Kyllä mä varmaan kertoisin, että bdsm on semmonen ihana tapa kokea eroottisia jännityksen ja ehkä vaarankin tunteita, mutta silleen turvallisesti. Kertoisin vähän tyypillisistä jutuista mitä voisin tehdä täysin aloittelijan kanssa, tyyliin sitomisesta, aistien rajoittamisesta, ehkä vähän kipuärsytyksestäkin, ja sääntöpohjaisista sessioista.
Ja sitten mä varmaan kertoisin, että bdsm:n ei tarvii aina olla mustaa, vihaista, pelottavaa ja väkivaltaista, vaan se voi yhtä hyvin olla turvallista, pehmoista, pinkkiä glitteriä, pörröistä, hellää ja lämmintä (käyttäisin ehkä tässä kohtaa esimerkkinä jotain tantra shibaria söpöillä pinkeillä köysillä tms). Aprikoisin ääneen, että oikeestaan kivoimmat kiksit saa siitä kun yhdistelee synkkää ja iloista silleen hauskasti ja yllättävästi, ja että ei sen tarvii aina olla niin vakavaa, vaikka voi se toisinaan sitäkin olla.
Sitten huomauttaisin, että bdsm on henkilökohtainen kokemus, eikä siinä parane lähteä mihinkään hurjuuskilpailuun kenenkään kanssa. Että jokainen bdsm-suhde on omanlaisensa, ja että siinä voi käyttää hyvin laajaa palettia ja tehdä melkeinpä mitä vaan, kunhan pysytään yhdessä sovituissa rajoissa. Ja heittäisin tähän perään semmoisen sutkautuksen, että kyllä moni bdsm:tönkin suhde
1) voisi välttää pahimmat kriisien karikot aivan perinteisellä turvasanalla.
Sitten mä saattaisin kertoa senkin, ettei oo yhtä ainoaa oikeeta tapaa tehdä "oikeaa" bdsm:ää, eikä siinä tarvii ees olla subeja tai mästereitä, vaan sitä voi vallan mainiosti harrastaa ihan tasavertaiselta pohjaltakin. Tietysti mainostaisin tässä välissä switchiyden ihanuutta.
Niin ja muistuttaisin, ettei bdsm:ssäkään tarvii käskeä tai nöyryyttää tai nimitellä jos ei taho, vaan voi pitää semmosen kivan ja kunnioittavan asenteen bdsm-kumppaniaan kohtaan. Sama koskee kaikkia kipujuttuja. Piiskaaminen ei oo millään muotoa pakollinen osa bdsm-kanssakäymistä, vaikka sitä usein käytetään kliseisesti suorastaan kinkyn epävirallisena määritelmänä siinä missä lateksiasujakin. Oikeastaan mikään yksittäinen juttu ei oo millään muotoa pakollinen
2), vaan isosta bdsm-kakusta voi kukin leikata just semmoisen siivun mikä itselle maistuu. Ja että karkkikauppa-kinky ei oo itse asiassa haukkumasana. Mahdollisesti kertoisin vielä höysteeksi jotain viihdyttäviä tarinoita mun pehmobondage-sessioista missä oon syöttänyt karkkeja ja keksejä mun bdsm-vieraille.
Varmaan pitkäänkin jaarittelisin mun eroottisesta viihdytystuolista ja sen valinnaisista ominaisuuksista, ja ehkä kertoisin että kyllä sitä pääsee ihan kokeilemaankin, kunhan ensin keskustellaan rajoista ja sovitaan säännöistä.
Mutta niin joo, se vielä pitäisi muistaa mainita, että bdsm:n harrastamisessa ei oo mitään sairasta tai hävettävää tai väärin, ainakaan niin kauan kun pysytään yhdessä sovituissa rajoissa ja pidetään toisistaan huolta. Ja että toisaalta bdsm:stä ei oo myöskään pakko tykätä, eikä sekään tee ihmisestä yhtään huonompaa.
1) Inhoan sanaa "vanilja"!
2) paitsi no, ehkä käsiraudat