Miehet deittimarkkinoilla

[Psyche]

Ja Fia eniten mulla tökkäs noi psychen kommentit joita ei sit oltu ees valmis perustelee. Sä olit vaan osana samaa ketjuu jota lainasin.

Itse panostan tyttäreeni enemmän kuin vain spermatipan tai pari.

Hei, haluisitko kertoa mitkä kommentit tökkäsi? Minä en ihan 24/7 roiku foorumilla päivystämässä ketjua ja perustelemassa viestejäni....

Olet nyt selvästi ymmärtänyt minun esittämäni näkökulman väärin. Uskon tottakai, että panostat tyttäreesi. Olen tässä ketjussa puhunut ihmisen evolutiivisesta kehityshistoriasta, joka on muokannut ihmisen mieltä ja siten käyttäytymistä.

Siitä näkökulmasta naiset nimenomaan etsivät miestä, joka olisi myös valmis sitoutumaan ja huolehtimaan naisesta sekä jälkeläisistä. Naisilla on kehityshistorian aikana ollut suurempi riski seksuaalisessa kanssakäymisessä, koska pahimmillaan nainen jää yksin kantamaan seuraukset, kun taas mies voi jatkaa eteenpäin ja menettää vain sen siemensyöksyn.

Psykologisina ominaisuuksina tämä näkyy naisten arvostuksena sellaisia ominaisuuksia kohtaan, jotka heijastavat mm. luotettavuutta ja huolehtivaisuutta. (Mutta jotta asia olisi vieläkin monimutkaisempi, on myös havaittavissa muunlaisia strategioita, esim. psykopaattien suosiminen joissain tapauksissa. Huolehtivaisen ja jälkeläisiinsä panostavan miehen etsiminen on kuitenkin yleisin strategia)

Otetaan esimerkkinä merihevoset, joilla urokset ovat "raskaina", eli säilyttävät pieniä merihevosalkioita vatsapussissaan ja synnyttävät kun ne ovat kehittyneet tarpeeksi. Silloin urokset maksavat suuremman "hinnan" lisääntymisestä. Tämä johtaa käyttäytymiseen, jossa naaraat kilpailevat enemmän keskenään uroksista ja urokset valitsevat.

"Male pregnancy also results in a reversal in sex-related behaviors, Jones said. "Females exhibit a competitive behavior that's normally a male-type attribute, and males end up being choosy, which is normally a more female-type attribute," he said. His lab studies the evolutionary steps leading to that reversal in behavior and the role that hormones play in the change."
https://www.sciencedaily.com/releases/2008/05/080501125451.htm#:~:text=When%20seahorses%20mate%2C%20the%20female,pouch%20to%20fertilize%20the%20eggs.

Tiedän, että evolutiivisia mekanismeja ja niiden vaikutuksia nykyaikana tulkitaan ja ymmärretään hyvin helposti väärin, ja sitten taas tällaisessa ketjussa ei ole mitään mahdollisuutta alkaa selittämään asioita aivain juurta jaksain. Väärinymmärrysten vuoksi evoluutiopsykologiakin tuomitaan helposti huuhaaksi, tai kuten Balthazar sanoi, evoluutiolässytykseksi.

edit. lisää selvennystä

[kokeilija]

Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.

Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.

Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.

Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.

Hihatonhan kertoi tuossa puheemvuorossaan nimenomaan siitä, miten pahalta se yksinäisyys tuntuu. Siksi se on minusta juuri on rohkea teksti.

Ja mä oon koittanu edellä puhua siitä, kuinka musta (edelleen eteenkin sen näkemäni Docventures-dokkarin katsomosen jälkeen) PUA-teollisuus nimenomaan käyttää hyväkseen haavoittuvassa asemassa olevia miehiä; lupaa mahdottomia, rahastaa kalliilla kursseilla, tarjoaa toivotun parisuhteen ja/tai naisten huomion sijaan naisvihassa rypevän miesyhteisön ja sylkee lopulta loppuun kaluamansa entiset asiakkaat ulos entistä rikkinäisempinä.

