Baarin kannatusmaksut
Suomessa tilanne on eri koska monelle naiselle riittää vain se lusikallinen spermaa ja yhteiskunta (kela) hoitaa loput. Eli vuokrat, ruuat, vaatteet, koulutuksen jne. Fakta on se että pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu tukemaan naisia. Ja moni verovaroin hyvinvoinnin ylläpidosta vastaava mies on jätetty lihapatojen ulkopuolelle.
Ehkä mua kiinnostaisi tietää, millaisen maailman tämän ketjun miehet haluaisivat ja millaisin muutoksin siihen päästäisiin? Olisivat valmiita heikentämään naisten oikeuksia saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi?
Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.
Lainaus käyttäjältä: balthazar - 17.11.2020, 01:02Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.Ei ole oikein muita realistisia vaihtoehtoja kuin nuorten naisten lisääminen populaatioon (ei tule koskaan tapahtumaan, naiset äänestävät tälläiset pois) tai hyvinvointivaltion alasajo (näyttää jopa todennäköiseltä, mutta kestää niin kauan että nykymiehille ei auta)Toki myös WW3 tai joku muu vastaava iso kahakka missä valtava määrä miehiä kuolisi pois auttaisi asiaa kummasti.Todennäköisin skenaario on kuitenkin se että miesten kurjuus vaan lisääntyy entisestään pikkuhiljaa. Entistä suurempi osa miehistä ei pysty täyttämään naisten kovenevia vaatimuksia...
Eli naisten aseman huonontaminen. Selevä. Yksi näkökanta tuokin.
Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.
Vaikka se ei varmasti kaikkeen yksinäisyyteen ja riittämättömyyteen auttaisikaan, niin selvää kuitenkin lienee että jos seksiä ja läheisyyttä voisi "hakea kaupasta" siinä missä muita elämän välttämättömyyksiä ilman siitä nykyään seuraavaa stigmaa, niin se vähentäisi kyllä miesten yksinäisyydestä seuraavia lieveilmiöitä tuntuvasti. Niin kuin tässä on muidenkin suulla todettu, se että saa mitään positiivista huomiota murheen alhoon auttaa jo paljon; ja jos masennukseen ja epätoivoon syy on nimenomaan seksin puutteessa niin paras lääke siihen yksinkertaisesti on että saa sitä pillua jostakin.
Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.
Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.
...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.
Lainaus käyttäjältä: balthazar - 17.11.2020, 03:29Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.
Lainaus käyttäjältä: balthazar - 17.11.2020, 03:29...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.Minä ymmärrän mitä yrität kertoa; mutta kuten tässä on todettu, ihminen voi jäädä pitkiksi ajoiksi yksin vaikka kuinka tekisi parhaansa, ja kun tilanne on tarpeeksi synkkä, niin tuollaiset neuvot ovat juuri sellaisia möläytyksiä mitkä vain pahentavat asiaa. Sinun kirjoituksista saan kuvan että sinulla on kovin pintapuolinen käsitys siitä miltä tuollainen yksinäisyys voi tuntua. Kun peilaan omiin kokemuksiini, jään pakostakin miettimään että olisinko nyt narun jatkona jos minua olisi joku tuolla tavalla ruvennut neuvomaan heikkona hetkenä.
Hyvä on, avataanpa tätä hieman. Minun elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kuukausiin kyennyt tapaamaan ketään. Iho on kaivannut kosketusta niin, että olisi haluttanut itkeä, mutta se itku ei vain tule. Miksi? Koska en ole osannut itkeä tervettä itkua kuin vasta hiljattain. Vähän toista vuotta. Mutta minun näkökantani on ollut, jo ihan pikkupenikasta saakka se, että kaikki on tehtävä itse ja itse on pärjättävä kaikessa. Kukaan ei ole taputellut minulle yhtään mitään valmiiksi. Siksi minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että syy olisi missään muualla kuin minussa, olipa minulla miten kurja olo tahansa. Enkä myöskään ole erityisen hyvä ottamaan tukea vastaan, vaivaannun ihan hiiteen jos joku haluaakin auttaa minua, ihan pienissäkin asioissa. Edellinen kumppani tykkäsi laittaa aamulla aamukahvin ja voileivän valmiiksi pöytään, ja minä ihmettelin että kenelle tuo on. En tottunut siihen koskaan.Sen sijaan minua on usein kuvailtu tasa-arvoisimmaksi ihmiseksi joka on tullut vastaan. Koska en hyväksy myöskään toisessa heikkoutta, sitä ettei pysty tekemään jotakin. Autan todella mielelläni, mutta minulle on ihan turha tulla selittämään ettei osaa tai pysty, koska silloin joko opetellaan tai harjoitellaan, kunnes osataan ja pystytään, jos ei tekemään itse asiaa niin sitten pyydetään apua. Sekin on helvetin tärkeä taito osata ja opetella. Tasa-arvo toimii kumpaankin suuntaan, niissä asioissa joita en itse osaa, joko pyydän apua tai hoidan itse. Vielä en ole löytänyt mitään, mitä nainen voisi tehdä mutta mies ei, tai toisinpäin. Toki yksilöllisiä eroja on, mutta enimmäkseen se on tahtotilakysymys. Mutta sitä päivää ei tule että vingun ja valitan siitä että elämä on kollektiivisesti jotenkin epäreilua ja epätasa-arvoista. Onhan se, mutta se on asia jota en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse elämäni elän.
Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa.