Olennaista olisi varmaan jaotella ne fantasiat sellaisiin, joita olisi mahdollisuus toteuttaa yksin esimerkiksi avoimen suhteen puitteissa ja sellaisiin, joissa molempien olisi oltava mukana.
Kompromisseja voisi sitten etsiä yhdessä keskustelujen kautta. Voi olla, että toinen ei ikinä ole valmis johonkin, josta sinä haaveilet. Voi olla, että hän on valmis johonkin, joka olisi vähän sinne päin. Ja voi olla, että pikkuhiljaa kokeillen olisitte ihan samalla viivalla lopulta. Se, että saisitko sinä itse vaikka bilesessioinnista jotain, mitä odotat kimppakivalta, on lopulta sinun subjektiivinen kokemuksesi.
Keskustelujen ohella tuleekin sitten tutkailla myös omia tuntoja. Mikä on minulle niin tärkeää, että suhteen hyvät puolet eivät riitä paikkaamaan aukkoa, joka jonkun asian puuttumisesta seuraisi?
Omassa suhteessa on ollut tyytyminen siihen, että joitakin asioita vain ei ole. Enkä oikeastaan haikaile niiden perään. Toisaalta, koska oma kumppani ei esim. sido, hän on antanut mennä muille sidottavaksi. Samaa on vähän vaikea toteuttaa parinvaihdon osalta, jos omat kiksinsä saa siitä, että kumppani on myös osallinen.
Aika usein kehotetaan etsimään sopivampaa seuraa, jos tarpeet eivät kohtaa. Olen vain ollut havaitsevinani, että ei ole olemassa mitään takeita sille, että löytyisi se uusi vastakappale, jonka kanssa kaikki natsaisi. Siksi onkin upeaa aina lukea ihmisten miettivän, miten nykyistä suhdetta voisi kehittää entistäkin toimivammaksi.