Miehet deittimarkkinoilla

[Sukkanauhafani]

Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".

Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.

(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)

[Neris]

Ikävintä minusta ei tosin ole se että matcheja ei löydy, vaan se miten ankeaa on sittenkin kun kerran puoleen vuoteen selviää treffeille jonkun kanssa. Tapaamiset nettisaittien/äppien kautta löytyneiden kanssa nykyään yleensä jäävät siihen ainoaan, useimmiten niin että minä ehdotan toisia treffejä koska mielestäni oli mukavaa, ja vastapuoli joko keksii jonkun hätävalheen koska ei kehtaa sanoa mikä oikeasti mättää, tai monesti(!) niinkin että vastapuoli haukkuu minut koska en lukenut ajatuksia ja oletin että "sovitaan treffit myöhemmin" tarkoittikin "älä koskaan enää ota yhteyttä". Joku joka tietää miksi naisilla on tarvetta valehdella toiselle tällä tavoin päin naamaa (tai tunnistaa itse siihen syyllistyneensä) voisi avata asiaa.

Omalla kohdalla yleisin syy siihen, miksi keksin jonkun valkean valheen on, ettei mies nyt vaan ollut oman maun mukainen. Ja koska ei se ole miehen vika, niin en turhaan halua ns. loukata häntä asioilla mihin hän ei itse voi vaikuttaa ja siksi se valkoinen valhe.

Ja se syy sille miksen suoraan aina sano, että "hei, nyt ei vaan mieltymykset osuneet yksiin" tai "nyt ei vaan natsannut" on se, että sitten melko usein mies kääntyy puolustuskannalle (ihan turhaan, koska ei tää oo kenenkään vika) tai jopa hyökkääväksi ja alkaa suoltamaan kaikkea negatiivista Mä tottakai ihan mielellään skippaan tämän vaiheen, joten taas jälleen kerran mieluummin se valkoinen valhe kehiin.

Tai sitten alkaa ruinaus, että kamoon blaa blaa blaa. Sitäkään en jaksa.

Mieluusti puhun rehellisesti ja suoraan, mutta jos aistin ettei mies kykene vastaanottamaan rehellistä (mutta konstruktiivista) mielipidettä, niin sitten kyllä ihan tunnontuskitta annan jonkun mukavan valkoisen valheen ja siirryn eteenpäin ilman siitä seuraavia negatiivisia reaktioita. Yleensä kyllä asiat onneksi päättyy useimmiten niin, että hyvässä hengessä paiskataan kättä ja kokemusta rikkaampana mennään omille teillemme! Tarjosin nyt kuitenkin yhden henkilökohtaisen näkökulman siihen miksi tätä "valehtelua päin naamaa" tapahtuu ja tunnustan syyllistyneeni siihen useaan otteeseen

[laalaa]

Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".

Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.

(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)

Tää oli kans sellanen kela, mikä itselle tuli, että, jos on siihen mielentilaan joutunut, että yleistilanne on pettynyt ja katkera, ja hieman pakkomielteinenkin mahdollisesti, niin kuinka säilyttää tietty herkkyys ja yhteys omiin de facto tarpeisiin. Että pyrkiikö mahdollisesti psyykkaamaan niitä sopimattomiakin sopiviksi, että ois joku. Se lipsahtaa aika helposti, että kun jotain oikein haluaa, niin melkein huomaamattaankin saattaa ruveta valehtelemaan itselleen mustaa valkoiseksi.

[laalaa]

kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.

En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.

Näin totisesti on, mitä tulee hyvinvointiin ja yhteiskuntaamme.

Hienoa jos sinuun (mihin?) vetosi tämä "fiksu ja mukavan näköinen" presenssi, mutta noin yleisesti ottaenhan miehelle on erinomaisen tärkeää erottua jollain tavalla betamassasta.

  * )

Point taken. Hyvä huomio! En minä myöskään lähtisi häntä tapailemaan, mutta siksi en edes ajatellut omakohtaisesti, kun en hae sellaista suhdetta kuin hän.

[Sukkanauhafani]

Seuranhakuakin on erilaista. On eri asia olla tavallaan verkot vesillä ja katsoa jos jää kiinni merenneito, kuin yötä päivää kokeilla kolkuttaa kaikille oville huutaen "antakaa mulle seksiä/rakkautta/mitä-nyt-etsiikään".

Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada. Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun. Vaikeaksi hommaan tekee että miten pidempään ihminen on yksin, sitä alttiimpi hän varmaan on epätoivolle tai toisaalta katkeruudelle - mikä on kyllä ihan yhtä paha juttu kuin epätoivo. Katkeruus taas näkyy nähdäkseni juuri äärimmäisen epärealistisina vaatimuslistoina tai suoraan passiivisaggressiivisena "ettehän te mua kuitenkaan halua"-asenteena. Ihminen joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaa väkisin paljon viehättävämmältä kuin muunlaiset ihmiset. Usein tällaisessa tilassa oleva ihminen ei välttämättä aktiivisesti myöskään etsi mitään. Se taas ironisesti lisää mahdollisuuksia löytää jotakin - mutta mielestäni se ei liity niinkään siihen etsiikö vaan siihen millainen oma henkinen status on.

(En tässä siis viittaa että yksikään keskustelija tässä ketjussa olisi epätoivoinen tai katkera, en mä teitä tunne tai ole teidän deitti-ilmoja lukenut tai mitään sellaista. Ihan vaan ettei tule vääriä käsityksiä. Kunhan pohdin yleisellä tasolla.)

Tää oli kans sellanen kela, mikä itselle tuli, että, jos on siihen mielentilaan joutunut, että yleistilanne on pettynyt ja katkera, ja hieman pakkomielteinenkin mahdollisesti, niin kuinka säilyttää tietty herkkyys ja yhteys omiin de facto tarpeisiin. Että pyrkii mahdollisesti psyykkaamaan niitä sopimattomiakin sopiviksi, että ois joku. Se lipsahtaa aika helposti, että kun jotain oikein haluaa, niin melkein huomaamattaankin saattaa ruveta valehtelemaan itselleen mustaa valkoiseksi.

Niin, tunnen kyllä suurta empatiaa kaikkia yksinäisiä, epätoivoisia ja/tai katkeria ihmisiä kohtaan. Olen mäkin yksittäisinä hetkinä tollaisia fiiliksiä käynyt läpi. Luulenpa vaan että jos sellainen fiilis jatkuu pidempään, on siinä helppoa myös unohtaa että se toinen on myöskin ihminen. Eikä mikään lääke omaan onnettomuuteen/panetukseen/mikä-nyt-niskassa-onkaan. Luulen että tuollainen sokeus toisen ihmisyydelle on just se mikä taas aiheuttaa sitä vänkäämistä ja muuta huonoa käytöstä jos saa pakit. Tai siis kun saa pakit, kaikkihan niitä saa välillä.

[kokeilija]

Omalla kohdalla yleisin syy siihen, miksi keksin jonkun valkean valheen on, ettei mies nyt vaan ollut oman maun mukainen. Ja koska ei se ole miehen vika, niin en turhaan halua ns. loukata häntä asioilla mihin hän ei itse voi vaikuttaa ja siksi se valkoinen valhe.

Ja se syy sille miksen suoraan aina sano, että "hei, nyt ei vaan mieltymykset osuneet yksiin" tai "nyt ei vaan natsannut" on se, että sitten melko usein mies kääntyy puolustuskannalle (ihan turhaan, koska ei tää oo kenenkään vika) tai jopa hyökkääväksi ja alkaa suoltamaan kaikkea negatiivista Mä tottakai ihan mielellään skippaan tämän vaiheen, joten taas jälleen kerran mieluummin se valkoinen valhe kehiin.

Minua ei ole koskaan loukannut se jos joku kertoo syynä pakkeihin olevan jonkun asian mihin en voi vaikuttaa. Sen sijaan stressiä, ahdistusta ja masennusta aiheuttaa se että minua kohdellaan treffien päättyessä kuin olisin kirvesmurhaaja jolta pitää päästä mahdollisimman äkkiä karkuun, kun ei mielestään ole antanut siihen aihetta eikä tiedä mitä olisi voinut tehdä toisin, jos mitään. Ymmärrän kyllä sen että mahdollisuus aggressiiviseen vastaukseen pelottaa, mutta onko nyt tosiaan  niin että niitä ei muka tule "heittämällä valkoisia valheita kehiin"? Tiedän että tuo on yleinen mielikuva asiasta, mutta luulisi että ne joilla pakkien aiheuttama pettymys purkautuu aggressiona toimisivat niin riippumatta siitä miten asian muotoilee.

Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada.Epätoivo on kaikkein rumin tuoksu mitä ihmisestä voi saada.

