Baarin kannatusmaksut
Splendid Sait mut oikeesti kikattaa kotisohvalla ääneen.
PUA koulutuksia kritisoivat kertovat miehille kuinka menestyä naisten kanssa deittailurintamalla. Parodiahorisontti ylittyy.
Jos haluat oppia kalastamaan, otatko oppia kalamieheltä vai kalalta?
Lainaus käyttäjältä: MrA - 16.11.2020, 11:10PUA koulutuksia kritisoivat kertovat miehille kuinka menestyä naisten kanssa deittailurintamalla. Parodiahorisontti ylittyy.Samaa mieltä. Jos haluat oppia kalastamaan, otatko oppia kalamieheltä vai kalalta?
Mua myös kiinnostaa miten palvelusta, joka luotiin jenkkien college campuksille muuttamaan teinien/nuorten aikuisten satunnaisseuran etsimisen tapoja (ja tuottamaan kehittäjilleen rahaa) on tullut merkittävä yhteiskunnallisen eetoksen muokkaaja, kuin myös yksilöiden hyvinvoinnin, jos ei kulmakivi, niin jonkinlainen rakennusväline. Tätä me tuskin täällä viisasten piirissä ratkaistaan, mutta ehkä selventää mun syitä aloittaa tää ketju. [mutuni on, että applikaatioon liittyvät vaikeat tunteet juontavat itseasiassa ussliberalistisesta hegemoniasta ja erityisesti uusliberalistisesta hallinnasta, jotka sisäistettynä vastuuttavat meitä itse piiskaamaan itsejämme olemaan paras mahdollinen versio itsestämme]
PUA tyyppien leikit on aivan liian hidasta toimintaa jos pillua jahdataan.
Jos PUA-tekniikoilla saa just sitä, mitä haluaa, niin sittenhän tilanne varmaankin on just niiku pitääkin?
Itselläni tämä ja aika moni muukin toksismaskuliininen uhriutumisketju kyllä vaan lisää nimiä "eli ton kanssa ei missään nimessä ainakaan" -listalle. Nimiä mainitsematta... alkaa olla pitkä lista. 😂
Loputonta todistelua vailla todisteita kuluneista 20/80-prosenteista, "pelimies on eri mies" -höpinää ja sädehtivää "älypuhelinsovellus on rikkonut naiset" -argumentaatiota kyllä.
Mä koitan nyt vallan vakavoitua hetkeksi ja kirjoittaa oikeesti ilman sarvia ja hampaita ja niin rehellisesti kuin nyt osaan tähän jotain tästä kaikesta. En mä tiiä, onko tästä mitään apua kenellekään tai onko näistä keskusteluista yleensäkään, mut no, jos ei muuta niin ehkä tämäkin ulostulo lisää ketjun viihdearvoa omalla tavallaan. Lupaan, että voidaan sit tän jälkeen taas jatkaa siitä, ketä mä en panis ja ketkä ei panis mua. Toksinen feminiinisyys. Joo. En mä kiistä, etteikö sellaista olis olemassa. Ja kyllä mut saa siitä call outata. Ehkä oli ilkeää vihjata ettei tän ketjun lukeminen hirveesti oo nostanu mun haluani heittäytyä kenenkään jalkoihin. Ehkä mulla ei toisaalta myöskään naisena tai ihmisenä oo velvollisuus olla aina kiltti ja "kannustavasti opettavainen". Mut oli ehkä vähän henkilökohtaisuuksiin menemistä sanoa, etten ehkis alkais silleen ihan kaikkien keskustelijoiden kanssa tämän ketjun perusteella. Sori siitä.Todettakoon nyt kuitenkin, että sosiaalisesti naisena mä oon kyllä aina kokenu tosi luontaan työntäväksi sen, kun miehet valittaa deittikulttuurin vinoutuneisuudesta naisten eduksi. Ei se kyllä kiihota.Ehkä mulla voi olla tässä joku sokee piste. Myönnän, että oon ite ollu aina silleen etuoikeutettu, että seuraa on mulle löytynyt, ja siitä on ollut ylitarjontaakin. Näin siitä huolimatta, etten mä oo oikeasti koskaan ollut mikään poikkeuksellisen kaunis nainen, vaikka kyllä ihan söpö omalla omitusella tavallani. Riittävän nätti kelvatakseni, vonkaajien määrästä päätellen. Tai sitten se ulkonäkö ei lopulta kuitenkaan ole riittävän monille miehille ainoa