^Feministinä mä olen huolissani tuosta.

Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?

Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.

[Lmr01]

Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?

Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.

Se ongelma siinä pahasta olosta avautumisessa on se, että ulosanti keskittyy oman olon käsittelemisen sijaan syyttämään asiantilasta yhteiskuntaa ja naissukupuolta. Mikä sinänsä voisi olla ihan ookoo, yhteiskunnassa on kehitettävää myös miesten syrjäytymisen estämisen saralla, mutta kommentit keskittyvät enemmänkin siihen että pillunkantajat pitäisi nyt vaan laittaa antamaan pillua ja samalla voitais tervahöyhentää ne jotka on jo saanu pillua. Koko aikuisikäni mielenterveysongelmien kanssa painineena tätä on ihan helvetin ankeaa lukea. Pillu ei ratkaise teidän ongelmia. Hakekaa apua.

[Punisher]

Tuolla feikkiprofiilien  palstoilla, joka on todennetusti myös piinkovaa rahastusta miehille vastailemassa on bottikoneita,jotka esittävät hemaisevaa naista,..
Botti vastaukset ovat juuri niitä kahden max kolmen lauseen vastauksia naamioitu puhelimella lähetetyiksi  lyhyiksi ja aina haastavat vastaamalla kysymykseen kysymyksellä. Nikki päivystää miltei vuorokauden ympäri ja vastailee kummallisiin aikoihin,mutta välillä sävy muuttuu kun joku muu onkin siellä ns. päivystysvuorossa..

 Automaatti on myös ohjelmoitu niin että mikäli olet jutellut tietyllä rahamäärällä siiscrediiteillä niin saatat viimeinkin saada sen  typyn alastonkuvan auki,mut yleensä kierrellään ja kaarrellaan loputtomiin..
Tämäkin ohjelma on muuten Suomalaislähtöinen ja matkapuhelin tukiohjelmien palveluiden oheistuote miltei matopeliajoilta..

Toinen muinaishistoriallinen keksintö on myös jalostunut pitkälle alkuperäisestä ulkoasustansa..
Suomalainen tietokoneavusteinen deittienhakuhan alkoi maatalousnäyttelystä jossa tietokone yritti ratkoa maaseudun naispulaa... Annettujen tietojen perusteella tietokone etsi sitä  puuttuvaa emäntää silloin lankapuhelinaikakautena vuonna keppi ja kivi...
Napakympistä ei vielä tuolloin eders ollut tietoa,saati nykyajan deittailu ja avioliitto tuntemattoman kanssa ohjelmaformaateista..

[balthazar]

Tiedän, että evolutiivisia mekanismeja ja niiden vaikutuksia nykyaikana tulkitaan ja ymmärretään hyvin helposti väärin, ja sitten taas tällaisessa ketjussa ei ole mitään mahdollisuutta alkaa selittämään asioita aivain juurta jaksain. Väärinymmärrysten vuoksi evoluutiopsykologiakin tuomitaan helposti huuhaaksi, tai kuten Balthazar sanoi, evoluutiolässytykseksi.

edit. lisää selvennystä

Haluan tässä nyt väärinkäsitysten välttämiseksi huomauttaa, että erilaisilla evoluutioteoriaan liittyvillä mekanismeilla on selkeää vaikutusta pariutumisprosessiin. Tarkoitukseni oli osoittaa että sillä ei juuri tämän ketjun aiheen kanssa ole paljoakaan tekemistä, vaan tässä yhteydessä se on vain yksi keino paeta vastuuta omasta toiminnasta. Juuri tässä yhteydessä evoluutioteorioilla ei ole mielestäni paljonkaan tekemistä niiden syiden kanssa, miksi seuranhaku voi olla kivuliasta ja vaikeaa. Siksipä viittasin väistelytaktiikaksi muodostuvaa evoluutioteorisointia lässytykseksi.

