Tunteet (ihastuminen, rakastuminen) ja kinkyily

[Pioni76]

Moi!
Olen innoissani tutkinut maailmaa kinkystä vinkkelistä tässä kaks kuukautta elettyäni sitä pääsiassa pääni sisällä sellaiset 25 vuotta.

Lukenut kirjallisuutta, tutustunut tyyppeihin, kuolannut kuvia netissä, saanut kummallisia ja ihania kokemuksia.

Nyt aloin miettimään tunteita. Toistaiseksi oon pitänyt rajoistani huolta ja saanut irl vain hyviä kokemuksia. Mutta huomaan, että pitkän selibaatin ja kovien (kauan tukahdutettujen) kinkyhalujen kanssa löytöretkeilyssä on välillä aika kovat panokset. Vaikkei toisessa olisi kiinni, on tutkimusmatka omaan itseen iso asia ja herättää aika isoja ja yllättäviäkin tunteita.

Sitten luin täältä jostain tänään, kun joku vitsillä valitti, että miksi häneen rakastutaan kun piti vaan sessioida tai olla dom tms.

Tästä lähtivät kelat liikkeelle. Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta? Kuitenkin after caresta puhutaan kaikkialla. Ei ymmärrä.

Kun mietin aloittelevana dommena, niin tavallaan koen, että moni itseäni lähestyvä sub jopa haluaa palvoa ja ihailla, eikä se kuitenkaan aina ole kovin kaukana ihastumisesta. Lainkaan. Ja siitä ei ole ollenkaan pitkä matka vielä voimakkaampiin tunteisiin. Vaan olenko väärässä?

Ja sitten jos mietin itseäni alistumassa, niin eikö olisi aika inhimillistä, että siinä herkästi syntyisi tunteita vakkarikumppania kohtaan? Tai useampaakin?

Tuntuu, että tähän teemaan oon törmännyt aika vähän keskusteluissa. Ja tähän liittyviin rajoihin ja sopimuksiin tms.

Vaniljaelämässä olen ollut enemmän tunteiden kohteena, tässä skenessä puolestaan  huomaan olevani aivan eri lailla pelissä jo nyt ennen ihastumisia.
 
T. Hämmentynyt skorpioni vm ’76

[Griselda_80]

Hyss nyt. Ei täällä saa sanoa tuota r-sanaa. Voidaan puhua välittämisestä ja kiintymyksestä tai käyttää muuta kiertoilmaisua.

Nimim. "Pilkettä silmäkulmassa"

[Sukkanauhafani]

Olenko jotenkin naiivi kun ajattelen että ei kinky kanssakäyminen eroa lopulta tunnetasolla muusta seksuaalisesta kanssakäymisestä?

Tietysti on ihmisiä jotka kokevat jonkun kinkyilyn erityisen voimakkaana ja tunnevoittoisena kokemuksena, mutta on myös ihmisiä jotka saavat samat vibat vaniljaseksistä tai jostain muista asioita. Silloin kyseessä on yksilöiden preferenssien ja tunnevasteiden välinen ero eikä se että jotenkin erilainen seksuaalisuus olisi universaalisti luonnoltaan erilaista. Vaatii luottamusta olla sidottuna tai alistettuna tai jotain muuta, kyllä, mutta sekin on suhteellista - yhdellä jo pelkkä normaali seksi on asia mikä vaatii sitä enemmän kuin pakettiin laitto toiselle.

Ainahan sitä on tapahtunut että joku ihastuu yhdenyönjuttuun, seksisuhteesta tuleekin rakkaussuhde tai jollekin selviää että se mikä yhdellä oli rakkaussuhde olikin toiselle vaa vakipano. Kinkyetikettiin kuuluva avoin puhe rajoista voi vain sallia tuollaisten asioiden käsittelyn vähän paremmin kuin ehkä normaalissa baarijuoksuympäristössä.

Toki mun helppo puhua kun en "sessiointia" romantikkona harrasta, mutta ottakaa tämä yleisenä filosofisena pohdintana. Jokainen olkoot miten on jos se tekee onnelliseksi, kunhan ei vahingoita muita (krhm siis epäkonsensuaalisesti) onnea etsiessään.

[MasterOpie]

Skenessä on paljon ihmisiä, jotka julistavat "oikeaa" tapaa olla vaikka sub tai Dee. Samaa höpönhöpöä kuulee myös ihastumista tai rakastumista. Kannattaa muistaa, että kukaan ei puolestasi päätä tai määrittele näitä asioita. Sinä saat ja sinun kuuluu määritellä ne ihan yksin tai yhdessä suhteissasi. Se ei ole ulkopuolisen määriteltävissä.

Yst. Terv.
Karwis

[Pioni76]

Mähän siis lähestyin aihetta ihan hölmösti. Ikäänkuin domme ei voisi rakastua.

