Älä pane lapsia

[toysnstuff]

Djaa, oliko tää "lasten paneminen" otsikossa sittenkin vaan clickbait? Luulin että täällä on joku pedofilia-skandaali tarjolla.

"– Hän oli 18-vuotias ja tuli kotiini jatkoille kaverinsa kanssa. - - Selvästikin tämä nainen oli tottunut olemaan vain esine ja tuottamaan poikaystäville nopeaa mielihyvää."

Wallu on ollut erittäin rohkea uskaltaessaan kirjoittaa tuollaisen kommentin. Tuossa on meinaan sen verran syvyyttä ja kantaaottavuutta, että menee likinäköisimmiltä ohitse.

Ihan ohimennen sanottuna, ei muuten ihan jokainen 18-vuotias neitokainen osaa hoitaa itseään julkkiksen bileisiin. Saati millä mitoilla sinne edes kelvataan. Toi on ihan haavejuttu joillekin yksilöille, siinä missä toiselle se MFF-kimppa.

Suomalaisessa kulttuurissa tällainen on ehkä vähemmän suosittua harrastusta, mutta ei liene yhtäkään länsimaalaistunutta yhteiskuntaa, jossa tämänkaltainen toiminta nuorten naisten ja julkisuuden henkilöiden/varakkaiden miesten suhteen olisi vierasta.

Ainakaan viimeiseen muutamaan tuhanteen vuoteen.

Vitut ole oma syy. Piste.

Ihmiset hakeutuvat erilaisiin tilanteisiin erilaisista syistä. Osa syistä ja vaikuttimista on tietoisia, osa tiedostamattomia. Jotkut siltä väliltä. Se, että joku 18-vuotias nuori nainen esittää mulle listan siitä, mitä kaikkea hän haluaa että teen hänelle, on sitä tietoista osuutta. Haluaa kokeilla ja kokea. Arvioi, että olenko ok toteuttamaan nämä hänen toiveensa ja fantasiansa. Se, että olen häntä kaksi kertaa vanhempi, voi olla hänelle mieluisa juttu tai vähän kyseenalainen - mutta miten vain hän päättääkin, päätösvalta on hänellä. (Paitsi että oon ihan hiton nirso, joten ei kyl mene noin helposti.)

Se, mikä on (useammin/useimmiten, käsittääkseni) tiedostamatonta, on sitten tarve tähän bdsm/kinkyilyyn. Että mistä se juontuu. Mitä enemmän pääsen keskustelemaan henkilön kanssa - oli sitten 18v tai 29v - sitä paremmin alan saamaan vainua siitä, mistä on kyse. Voisin kertoa asian henkilölle itselleen, tai olla kertomatta. Se on minun valintani.

Mutta yhtä kaikki: oli kyse sitten siihen Corollaan nousemisesta tai kaksi kertaa oman ikäisen miehen sänkyyn kapuamisesta, se on osa oppimista. Elämää.

Jollekin se on sen opettelua, mitä rakkaus oikein on. Opetellaan tajuamaan, että ei, se ei ole yhtä kuin seksi.

Toiselle se on huolenpidon, välittämisen ja turvallisuuden kokemista antautumisen kautta - antaa itsestään kaiken, niin saa kaiken mitä on toivonut. Mutta onko sekään sitä rakkautta, vaikka se saisi rakastumaan? Rakastuminenkin on vain tunnekokemus, joka meillä jokaisella on erilainen - ja hyvästä syystä. Jokainen meistä on kokenut erilaisen lapsuuden, josta se rakkauden kokemus on ammennettu. Jos elää elämänsä kyseenalaistamatta tuota kokemusta, on tuomittu toistamaan sitä kerrasta toiseen - hakeutumaan aina samanlaisiin olosuhteisiin. Jos sen puolestaan kyseenalaistaa ja alkaa ottamaan opikseen kokemuksistaan, voi löytää jotain muuta. Jotain parempaa. Vaikka jopa sitä, mistä jäi aikoinaan paitsi.

Ihmisillä - siis ihmisellä, olentona - on yksi kummastuttava piirre: aivan kuin se haluaisi kehittyä ja kasvaa, saada luotua kukkansa, kuin betonilaattojen välistä pilkistävä kasvintaimen. Tuo kaikki mitä me tehdään on osoitusta siitä. Siinä on toistamista (toistamispakkoa) monelta osin - päädytään kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa "ei sitten kuitenkaan haluaisi oikeasti olla" - mutta jos tarpeeksi etäältä pystyy asiaa tarkastelmaan, näyttää siltä kuin kaikella tuolla toiminnalla olisi tavoite. Se ei vaan näyttäydy, ennen kuin se on saavutettu. Silloin se kaikki tehty, eletty ja koettu alkaa tehdä järkeä. Silloin siinä vihdoin näkyy se oma halu. Vastaus kysymykseen "miksi minä tein niin?"