[arioide]

Joku kaipaili tässä ketjussa miehiltä enemmän puhetta aiheeseen liittyvistä tunteista katkeran tilittämisen ja höttöfaktojen sijaan. Ymmärrän tavan. Näin miehenä joka kokee olevansa aika hyvä puhumaan tunneasioista täytyy kuitenkin todeta, että tämä aihepiiri ja siihen yleensä liittyvä tapa keskustella on sellainen, että se ei kauheasti motivoi puhumaan rehellisesti ja avoimesti aiheesta. Tuntuu, että jos mies puhuu siitä että deittailu tuntuu vaikealta ja asetelma jopa epäreilulta, siihen suhtaudutaan jo lähtökohtaisesti niin äärimmäisen kielteisesti, että viestiään kirjoittaessa täytyisi olla tosi huolellinen ja varovainen tullakseen kuulluksi.

En oikein tiedä mitä sillä saavuttaisi. Tässäkin ketjussa on implikoitu, miten asiaa harmittelevat miehet eivät varsinaisesti ole kovin viehättäviä. Vaikka siihen joku lisäisikin että tarkoitetaan siis niitä miehiä jotka valittavat asiasta katkerina, ei niitä jotka kypsästi puhuvat tunteistaan, niin raja tuntuu sikäli hiuksenhienolta että ennemmin sitä ehkä on vaan vaiti. Keskusteluympäristö tuntuu sikälikin vihamieliseltä, että useasta tämän ketjun sinänsä asiallisesta viestistä on aistittavissa sen aloitusviestin dokkarissa esiintyvän kaverinkin esille nostama pohjavire, että omaa heikkoa menestystään harmittelevan miehen pitäisi sitten vaan olla parempi. Yleensä tätä pohjustetaan nostamalla esille jotain järkyttävän huonoja deittiprofiiliyrityksiä joilla voi olla tai olla olematta jotain tekemistä niiden näiden keskusteluiden kuuluisien "keskivertomiesten" kanssa.

Ehkä tämänkin takia näihin ketjuihin jäävät sitten keskustelemaan ja kokemuksiaan jakamaan - toki muutama poikkeuskin on tässä nähty - lähinnä ne, joita vituttaa tarpeeksi ja jotka pääasiassa haluavat räyhätä.

Sanoisin sikäli tosin, että niistä voi kyllä päätellä aika paljon niiden nimimerkkien takana olevien miesten tunteista. Kun käyttäjä kaivelee köykäisiä faktoja osoittaakseen että tinder-matchien lukumäärä seuraa potenssilakijakaumaa, siellä on taustalla tunne siitä että homma toimii jotenkin perustavanlaatuisen epäreilusti - ja se on tietysti täysin legitiimi kokemus, piti se sitten jotenkin faktisesti paikkansa tai ei. Suoraan tunteista puhuminen lienee keskimäärin miehille vähän vieraampaa kuin naisille, eikä se että asioista puhuttaessa osaa käyttää tunnesanastoa muutenkaan varsinaisesti tarkoita että niitä tunteita osaisi muuten käsitellä kovin kypsästi.

[arioide]

Lähti tuplana sitten. Nyyppävirhe.

[Kouluttaja]

Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?

Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.
[/quote]

Jos et ymmärrä miksi on tärkeetä että puhutaan myös siitä miten on päästy yli ja eteenpäin ongelmista ja vaikeista ja raskaista tunteista. Et kyl käsitä vertaistuen konseptia.
Sori, oli pakko kommentoida.

[laalaa]

Joo arioide, point taken. Ei mikään helpoin outletti tunteiden analysointiin tämä palsta... Mutta tosiaan kimmokkeeni tähän ketjuun oli halu kuulla miesten suusta näitä asioita, ei päteä, eikä dissata.

