Perkeleitä toisillemme

[Kolumnisti]

Perkeleitä toisillemme


Vuosia sitten näin taidenäyttelyssä piirroksen, jonka nimi jäi mieleen. "Ihminen on pulu toiselle". Kuvassa pulut paskoivat kaiken päälle.

Täällä kinky-yhteisössä olemme vertaistemme joukossa. Olemme etsineet ja löytäneet tiemme tänne eri syistä. Olipa haussa vertaistuki, keskusteluseura, tieto tai seuranhaun kanava, olemme täällä, koska koemme poikkeavamme jollain tavoin valtavirrasta. Me vain satumme poikkeamaan siitä jokainen omaan suuntaamme. Mielipiteet, arvomaailmat ja elämäntilanteet ovat eri maailmoista. Ehkä juuri siksi tämä alusta on omiaan aiheuttamaan aina vain kiivaampia keskusteluja - etenkin, jos kyse on jostain tunteita herättävästä aiheesta.

Jostain syystä tässä ajassa ilmiö on tuttu muualtakin somesta. Tuntuu, että puolen Suomen fetissinä on vihata. Olla hirveän vihaisia. Kaikkeen pitää etsiä syypää. Kaikkeen vaaditaan muutosta ja halutaan vastuuttaa joku muuttamaan asioita, vaikka ei olisi mitään oikeasti käyttökelpoista ehdotusta muutoksen takeeksi. Itse olemme valmiita vain kertomaan, mikä on vialla. Ja etenkin: kuka on väärässä.

Kasvatustieteissä on huomattu alkaa painottaa positiivista pedagogiikkaa. Jos halutaan hyvää kehitystä tapahtuvan, vahvistetaan hyvää käytöstä kehumalla, sen sijaan, että tartuttaisiin aina vain vikoihin. Helppo muistaa toimia noin lasten kanssa. Mutta millaista mallia aikuiset näyttävät? Milloin viimeksi sinä kehuit aikuista ihmistä? Milloin teit niin jollekin, joka ei kuulukaan sinun ystäväpiiriisi? Niinpä niin.

Viime viikon kolumni oli siitä malliesimerkki. Lopulta kukaan ei enää puhunut asiasta vaan keskustelussa huomasi, että keskustelijat on jaettu jyviin ja akanoihin ja nimimerkin perusteella voitiin päättää, kuka suoltaa silkkaa ulostetta. Asioita tulkittiin yli ja ali ja otettiin henkilökohtaisesti. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

On kiva, että syntyy keskustelua. On kiva, että tärkeitä ja tunteita herättäviäkin aiheita nostetaan framille. On kiva, että se joskus tehdään raikkaalla tavalla. Ravistellen.

Ei ole kiva, että aiheet haudataan kinastelun alle. Ei ole mukavaa heräillä keskellä yötä piippailuun, kun sähköposti ilmoittaa rapsasta toisensa perään, kun aikuiset ihmiset ratkovat henkilökohtaisia välejään julkisella foorumilla. Ei ole mukavaa lähteä miettimään, että missä kohtaa alkoi mennä vikaan ja poistaa kasaa hyviäkin pointteja, koska osa keskustelusta niiden ympärillä on mennyt luokattomaksi.

Ei, en minä toivo, että kaikki olisivat vain hiljaa. Enkä osoita ketään sormella. Tai saisin osoittaa itseänikin. Minäkin kärjistän, provosoidun ja olen kinastellut keskusteluissa. Enkä ole aina ollut kovin ylpeä siitä jälkikäteen.

Olisipa kiva, jos oppisimme toimimaan fiksummin. Lukemaan sekä omat, että toisten viestit kahdesti ennen enterin painamista. Kysymään tarkennuksia oletusten ja tulkintojen sijaan. Kuuntelemaan ja perustelemaan. Tästä taidosta hyötyisi eniten juuri ne tärkeät aiheet. Kukaan kun ei enää muista sitä epäkohtaa, kysymystä tai aihetta, jos se on sekoitettu siihen samaan tyhjänpäiväiseen kinasteluun, mihin törmäämme aika ajoin.

Todennäköisesti jokainen sanan säilää terävämmin käyttävä saa kiitosta ja kehuja. Ne vain tulevat niiltä, jotka olivat valmiiksi samaa mieltä. Ne, joille olisi ollut syytä avata asiaa ja antaa ajattelemisen aihetta, toteavat, että noita ei jaksa kukaan kuunnella. Pahimmillaan jonkin asian raivokas puolustaminen kääntyy itseään vastaan. Suurin osa ei halua kuulua kumpaankaan leiriin. Vastakkainasettelu ja konfliktinhakuisuus saattaa saada paljon huomiota, mutta ei se mitään edistä. Kukaan ei oppinut mitään, eikä kenenkään näkökulma päässyt oikeuksiinsa.

Jos me haluamme saada ymmärrystä omille kokemuksillemme, ajatuksillemme ja ominaisuuksillemme, se ei varmasti toimi syyllistämällä, lokeroimalla ja leimaamalla. Vaniljoille yökkiminen on ihan yhtä tyhmää, kuin vaniljoiden osoittama paheksunta kinkyjä kohtaan. Vaniljoiden ja kinkyjen paikalle voit vaihtaa mitkä tahansa vastakkaiset lokerot. Jos huutaa hyväksyntää itselleen, olisi vähintään reilua osoittaa sitä toisille. Sinun näkökulmasi ja mielipiteesi voi olla sinun mielestäsi oikea. Osaat varmaan myös perustella oman mielipiteesi. Miksi siis omien sanojen takana seisomisen sijaan tyytyisit vain haukkumaan eri mieltä olevan tyhmäksi? Tekeekö se sinun mielipiteestäsi jotenkin kunnioitettavamman?

Voisimmeko lakata olemasta perkeleitä toisillemme?

Kirjoittaja: lemmikki, joka arvostaa perusteltuja näkemyksiä, omista poikkeaviakin

[Ms. M]

Iso KIITOS tästä tekstistä, lemmikki. 

[Pip]

Jotenkin tuntuisi, että näiden poteroihin kaivautuneiden tyyppien yksilöviha olisi helpommin moderoitavissa. Tavallisena käyttäjänä en osaa antaa siihen tarkempia välineitä, mutta toivoisin ylläpidolta lisää voimia siihen.

[pikkusisko]

Ei ole kiva käyttää tunteja kirjoittaakseen kolumnia, josta saa kuorman paskaa niskaan samoilta ihmisiltä joka kerta. Ei ole kiva, että kun saa henkilökohtaista törkyä osakseen ja pyytää  apua asian käsittelemiseen, todetaan että ei kukaan muu huomaa eli on ok. Ei ole todellakaan kiva, että kirjotetaan kokonainen kolumni alentamaan sitä keskustelua, jonka toinen kolumni synnytti. Vaikka siellä on ollut paljon shaibaa, siellä on ollut myös paljon asiaa.

Tästä saa nyt sen kuvan, kuin koko kolumnikeskustelu olisi ollut olemukseltaan läpeensä huonoa puhetta taikka turhaa saarnaamista kuorolle. Tosi kiva.

[Unikeko]

Vanha sananlasku taisi mennä "se koira älähtää johon kalikka kajahtaa". Kolumni on ollut hyvä kun on saanut määrällisesti niin paljon keskusteluketjua aikaan. Keskustelun laatu onkin sitten oma lukunsa.

[bikantti]

Mutta millaista mallia aikuiset näyttävät? Milloin viimeksi sinä kehuit aikuista ihmistä? Milloin teit niin jollekin, joka ei kuulukaan sinun ystäväpiiriisi?

Äskettäin Häkissä oli kehuteemainen etämiitti-ilta. Anonyymisti kehuttiin muita iltaan osallistuvia häkkiläisiä. Osan tunsi paremmin, osan heikommin, osa vanhoja, osa uusia, mutta aina voi jotain hyvää sanottavaa löytää. Se oli tosi hyvän mielen juttu ja kaikki osallistuneet saivat paljon erilaisia kehuja  Ideaa saa ymmärtääkseni käyttää aivan vapaasti 

Itse olen paljolti siirtynyt keskustelemaan pienemmissä kinkyryhmissä, koska siellä eri mieltäkin oleville ihmisille on kasvot. Olen kokenut, että on helpompi tavoittaa, että eri mieltäkin olevalla voi tosiaan olla se hyvä tahto ja oma pointtinsa, vaikka eri mieliseksi jäätäisiinkin. Tämä kummaltakin puolelta käsin. Olen kokenut, että ihmiset hakevat enemmän ymmärrystä, ehkä pitkääkin keskustelua ja jonkinlaista toisen näkökulman tavoittamista eikä niinkään voittoa. Mikä voitto on se, jos kyky ymmärtää toista hukkuu? Olen kokenut keskustelun siten asiallisempana ja lämpimämpänä sekä myös huumoripitoisempana toisaalla. Olen nähnyt siellä enemmän eri sävyjä kuin täällä baarin foorumilla (ainakin siten kuin ite tätä käytän). Toivon, että ihmiset pystyisivät löytämään itseä palvelevia viestintäkeinoja ja ryhmiä, ja samalla toivon, että tämäkin foorumi pysyisi hengissä. Itselleni tämä oli korvaamaton oppimiskanava kun skeneen tulin.

