Miehet deittimarkkinoilla

[Kaamos]

Lähes poikkeuksetta olen kaikki elämäni pitkäaikaiset parisuhteet ja muut pienet romanssit löytänyt netistä. En paljoa käy ulkona sosiaalisissa meiningeissä introverttiyyteni takia, joten internetin kautta on helpompi - ja kivempi - ensin tutustua hieman ihmiseen ennen kuin menen ujostelemaan kasvotusten. Varta vasten itsensä edustukseen valikoitujen kuvien kautta usein saan heti aika paljon kiinnostusta ja suoria yhteydenottoja ilman tekemättä paljoa töitä, mutta en sanois sen olevan kuitenkaan aina helppoa koska en ole myöskään sitä puheliainta tyyppiä. Tykkään enemmän harrastaa pitkämuotoisia ja hyvin ajateltuja "kirjeitä" kuin nopeaa salama-pikaviestintää, joka usein karsii ne ihmiset pois joilla on hirveä kiire tapaamaan/panemaan.

Suurinosa yhteydenotoista päättyy kohteliaasti ja nopeasti kun/jos ei mielihalut ja/tai mitä etsii täysin kohtaa keskenään ja huonoja kokemuksia ei onneksi ole ollut kovin montaa. Tiedän mitä haluan, tiedän mitä etsin ja olen kaikesta siitä avoin ja rehellinen. Täältäkin olen muutamaa ihanaa ihmistä nähnyt kasvotusten vuosien varrella.

Mitä seurusteluun ja onnistuneisiin tapaamisiin tulee, omat voimakkaat anaali- ja pyllyfetissit rajoittavat huomattavasti kehen henkilökohtaisesti olen kiinnostunut. Nämä fetissit yleensä myönnän ja paljastan myös (kohteliaasti) lähes heti kättelyssä tai heti profiilitekstissä, koska iso osa omaa persoonallisuutta ja seksuaalisuutta liittyy erityisesti peppuseksiin ja kumppanini pyllyn käyttöön. Tämä onkin ollut ehkä suurin rajoittaja itselle mitä internetin kautta seuranhakuun/deittimarkkinaan tulee, joten en voi syyttää kuin vain itteäni 

[montti]

Itse näin sinkkuna voin sanoa, että kyllähän sitä harrastuksia ja muuta ajateltavaa kannattaa hankkia, ettei se yksinäisyys olisi aina päällimmäisenä mielessä. Myöskin sitä muuta tavoiteltavaa elämäänsä tulisi asettaa, jota kohti kulkea. Siis sellaisia tavoitteita, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Parisuhteeseen kun tarvitaan se toinen.

On varmasti aivan totta se, että naiset saa paljon viestejä miehiltä ja näin ollen he voivat kenties asettaa korkeita vaatimuksia miehelle. Mutta mietitäänpä asiaa sitten miehen näkökulmasta. Haluaisinko minä siinä arkipäiväisessä parisuhteessa olla koko ajan mielistelemässä ja toteuttamassa naisen haluja ja toiveita vain sen vuoksi, että saan olla parisuhteessa? Itse en näe parisuhdetta sellaisena lisäarvontuojana omassa elämässäni.

Joku mainitsi tuon ferrarin. No voin kyllä sanoa, että eipä varallisuudellakaan nyt sen kummempia vaikutuksia naisiin tehdä ja ihan hyvä niin. Itse en ainakaan haluaisi, että joku kiinnostuisi minusta vain varallisuuden tai muun sellaisen vuoksi.

[Flikk]

-- 
Itse en ainakaan haluaisi, että joku kiinnostuisi minusta vain varallisuuden tai muun sellaisen vuoksi.

Oon tätä pohtinut jonkin verran viime aikoina, kun katsonut sivusta tuttujen seuranhakua. En millään halua saada vonkaa vaan siksi, että profiilikuvassa on tissivako. Toki olen naiseudestani iloinen, mutta en halua saada siksi viestiä. Jos hakisin seuraa, haluaisin, että musta kiinnostutaan siksi, minkälaisen kuvan subina olen itsestäni verkossa tai miitissä antanut, enkä siksi, että oisin nainen, joka hakis jotain.

[Juuttisetä]

Jos nyt mietitään miehiseltä kannalta täällä "skenessä" taikka BDSM porukassa yleensä seuranhakua.

Miehiä on aika paljon, yksinäisiä, samanlaisia...tahdon Dommen, tahdon lutkan, tahdon subin...kovasti tahdotaan.
Oikeastaan tolla tahtomisella ole mitään arvoa minnekkään suuntaan. Mitä voit tarjota....mitä se naapuri ei voi? Miten erotut sieltä kauniiden kukkisen seasta, vaikka olisi millainen rikkaruoho.