Monet osiot baarissakin täyttyvät naisten tunteiden ventiloinnista (päivän ajatukset ym) niin sinänsä mietin, että sitä tunneasiaa mahtuisi tänne, mutta myönnän että vähän naiivi taisi ajatukseni olla. Kuitenkin tässä monen sivun keskustelussa on ollut paljon myös avointa analysointia ja omista tuntemuksista kertomista. Kiitti!

[laalaa]

Kaikesta tästä huolimatta varsinkin koronan aikaan on edelleen ollut sellaisia hetkiä, kun huomion puute ja yksinolo ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän kurjilta ja ahdistavilta, mutta onneksi ystäväpiiri on kannatellut niiden aikojen yli. Yksi positiivinen kommentti kivalta naiselta saattaa kantaa viikkoja, kun sellaiset ovat kovin harvassa.

Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea kirjoitus. Varmaankin myös sitä, mitä aloittaja haki ja mille pyrki luomaan tilaa.
Kiitos tästä.

Tämä särähtää nyt minulle pahasti. Minusta ei ole mitään rohkeaa siinä että tilaa annetaan vain niille joilla nyt on asiat hyvin, ja niiden tunteet joilla ei ole samanlainen tuuri käynyt sivuutetaan toksisesti maskuliinisina. En ymmärrä miten samalla hengenvedolla voi puhua toksisesta maskuliinisuudesta, kun naisena täysin kyseisen kokemuspiirin ulkopuolelta kertoo millaiset tunteet ovat miehelle hyväksyttäviä tuoda esille ja kehuu muita jotka lyttäävät heikommassa asemassa oleviaan.

Oli PUA-tekniikoista mitä mieltä tahansa, se että hukkuva tarttuu mihin tahansa oljenkorteen ei ole naureskelun, sivuuttamisen ja ilkkumisen asia. Ette te menisi saattohoidossa oleville itkeville ja vihaisille kertomaan miten se katkeruus ja itsesääli ei mitään auta, ja pitkittynyt yksinäisyys on erityisesti miehille ihan oikea elämän ja kuoleman kysymys. Jos kerran laskee itsensä feministiksi, niin joutaisi pystyä tarkastamaan omia etuoikeuksiaan ja antamaan sitä paljonpuhuttua tilaa niille joilla on oikeasti paha olla.

Yksinäisyys, parisuhteettomuus ja lapsettomuus, jos ne eivät ole oman valinnan tulosta, ovat todellakin merkittäviä hyvinvoinnin heikentäjiä. Uskoisin, että syy, miksi ne muuttuvat miehillä elämän ja kuoleman kysymyksiksi on juurikin se olematon tila missä miehet voivat, uskaltavat, saavat ja osaavat tehdä tunnetyötä ja kokea kuuluvuutta. Se jatkuva itsensä hiljentäminen ja patoaminen on todella vaarallista. Tästä on maskuliinisuuden toksisuudessa kysymys. On harmillista miten kaikenlaiset toksisuus slurrit ovat irrottaneet rakenteisiin ja prosesseihin liittyneen keskustelun näistä termeistä ja muuttaneet ne henkilöidyiksi pilkkakirveiksi. Itse pihvihän on se miten uskaltaa paljastaa olevansa tunteva, ja miten saada ympäristöltä tila ja oikeus olla tunteva.

[hihaton]

Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?

Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.

Tuuri?

Minä nimenomaan kirjoitin, että olen treenannut sosiaalisia taitoja ja kiivennyt erilaisten hankaluuksien yli koko aikuisikäni. Ei ole juuri ollut sellaista päivää, ettenkö olisi tehnyt jotain niiden vaikeuksien voittamiseksi, oli se sitten itseni altistamista pelottaville sosiaalisille tilanteille tai uuden treffipalvelun kokeilua, josko siellä pärjäisi lyhyydestään huolimatta. Olen minäkin joskus marissut siitä, miten parinhakumarkkinat ovat epäreilut, mutta hyvin pian päädyin siihen toteamukseen, että tämä on asia jolle en voi mitään. Pidän suurena viisautena muuttaa niitä asioita, joita voi muuttaa, ja elää niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa. Tämän lisäksi on hyvä osata erottaa, mikä asia menee mihinkin kategoriaan.