* * *

  Kolumnisteille toivotan jaksamista, kun en muutakaan osaa :S

Itselläni oli useampia syitä jättää kolumnin kirjoittamiset. Tuntui, että omat aiheet alkaisivat pyöriä kehää seuraavaksi ja lisäksi tuntui, että ne aiheet, jotka minua kiinnostaisivat, tulisivat tai ovat jo tulleet muiden kolumnistien osalta sanoitetuksi. Aloin myös itse kaivata syvällisempää käsittelyä joistain henkilökohtaisemmista tai muutoin erityisemmistä teemoista, niin siihen tuntui turvallisemmalta ja palkitsevammalta siirtyä pienempään porukkaan kirjoittelemaan vastavuoroisemmin ja erityisesti ilman väittelynvoittamismeininkiä. Ehkä tämän kommentin pointti on se, että itse en tässä ilmapiirissä varmaankaan jaksaisi edes olla kolumnistina ja uskon, että kirjoittaminen + sen jälkeiset keskustelut voivat viedä voimia paljon. Silti uskon, että on paljon hiljaisiakin lukijoita, jotka pohtivat, saavat uutta ajateltavaa. Uusia käyttäjiä tulee kuitenkin koko ajan ja uskon, että sitä käyttäjäkuntaa myöskin palvelee moniäänisyys. Kunpa se vain olisi ymmärrystä hakevampaa.

[lemmikki]

Pikkusiskolle:

Ei. En missään kohtaa sanonut, että koko kolumnikeskustelu olisi ollut huonoa.

Se oli tässä esimerkkinä, koska se on tuorein keskustelu, jossa tuo moneen kertaan nähty ilmiö toistui. En lähtenyt erittelemään kuka toimi väärin ja missä kohtaa. Tuskin kukaan osaa sitä sanoa, kun nämä ovat tilanteita, joissa ei mitenkään voi ennustaa miten seuraava kirjoittaja reagoi.

Kolumni oli esimerkki siitä, miten hyvä avaus hukkuu lopulta rönsyilevän keskustelun alle. Viimeisiä sivuja lukiessa kukaan ei arvaisi enää, mistä alun alkaen on puhuttu. Se on sääli ja johtuu siitä, että on alettu henkilöidä asiat sen sijaan, että puhuttaisiin aiheesta. Hyvät avaukset ja tärkeät aiheet ansaitsisivat tulla kuulluksi ilman ikäviä sivujuonteita.

Esimerkki ja osa keskustelusta. Ei ainoa tai ensimmäinen tällainen keskustelu. Eikä kokonaisuudessaan huono keskustelu. Vain sivuraiteilla.

Moderointi ei ole aina yksinkertaista. Ja puhun tässä nyt laajemmin baarissa käydyistä keskusteluista. On yritettävä pysyä objektiivisena. Jos kipakkakin kommentti pysyy aiheessa, eli vastaa aloitukseen, eikä ole asiaton, olisi väärin moderoida se. Etenkin, jos ulkopuolisen silmään ei näy mitään henkilökohtaista. Jos kaikki poikkipuoliset kommentit siivottaisiin, antaisimme kuvan, että täällä sallitaan vain yksi mielipide. Asiattomasti esitetty mielipide ei tee kunniaa sille mielipiteelle ja on vaarassa joutua siivotuksi. Mutta niissäkin on usein näkökulmia, jotka oikein esitettynä toisivat keskusteluun syvyyttä ja väriä.

On myös helppo ymmärtää sitä, että sivuraiteilla kulkevaan vaunuun hyppää enemmänkin väkeä. Jos sanoja laitetaan suuhun tai tulkitaan jotain väärin, totta kai siihen haluaa vastata. Lopputuloksena kiskot vievät aina vain kauemmas siitä, mitä aloituksessa oikeasti käsiteltiin.