Ei ole oleellista oletko rikas, ei ole oleellista onko kylän isoin kypärä, ei ole oleellista ajatko ladalla, ei tarvitse olla Taberman....jos erotut kiinnostavalla tavalla eduksesi. Toihan nyt sitten voi olla jokin tietty osa-alue minkä osaat hyvin, jokin muu taito millä erotut naapurin Pertistä jolla on uudempi auto ja pipukkakin 5cm pidempi...komea ja supliikkimieskin vielä.
Yksilöt kiinnostaa, erilaiset kiinnostaa....ok, jos sulla on 25cm lerssi ja laitat kuvan siitä galleriaan niin tulee vastauksia. Mutta ehkä nyt ajatuksena muukin kuin reikä mitä haetaan...

[remmittä]

Onko elämä vaikeaa? Kokeile tinderiä. Kyseessä on loppupeleissä tuote, millä tavoitellaan rahaa alati kasvavalla markkina-alueella, mikä on syntynyt mm. siksi, että ihmiset viettävät enemmän aikaa uudessa digitaalisessa elinympäristössään ja sosiaalinen pääomakin on siirtymässä vaarallista vauhtia sinne. Lähtökohtaisesti virhe syntyy siinä, että asiakkaat ovat liian hyväuskoisia Tinderin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tinderin funktionaalisuus nähtävästi perustuu myös jollekin aivan muulle, kuin pariskumppanin löytämistä helpottavalle palvelulle.

Tuote toimii toki sen sallimissa rajoissa ja ihmiset voivat löytää kumppaneita sillä itselleen. Mutta tämän tuotteen kohdalla on todellakin katsottava lahjahevosta suuhun.

Kun katsotaan esimerkiksi tuottee maksupuolta, niin se ei peri maksua vasta silloin, kun tuote täyttäisi lupauksensa kumppanin löytämisestä. Tällöin maksuun sisältyisi vastuun ottaminen tämän lupauksen täyttämisestä asiakkaalle ja koko tuote olisi kenties suunniteltu toisella tavalla. Sen sijaan Tinder veloittaa asiakasta siitä, että hän yksinkertaisesti vain käyttäisi tuotetta, ja antaa samalla perusteettomia lupauksia kumppanin löytämisestä.

Tilanne olisi toinen esimerkiksi jonkin Office palvelun kuukausittaisessa maksussa, koska Officea oikeasti tarvitsee käyttää (Word, Excel jne..). Mutta Tinderin suhteen tämän saman mallin toteuttaminen on lähes absurdia. Eli toisinsanoen, "mitä kauemmin asiakas pysyy sinkkuna, niin sen tuottoisampaa se on Tinderille".

Voi voi nyt sentään...

Tämän lisäksi mahdollisten kumppanien profiilien selailusta on tehty suorastaan miellyttävä kokemus asiakkaalle, jotka käyttävät siihen tuntitolkulla aikaansa välillä jopa unohtaen, mitä tarkoitusta varten selailevat. Profiilien selailu väitetysti "kuuluu vain osaksi tuotteen käyttöä, jonka varsinainen tarkoitus on kumppanien löytäminen". Itse olen hieman eri mieltä tästä.

Koska jos Tinderiä arvioitaisiin sen perusteella, mihin sen funktionaalisuuskin perustuu, niin Tinderiä ei pitäisi kutsua seuranhaku -palveluksi, vaan kiinnostavien profiilien selailu -palveluksi.

Tämä miellyttävä selailu kokemus kilpailee toisinaan jopa tuotteen näennäisesti väitetyn tavoitteenkin kanssa. Olen kuullut tapauksia, missä Tinderin selaaminen oli käyttäjälle mielenkiintoisempaa, kuin edessä istuvan treffiseuran kuuntelu kahvipöydässä! Tässä heijastuu varsin omalaatuinen käsitys tuotteen tyytyväisyystakuusta.

Toisaalta ihan ruokaakin ostaessa hyvä kauppias auttaa asiakasta tekemään ostopäätöksiä ja osaa ohjata asiakkaan tämän tarpeiden mukaisille tuotteille. Mutta sitten on sellaisia palveluita kuin Tinder, joka niin sanotusti myy ravintolassa tiskirättiä ja samaan aikaan saa asiakkaat uskomaan, että se on laadukasta lehtipihviä. Rahaa siinä jokatapauksessa irtoaa 

[balthazar]

Mulla on kyllä oikeastaan pelkästään hyviä kokemuksia tinderistä.