valintakriteeri. Väitän oikeesti, että viihdyttävä pieni kettuilu toimii niille, joille sen kuuluukin toimia. Mä oon niitä harvoja naisia, jotka myös tekee itse aloitteita. Sanon harvoja, koska esimerkiksi useimmat mun naispuoliset ystävät on aina pitäneet tätä outona. Naiset ei yleensä iske miehiä, ehkä osin koska ei periaatteessa tarvi, kun miehet tulee kyllä kysymään naisilta. Mutta lopultakin suurempi syy on, että naiset ei usein uskalla ja halua ottaa aktiivista roolia seuran haussa, koska naiset on omaksuneet sellaisen kulttuurisen ajatuksen, että he eivät saa, eikä heidän kuulu niin toimia. Moni olettaa, että miehet eivät pitäisi siitä. Siinä ovat kyllä väärässä.Mun kokemus on, että kun naisena olen lähestynyt miehiä ja ilmaissut yleensä melko kiertelemättä, että tässäpäs mä nyt olisin, jos niiko kiinnostaa, niin lähes 95% vastaus on ollut, että kyllä kiinnostaa. Miesten iskeminen on todella helppoa ensinnäkin, koska useimmat miehet saa naisilta sen verran harvoin tarjouksia, että ne tarttuu ilolla jokaiseen saamaansa, ja toisaalta koska miehistä yleensä ei tunnu, että heidän nyt kyllä varmaan pitäisi ainakin alkuun kieltäytyä, etteivät vaikuttaisi aivan vallan holtittomilta. Yllättävän monet naiset kokee niin. Edelleen.Naisena kannustaisin kyllä kanssanaisinani siihen, että parinvalinnassa kannattaa ottaa itselleen aktiivinen rooli. Kun istuu baaripöydässä, todellisessa tai virtuaalisessa, vilkuilemassa ja odottamassa, että kukahan noista tulis mua tästä hakemaan, niin harvemmin se, joka tulee, on just se, jota toivoit. Ja siinäpä sitten mietit, että alkaisko nyt kuitenkin, että tääkö nyt siis on se mun "leveli". Se on lähtökohtaisesti tosi huono alkuastelma oikeastaan millekään ihmissuhdesäätämiselle molempien osapuolien näkökulmasta. Siksi mua aina vähän syljettää, kun foorumeilla miehet itkee, että naisten pitäisi oman ja erityisesti miesten edun nimissä laskea vaatimustasoaan. Tosi moni nainen tekee sitä jo nyt ja lähtökohtaisesti ihan liikaa. Ja kuka ihan oikeasti haluaa olla se "alennetuilla standardeilla" seulan läpi päässyt? Se, johon tyydyttiin, kun se parempi ei tajunnu tulla hakemaan?Kinder on silleen jännä peli, että se nimenomaan alentaa naisten kynnystä olla aloitteellisia, tehdä itse omat valintansa. Siellä voi pyyhkäillä menemään ja kliksutella yhteydenottoja vaan niille, jotka oikeesti kiinnostaa. Ja varmasti aika moni nainen on huomannut sen saman kuin minäkin, että melko usein se, jonka oikeesti haluat, voi myös olla oikeasti saatavilla, kun vaan uskallat kysyä.Johtaako tämä sitten siihen että 80 prosenttia naisista klikkaa 20 prosenttia miehistä? Ehkä, ehkä ei, jään odottamaan todellista dataa. Mutta oleellinen kysymys joka tapauksessa lienee, miten miehenä päästä siihen elitistiseen valittujen joukkoon, joista ne nyt itse omia parisuhdevalintojaan tekevät naiset todella ovat kiinnostuneita.Moni mies tuntuu kuvittelevan, että ulkonäkö on se kynnyskysymys. Mutta onko se todella?Toki ulkonäön perusteella muodostuu jokin ensivaikutelma, enkä kiistä, etteikö esimerkiksi sovelluksessa, jossa korosteisesti esiinnytään (kasvo)kuvilla nimenomaan ulkonäkö valintakriteerinä korostuisi.Kuitenkin kun katson heterotuttavapariskuntiani (ja mä tunnen paljon onnellisesti pariutuneita ihmisiä), niin aika monennäköisiä miehiä siihen sakkiin mahtuu. Yleensä kun olen kysynyt naispuolisilta ystäviltäni, millaisia asioita he