Miehet ja seksuaalineuvonta

[Coach]

Ihan uteliaisuudesta kysymys miehille: Onko sinulle merkitystä seksuaalineuvojan sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella?

Jos palveluita tarvitsisin, niin terapeutin sukupuoli voisi jossain tarpeessa ollakin relevantti. Seksuaalisuudesta parisuhteessa olen käynyt puhumassa lyhyesti pari kertaa ja molemmilla kerroilla naisen kanssa, mutta jos puhuttaisi miehen psykologiasta, kukas parempi vastaamaan kuin toinen mies.

[Coach]

Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?

Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.

[armadillo]

Hankala sanoa, onko #metoo muuttanut maailmaa siinä mielessä että miehet olisivat alkaneet kyseenalaistaa vanhoja miehisyyden määritelmiä₁₎, vai oliko #metoon mahdollista kasvaa saavuttamiinsa mittasuhteisiin koska aika oli kypsä sekä asenteiden että teknologian puolesta. Koska olihan seksuaalisesta häirinnästä aika ajoin kirjoiteltu jo aiemminkin ilman sen kummempia seurauksia kuin että iltapäivälehtien sivuilla julkkikset kauhistelivat kuinka miehet on sikoja.

Mikä nyt siis oli eri tavalla? No, ainakin sosiaalinen media mahdollisti sen, että sadat miljoonat tutut ja tavalliset naiset saivat nostaa käden pystyyn että kyllä, minäkin olen kokenut seksuaalista ahdistelua. Ehkä sillä sitten oli erilainen vaikutus kun tämä ikiaikainen yhteiskunnallinen ongelma tulikin kertaheitolla lähipiiriin. Ja siitä se sitten lähti.

Toinen iso juttu mun nähdäkseni on sosiaalisen median mahdollistama cancel-kulttuurin nousu, ja sen kytkentä #metoohon. Nyt ei enää nurina naisiin kohdistuneista ahdisteluista jäänytkään työpaikan kahvipöytiin, vaan ihmisiltä alkoi lähteä työpaikkoja alta. Nykyään viimeistään on vähän joka jampan pakko miettiä omaa käytöstään, koska sillä voi olla ihan tosielämän seurauksia. Ja joo kyllä, on edelleen aloja ja paikkoja missä tää ei vielä päde, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Mutta sitten jos mennään takaisin siihen miehisyyden määritelmään, niin kyllä mä ainakin oon omassa elämässäni huomannut lähes näkymättömän hidasta muutosta, esim. sen että nykyään on ihan ok eikä millään tavalla kummallista että esim. miehetkin halaa, puhuu haavoittuvaisuuksistaan ja tunteistaan, tai ylipäänsä reflektoi. Tosin tässä mulla voi olla näkökulman aiheuttamaa harhaakin mukana, koska oon itse viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut näkemään niin monen macho-pullistelijan "tosimiespanssarin" taakse ja nähnyt kuinka feikkiä se vahvuus siellä tosiasiassa on. Mutta jos nyt vaikka katsoo meidän tärkeimmän kulttuurisen vaikuttajan eli TV-viihteen₂₎ tarjoamien miesihanteiden kehitystä, niin kyllä mä näen paljon enemmän inhimillisiä ominaisuuksia tämän päivän roolimalleissa kuin vaikka 80- ja vielä 90-luvunkin kovistelijoissa.

Niin ja sitten vielä se, että tässä on varmaan loppujen lopuksi kyse samanlaisesta aaltoliikkeestä kuin kaikessa muussakin, että seuraava sukupolvi kapinoi aina edellisen arvoja vastaan. Meidän (siis mun ja Coachin) vanhempien sukupolvi oli toisessa maailmansodassa traumatisoituneiden isien kasvattamia. Sama homma on itse asiassa aikalailla kaikkialla maailmassa, ja se selittää ehkä miksi tää koko ilmiö on myös niin maailmanlaajuinen just nyt.

40-luvulla syntyneet pojat sai kautta maailman perinnökseen mahdottoman miehisyyden taakan kannettavaksi. Piti olla karski äijä joka ei koskaan itke eikä arkaile VETÄÄ TURPAAN, saatana. Naiset voi ehkä kertoa tarkemmin itseensä kohdistuneista odotuksista lapsuudessaan, mutta semmoisen käsityksen oon saanut että kilttejä ja tottelevaisia piti olla. Osuuko yhtään sinne päin? Siis näitä perinteisiä "mies kova ja määräävä, nainen pehmeä ja tottelevainen" -rooleja. itse asiassa just nyt tätä kirjoittaessa mulla juolahti mieleen, että Ruotsihan onnistui pysyttelemään puolueettomana ja säästyi kaikilta isoilta tohinoilta sekä ekassa että tokassa, ja kaikkihan tietää että kaikki ruotsalaiset miehet on fiksuja, itsevarmoja ja reflektiokykyisiä menestyjiä, jotka ei pelkää näyttää herkkiä puoliaan tai ilmaista tunteitaan. Voiko se olla pelkkää sattumaa? Tus-kim-PA!