Toisaalta ajoin sitä niin, että luin profiilit tarkkaan (pelkkiä hymiöitä tai muuten vähäsanaiset profiilit vedin kaikki vasemmalle) ja vedin oikealle vain ne profiilit joiden kanssa voisin lähteä kahville ja keskustellakin jotain. Toinen olennainen seikka on, ettei siellä kannata roikkua kauhean pitkään, oma toleranssi on ollut noin kaksi viikkoa. Kun löydät sen hyvän tyypin jonka kanssa on mukavaa, on aika keskittyä siihen ja unohtaa sen tinderin läärääminen.

[Ori]

Kuulin huhuja että tähän ketjuun osallistumalla saattaa voittaa ämpärillisen lämmintä vettä....

Jos olet kiltti, tunnollinen ja rehellinen niin saat odottaa sitä oikeaa todennäköisesti lopun ikääsi.

Välillä on intoa ja voimia pukea se SIKA naamari päähän ja lähteä markkinoille. Eli jos jaksaa olla sosiaalinen, puhelias ja muistat vielä unohtaa kaikki tunteet niin seuraa riittää. Näin se toimii myös naisilla.

Jos menet baariin yksin niin saat sieltä myös yksin lähteä kotiin. Mutta jos menet sinne 3 naisen kanssa niin kyllä perseestä puristelijoita riittää.

Tinderi on juuri sitä mitä odotinkin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja olen juuri tavannut tinderissä kauniin ja ihanan naisen. Hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut fetissestäni mutta saatan löytää jotain muuta.

[laalaa]

On kiva kuulla, että monelle on olemassaolevat metodit mieleisiä ja toimivia. Mä jotenkin olen vieläkin vähän hämmentynyt siitä ohjelmasta, kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.

En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.

[Hirvaz]

kun se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.

En vaan tajua tätä epäsuhtaa, noin niinkuin yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Tämä todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aika monitahoisesti.

Näin totisesti on, mitä tulee hyvinvointiin ja yhteiskuntaamme.

Hienoa jos sinuun (mihin?) vetosi tämä "fiksu ja mukavan näköinen" presenssi, mutta noin yleisesti ottaenhan miehelle on erinomaisen tärkeää erottua jollain tavalla betamassasta.

  * )

[arioide]

Täytyy sanoa, että mulle nämä deittiäpit on kyllä aiheuttaneet melkoisesti pahaa mieltä. Torjutuksi tulemisen tunne on ollut oikeastaan ihan jatkuva, kun sillä mihin suuntaan käyttäjiä swaippailee ei tunnu olevan hirveästi vaikutusta ja matcheja on tullut jokunen kuussa niinä aikoina kun nyt vaikkapa Tinderiä olen käyttänyt. Kun yritykset kehittää profiilia, tuunata sitä biotekstiä ja laittaa palveluun niin hyvät kuvat kuin mitenkään saan aikaiseksi niin kokemus on lopulta tuntunut lähinnä nöyryyttävältä, etenkin kun joillakin se kuitenkin tuntuu pelaavan oikein hyvin, mukaan lukien usealla naisella jonka profiiliin ei varmasti ole panostettu yhtä paljon kuin omaani.

That said, ei se aivan tuloksetonta ole ollut. Oon pitänyt kiinnostavana, että niistä muutamista seksuaalis-romanttiseen kanssakäymiseen johtaneista Tinder-matcheistäni enemmistö on ollut sellaisten ihmisten kanssa, joihin mulla on ollut myös jokin tosielämän kontakti, mikä ehkä viittaa siihen että siellä swaippaillessaan ihmiset on jotenkin erityisen kranttuja. Mutta olen mä sentään päätynyt sitä kautta myös tapailemaan ihmistä jota en mitenkään tiennyt entuudestaan.

Toisaalta se maailma kuitenkin jotenkin kutkuttaa, haluaisin tavallaan saada kräkättyä sen jonkun mysteerin ja selvitettyä, voiko tällä naamalla noiden palveluiden käyttäminen onnistua niin hyvin että sitä voisi pitää oikeasti kivana. Ja kun nykyisessä elämäntilanteessa ei uusia ihmisiä tule muuten vastaan ihan älyttömästi, niin varmaan sinne taas päädytään jos nyt taas jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi seuraa hakea.