Se että epätoivoisia ihmisiä vältellään lienee se isoin psykologinen ja sitä kautta rakenteellinen tekijä siihen miksi nämä mielenterveyden ongelmat syvenevät kunnes naru on kaulassa, mutta samalla se on minusta se mihin jokainen meistä voi puuttua omalta osaltaan. En tiedä onko syynä se että itsekin olen kokenut tarpeeksi syvää epätoivoa, mutta teen nykyisin tietoisen päätöksen siitä että en sen perusteella ihmistä tuomitse, etenkin kun helpoin tapa auttaa se toinen epätoivostaan ja löytää ihminen sen alla on antaa toiselle läheisyyttä ja huomiota ja saada samalla sitä itse. Tietenkin siinä käy usein niin, että epätoivon väistyttyä jompikumpi tai molemmat huomaavat että haluavat muuta, mutta aivan sama tarina se on vähemmän epätoivoisissa merkeissäkin alkaneiden suhteiden kanssa.

Siitä tulee fiilis ettei ihminen ole edes kiinnostunut sinusta omana itsenäsi, vaan haluaa vain jonkun.

Tämä on minusta myös fiilis joka jokaisen meistä sietäisi itsetuskiskelun yhteydessä pohtia. Tosiasia on kuitenkin se ettei meillä kellään ole sielunkumppania joka olisi syntymässä määrätty, vaan jokaisella on tarpeensa ja halunsa joita pyrkivät jonkun kanssa täyttämään, oli kyse sitten läheisyydestä, fetisseistä tai keskustelukumppanista. Se että tunnet toisen olevan kiinnostunut nimenomaan sinusta itsestäsi on ennen kaikkea tunne jonka sinä itse kehität, ja sen kehittymiseen myötävaikuttavat paitsi toisen tekemiset ja sanomiset, myös sinun (epä)toivosi ja halusi kokea sitä tunnetta. Tämän tunteen aikaansaamiseenhan nimenomaan perustuvat monet näistä paljon puhetta aiheuttaneista PUA-tekniikoista, ja ne toimivat juuri siksi että ihmisillä on vahva halu tuntea juuri itsensä halutuksi, oli se sitten kuinka realistinen haave tahansa.

Kouluttajan kommenttia nyt vähän ihmettelen vielä:

Oisko toi just se syy et aletaan vänkää et miksi en kelpaa ja mikä on se syy.
Kuulostaa ku lukee tota sun tekstiä että hyvin luultavasti.

1. En ole keneltäkään syytä tilanteessa tivannut, en tiedä mistä tämän keksit. 2. Jos tivaisinkin syitä pakkeihin jotka on jo annettu, maito lienee jo maassa eikä se tivaaminen "luultavasti" olisi silloinkaan syynä niihin. 3. Jos reaktiona on vittuilla kun joku kertoo mikä häntä treffailussa masentaa (ketjussa jonka aiheena on sen aiheuttamat mielenterveyden ongelmat), niin voisi kysyä itseltään onko silloin itse osa ongelmaa.

Ja ihan oikeesti sä et voi toisen puolesta määritellä mikä on creepyä ja mikä ei.

En minä määrittelekään. Pointti oli siinä, että jos kerran videon mies on nyt löytänyt ilmeisen onnellisen parisuhteen ja oletetaan syynä aikaisempaan epäonneen olleen creepy käytös, niin silloin creepyt fiilikset ovat selkeästi huono indikaattori kumppanin laadusta (olettaen tietysti että ihminen ei olennaisesti ole välissä muuttunut).

Sanottakoon vielä että syytän omasta huonosta seuransaannistani lähinnä vain satunnaisuutta, rakenteelliset tekijät vaikuttavat lähinnä siihen miten paljon minulla on mahdollisuuksia tavata ihmisiä tilanteissa joissa pystyn erottumaan edukseni (ja niistä tilanteista seuraa on löytynytkin). Se satunnaisuus, seuran löytämisen vaikeus ja siitä seuraava yksinäisyys aiheuttavat kuitenkin paljon vähemmän stressiä ja masennusta kuin se kohtelu jota saa osakseen niiden naisten taholta joita kohtaa seuraa hakevana miehenä. En halua syytellä ketään, mutta kannattaa muistaa se, että jokainen ghostaus tai valkoinen valhe saattaa olla teille pieni omantunnon murhe, mutta se voi olla se höyhen joka taittaa kamelin selän sellaiselle joka saa sitä jatkuvasti osakseen.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että tuskin pystyt oikeasti ymmärtämään asiaa jos et koskaan ole ollut deittimarkkinoilla vastaavassa tilanteessa. Ainoat tapaamani naiset jotka ovat oikeasti ymmärtäneet tilanteen toivottomuutta ovat myös itse yrittäneet tapailla netissä naisia, mikä minusta viittaa siihen että tilanteen pahin valuvika ei tosiaankaan ole miehissä.