Niin minäkin nyt teen. Hyppään vähän sivuraiteille. Kolumnini tarkoitus ei ole dissata edellistä kolumnia tai sen keskusteluraitaa kokonaisuudessaan vaan herätellä huomaamaan ilmiö, joka on toistunut monesti, monilla eri alustoilla ja monien eri keskustelijoiden toimesta. Keskustelukulttuurissamme on jotain vialla.

Haluan kannustaa toimimaan rakentavammin. Koska minä ja moni muu haluaisi lukea näitä keskusteluja ja näkökulmia ihan aidosti ja mahdollisimman monipuolisesti. Kolumnini tarkoitus ei varsinkaan ollut loukata tai osoittaa ketään henkilökohtaisesti sormella. Ikävää, jos pikkusisko koki sen niin. Minä itsehän tuon edellisenkin kolumnin olen hyväksynyt julkaistavaksi. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa silloinkin, kun en itse ole täysin samaa mieltä. Ja jos asiat olisivat mustavalkoisia tai syylliset helppo osoittaa, ylläpidolla olisi keinoja poistaa ongelma. Varmasti edellisenkin kolumnin kohdalla teimme virhearvioita, koska emme vain osaa ennustaa seuraavaa kommenttia. Tulemme tekemään niin jatkossakin. Kuitenkin isommaksi virheeksi laskisin sen, että estäisimme kriittisen kommentoinnin täysin tai lähtisimme tukkimaan yhtään kenenkään suuta väärien mielipiteiden takia.

Ongelma vain sattuu olemaan laajempi ja monisyisempi. Ja esiintyy kaikkialla somessa. Kansanedustajista lähtien näytetään mallia, miten asioiden sijaan henkilöt riitelevät ja kilpailu siitä, kuka lyö kovimpaa vyön alle, on kova.

Ilmiö on valitettava. Ei edellinen kolumni. Eikä sen alla käyty keskustelukaan kokonaisuudessaan. On helppo ymmärtää, miksi asiat menee tunteisiin. On inhimillistä reagoida vahvasti, kun joku menee ihon alle. Onneksi ihmisyyteen kuuluu myös se, että aina voi oppia ja kehittyä. Ehkä kaikki eivät edes halua. Ehkä moni nauttii siitä, kun aiheen käsittelyn sijaan pääsee seuraamaan sosiaalipornoa. Minä henkilökohtaisesti toivoisin asiakeskeisempää keskustelua. Arvostan sivuston käyttäjien aktiivista raportointia, kun keskusteluissa on jotain kyseenalaista. Se on toivottavaa, mutta ei silti ilahduta silloin, kun se alkaa olla aika laajamittaista, jatkuvaa ja tapahtuu esimerkiksi keskellä yötä. Vika ei edelleenkään ole rapsaajissa tai rapsaamisessa, vaan siinä, että keskustelu ylipäätään ottaa suuntia ja muotoja, jotka vaativat puuttumista.

Eri mieltä voi olla niin monella eri tavalla.

[Macy]

Hyvä teksti. Kiteytti juuri sen, miksi en jaksa enää tänne kommentoida juurikaan mitään.

[Oranssilyhty]

Tämä kolumni ainakin selventää miksi "älä pane lapsia"-keskustelussa on täysin fine laukoa patriarkkaalisia väkivalta fantasiointia mutta sen kritisointi moderoidaan pois, eikä moderaatio vastaa tiedusteluihin miksi. Ilmeisesti halutaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaikka ne miten väheksyvät ja infantilisoivat. Ei tarvitse siis jatkossakaan odottaa että foorumilla esiintyisi asiallista keskustelua.

[pikkusisko]

En toki tulkinnut, että puhe olisi ollut vain ko. keskustelusta. Ja aiheen ohi puhumisesta on hankala olla eri mieltä, tosi ikäväähän se on. Tuon ketjun ottaminen tikun nokkaan tehtiin nyt vain minusta epäreilulla tavalla, koska siinä nousseissa asiattomuuksissa oli minusta kyse aivan muusta kuin erilaisten mielipiteiden törmäämisestä ja henkilöitymisestä. Asian esittäminen niin tuntuu siltä, kuin itse asiassa oikeutettaisiin sitä tahallista sivuraiteille viemistä, jota harrastavat lähes aina samat tyypit. "Puolin ja toisin" ei ole sitä mistä siinä on oikeasti kysymys, vaikka ylilyöntejä seuraakin useammalta taholta.