Mulla on edelleen silloin tällöin riittämättömyyden tuntemuksia, epätoivoa, alakuloa ja hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta ainakin voin katsoa hyvillä mielin taaksepäin ja todeta, että parhaani tein ja tartuin niihin asioihin, joihin pystyin. Sillä tiellä on ollut helvetisti mutkia, epäonnistumisia, virheitä ja ihan puhdasta mulkkuuttakin, mutta tärkeintä on ollut kehitys ja matka kohti sitä suuntaa, jota elämältäni olen toivonut. Deittimarkkinat eivät ole ainakaan reilummat kuin aloittaessani, mutta oma elämä on huomattavasti parempaa nyt, kun olen itse tehnyt parhaani sen eteen.

Ja kyllä, minut on helppo diskata keskustelusta koska olen jossain muualla kuin aloituskuopassani, minulla on omat etuoikeuteni (opiskeluun sopiva pää, ihan ok kasvonpiirteet, mahdollisuudet kouluttautua) ja olen jo sen suurimman työni tehnyt. Toisaalta moni niistä asioista, jotka omaa tilannettani ovat auttaneet (korkeakoulutus, hyvä ryhti, supliikkitaidot) katson ihan omiksi ansioikseni, koska kaikkien eteen olen tehnyt vuosikausia töitä. Ehkä naiset saavat nämä asiat helpommalla, ehkä eivät, mutta ei se tilanne minun osaltani mihinkään muutu jos jään tuleen makaamaan.

[kokeilija]

Niin, ja ennen kaikkea kertoi miten tuuri on käynyt, joten nyt ei tunnu niin pahalta, siitä on sen takia helppo kirjoittaa ja palkinnoksi saa kehuja rohkeudesta. Sen sijaan jos kertoo miten paskaa elämä on nyt, saa päälleen valitusta useamman henkilön toimesta siitä miten ei pidä olla katkera ja rypeä itsesäälissä; Kumpi näistä on rohkeampaa?

Ja jos kerran olet huolissasi, niin voisit miettiä onko oma ulosantisi sellaista mikä parantaa sitä rikkinäisyyttä, vai oletko vain osa ongelmaa.

Tuuri?

Minä nimenomaan kirjoitin, että olen treenannut sosiaalisia taitoja ja kiivennyt erilaisten hankaluuksien yli koko aikuisikäni. Ei ole juuri ollut sellaista päivää, ettenkö olisi tehnyt jotain niiden vaikeuksien voittamiseksi, oli se sitten itseni altistamista pelottaville sosiaalisille tilanteille tai uuden treffipalvelun kokeilua, josko siellä pärjäisi lyhyydestään huolimatta. Olen minäkin joskus marissut siitä, miten parinhakumarkkinat ovat epäreilut, mutta hyvin pian päädyin siihen toteamukseen, että tämä on asia jolle en voi mitään. Pidän suurena viisautena muuttaa niitä asioita, joita voi muuttaa, ja elää niiden asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa. Tämän lisäksi on hyvä osata erottaa, mikä asia menee mihinkin kategoriaan.

Mulla on edelleen silloin tällöin riittämättömyyden tuntemuksia, epätoivoa, alakuloa ja hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta ainakin voin katsoa hyvillä mielin taaksepäin ja todeta, että parhaani tein ja tartuin niihin asioihin, joihin pystyin. Sillä tiellä on ollut helvetisti mutkia, epäonnistumisia, virheitä ja ihan puhdasta mulkkuuttakin, mutta tärkeintä on ollut kehitys ja matka kohti sitä suuntaa, jota elämältäni olen toivonut. Deittimarkkinat eivät ole ainakaan reilummat kuin aloittaessani, mutta oma elämä on huomattavasti parempaa nyt, kun olen itse tehnyt parhaani sen eteen.