mieheltä toivoisivat, ulkonäkö ei nouse kovinkaan korkealle listalla. Naiset puhuvat unelmamiehiä kuvaillessaan asioista kuten turvallisuuden tunne, huumorintaju, älykkyys, kuunteleminen, välittäminen, yhteiset mielenkiinnonkohteet ja (tämä kerrotaan sitten viimeiseksi vähän kainosti) se että saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi. Siinä! ^Paljastin juuri salaisen reseptin.Tein kerran huvikseni sellaisen kokeilun, että latasin sen Kinderin puhelimeeni ja tein profiilin miehenä. En halunnut varastaa siihen kuvapankista kenenkään oikean miehen kuvaa, joten pistin siihen kuvan punatulkusta. Kirjoittelin jotain nasevaa ja hassua, kirjoitin ne asiat, jotka ehkä itse haluaisin lukea miehen profiilista seuraa hakiessani. Privaviestejä tuli kymmenittäin parissa päivässä ennen kuin suljin profiilin. Se punatulkku lensi suoraan myyttiseen kahteenkymmeneen prosenttiin pelimiesten kaveriksi. Kieltämättä se oli kyllä ihan söpön näköinen punatulkku. Moni sanoi sitä kuvaa hauskaksi.Naisena mua aina turhauttaa myös se, kun miehet väittävät, että vain riittävän hyvännäköiset miehet muka kelpaavat naisille, että useimmat miehet eivät tunnu tajuavan ulkonäön olevan asia, johon pystyy vaikuttamaan. Naiset tekevät niin kaiken aikaa. Naiset kokevat kovia ulkonäköpaineita, mutta naisen osaan kuuluu etupäässä vain hyväksyä asia ja tehdä parhaansa. Naiset meikkaavat, naiset panostavat pukeutumiseensa ja hiuksiinsa, naiset "pitävät itsestään huolta" ja jopa muokkaavat kehojaan kirurgisesti kelvatakseen, ei kun siis "tunteakseen olonsa hyväksi kehossaan". Kun kaiken tämän hössötyksen päälle joku ihan tavallisen eli kivan näköinen mies tulee väittämään, että ne komeimmat alfaurokset nyt vaan kellistää kaikki naiset ja jos ei oo semmoinen niin mitään ei oo oikein tehtävissä, mun tekee usein mieli huutaa, että no hyvänen aika käy kampaajalla ja osta vaikka joku kiva paita, ota se profiilikuva sitten uusiksi ja katellaan. Ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus naisilta, että miehetkin voisivat yrittää vähän ulkonäkönsä suhteen. Tai miettiä, että voisiko sen oman nettideitti-ilmoituksen menestymiseen toisaalta vaikuttaa myös, että se pitkä lista kelvollisiin naisiin kohdistetuista ulkonäkövaatimuksista on aika luontaantyöntävä, kun sitä vain haaveilee ihmisestä, joka "saisi minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi".Voisin kirjoittaa enemmänkin siitä, mitä siihen profiiliin ei ainakaan kannata kirjoittaa. Mutta ehkä mä listaan ne siihen mun antideitti-ilmoitukseen, johon voitte sitten tulla kertomaan, että on oikeus hakea seuraa ihan just millä kriteereillä haluaa. On toki oikeus. Mutta jos maailmassa on virhe, korjaantuuko se sillä, että kynsin hampain pidetään kiinni oikeudesta olla korjaamatta mitään omalla tontilla?
Tein kerran huvikseni sellaisen kokeilun, että latasin sen Kinderin puhelimeeni ja tein profiilin miehenä. En halunnut varastaa siihen kuvapankista kenenkään oikean miehen kuvaa, joten pistin siihen kuvan punatulkusta. Kirjoittelin jotain nasevaa ja hassua, kirjoitin ne asiat, jotka ehkä itse haluaisin lukea miehen profiilista seuraa hakiessani. Privaviestejä tuli kymmenittäin parissa päivässä ennen kuin suljin profiilin. Se punatulkku lensi suoraan myyttiseen kahteenkymmeneen prosenttiin pelimiesten kaveriksi. Kieltämättä se oli kyllä ihan söpön näköinen punatulkku. Moni sanoi sitä kuvaa hauskaksi.