EDIT: Tulipa vielä mieleeni, että miehenä ei tässäkin keskustelussa mainituista syistä pääse juuri koskaan kokemaan sitä että minua haluttaisiin vain minun itseni takia, jos ei luonnostaan ole näkyviltä ominaisuuksiltaan selkeästi erottuva. Jos ei ole pitkä, roteva tai erityisen komea, täytyy erottuakseen joko päästä potentiaalisen kumppanin kanssa tilanteeseen missä voi erottua edukseen, tai sitten esittää jotain itseään suurempaa. Ensitreffit tai nettisivun profiili ovat monelle yksinkertaisesti sellaisia tilanteita/alustoja, jossa ei ole mahdollisuutta erottua tarpeeksi edukseen omana itsenään.

[Kouluttaja]

Joo kyl mul toi särähti sun viesti korvaan vähän katkerana.

Mutta tossa puhun ihan sen kautta mitä ite oppinu naisia tuntemaan. Yleisellä tasolla siitä ettei haluta joutua selittämään ja vatvomaan syitä miks et kelpaa. Muutama tässä ketjussa avasikin sulle jo tota omasta näkökulmastaan.
Parinmuodostuksessa ne syyt voi tosiaan olla et toinen tuoksuu väärälle, enkä puhu tässä dödöstä vaan ominaistuoksusta ja feromoneista. Eikä se  treffiseuralainen voi tietää toisen reaktiota siihen et tulee pakit etukäteen. Moni haluaa väistää ahdistavan tilanteen ennakolta. Varsinkin kiimaset (nuoret) miehet voi vetää yllättävänkin kovii pultteja siitä että ei natsaa vaikka omassa päässä on päätetty toisin. Oon ite myös nuorena testohuurussa ton kokenu ja tehny. Puhun tässä edelleen oman kokemukseni kautta, en sun.

Oon vaan vahvasti sitä mieltä et katkeruus ei vie eteenpäin sua tällä polulla.

Mitä sulle on täs moni yrittäny kertoa et erilaisuutta kehiin!

Toinen: Järjestä ittes sosiaalisiin tilanteisiin joissa pääset loistamaan. Katoin noita sun harrastuksia ni kyllä varmasti löytyy samoista jutuista kiinnostuneita. Ite luen kans scifii ja fantasiaa, pelaan ropeja tms. Noi ei oo ikinä ollu kynnyskysymyksiä. Coneista tms. kuvittelisin et löydät saman henkistä seuraa. Nykyään monessa conissa myös Suomessa köysipajoja.

Mä ainakin juttelen porukalle myös noista harrastuksistani kun haen seuraa.

Anteeksi jos olin liian tyly.

Älä luovuta, oo oma ittes.
Toivottavasti löydät mitä oot hakemassa täältä.

P.s. Ei se suurimmalle osalle miehistä helppoo oo löytää sitä kumppania/rakastajatarta/subii etc.
Ite en harrasta tinderii tms. koska en koe et mun kenttä tutustuu ihmisiin.
Joku sano hyvin et kauniiden ihmisten peli, muut jää nuolee näppejään. Onhan se ihan tosi pinnallinen tapa tutustuu ihmisiin mun mielestä. Joku täs ketjussa sanokin hyvin et suunniteltu niin et jäät swaippaa. Ettimään sitä täydellistä mahdollista kumppanii sieltä. Tee ilmo ihmeessä baariin. Kyl täältä moni on löytänyt elämäänsä sen mitä ettii.

Jos oisin naisoletettu ni kiinnostuisin paljon enemmän tyypistä jolla muutakin siellä profiilissa ku se kyrvän kuva. Ainakin meidän kiinnostuksen kohteet oli jossain kohtaa kinkyn ja muun elämän kohalla niin samoja et vastaisin viestiisi.

Avasiko tarpeeksi?

[kokeilija]

Katkeruutta siinä oli tarkoituskin purkaa, mutta ei seuran puutteesta vaan siitä miten seuranhaku pyrkii muuten masentamaan. Niinkuin sanoin, seuraa on kyllä löytynyt niistä oikeista tilanteista, mutta oman elämäntilanteen johdosta ja erityisesti näin pandemia-aikana sellaisia tilanteita ei yksinkertaisesti ole. Olisi mukavampaa jos netitsekin voisi ihmisiin tutustua ilman että siitä jäisi käteen enimmäkseen stressiä ja masennusta.