Nyt tämän päivän nelikymppisillä miehillä ja naisilla on (ainakin osalla) kypsyyttä tarkastella objektiivisesti, onko nämä roolit ne mitä me halutaan toteuttaa, ja mikä tärkeintä, siirtää seuraaville sukupolville. Vai voisiko mies sittenkin olla myös pehmeä olematta heikko?₃₎ Tai voisiko mieskin haluta ottaa huomioon mitä se oma elämänkumppani oikeastaan kaipaa, ja sus siunakkoon, ihan keskustella vaikeistakin asioista kuten heikkouksista ja epätäydellisyyksistä? Samaan aikaan naiset työllistyy monille perinteisesti miehisille aloille, ja pystyy siellä ihan samaan tai parempaan tulokseen. Harvassa paikassa enää muutenkaan pärjää pelkällä raa'alla fyysisellä voimalla (koska koneet), tai katteettomalla äijäuholla (koska sosiaaliset suhteet).

Niin että vaihtoehdot tämän päivän miehille on oikeestaan pähkinänkuoressa:
a) Ruikuttaa katkerasti ja surumielisesti eri foorumien keskustelupalstoilla kuinka feminatsit ja betamiehet yhyy byäää
b) Survive. Adapt. Win.₄₎

Nää on nyt siis mun näkemyksiä, ja voihan se olla että oon väärässäkin. Pallo on ilmassa, keskustelkaa, PERKELE!



1) ...jotka pitkälti perustuu mm. vahvemman oikeuteen, heikompien alistamiseen ja nöyryyttämiseen, väkivallan ihannointiin, kaikkien tunteiden (paitsi tietysti vihan) piilottamiseen ja suoranaiseen tukahduttamiseen, jne. Eli justiinsa sitä paljon puhuttua "toksista maskuliinisuutta".
2) Kyllä, eihän kukaan enää kato telkkaria, mutta luen tähän mukaan kaiken massaviihteenä tarjoillun tarinankerronnan jossa käytetään liikkuvaa kuvaa.
3) Lue: Nallekarhu
4) Ulkomaankieltä, tarkoittaa vapaasti suomennettuna: "Eloonjäämisen julmassa taistossa ei useinkaan pärjää kaikista vahvin, vaan se joka kykenee parhaiten sopeutumaan muutokseen"

[Ramington]

#metoo:sta tulee ällöttävä olo. Se on pilannut mahdollisten tosiasioista keskustelemisen ja muuttanut ne mutapaini-otteluiksi. En tietenkään kiistä, etteikö siinä ole tapahtunut mitään hyvään, kuten korruptoituneiden, vallanhaluisten pomojen kyykkyyn laittaminen. Sen noita-vainon uhreiksi ovat joutuneet myös  hyvät ihmiset, ketkä tekevät asiat moraalisesti oikein ja yhteisössä pidetyille pomoille.

Kaikki pitävät oikeuden mukaisesta toiminnasta, niin kusipäiden pitääkin. Nämä asiat ovat kumminkin vaarallisia ihmisten elämälle, jos niitä huudellaan ilman oikeaa todistusaineistoa. Jos yhtään lukee uutisten ulkopuolelta keskustelu palstoja, siellä on paljon tarinoita naisista, ketkä ovat kropallaan nousseet palkkatasolla korkeammalle. Tällaisen liikkeen turvin he voivat kaataa pomonsa pohjalle ja vallata hänen asemansa. Armotonta vastuunkantamattomuutta.

Tällaisen liikkeen nimeen voi hyvin myös hiljentää kritiikin tai vastapuolen tulkinnan. Miten moni normitallaaja edes tietää totuuden näistä väitteistä, jos heidän ainoat uutislähteet ovat valtamediassa? En itsekkään tiedä vastausta, mutta sellaisen porukan kanssa on mahdotonta keskustella ilman jännitteen kasvamista.

[Ori]

Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?

Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.

Tämä on hankala aihe puhua miehenä koska sinut leimataan välittömästi kaikkia naisia vihaavaksi siaksi. Haluan sanoa että naiset on ihania mutta en vaan voi sietää femakoita.

Lehdessä oli juttu jossa kerrottiin pari vuotta sitten Suomessa tapahtuneesta rikoksesta. Nainen teki rikosilmoituksen raiskauksesta ja mies sai ehdottoman tuomion, eli joutui vankilaan. Myöhemmin sama nainen tuli uskoon ja tunnusti poliisille valehdelleensa ja että mitään raiskausta ei oikeasti tapahtunut. Nainen sai tästä rikoksesta/valehtelusta ehdonalaista eli ei joutunut vankilaan. Tämä juttu kertoo hyvin siitä mitä #meetoo on saanut aikaan.