Ja kyllä, minut on helppo diskata keskustelusta koska olen jossain muualla kuin aloituskuopassani, minulla on omat etuoikeuteni (opiskeluun sopiva pää, ihan ok kasvonpiirteet, mahdollisuudet kouluttautua) ja olen jo sen suurimman työni tehnyt. Toisaalta moni niistä asioista, jotka omaa tilannettani ovat auttaneet (korkeakoulutus, hyvä ryhti, supliikkitaidot) katson ihan omiksi ansioikseni, koska kaikkien eteen olen tehnyt vuosikausia töitä. Ehkä naiset saavat nämä asiat helpommalla, ehkä eivät, mutta ei se tilanne minun osaltani mihinkään muutu jos jään tuleen makaamaan.

Tarkoitus ei tosiaankaan ollut dissata sinun kokemuksiasi ja kirjoitustasi, vaan sitä miten juuri se nostetaan rohkeuden esimerkiksi kun muut huonommassa jamassa olevat lytätään tunteidensa avaamisesta. Mutta juuri niinkuin sanoit, on asioita joihin ei voi vaikuttaa, ja juuri niiden suhteen sinulla on käynyt tuuri, kun olet löytänyt parisuhteen. Monella ihmisellä niin ei vain käy, vaan yksin voi jäädä riippumatta siitä miten paljon vaikeuksien voittamiseksi tekee, nimenomaan näistä tekijöistä johtuen joihin itse ei voi vaikuttaa. On helppo sanoa että niiden kanssa pitää vaan opetella elämään, mutta niinkuin itsemurhatilastot kertovat, monelle se yksin jäämisen vaihtoehto ei ole elämisen arvoinen.

[MrA]

Välikommenttina tuohon punatulkun kuvalla tinderöintiin, ilmeisesti siinä testissä alueena oli joku Oulu tai Forssa tms syrjäseutu.

Profiililla jolla pääkaupunkiseudulla tulee nihkeästi matcheja, tulee noissa pienemmissä paikoissa niitä ehkä kymmenen kertaa useammin, ellei enemmän.

Sama tietysti tapahtui ennen koronaa Manhattanilla, paikka jossa epäsuhta menestyvien naisten määrän ja vastaavien sinkkumiehen suhteen on naisten kannalta perin murheellinen, toisaalta ehkä sikäläinen deittikulttuuri tukee (naisen kannalta) huomattavasti matalampaa kynnystä IRL tapaamiseen.

Väärä tai useimpien kannalta merkityksetön testi vääristää näkökulmaa. Samoin tuolla näytti olevan kirjoituksia joissa käsitellään PUA aihetta kontekstissa johon se ei kuulu, ilmeisimmin ei siis tiedetä mistä siinä on kyse tai näkemys perustuu kapeaan ja mahdollisesti värittyneeseen lähtöaineistoon. Itse en sitä harrasta mutta olen aiheeseen perehtynyt jonkin verran.

[Ori]

Toksisuutta on tasan yhden laista ja se on feminismi

Mies voi olla onnellinen myös ilman pysyvää parisuhdetta ja varsinkin lapsia. Pitää muistaa että naiset niitä lapsia haluavat ja miehet tähän tahtoon taipuvat koska eivät halua elää parisuhteessa ilman seksiä. Toteuttakaa miehet omia haaveistanne ja jos olette onnellisia niin helpommin löytyy myös sitä seuraa.

Miehen markkina-arvo ei ole kaikkialla sama. Ei tarvitse pitkälle mennä kun korkeasti koulutetusta, komeasta ja urheilullisesta miehestä taisteltaisiin verissä päin. Suomessa tilanne on eri koska monelle naiselle riittää vain se lusikallinen spermaa ja yhteiskunta (kela) hoitaa loput. Eli vuokrat, ruuat, vaatteet, koulutuksen jne. Fakta on se että pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu tukemaan naisia. Ja moni verovaroin hyvinvoinnin ylläpidosta vastaava mies on jätetty lihapatojen ulkopuolelle.