Mutta siis itselleni ajatus jopa  sessiosta on vieras, noob kun olen.  Haluan tykätä tyypistä, ja että on kemiaa, paljon. Eikä tää ole mikään periaate vaan käytäntö. Jos en tunne asioita, en nauti. Ainakaan tällä hetkellä.

Sit välillä kun lukee juttuja, tulee olo että sessiot sessioina ja tunteet tunteina. Ja kun itselleni ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vaikkei olisi ihastumisestakaan kyse.

Kiitos vastauksista. Aihe on ehkä aliedustettuna.

Mutta en tiedä osaisinko edes lokeroida tunteita siten, kuin joillekin on selkeesti normi bdsm:ssä. Jos jotain, haluan olla enemmän pelissä kuin vaniljassa. Ihan sama miten päin.

[Pioni76]

Hyss nyt. Ei täällä saa sanoa tuota r-sanaa. Voidaan puhua välittämisestä ja kiintymyksestä tai käyttää muuta kiertoilmaisua.

Nimim. "Pilkettä silmäkulmassa"

😂
Hyvä tietää!

[Lmr01]

Kuulostat ainakin pintapuolisesti demiseksuaalilta. En kyllä osaa sanoa mitään lukuja, mutta kinkypiireissä on ihan tuntuvasti sekä demiseksuaaleja että tunneruttofoobikoita.

[Pioni]

Tämä oli minullekin täysin uutta ja vierasta, kun kinkykaapista tulin ulos. Että monet haluaa sessioida vain sessioimisen vuoksi, ilman minkäänlaista tunnesidettä. Kokeilin sitä itsekin aikani ja olen todennut, että se ei vain minulle riitä. Ei riitä, että minulla olisi dom, jota kunnioitan, tottelen, palvelen, mutta jonka kanssa ei ole mitään ihastumisen tunnetta eikä mitään parisuhteen elementtejä. Ymmärrrän kuitenkin, että joillekin se riittää, ja onkin hyvä, että meitä on moneen junaan. Jokaisen on vain löydettävä se oma polkunsa ja sille polulle juuri se tai ne oikeat tyypit sitä kulkemaan.

[submit]

Henkilökohtaisena kokemuksena: en pysty edes sessioimaan lähteä, ellen olen jollakin lailla ihastunut henkilöön. Ja tässä nyt ei lasketa satunnaisia ex tempore bilepiiskauksia tms.

Eli rakkaus- ja parisuhde D/s on mulle optimaalisin tilanne. Nyt voisi sitten pohtia, miksi en ole suhteessa   

[mooky]

Mulla syy on aika raadollinen - olen naimisissa, ja salaa liikkeellä. Tunteet monimutkaistavat asioita paljon.

Mutta niin siinä kävi, että ihastuin - ja rakastuin, ja nyt tunteet monimutkaistavat asioita. Paljon.

Samaan syssyyn mielenterveysongelmat, joista johtuu olematon itsetunto, ja mukaan tulee välittömästi:
* Mustasukkaisuus
* Kateus
* Menetyksen pelko

Joten olisi voinut olla rakastumatta, ja päästä helpommalla, mutta eihän tunteet yleensä järkeä kuuntele.

Ja sanotaan vielä lopuksi, että nuo negatiiviset tuntemukset eivät siis ole mikään merkki mielenterveysongelmista, minun laho pää vain tuottaa tätä minulle, vaikka kuinka järki sanoisi vastaan...

[Nellie]

Mitään ”näin harrastat bdsm:ää oikeaoppisesti” kirjaa ei ainakaan minun tietääkseni ole olemassa. Ymmärrän hyvin näitä ajatuksiasi, olen itsekin monesti pohtinut samanlaisia asioita. Lopputulemani on kuitenkin aina ollut sama. Bdsm, kinkyily, vaniljaseksi - olipa kyse mistä tahansa niin loppujen lopuksi sitä toteuttaa juuri omalla tavallaan. Ei tarvitse toimia jonkun yleisen normin mukaisesti. Tiedonjano on kuitenkin aina hyvästä ja asioiden monipuolinen miettiminen tuo eri näkökulmaa asioihin. Ei kuitenkaan kannata murehtia liikaa kinkyileekö ”oikein”, koska sellaista ei ole olemassakaan.

Ihastuminen ja rakastuminen on aina sallittua💕 Jollekin sopii tunteeton sessiointi ja joku toinen haluaa syvällisemmän yhteyden, jotta pystyy tai haluaa sessioida. Kaikkia variaatioita näistä ja näiden väliltä varmasti löytyy ja jokainen niistä on ihan yhtä oikein!

[LadyMysterious]

^ Nellie kirjoitti hienosti ja samanlaisia ajatuksia itsellänikin on.

Parikymmentä vuotta sitten, kun olin itse uusi asioiden äärellä, löytyi kyllä lukuisia ihmisiä valistamaan "oikeanlaista" tapaa kinkyillä ja useammin kuin nuori minä olisi välittänyt kuulla sain kommenttia, että ei kannata ottaa näitä asioita niin vakavasti, eikö vain voisi pitää hauskaa ja lakata olemasta niin tiukkapipoinen.

