä tasan yhden. Eli kaikki muut tuntemani kinkyt liikkuvat vapaina yksilöinä ilman että heillä on tarvetta kuulua mihinkään ryhmään.

Mun mielestä järkevin tapa aloittaa kinkyn harrastaminen on tehdä se vaniljan kautta. Siinä vaiheessa kun oppii luottamaan toiseen tavallisen seksin kautta on helppo siirtyä astetta rajumpaan. Mutta on myös astetta villimpiä tapauksia joiden kanssa siirrytään suoraan asiaan...

Se on aika yleistä että ei pervona itseään pitävä ihminen haluaa kokeilla kerran miltä se perseelle läiskiminen tuntuu tai kuinka rajusta seksistä tykkää. Onko se vain kerran kokeillut vanilja vai kinky?

Luonnossa asiat eivät ole joko tai, vaan useimmiten sekä että. En ole tätä sanontaa keksinyt mutta pätee moneen muuhunkin asiaan.

[Fia]

Jäin vielä pohtiin tätä ja haluun sanoa, että musta on toisaalta tärkeää hyväksyä myös se, jos joku ihan todella ei enää koskaan halua kokea vaniljaa - mitä ikinä hän tällä sit tarkoittaakin, vaikkapa sitä hellää pupuseksiä. Se on aivan yhtä ok kuin se, jos joku ei ikinä halua kokeilla mitään BDSM-aktiviteetin suuntaistakaan.

Se, että tietää mitä itse haluaa ja sanoo sen suoraan, ei myöskään itsessään ole kenenkään muun sheimaamista.

On moniakin juttuja, mitä me en itse haluu tehdä, fetissejä jotka ei sytytä mua ja kinksejä jotka henk. koht. tasolla jopa suorastaan ällöttää. Mulla on täysi oikeus ja tavallaan jopa velvollisuus sanoa suoraan, että tuota minä en sit tee. Mutta se ei tarkoita, että mulla olis mitään niitä ihmisiä vastaan, jotka tekee.

Your kink is not my kink, but your kink is okay.