Miehet deittimarkkinoilla

[Morgul]

Lol jokin Tinder. Jotkut ihan jopa mielestään pelaavat sitä, ihan kuin deittisovellus olisi jokin Karkkimurska tai miinaharava.

Ihan muodon vuoksi hengaan ja pyyhkäisen oikealle-vasemmalle siellä, mitään siitä ei oo kostunut.
Seuran olen saanut bileistä ja yhdistyskuvioista palloilemalla paikoissa itse.
Baarin puolella olen saanut ihan kivoja deittejä, mutta niissäkään preferenssit eivät ole toistaiseksi kohdanneet.
Käykää niissä bileissä ja tomuttakaa itsenne edustuskuntoon.

[Kouluttaja]

Näin mäkin tuumaan. On sitten ne sujuvapuheiset, jotka saavat seuraa helpommin, mutta mitä kokemuksia naiset niistä sitten  saavatkaan, kuuluu ihan toiseen kommenttiraitaan.
[/quote]

En mä kyl susta sellasta kuvaa oo saanu et olisit sanallisesti jotenkin muista jäljessä.
Mut miks kommentoin: Miten verbaaliset lahjat tekee toisesta 2 luokan panomiehen tai session vetäjän?
Ite oon tosi verbaalinen ku leikitän jotain, vielä enemmän ku kiima nousee. Kaikki tästä kyllä tykänny tähän asti.

Edit: miks toi näyttää lainauksen noin?

[Snadistisadisti]

Verbaaliset lahjat ja kielellinen kyvykkyys edesauttavat parinmuodostumisprosessissa. Tyypillisesti nettideittailussa ihmiset vaikuttavat suosivan kumppaneita, jotka seksuaalisen yhteensopivuuden lisäksi osaavat ilmaista itseään sujuvasti. Sillä itsessään ei ole mitään suoraa 1/1 korrelaatiota sessiointi- tai panotaitoihin.

Kirjoittamiseen kannattaa siis verkossa panostaa, vaikka asiat voi ilmaista myös ilmanvälimerkkejätaiisojakirjaimiayyämäs.

[Kouluttaja]

Itellä lievä dysleksia eikä se mua ainakaan oo haitannu.
Ei kukaan muukaan siitä kyl oo liikaa vittuillu.

[orjamies]

Tinder pilasi kaiken no jos löytyy 1 alle 100v mun lisäksi jolla ei sitä ole ne si vaatii videopuhelun  molemmissa tapauksissa 99,9 % treffejä ei edes tule sen siaan vanhaan hyvään aikaan jopa täysin ilman kuvaa harva pettyi minuun joitakin tapailin pitkäänkin mikä muuttui no tuli tinder josta metsästetään hunksia joka nojaa kuvassa kaverin ferrariin ja toisen huvipursi sattumalta näkyy toisessa kuvassa harrastuksia on 10h arkisin viikonloppuna 20h työ on jotain hauskaa pelin kehittämistä sen lisäksi vapaa ehtois työtä ympäri maailmaa,,,  ja loppupelissä se kuvakin voi olla kaverin tai 20v ja 30 kg sitten,,,  rehellisellä pelillä ei ole mahdollisuuksia ei nyt eikä edes 40v,,

[mirbe]

Musta tuntuu, että ihmiset kertoo etsivänsä usein muuta kuin etsivät. Esim. tuttavani on monissa eri deittikanavissa ja kertoo haluavansa vakavan suhteen ja jaarittelee vaikka mitä. Silti hän ei ole tapaillut ketään vakavasti niinä vuosina kun olemme tunteneet ja kertoo minulle ettei edes halua suhteeseen. Joko hän houkuttelee itselleen seksiseuraa antamalla tahallaan vääränlaiseen käsityksen itsestään tai sitten hän ei tiedä yhtään mitä etsii.
Ja onhan itsellenikin käynyt niin etten ole etsinyt seksiä kummempaa, mutta kiinnostava tyyppi onkin saanut minut haluamaan parisuhteen. Ei näistä tiedä. Mutta noi deittisovellukset on kyllä tyhmiä.