Valitettavasti tähän aiheeseen liittyvistä pettymyksen ja lievän katkeruuden tunteista on ollut kyllä mulle myös haittaa ihan suhteissa ollessakin - vaikkei oma synkkyyteni ole koskaan mitään tämän dokkarin päähenkilön kuvailemaa lähennellyt, enkä ole edes ihan hirveän pitkiä aikoja missään vastentahtoisessa selibaatissa viettänyt.

Sitten taas: olen kyllä siinä käsityksessä, että monella naisella on deittiäppien kanssa omat, yleensä vähän erilaiset haasteensa ja pettymyksensä, joten olen taipuvainen ajattelemaan että kurjuuden määrä saattaa kuitenkin olla jokseenkin vakio. Sikäli olen dokkarin kaverin kanssa siis älyllisellä tasolla eri mieltä siitä, että naisten vaikkapa Tinderissä kohtaavat ongelmat olisivat lähinnä positiivisia ongelmia - vaikka ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksi tietystä vinkkelistä liian iso matchien määrä tai edes pyytämättä tulevat viestit muiden palveluiden puolella eivät varsinaisesti vaikuta ongelmalta. Vähän tässä myös helpottaa asiaa se, että boostien myyminen mun kaltaisilleni tyypeille on se millä Tinder tekee rahansa, joten se systeemi nyt on vähän niinkuin suunniteltu mua vastaan.

Enkä nyt ihan kaikesta ole muutenkaan samaa mieltä. Empaattisuus ja mielenkiinnon osoittaminen ovat musta vaikuttaneet toimivan naisiin aivan hyvin, kunhan niitä nyt ensin vain jotenkin pääsee osoittamaan.

[kokeilija]

Avataanpa nyt hieman omaakin katkeraa arkkua, kun tuo ohjelman tarina kovin tutulta kuulostaa. Itsekin olen korkeakoulutettu ja ulkonäön puolestakaan ei ole kukaan valituksia esittänyt (paitsi ne joille pitkä tukka ja parta ovat kauhistus). Muutamia suhteita minulla on onneksi ollut, mutta kaikki vähänkään pidemmät ovat alkaneet opiskeluista tai harrastuksista tavattujen ihmisten kanssa, joskus yökerhojen avustamana. Nettideittailua on kuitenkin tullut harrastettua pitkään (ensimmäisen tyttöystäväni taisin tavatakin Suomi24:n treffien kautta), koska omissa opiskeluissa ja harrasteissa pyörivät sinkkunaiset on enimmän aikaa laskettu yhden käden sormilla. Täällä Baarissa olen paria ilmoitusta pyörittänyt, parhaina tuloksina usean kuukauden ilmoittamisilla yksi tapaaminen ja muutama pitempi keskustelu, joista ei sen enempää ole enimmäkseen etäisyyden takia mitään seurannut, mutta vähemmän masennusta kuitenkin kuin muista alustoista. Tinderin (ja match.comin niin ikään pilaaman OKCupidin) ansaintamallin ongelmista olikin jo kirjoitettu, siihen ei juuri ole lisättävää.

Ikävintä minusta ei tosin ole se että matcheja ei löydy, vaan se miten ankeaa on sittenkin kun kerran puoleen vuoteen selviää treffeille jonkun kanssa. Tapaamiset nettisaittien/äppien kautta löytyneiden kanssa nykyään yleensä jäävät siihen ainoaan, useimmiten niin että minä ehdotan toisia treffejä koska mielestäni oli mukavaa, ja vastapuoli joko keksii jonkun hätävalheen koska ei kehtaa sanoa mikä oikeasti mättää, tai monesti(!) niinkin että vastapuoli haukkuu minut koska en lukenut ajatuksia ja oletin että "sovitaan treffit myöhemmin" tarkoittikin "älä koskaan enää ota yhteyttä". Joku joka tietää miksi naisilla on tarvetta valehdella toiselle tällä tavoin päin naamaa (tai tunnistaa itse siihen syyllistyneensä) voisi avata asiaa.

se mies oli kuitenkin fiksu ja mukavan näköinen, että onko se ollut jotenkin viestinnässään niin epätoivoinen, että on ollut creepy. Etsin selityksiä ja narratiivia.

Tämän perusteellahan narratiivi ainakin sisältää sen että naiset eivät oikeasti etsi fiksua tai mukavan näköistä miestä, tai sitten pitävät creepynä jotakin millä ei selkeästi ole mitään väliä.

[Kouluttaja]

Oisko toi just se syy et aletaan vänkää et miksi en kelpaa ja mikä on se syy.
Kuulostaa ku lukee tota sun tekstiä että hyvin luultavasti.