Toisille varmasti se on oikea ja toimiva tapa, mutta itse voimakkaasti sitoutuvana ja tunneohjautuvana olen joutunut kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ei toimi minulle. Kun ajatukset näistä menevät ristiin, silloin on tarjolla läjäpäin sydänsuruja ennemmin tai myöhemmin. Tällä iällä osaan jo sanoa ei kiitos ystävyyttä enempää niille, joiden elämäntilanteeseen ja/tai maailmankuvaan tunteet ja sitoutuminen eivät sovi. Nuorempana tuli harjoiteltua kantapään kautta.
 

[Unikeko]

Mahtaako olla oikeanlaista tapaa kinkyillä? Mul oli reilut 20 vuotta sitten sellainen käsitys että sänkyyn vain jos on sellattis suhde millä vois olla tulevaisuutta. Sitten kun se nainen sen päätti niin pettymyksestä toivuttuani loin mielesäni muutamia periaatteita. 1 on se ettei koskaan enää sänkyyn ekalla tapaamisella. No olen sitä kertaalleen rikkonut 20 vuoden aikana, mutta se oli pitkä tapaaminen pitkän viestittelyn jälkeen.

2 oli se ettei seksi kannata jos sillä ei luvassa ole jatkuvuutta tai jos se toinen on tahollaan varattu.

Elämä ei vaan aina mene kuten haluaa ja näin ollen voi päätyä erilaisiin suhdetyyppehin tai olla päätymättä.

A Parisuhde/seurustelusuhde    eli vaniljaa tai kinkyä, mutta yhden ja saman parin kanssa. Tavataan vanhemmat ja kaveritkin kenties.

B Seksi/sessiosuhde    Voi olla hyvinkin säännöllinen ja hyvinkin lähellä parisuhdetta, mut niin ikään hyvinkin salainen. Ei välttämättä tähtää parisuhteeseen, avioliittoon tai perheen perustamiseen. Yhteisiä harrastuksia mahdollisesti vain se yksi.

C Poly / monosuhde

D lomaromanssisuhde  / salasuhde   

E terapiasuhde / laastarisuhde   tyypillisesti suhteen päättymisen jälkeinen pikasuhde

F satunnaissuhde 

G ystävyyssuhde seksieduilla jne

H seksitön suhde

I International tai ylipäätään etäsuhde.

H hyväksikäyttösuhde- pistän senkin tähän jatkoksi kun kaikki suhteet ja suhteiden osapuolet eivät ole samalla viivalla.

Kahta samanlaista kinkyä ei ole vielä tullut vastaan tai suhdetta vaniljaankaan.

Ehkä parisen viikkoa sitten nainen kertoi ettei ole aikaisemmin...  ollut sellaista sänkykumppania, jota pitää oikeasti kiihottavana. - kertokaa joku mulle mitä sellainen suhde sit seksuaaliselle ihmiselle antaa?

Sessiosuhteessa ei käsittääkseni ole pakko olla mitään elämää suurempia tunteita, mutta luottaahan siihen toiseen tarvis jollain muotoa. Kohdan F suhteissa sitä ei välttämättä ole ja voi olla ettei kumpikaan edes tiedä toisen oikeaa nimeä tai ulkonäköa. Toki niin voi olla kaikissa muissakin jos puuttuu aisteja tai valehdellaan sujuvasti.

Kuitenkin kun kemiat kohtaavat niin kaikissa noissa suhdetyypeissä voi kehittyä tunteita, vihaa ja rakkautta seka kaikkea siltä väliltä. Tai sitten voi olla syntymättä tai tunne on yksipuolinen.

[mirbe]

Uskon, että asiat menee miten menee. Jos sessioisin ihmisen kanssa, jonka kanssa elämänvaihe on samanlainen, ajatukset kohtaa ja herää halu tutustua muissakin merkeissä, niin saattaisin hyvinkin rakastua enkä pelkäisi viedä asiaa eteenpäin.
Asiat pysyvät silti tavallaan myös yksinkertaisina jos sessiosuhteen pitää sessiosuhteena, kuten itselläni tällä hetkellä on. Olen myös vielä alussa näissä jutuissa, joten ei tiedä mitä eteen tulee.

[Revontuli]

Mutta siis itselleni ajatus jopa  sessiosta on vieras, noob kun olen.  Haluan tykätä tyypistä, ja että on kemiaa, paljon. Eikä tää ole mikään periaate vaan käytäntö. Jos en tunne asioita, en nauti. Ainakaan tällä hetkellä.
Sit välillä kun lukee juttuja, tulee olo että sessiot sessioina ja tunteet tunteina. Ja kun itselleni ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vaikkei olisi ihastumisestakaan kyse.

Kiitos loistavasta aiheesta


Mä oon myös ihan uus ja tää aihe on mua pohdituttanut.