Katsokaa miehet tarkkaan mihin reikään sitä pissalihaa työnnätte. Pahimmassa tapauksessa saatatte joutua syyttömänä vankilaan.

[submit]

Voisiko Armadillo alkaa kolumnistiksi Baariin? Ei mulla muuta, kiitos!

[Morgul]

Minun oma stereotyyppinen kuva suomalaisesta miehestä on, että seksuaalisuudesta ei puhuta, naisten oikeuksia ei osata ottaa huomioon ja ylipäänsäkin käsitteenä suomalainen mies on sellainen ”jäärän” perusmääritelmä. Tuo stereotypiahan on vanha kuin vaarin villasukka, mutta se tuntuu elävän edelleen varsinkin tässä seksuaalikontekstissa vahvasti.
sen mukaan.

Stereotypia on olio, joka tarvitsee olemassaoloonsa siteeksi totuutta, mutta missään nimessä se ei ole totta ja sitä ei voi käsitellä jos tarkoituksena ei ole kuvata todellisuutta atomeista koostuvassa jaetussa maailmankuvassa.

Kukin on ajautunut omiin seurapiireihinsä kuka mistäkin syystä ja voi olla, että sun oma kokemus on tuo. En voi kiistää omaa kokemustasi, mutta en ota sitä myöskään totuutena ja ohjenuorana, jonka nojalla käskisin itseäni miehenä toimimaan tavoilla X ja Y.

En tosiaankaan osaa tästä nyt lonkalta sanoa, ovatko juuri (cis-)miehet hukassa keskimäärin oman seksuaalisuutensa ja sen toteuttamisen kanssa vai koskeeko tämä koko sivilisaatiota Pohjoismaissa. Miehet nyt vain yliedustavat ahdistelussa ja seksuaalirikollisuudessa.

Mitä halaamiseen tulee, niin mielellään muistettava että ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa hoitaa tämä silloin kun osapuolet tuntevat jo toisensa.

[stoge]

Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?

Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.

Mä näen tän henkilökohtasesti kaksjakosena asiana.

Jos laitetaan sivuun hetkeksi ne rajummat asiaan liityvät seikat kuten raiskaukset tai perättömät raiskaussyytteet niin #metoo on tuottanut paljon keskustelu mikä on varmasti antanut osalle miehistä enemmän näkökantaa siihen, miten naiset suhteutuvat asioihin.
Tämä siis positiivinen asia.

#Metoo on luonut myös pelon ilmapiirin. Miehille sanotaan, että he toimivat väärin ja koska miehet eivät halua toimia väärin vältellään väärin toimintaa. Välttely on siis eri asia tässä kuin toimintamallien muutos.
Tää on se negatiivinen asia.

Tästä fiksummat ovat tehneet useita tilastoja.
Alla yksi esimerkki.

[Morgul]

Nää on nyt siis mun näkemyksiä, ja voihan se olla että oon väärässäkin. Pallo on ilmassa, keskustelkaa, PERKELE

Mua ei huvita keskustella ihmisen kanssa, joka huutaa.
Mielellään myös karkeat yleistykset tyyliin "kaikki ruotsalaiset miehet" ja "kukaan ei katso enää telkkua" voitaisiin siivota työpöydältä roskiin jos halutaan radion olevan timangi Helvar eikä karvalakkimallin Fenno.

Itse tykkään rakentaa ihmisyyttäni ihan omien piirrosteni mukaan ja mieskellokkaiden tapa hmmm... epädramatisoida ja syvärakentaa miehuutta kolumneilla tai suoranaisella vittuilulla ei resonoi minussa juuri lainkaan. Olen milloin tahansa valmis kuuntelemaan ja auttamaan jos jollain on oikea ongelma, mutta KESKUSTELKAA PERKELE YÄÄÄÄÄ saa minut ottamaan pari askelta taakse.

Ja niin juu, jos teillä on edellämainitun suhteen kenties ongelma niin muistakaa, että tuossa sanoitan tunteitani miehenä ja mun tunnekokemus on arvokas.

[Pip]

En tiedä, meneekö ot:ksi, mutta multa tässä taannoin pyydettiin itseäni kuvailemaan kolmella positiivisella ja negatiivisella maininnalla. Molemmissa ensimmäisena oli: Olen voimakkaasti tunteva.

[Index]

Miituun positiivinen vaikutus on toivottavasti se, että naiset (ja miehetkin) ovat paremmin selvillä siitä, mitä haluavat ja pystyvät rohkeammin kertomaan siitä.

Itse olen ymmärtänyt paremmin sen, että "ei"n ja "kyllä"n sanominen voi olla syystä ja toisesta vaikeaa toiselle, vaikka itselleni se olisi helppoa. Kommunikaatiota, ei oletuksia.