[Neris]

Minua ei ole koskaan loukannut se jos joku kertoo syynä pakkeihin olevan jonkun asian mihin en voi vaikuttaa. Sen sijaan stressiä, ahdistusta ja masennusta aiheuttaa se että minua kohdellaan treffien päättyessä kuin olisin kirvesmurhaaja jolta pitää päästä mahdollisimman äkkiä karkuun, kun ei mielestään ole antanut siihen aihetta eikä tiedä mitä olisi voinut tehdä toisin, jos mitään. Ymmärrän kyllä sen että mahdollisuus aggressiiviseen vastaukseen pelottaa, mutta onko nyt tosiaan  niin että niitä ei muka tule "heittämällä valkoisia valheita kehiin"? Tiedän että tuo on yleinen mielikuva asiasta, mutta luulisi että ne joilla pakkien aiheuttama pettymys purkautuu aggressiona toimisivat niin riippumatta siitä miten asian muotoilee.

En tiedä millaisia valkoisia valheita olet kohdannut, mutta en minä ainakaan ketään ole niillä kirvesmurhaajaksi leimannut! Pyrin aina kääntämään sen syyn itseeni enkä siihen mieheen sen valheen avulla. Ja tavoitteena aina jättää positiivinen mieli sille toiselle kuitenkin. Vähemmän niitä aggressiivisia vastauksia tulee, kun on juuri saanut kehuja ja vaikeampi niiden on alkaa mutisemaan siihen jos sanon vaikka sanon jotain et "hei, olit tosi mukava ja tää ei johdu susta, mutta mä en vaan taida olla valmis koska *insert joku konkreettinen mutta keksitty syy X*" -tyylistä.

Ja sanoin jo aiemmin, mutta painotan sitä nyt tässä vielä, että suurimmaksi osaksi minä kuitenkin sanon ihan rehellisesti ja avoimesti että nyt ei vaan mieltymykset menny yhteen ja se siitä. Ja en mä halua mitään valkosia valheita kehitellä, vaan kyllä haluan ihan rehellistä ja konstruktiivista palautetta antaa tai rehellisen mielipiteeni ja arvostan sitä myös vastapuolelta Mutta kun nyt niitä syitä kyselit, niin tarjosin oman näkökulmani asiaan. Pyrin niitä henkilökohtaisesti välttämään, mutta tarvittaessa niihin joskus turvaudun.

[Snadistisadisti]

Monessa kohtaa on tullut eteen se, kuinka epätoivo on loistava naisenkarkoitin, minkä itsekin uskon olevan totta. Jos seksuaalinen turhautuminen ja läheisyyden tarve myrkyttää ilman ympäriltä niin että oravatkin tippuvat oksilta, voisiko ratkaisu löytyä seksityötä tekevistä?

Ei se paikkaa parisuhteen kokoista aukkoa elämässä, mutta saattaisi pehmentää pahimpia töyssyjä. Ammattilaisilta saa palveluna niin piiskaa kuin persettä (ammattilaisesta riippuen), joten miksi ei helpottaisi sen kautta elämäänsä ja parantaisi samalla saumojaan seuranhaussa?

Itse en ole koskaan prostituoidun palveluita käyttänyt, koska jokin siinä bisneksessä saa minut surulliseksi. Ei siinä silti mitään väärää ole ja voipa se rahanalainen rakkaus monia jopa auttaa.

[kokeilija]

Monessa kohtaa on tullut eteen se, kuinka epätoivo on loistava naisenkarkoitin, minkä itsekin uskon olevan totta. Jos seksuaalinen turhautuminen ja läheisyyden tarve myrkyttää ilman ympäriltä niin että oravatkin tippuvat oksilta, voisiko ratkaisu löytyä seksityötä tekevistä?

Jos epätoivon syynä on seksuaalinen turhautuminen niin seksin ostaminen voinee auttaa, mutta muunlaiset yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet eivät kyllä vähene sillä jos ainoa seura jota saa tarjoaa sitä vain rahaa vastaan. Sitten on sekin fakta että seksityöstä ei minkäänlaista apua saa jos ei ole pätäkkää siihen laitettavaksi, ja jos sitä olisi niin sen voisi käyttää johonkin mikä auttaa erottumaan ja löytämään seuraa sitä kautta. Hollannissahan toki tarjotaan seksiä verovaroin vammaispalveluna, mutta en kyllä haluaisi olla sen vihan kohteena mikä nousee jos sitä yrittäisi laajentaa muuten syrjäytyneisiin vähävaraisiin.