Itelle riittää ihan se et saan jostain fiiliksen joka tökkää ikävästi tai creepysti. Ihan miten haluut asian ilmasta.
En oo kenellekkään tilivelvollinen avaamaan että mikä tökkäs tieteellisen analyyttisesti niin kuin musta tuntuu et on mitä tossa haet.
Kaikkien kaa kemiat/energiat/tavat/ulkomuoto/halut/huumorintajua ei vaan mee yhteen.
Se että toinen ois sulle jotenkin velvollinen alkaa analysoimaan sitä on musta tosi itsekäs kela.

Ja ihan oikeesti sä et voi toisen puolesta määritellä mikä on creepyä ja mikä ei.

Naiset hakee useimmiten itseään miellyttävää seuraa, se mikä ketäkin miellyttää vaihtelee.

[Punisher]

Kyllä tässä seuranhaussa eniten mietityttää se et tullaanko sieltä se somepersoonana jolla on täysin mahdoton vaatimuslista jo esitettynä vai aitona itsenään joka etsii sitä jotakin..
Swaippaus on pilahelppoa pienenpieni sormenliike..
Toiseen tutustuminen tarkoituksella päästä xxx juttuihin osoittautuu monelle yllättävän vaikeaksi rastiksi...

[PallasAthene]

Miehiä on aika paljon, yksinäisiä, samanlaisia...tahdon Dommen, tahdon lutkan, tahdon subin...kovasti tahdotaan.
Oikeastaan tolla tahtomisella ole mitään arvoa minnekkään suuntaan.

Word! Jotenkin tämä kolahti vahvasti - tahdon parisuhteen, tahdon lutkan, tahdon nuoren, tahdon sitä ja tätä. Jos seuranhaussa tuo kauhean vahvasti näkyväksi omat  tarpeet (tai jos tutustumisen motiivina on oma halu saada jotain) niin siitä syntyy helposti tilanne, jossa tämä "epätoivo" tai yksipuolisesti toisen tarpeeseen vastaaminen myös välittyy vastapuolelle. Ja valitettavasti myös joskus tuo vahva tarve saada jotain voi näyttäytyä myös oikeutena saada jotain, josta sitten kumpuaa nämä tasoteoriat ja muut.

Itse olen (en aina.. mutta vanhempana ja viisaampana) ajatellut enemmän niin, että a) olen kiinnostunut ihmisistä ja b) minulla on heille paljon annettavaa.  Ja näistä lähtökohdista olen kiinnostunut tutustumaan ihmisiin.

Mutta en tarvitse / vaadi / halua mitään tiettyä asiaa. Kiinnostavuus ja yhteys ihmiseen syntyy itselle parhaiten, kun siinä ei ole lähtöasetelmassa mitään tiettyjä odotuksia tai rooleja.

En mitenkään väheksy tai dissaa aktiivista parin- tai seuranhakua, mutta omassa elämässä aina parhaat suhteet ovat syntyneet "hakematta". Toki tässä varmasti auttaa ekstrovertti luonne, mutta myös se, että olen kiinnostunut ihmisitä "an sich" ja uskon, että tämä ehkä on se asia, joka sitten myös vetoaa ihmisiin ja edesauttaa suhteiden syntymistä. Kun ei heti alkuasetelmassa arvioi ihmistä "suhdenäkökulmasta".

[Salanimi]

En mitenkään väheksy tai dissaa aktiivista parin- tai seuranhakua, mutta omassa elämässä aina parhaat suhteet ovat syntyneet "hakematta". Toki tässä varmasti auttaa ekstrovertti luonne, mutta myös se, että olen kiinnostunut ihmisitä "an sich" ja uskon, että tämä ehkä on se asia, joka sitten myös vetoaa ihmisiin ja edesauttaa suhteiden syntymistä. Kun ei heti alkuasetelmassa arvioi ihmistä "suhdenäkökulmasta".

Joskus taas elämät ja elämäntilanteet voi vaan olla sellaisia, ettei sitä seuraa yksinkertaisesti löydy ellei sitä aktiivisesti hae. Eikä toisaalta aktiivinen hakeminen sulje pois sitä, etteikö siinä sivussa jossain muussa yhteydessä voi törmätä tyyppiin, jonka kanssa syntyy jotain. Esim. nyt tässä bdsm-kontekstissa en omassa elämäntilanteessa melkeinpä mitenkään voisi sattumalta tavata ihmistä, jonka kanssa voisi syntyä sellainen suhde, jolle elämässäni tällä hetkellä on aukko.