Mutta antaa olla. En enää jaksa väännellä rautalangasta, mikä ja miksi on minusta epäreilua. Varmasti parempi minun ottaa pientä etäisyyttä tähän paikkaan kun olen siihen näin kyllästynyt 

[Snadistisadisti]

Kerrassaan erinomainen kirjoitus ja sellaisena hyvä muistutus itse kullekin (myös itselleni) aiheesta. Jännä, miten tästäkin voi vetää pakasteherneet sieraimiin, vaikka ketään ei nostettu kepinnokkaan kivitettäväksi.

Kenties menit liian pitkälle puolustaessasi kaikkien oikeutta ilmaista mielipiteensä tulematta mustamaalatuksi ja ryöpytetyksi.

[balthazar]

Näin mutulla väittäisin, ettei kukaan tällä foorumilla laita itseään yhtä rohkeasti ja avoimesti likoon tekstiensä kautta, kuin pikkusisko. Pikkusiskon kolumneja ja kirjoituksia on aina ilo lukea, koska kirjoitustaitoon yhdistyy rohkeus olla piiloutumatta pseudointellektuellin jargonin taakse. Henkilöä kohtaan on helppo huomaamattaankin hyökätä, kun henkilö on niin vahvasti tekstissä esillä. Sääli, että internetkansa poimii tästä pahalle ololleen helpon kohteen, arvokkaan reflektiokokemuksen sijasta. Sääli, että toisten polkeminen tuntuu olevan se selkein portaikko internetin kuninkaallisten joukkoon.

Vaan itsekään en tässä asiassa ole synnitön, vaikken tietentahtoen kenenkään henkilöä pyrikään loukkaamaan. En tosin myöskään jaksa selitellä koskaan kolumneissani tai missään muuallakaan näkemyserojani toiselle ymmärrettäväksi. Ei minulla ole mielenkiintoa tai energiaa korjailla kenenkään käsityksiä minusta tai kirjoituksistani.

Kolumnistit ovat onneksi kaikki vähän omanlaisiaan, toivottavasti pikkusisko jaksaa pysyä aktiivisena keskustelijana ja kolumnistina vielä pitkään. Katsoisin melkoiseksi menetykseksi, jos menettäisimme nämä kolumnit; jopa loanheittäjät huomaisivat seisovansa kädet täynnä paskaa kun ei sitä pääsekään linkoamaan tuttuihin kohteisiin.

[Ms. M]

Mä olin kolumnistina itse suht pitkään. Ja voi elämä, mitä kuraa sain päälleni. Pahin taisi olla se kolumni, jossa avasin omaa sisäistä "villikkoani". Sen kommentoinnissa mentiin henkilökohtaisuuksiin ja urakalla ja oltiin epäreiluja, kunnolla. Ja tottahan toki mentiin, koska olin avannut omaa seksuaalisuuttani. Sen riskin otin, kun kirjoitin kolumnin.

Mä en näe tätä lemmikin kolumnia mitenkään sellaisena, että se nostaisi piikinnokkaan mitään yhtä tekstiä. Toki, inspiraationa on varmaankin toiminut "Älä pane lapsia" -kolumni. Mutta ei tämä teksti minusta ole millään tavoin epäreilu.

Tai ehkä mä olen vaan paksunahkainen, kun aikoinaan Oriveden opistolla sain kuulla kritiikkejä teksteistäni kymmenittäin joka päivä. Sitä oppi siihen, että täytyy olla kova nahka ja osata ottaa vastaan jotenkin se mitä lukija on kokenut. Tekstiä kun ei voi ikinä tarjoilla lukijalle juuri niin kuin haluaa. Lukija kokee tekstin aina subjektiivisesti. Mulle voi esim. Tolkienia hehkuttaa maailman tappiin, mut silti se on mulle aina liian pitkästi asioita kuvaileva höpsö.

[Jayteasee]

Hyvä kirjoitus. Tuntuu, että on aihe, josta aina välillä kannattaisi keskustella. Aina löytyy se kärjistäjien joukko, joka vääntää jutut joksikin tai keskittyy yhteen osaan koko kirjoitusta.

Saattoi taannoin sattua omassa kolumnissani 'Hei, nyt mulla seisoo!', että jengi kommentoi asian vierestä pohtimatta sen enempää sitä ajatteluani siellä taustalla. Ei se mitään, se ei ollut kummoinen katastrofi. Hihitytti hieman.