[mercury]

En ole mies enkä deittimarkkinoilla, mutta tämä on aihe johon olen törmännyt varsin monesti miesten kanssa keskustellessa. Usein keskustelu tuntuu polarisoituvan todella herkästi, mikä on täysin ymmärrettävää, koska kyseessä on elämässä niin keskeinen asia ja siihen liittyvät tunteet ovat usein suuria. Joitain ajatuksia on herännyt näin itse sekä miehiä että naisia (pääosin netti)deittailleena, plus kavereiden (miesten ja naisten) deittailua sivusta seuranneena.

Voi hyvinkin olla, että harva nainen tiedostaa, millaista torjumisen sietämistä ja itsensä jatkuvaa likoon laittamista deittailu miehiltä pahimmillaan vaatii. Niin kuin aloituspostauksen videon mies sanoi, tällaisessa tilanteessa tulee helposti olo, ettei riitä tai osaa jotain yksittäistä asiaa riittävän hyvin. Parhaassa tapauksessa se motivoi kehittämään itseään, pahimmassa katkeroittaa. Yksi ajatusmalli/lähestymistapa, johon olen toisinaan törmännyt, on juuri seuranhaun ajatteleminen "pelinä", mitä se ehkä kieltämättä monelta osin muistuttaa, Tinderin käyttöliittymää myöten. Mielestäni on kuitenkin yksiulotteinen ja melko lyhytnäköinen lähestymistapa, jos itseään kehittää vain sitä "palkintoa" varten, joka sitten on mahdollinen kumppani. Muutosta kannattanee haluta ennen kaikkea itsensä takia.

Tietenkin on paradoksaalista ja myös melko tuskallista, että usein se epäusko itseen tai katkeruus voi olla suurikin osa ongelmaa. Nettitreffailussa ongelmallista lienee myös se, että yksilö typistyy pelkästään sukupuolensa edustajaksi. Olisi hyvä muistaa, sukupuolesta riippumatta, että siellä taustalla on aina yksilö ja ihminen. Se, että ihminen vetää puoleensa sitä mitä itse on tai kokee, ei mielestäni ole turhaan kulutettu klisee vaan usein tuntuu jollain tavalla pitävän paikkansa, niin hyvässä kuin pahassa. Jos on itse elämänsä kriisissä ja täysin hukassa, voi vakaan parisuhteen löytäminen olla varsin haastavaa.

Kun olen naisena hakenut seuraa naisista erilaisissa deittikanavissa, olen saanut järjestään melko paljon matcheja, mutta harvoin kukaan kuitenkaan aloittaa keskustelua. Miehiin verrattuna ihan huomattavasti harvempi. Tähän liittyy nähdäkseni pari asiaa, joista en halua puhua liikaa yksinkertaistaen, mutta jotka ovat kuitenkin nähdäkseni melko olennaisia. Yksi on se, että miehillä on biologisesti enemmän kilpailuviettiä ja siten miehet luultavasti tekevät keskimäärin enemmän aloitteita seuranhaussa kuin naiset. Naisten kesken (tai naisilta miehille) aloitteita siis tulee keskimäärin varmaankin vähemmän, ja syyt siihen voivat olla varsin moninaisia. Toisena asiana pelkän biologian/markkinoiden epäsuhtaisuuden lisäksi näkisin tässä kuitenkin myös sen, että tyttöjä tunnutaan kasvattavan hieman eri tavalla esimerkiksi sen suhteen, miten aggressiivisesti "saa" käyttäytyä tai ilmaista omia haluja tai tunteita. Vaikkei enää onneksi eletä yhteiskunnassa jossa naisten nilkatkaan eivät saa vilahtaa, on edelleen paljon näkymättömiä oletuksia siitä, miten naisen "kuuluisi" olla.

Väitän, että ainakin oman ikäisteni (varmaankin myös itseäni vanhempien) naisten kasvatukseen on aikoinaan vaikuttaneet stereotypiat siitä, kuinka "pojat on poikia" ja tyttöjen osa on olla kiltisti. Nykyään asiat ovat toivottavasti ainakin vähän eri tavalla, ja varmasti tähän liittyy hyvinkin paljon alueellisia, perhekohtaisia ym. eroja. Yleistys siis tämä(kin), mutta se tietynlainen konfliktien välttely tuntuu olevan niin tyypillistä naisten kieltäytymisessä seuranhaun yhteydessä, että siihen tämä on silmissäni ihan suht uskottava selitys. Sama toki koskee myös miehiä: yhtä lailla poikia kohtaan on todella koviakin odotuksia elämässä menestymisen jne. suhteen. Mutta tämä nyt liittyen esimerkiksi ghostaukseen ja miksi se on ilmiö. Sitä ihmiset toki tekevät varmaan ihan myös sen näennäisen helppouden takia.