[Hirvaz]

Pitää muistaa että naiset niitä lapsia haluavat ja miehet tähän tahtoon taipuvat koska eivät halua elää parisuhteessa ilman seksiä.

Say wot?  Omassa tarinassani minä ihan itse olen kyllä ollut aloitteellinen osapuoli lisääntymisprojektin käyntiin polkaisemisessa, enkä todellakaan ainoa tietämäni miespuolinen joka näin on toiminut.

Mies voi olla onnellinen myös ilman pysyvää parisuhdetta ja varsinkin lapsia.

Kuitenkin selvästi kaikkein suurin riski yhteiskunnallisille levottomuuksille ja epävakaudelle sekä väkivallan ja muun rikollisuuden yleistymiselle syntyy silloin, kun vallitsee "nuorisopullistuma" ja nimenomaan kun on paljon nuoria miehiä joilla heikot mahdollisuudet pariutua ja perheellistyä - ennen kaikkea laajamittaista työttömyyttä.

Nuorukaiset suorastaan kuohuvat testosteronia ja monet janoavat adrenaliinia, ottavat suuria ja typeriä riskejä, ovat melko lailla aggressiivisia ja impulsiivisia ihan luonnostaan jne., eikä tämä kyllä takuuvarmasti tule muuttumaan millään naisten omalla kohdallaan ja omista taipumuksistaan käsin ihquiksi visioimillaan tunteidenjakopiireillä. Lapsen saaminen ja pienten lasten kanssa tekemisissä oleminen sen sijaan mm. laskee tutkitusti miesten testosteronitasoja. Olennaisinta lienee kuitenkin se, että perheessä todellakin on jotain toisenlaista menetettävää kuin katujengin, sissijoukkueen tai vaikka sitten sportti- tai räppipossen tarjoamassa veljeydessä.

Sinänsä on hyvä kysymys miksi miesten psyyke ja kollektiivinen sellainen on niin usein, helposti ja laajalti laatua "ellei ole vaimon ja lasten saamisen prospekteja näköpiirissä, niin vittuuks tässä sitten". Suomalaisessa hyvin järjestäytyneessä, pääosin ja pinnalta katsoen varsin rauhallisessa vaikka toki myös lopulta hyvinkin väkivaltaisessa sekä erinomaisen koulutustason yhteiskunnassa tällaiset taipumukset ja niiden tuottamat impulssit toki mm. paljolti lääkitään tai muuten turrutetaan veks häiritsemästä elon soljumista, ja moni nuori mieshän vetäytyy sosiaalisista kontakteista ja "siitä tavallisesta hyvästä elämästä" ruudun ääreen yksiöönsä, mahdollisesti kasvattelemaan incel- ja MGTOW-visioitaan, voima- ja valitettavasti myös väkivaltafantasioitaan, sekä tietysti klassista itsetuhoista alamäkeä muutamissa variaatioissaan.

Toki jos on statusta, "synkeän kolminaisuuden" piirteitä, dominoivuutta, karismaa ja ulkonäköä, sosiaalisia taitoja sun muuta pariutumis- ja/tai lisääntymisvaluuttaa siinä määrin, että naisten kantaviksi siellä täällä romanttisena vähän vaarallisen tuntuisena renttukulkurina saatteleminen jälkeläisistä juuri viis veisaamatta on validi strategia, niin voihan se oman lisääntymismenestyksen maksimoimisen kannalta sellainen ollakin, tästähän on tutkimustietoa jonkin verran (mm. tuosta "synkeän kolminaisuuden" piirteitä omaavien miesten keskimääräistä suuremmasta jälkeläisten määrästä).

Suomessahan useammat miehet kuin naiset jäävät lapsettomiksi, ja nimenomaan matalan statuksen sekä tulo- ja koulutustason omaavien miesten lisääntymismenestys on viimeisten noin kahdenkymmenen vuoden aikana laskenut.

  * )