[Kouluttaja]

Mä oon rehellinen kun kerron seuranhaussa itsestäni uusille tyypeille.
Tosi rehellinen.
Mul on aika rankat taustat ja historia eikä siitä oo tuntunu kukaan olevan oikeesti moksiskaan.
Mainitsinko jo dysleksian?
Eli siis paketissa riittä.

Mun neuvo ihmisille jotka hakee seuraa: Olkaa omia itsejänne ja rehellisiä. Jos ite kertosin olevani 185cm ammatti koripalloilija 32 sentin tontolla joka ajaa ferraria ni se peli ei kyl kantais ekoja treffejä pidemmälle.

Toinen : Tutustukaa niihn tyyppeihin rauhassa ja puhukaa nyt ihmeessä muusta ku seksistä kanssa. Se toinen naisoletettu tuskin haluu tarjoilla pelkkää verbaalista runkkumatskua teille. Ja sit ihan oikeesti saattaa tutustuukkin siihen toiseen muullakin tasolla ku et olihan se ATM kans sun ykkösjuttu. Lisäksi tossa huomaa kans hyvin nopee sen et onko puhuttavaa ja kulkeeko juttu. Tosi surullista musta jos toinen ei oo samalla sivulla.luvussa tai ees lue samaa kirjaa. Ne jutut ei yleensä kauheen pitkälle oman kokemuksen mukaan kanna.

[komppi]

Täältä iso peukku nettideiteille. Sieltä on tullut kaikki tuttavuudet hankittua. Tälläisenä introverttinä jää usein nuo naisten flirttailut tajuamatta tuolla ulkomaailmassa. Juuri jokin aika sitten ostin käsirautakotelon, kassaneiti heltyi jutustelemaan pidempään kanssani, mutta olin lähinnä ahdistunut tästä ystävällisyydestä.  Aina kun naiset ovat aloitteellisia, tulee vähän sellainen 'olenko piilokamerassa'-tunne.  Tämäkin nainen oli erittäin kivanoloinen ja tiesi paljon käsiraudoista, hetken pelästyin että hän on tältä foorumilta ja tunnisti naamani. 

Aloitteellisuus se kai meillä miehillä tärkeintä on seuranhaussa. Toisaalta on mukava kun voi välillä vaan huilailla sivustalla, seurata jutustelua ja sitten taas kun iskee se sosiaalisuuden kaipuu, laittaa ilmoitus tai vastata jonkun toisen ilmoitukseen. Ei tartte viikottain tyhjennellä postilooraa turhista kutuviesteistä tai piilotella muita yhteystietojaan.

Ja mitä tuohon ikään tulee niin itsellä napsahti juuri maagiset viisinolla täyteen ja en ole koskaan saanut näin paljon innokkaita viestejä naisilta! Osa tietysti vain tsemppiviestejä, mutta jotkut ovat onnistuneet meikäläisen kampeamaan jopa teekupposelle. Harmi vaan kun on tälläinen ronkeli niin mikään ei tunnu kelpaavan.

Kun aikansa yksin asustelee niin sitä omaa rauhaa alkaa arvostamaan. Ja sitä että voi nytkin jättää projektit lattialle odottamaan aamua, ilman että niitä tarttee raivata sivuun jonkun voimaantumisrituaalin tieltä.
Just katselin hömppää telkkarista ja söin näkkäriä sängyssä! Hah!   
Mutta toisaalta olisihan se kivempi kieriskellä niissä murusissa kahdestaan.

[Lasher]

Olen juuttunut älypuhelimia edeltävälle ajalle, joten Tinderistä ei ole kokemuksia. Netin kautta hakiessa pääsääntö on ollut, että murto-osa ilmoituksiin vastaamisista tuottaa vastauksen ja näistä toinen vastaava on johtanut tapaamiseen. Useimmiten viestittely on turhauttavasti vain yhtäkkiä katkennut eikä toiselta osapuolelta tule enää minkäänlaista vastausta. Tänne Baariin olen pari kertaa laittanut ilmoituksen, vastauksia se mitä arvelinkin eli nolla.

Entä tapahtumat? Itselläni on varsin tiukat kriteerit ihmisille, huono jaksaminen useimpien suhteen sekä olematon sietokyky kevyen jutustelun osalta. Kinkyskenen meiningit on nähty ja koettu, eivät ole minua varten. Kun harrastukset ja kiinnostuksen kohteetkin ovat marginaalissa ja miesvoittoisia, niin piirit luonnollisesti ovat sen verran rajatut ettei seuranhaku tahdo sitäkään kautta edetä. En olekaan enää välittänyt hakea aktiivisesti seuraa netissä tai muuallakaan, vaan pitäydyn omissa kuvioissani (eli keikoilla, baareissa ja kavereiden illanistujaisissa, ei enää missään vitun kinkytapahtumissa). Jos osuu vastaan joku jonka kanssa synkkaa, niin hieno homma. Jos ei, niin olen suosiolla yksin. Läheisyydenkaipuu vaivaa hetkittäin, mutta se on pienempi kiusa kuin hedelmättömästä seuran etsinnästä turhautuminen.

[Bizarre72]

Taidan olla sen verran vanhan aikainen, että en tule oikein juttuun noiden tinderien kanssa. Joskus muinoin on ollut netissä muutama treffi ilmoitus ja ne kyllä johtivat ihan livenä tapaamisiin ja perisuhteeseenkin.omalla kohdalla koen helpommaksi lähteä ulos iltaa istumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Välillä on onnistunut ja toisinaan on tullut pakit. Henkilö kohtaisesti pakit ei haittaa, aina ei voi voittaa. Kaikkien silmää ei voi miellyttää eikä tarvikkaan. Jos sattuu esim työelämässä jokin kiinnostava vastaan, kysyn suoraan lähdetäänkö kahville, kaljalle tai jotain muuta vastaavaa.

[arkkikieppi]

Tässä jutussa häneltä tuli kommentti siitä, kuinka pitäisi aina olla jollain tapaa parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Olen joskus pyörinyt yhteisöissä, jossa eräs yhteisön johtohahmoista valisti siihen malliin, että älä ole itsesi, vaan ole paras itsesi. Ymmärrän tuollaisen lähtökohdan, jos halutaan välttää sitä, että menisi haisevana rikkinäisessä hieman likaisessa T-paidassa mahdollisiin parinmuodostustilanteisiin. Mutta siinä vaiheessa kun ulkoinen olemus on suhteellisen kunnossa, mutta siitä huolimatta kukaan ei esitä kiinnostusta, niin kyllähän siinä menee rikki, jos tulee palautetta, jossa vaaditaan enemmän. Erityisesti jos on oikeasti hyvä yhdessä tai useammassa asiassa, mutta se ei vielä riitä, kun ne on vääriä asioita joissa on hyvä. Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.

[laalaa]

Tässä jutussa häneltä tuli kommentti siitä, kuinka pitäisi aina olla jollain tapaa parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Olen joskus pyörinyt yhteisöissä, jossa eräs yhteisön johtohahmoista valisti siihen malliin, että älä ole itsesi, vaan ole paras itsesi. Ymmärrän tuollaisen lähtökohdan, jos halutaan välttää sitä, että menisi haisevana rikkinäisessä hieman likaisessa T-paidassa mahdollisiin parinmuodostustilanteisiin. Mutta siinä vaiheessa kun ulkoinen olemus on suhteellisen kunnossa, mutta siitä huolimatta kukaan ei esitä kiinnostusta, niin kyllähän siinä menee rikki, jos tulee palautetta, jossa vaaditaan enemmän. Erityisesti jos on oikeasti hyvä yhdessä tai useammassa asiassa, mutta se ei vielä riitä, kun ne on vääriä asioita joissa on hyvä. Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.