Ghostaamiseen tai valkoisten valheiden kertomiseen on lopulta varmasti yhtä monia syitä kuin on niitä ihmisiä, jotka näitä harrastavat. Minulle itselleni on ollut todella vaikeaa sanoa suoraan ei - jopa ihmisille, jotka tunnen hyvin, ja olen joutunut tätä ihan tietoisesti opettelemaan. Jos on opittu siihen, että kiltteydestä ja miellyttävyydestä palkitaan, on toimintatapoja vaikea muuttaa ja helposti se menee siihen, ettei haluta sanoa asioita suoraan ja ruvetaan passiivis-aggressivisiksi. Toki hienovaraisuus on tärkeä ominaisuus, joka voi auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä paljonkin. Ja useimmiten - tadaa - naiset ovat siinä varmaan keskimäärin miehiä parempia. (Edit: siis hienovaraisuudessa, ei välttämättä sosiaalisessa kanssakäymisessä.)

Osin minulle henkilökohtaisesti on ollut vaikea sanoa "ei" siksikin, että olen lopulta aika herkkä ja ainakin omat deittipuolella kohdatut pettymykset ovat olleet sen verran raskaita kokemuksia, että olen ehkä itse sitten jonkun henkilön torjuessani hetkellisesti kuvitellut säästäväni toisen tunteita sillä valkoisella valheella. Ja toisaalta en ole kokenut niitä pettymyksiä ihan niin paljoa, että olisin kehittänyt siihen kummoista toleranssia, jolloin oma kokemuspohjani asiasta on ollut se, ettei siihen oikein osaa suhtautuakaan rakentavasti. Itselleni on myös aina ollut vaikeaa tunnistaa, käsitellä ja ilmaista tunteita - asioita, joita harjoittelen edelleen, mutta jotka auttavat seuranhaussa ja elämässä melkoisesti. Nämäkin ovat asioita, joita "perinteisesti" naisten ajatellaan handlaavan hyvin - todellisuus voi olla varsin toinen.

En kuitenkaan halua vierittää vastuuta täysin kasvatuksen tms. niskaan, jokainenhan tekee ne omat ratkaisunsa. Mutta toki tällaiset asiat vaikuttavat paljonkin enemmän kuin ehkä tajutaankaan tietoisella tasolla.

Tunnen itsekin useita ihmisiä, pääasiassa miehiä, jotka ovat sinkkuja ja/tai neitsyitä vasten tahtoaan. Siinä joukossa on korkeakoulutettuja, älykkäitä, hauskoja, toimeentulevia ja elämään intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joista ei ikinä arvaisi. Minusta se on helvetin surullista, enkä tiedä mitä hittoa sille voisi tehdä.

Olen itse pyöritellyt samoja ajatuksia. Tämä on mielestäni yhteiskunnallisesti aika merkittäväkin asia, josta olisi tärkeää puhua ilman, että jotakuta osapuolta syyllistetään. Toisaalta sekin on mun mielestä ihan tärkeää tunnistaa, että yksinäisyys ja syrjäytyminen koskevat enenevässä määrin nimenomaan miehiä, naisten kokemaa yksinäisyyttä vähättelemättä. Mitään kovin yksinkertaista ratkaisua siihen tuskin on, esim. maksullinen seksikin auttanee lopulta vain oireeseen eikä syyhyn.

[hwyl]

Tämä on herkkä aihe ja olen usein suututtanut ihmisiä näillä mielipiteilläni - ja kun keskustelu on polarisoitunutta niin sitä helposti tulee itsekin hyökkääväksi.

Anyway, ensinnäkin laasasmainen markkina-ajattelu on täysin absurdia. Jep, jääkiekkotähdet pariutuvat mallien kanssa ja samoin siis kaikki Uuno Turhapuro -elokuvat ovat parempia kuin vaikka Kieślowskin väritrilogia. Kysyntä ei tässä aihepiirissä mitenkään määritä "arvoa" ja lähteä liikkeelle tästä ajatuksesta on jo valmiiksi vääristää ajattelunsa ja esineellistää oman ihmiskäsityksensä. Toiseksi "kiltteys" voi nousta lähinnä pelokkuudesta ja tuloksena on monesti passiivis-aggressiivista manipulointia ja itsesääliä. Kolmanneksi hyvin monilla naisillakin on suuria vaikeuksia löytää mukavaa seuraa. Se voi liittyä ulkonäköön, ikään, ujouteen jne. jne. Ehkäpä silloin jos ei löydä naisseuraa niin pitäisi hieman tutkiskella itseään, että miten ja mitä etsii, miten pinnallisia ominaisuuksia arvostaa ja miten hienoja ominaisuuksia jättää huomiotta (sama toki käy neuvoksi naisillekin). Neljänneksi, terve itsetunto on viehättävä ominaisuus - ei pyydä itseään anteeksi, silti osaa arvostaa toista, eikä näe loukkauksena egolleen, jos jostain syystä mitään ei synnykään. Tälläinen lähtökohta mahdollistaa tietyn rentouden ja huumorin, pilkkeen silmäkulmassa. Ja nyt sanon vähän vanhanaikaisesti: egon fragiilius ja itsesääli eivät ole kauhean miehekkäitä ominaisuuksia.