Mutta... noin sattuessa on mielestäni ihan perusteltua pohtia, mikä osa väärinymmärryksessä johtuu tekstistä ja mikä osa lukijasta, jos viesti ymmärretään päin honkia. Oikean viestin antamisen onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole yksin kummankaan osapuolen vastuulla. Jos muuta väittää, on luultavasti trolli eikä edes halukas keskustelemaan. 

Nimittely, leimaaminen tai vastapuolen tietämättömyyteen vetoaminen eivät ole omiaan antamaan keskustelijasta kovin älykästä tai rakentavaa kuvaa. Ehkä älyttömin argumentti tai argumentin tarkennus, jonka voi antaa, on "kato googlesta". No en katso, nyt ollaan tässä ja näillä tiedoilla, sinulla on varmasti antaa edes jotain perusteluja, kun olet noin kiihkeästi tuota mieltä. Tai niin minä nyt ainakin olettaisin.

[pikkusisko]

No jaksan minä sittenki vielä yhen viestin näitä tuulimyllyjä vastaan

Ystäväni muotoili asian mainiolla vertauksella. Tämä kolumni tuntuu siltä, kun koulun pihalla joku tulee ja vetelee sinua turpaan, minkä jälkeen teidät talutetaan rehtorin kansliaan ja heristellään sormea että koittakaas nyt olla sovinnossa. Mitä pitempään tämä sama sotku velloo, sitä selkeämmäksi ainakin minulle on käynyt, että näiden muutamien ihmisten käytöksessä ei ole kyse mistään muusta kuin järjestelmällisestä ja jatkuvasta häirinnästä, jonka takia monet eivät tosiaan halua edes kirjoittaa koko foorumille. Kyllä, minäkin olen käyttäytynyt rumasti puolustaessani itseäni, olisi ilman muuta pitänyt osata paremmin tällä kokemuksella. Mutta se ei pyyhi pois sitä, mikä tässä oikeasti on ongelma.

Mielipiteitä keskustelunaiheista saa olla, ja minun puolestani niitä saa ilmaista kärkkäästikin. Mutta mikä ei ole oikein, ja millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että kaikki mielipiteet pitää hyväksyä, on se, että alkuperäisen tekstin kirjoittajaa (tai muita keskustelijoita) kohtaan hyökätään spekuloiden syitä joiden vuoksi tämä on kirjoittanut niin kuin on tehnyt, ja millaisen ihmisen se hänestä tekee, jatkuvasti vihjaillen ettei varmaan olisi kannattanut kirjoittaa ollenkaan. Kun tätä tekevät kerta kerran jälkeen samat tyypit, minä en yksinkertaisesti niele sitä etteikö sille muka mitään voisi tehdä. Vallankin, jos sitä tehdään porukassa ja tällaisella uskomattomalla vaivannäöllä kuin nytkin, niin eihän se mitään muuta ole kuin kiusaamista.

Ja sitten kirjoitetaan tällainen teksti, jossa esitetään koko farssi (juu juu, ei pelkästään tämä vaan kaikki vastaavat tilanteet mutta tämä silti kirkkaana esimerkkinä) kahden mielipideääripään perkelöitymisenä, niin minusta se on vain aivan järjettömän väärin. Parin tuolla ketjussa öykkäröineen mielipidettä itse asiasta en tiedä vieläkään, koska siitä he eivät ole hiiskuneet sanaakaan. Mitä keskustelua se on? I don't care what you think as long as it's about me tulee lauseena mieleen.

Minä olen todella nauttinut kolumnien kirjoittamisesta, ja nämä paskamyrskyt aina tulevat ja menevät. Mutta näissä mainingeissa niiden todellinen luonne on alkanut valjeta, eikä se minun mielestäni ole sellaista mitä pitäisi enää hyväksyä. Ja olen vilpittömästi järkyttynyt siitä, että ylläpidon toimestakin suhtautuminen on tällaista, että selvittäisitte keskenänne "kinanne". Tulee suoraan sanottuna turvaton olo. Turvaton ja tuomittu, tämän kolumnin jälkeen. Ei varsinaisesti ruoki tunnetta siitä, että minun panostani tälle foorumille ihan hirveästi arvostettaisiin. Olen vuorenvarma, ettei lemmikki tarkoittanut minua loukata, mutta kyllä tämä teksti vain ihan todella niin teki.

Ugh, olen puhunut. Ja nyt sitä baaritaukoa mulle, ei tässä kestä kenenkään pää halkeamatta.