Tätä mäkin mietin, että hirveän epäreilua ja kohtuutonta. Muutenkin parinvalinnasta on tullut hyvin työnhakuprosessinomaista. Sen CV:n eli profiilin pitää olla viimesen päälle viilattu, on erittäin tärkeää olla ulkomuodollisesti pätevä, mutta muuten valintakriteerit on aika läpinäkymättömät. Toki (kaikkien tasoteoreetikoiden iloksi) on myös läpinäkyvämpiä kategorioita, mutta onhan nekin vähän veteen pirrettyjä viivoja, ne nitten rajat.

Mut tää CVmäisyys itseä kiinnostaa ilmiönä kans.

Mutta kai tässä vaan on niin sisäistetty se uusliberalistinen eetos, joka meidän yhteiskuntaakin pyörittää, että selitys on niinkin yksinkertainen.

[Sukkanauhafani]

Olen itse siirtynyt todella kieroon periaatteeseen, missä laitan deittikumppaneille epäedustavia kuvia tarkoituksella (tai kuvallisilla deittisaiteilla suoraan profiilikuviksi). Ei mitään kauhuotoksia, mutta sellaisia missä en ole viimeisen päälle. Koen, että on paljon hauskempi dynamiikka että onkin sitten treffeillä edustavampi kuin mitä toinen odottaa, kuin mahdollisesti toisin päin. Se on myös ihan kiinnostava tapa testata miten paljon toinen arvioi viehättävyyttä vain parin kuvan perusteella. (Underpromise and overdeliver, hyvä periaate sekä työelämässä että deittailussa!)

Ulkonäöllä on tietysti vaikutusta, paljonkin, en sitä yhtään kyseenalaista, mutta mua kiinnostaa miten iso osa sen arvioinnista on tosiaan sen instagram realityn jäljittelyä (sisältäen tietyt visuaaliset asetelmat) eikä tavallaan sellaista... ihmisen aidosti näkemistä. Mulle sellaiset epäaidon manipuloidut ja lavastetut kuvat naisesta on lähinnä juttu mikä saa kiinnostuksen lakkaamaan.

[Morgul]

Aloin oikein muistella, millaisia vaatteita mulla on ollut kahvideiteillä.
Valkoinen kauluspaita nyt ainakin.
Normaalisti käytän monttubilepaitojen ja suorien housujen ohella arkivaatetuksessa myös camoa ja reisitaskuhousuja sekä virttyneitä puseroita.

Missä vaiheessa tutustumista sitä sitten uskaltaa vaihtaa sliipatusta moodista vapaalle?
Omassa historiassani ollaan oltu kavereita hyvinkin pitkään kunnes ollaan päädytty erotiikkaosastolle ja kun mä oon jonkun kaveri, avaan itsestäni myös niitä luurankoja jossain vaiheessa.
Toki ensitreffeillä en ala ladella karuja juttuja menneisyydestäni tms. Tietenkään, duh.

[Kouluttaja]

Erityisesti kun ne asiat joissa pitäisi olla parempi kuin mitä on, on yleensä sellaisia, joita ei voi yksin harjoitella ja mokata ilman, että siinä on toinen ihminen mukana.

Jos meinaat tällä esim. sosiaalista kanssakäymistä jonkun oletetun kanssa niin sitä voi kyl treenaa ihan normielämässä ilman kumppania helposti. Sä käyt varmaan kaupassa, töissä, harrastuksia, liikut kodin ulkopuolella ihmisten ilmoilla. Lista on loputon ja kontekstilla ei oo niin välii tässä. Ala tietoisesti kiinnittää huomioo sun käytökseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaikille tää ei tuu itestään mut sitä voi kyl opetella. Autistinen ystäväni sanoi hyvin että kun ne sosiaaliset taidot ei kehittyny itsekseen niin ne piti vaan opetella ite. Ei ollu kuulemma vaikee temppu kun ton tajusi.