Nyt kun olen alkanut etsimään seuraa niin pakkeja on jo ehtinyt tulemaan, mutta ne eivät ole muuttaneet käsityksiäni näistä naisista - pakit eivät vähennä minun tai heidän arvoaan mitenkään. Se nyt vain on luontainen osa seuranhakua ja se on osattava kestää, no, miehekkäästi.

[Badboy]

En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.

Miunkin mielestä meillä on yhteiskunnallinen ongelma kun syntyvyys on jo laskenut alle pula-ajan, tuleviin eläkkeisiin ei tule olemaan maksajia tällä menolla.

Parisuhteita ei synny eikä lapsia tehdä entiseen tahtiin, syitä on monia, mutta naisten alati kasvavat vaatimukset miehiä kohtaan on yksi niistä joita ei saisi sanoa ääneen.

Puhumattakaan siitä kuinka paljon pahoinvointia miehillä se vastentahtoinen selibaatti sitten aiheuttaa, se esim purkaantuu väkivaltaisena käytöksenä yöelämässä. Kun itsellä on paha olo, halutaan aiheuttaa myös toiselle paha olo. Misery loves company.

Mutta on se kummahko juttu miten meillä paasataan tasa-arvosta sitä ja tätä, ja samalla kuitenkin parisuhde- ja seksimarkkinat on kuin jalkapallo-peli jossa naiset voittavat 500-0 jokaisen matsin. Miksei kukaan nosta kissaa pöydälle?

Foorumilla huomaa miten ne samat sinkkumiehet pyörivät deittipalstalla vuodesta toiseen loputtoman missionsa kanssa, nainen taas kun laittaa ilmoituksen niin "inbox is full" erroria pukkaa...

Tavismies on tavallaan vähän hölmö kun alistuu kiltisti maksamaan veroja ~50% tuloistaan yhteiskunnalle joka ei hänen seksuaalisille tarpeilleen anna mitään arvoa.

[Kouluttaja]

Tota öööö.
Mitä tähän nyt sanois.

Pitkään kyl ollu tää kela päässä ja musta se pitää paikkansa.
Jos et Suomessa seksiä saa vika ei ole sun ulkonäössä vaan ulosannissa.
Ja sitä pystyy kyllä treenaamaan.

Selibaatti on aina oma valinta. Puhun tässä selibaatista, en siitä että joku ei saa seksiä toiselta ihmiseltä.
Jos testo levelit liian katossa sen takii ettei oo tullu kuukausiin ni pitäskö niitä purkaatai sit oppii hallitsemaan sitä tilaa?
Ite tykkään välillä vetää täysselibaatteja. Kuukaudesta useampaan. Mun mielestä ton pitäs olla pakollista jokaiselle miehelle ni oppis hallitsemaan itseään, kiimaansa ja alkukantasia vaistojaan paremmin. Samalla oppii itestään paljon.
Plussana tähän vielä se että jonku kuukauden tulemattomuuden jälkeen sä panet ku alkukantainen hedelmällisyyden ja seksin Jumala

Deittailu vie aikaa ja energiaa mut turhaantumisen sijaan kannattas ottaa se oppituntina, itestään ja muista.
Mul on ihan tosi kivaa nykysin ku deittailen uusien tyyppien kaa. Vaikka siitä ei syntyskään mitään vuosisadan romanssia ni pääsääntösesti uusiin tyyppeihin tutustuminen kannattaa ja tuo elämään iloa. Saatat jopa löytää uusia ystäviä tota kautta.

Mä en oikeesti ymmärrä tätä incel kulttuurii. En vaan tajuu. Älkää katkeroituku pyydän ja painotan vahvasti. Se ei ainakaan sitä saantia lisää jos alkuasetuksena treffeille mennessä on jo valmiiksi päätetty ettei tääkään taas natsaa ja ollaan siitä vihasia naisille kollektiivisesti.

Kasa pilkkui ja pisteitä sekaan ettei kukaan ota itteensä.