Vastuu on meillä jokaisella siitä, että kohtelee toisia ihmisiä hyväntahtoisesti ja kunnioittavasti, eikä yritä käyttää heitä hyödyksi enempää, kuin mitä he ovat itse siihen halukkaita. Molemminpuolinen rehellisyys perii sekä maan että ne tahriintuneet lakanat - joita sitten suolavesiseoksessa liotellaan yhdessä puhtaiksi, ennen kuin aamulla pitää luovuttaa asunnon avaimet.

Ja kuten Sinkkuelämää-sarja on opettanut nykyiselle nuorten naisten (Tinder-)sukupolvelle: on ihan ok käyttää miehiä panoleluina, jos he itse sitä haluavat. "Toyboy". Se, että miehet pitävät nuorista naisista, ei ole millään tapaa uusi juttu. Mutta se, että naiset voivat ns. nussia ympäriinsä, on käsittääkseni aikamoisen uusi normaali. Jos sitä haluaa tehdä itseään vanhempien miesten kanssa, niin mikäpä siinä.

Tarkoituksellinen hyväksikäyttö on sitten oma juttunsa. Siitä en itsekään pidä. Mutta tämän raja on monille ilmeisen vaikeata vetää, eli missä kohtaa omien halujen toteuttaminen toisen kanssa on ok ja milloin se ei ole ok? Mulla raja menee aidossa kiinnostuksessa ja toisesta ihmisestä pitämisessä. Seksi voi olla seksiä, kun niin sovitaan, mutta puheet ja kuvitelmat tulevasta tulee pitää totuudenmukaisina.

Ihmiset muuten näyttävät kusettavan tämän suhteen aika paljon itseään - ehkä jopa enemmän, kuin toisiaan. Halutaan uskoa olevansa kiinnostuneita toisesta, vaikka oikeasti halutaan vain seksiä/läheisyyttä/huomiota/hyväksyntää/kaatoa. Ja kun siihen oikein haluaa uskoa, niin toinenkin voi siihen uskoa. Kunnes koittaa aamu, tai hieman pidemmän ajan jälkeen uutuudenviehätys hiipuu ja kyllästyy siihen panemiseen. Molemminpuolinen fantasia siinä on kuitenkin kyseessä  - joten kuka oikeastaan käyttää hyväksi ketä?


Ps. ronskimmat heitot sillä oletuksella, että kolumnisteille sallittu kärjistäminen ja ääripäiden esittäminen varteenotettavina väittäminä on sallittua myös kolumnin kommentaattoreille.

[Sukkanauhafani]

En tiedä olenko sitten jotenkin outo, kun pidän itse vähän creepynä sellaisia 18-20 -vuotiaita tyttöjä jotka fetisoi mua koska olen melkein tuplasti heidän ikäisensä. No, ehkä se on ihan hyvä kokemus mulle kokea se mitä monet naiset varmaan kokevat jatkuvasti - kun heitä halutaan vain täyttämään joku lokero eikä sillä kuka tai mikä olet ole väliä. (Tämä creepyn kokememinen ei ole mikään moraalinen tuomio, vaan syy miksi tuollainen ei kiinnosta. Eri juttu sitten vaikka roolileikkiä sellaista jonkun vanhemman kanssa.)

Jos katson vaikka ylioppilaslakkisia tyttöjä alkukesästä kaupungilla, he näyttävät silmissäni yhä lapsilta. Mieltymyksensä kullakin, mutta en voisi kuvitella kajoavani alle 25-vuotiaaseen edes pelkän seksuaalisessa mielessä. Huolehtisin liikaa siitä, onko hän varmasti tietoinen siitä mitä tekee ja tarpeeksi itsevarma kertoakseen mitä ei tahdo.

Tämä ei tietenkään tarkoita että kaikki nuoremmasta tykkäävät olisivat ikäviä ihmisiä; kunhan on jännä stereotypia että kaikkia miehiä kiinnostaisi nimenomaan huomattavasti nuorempi liha. Kymmenen vuotta nuorempi joo kiinnostaa, mutta ainakin itse huomaan että kiinnostusikkunani liikkuu selvästi iän mukana. Kun olen 50, sen alaraja tulee varmaan olemaan jossain 35 tienoilla - tai no, kuka tietää miten käy, mutta niin oletan. 

[MrA]

Lakiin on kirjattu suojaikärajaksi 16.

[Fia]

Itse olen siis nyt 36-vuotias nainen ja olen tässä viime aikoina vähän miettinyt tätä omalla kohdallani nimenomaan niin päin, että kuinka nuoren partnerin kanssa itse uskaltaisin ja kokisin vastuulliseksi rueta leikkimään. 18-vuotta pidän itsekin aivan yksiselitteisesti alarajana, mutta enpä parikymppiset? Voisinko olla dommena suhteessa vaikkapa juuri 20 vuotta täyttäneeseen nuoreen subimieheen? Entä naiseen?

Lähtökohtaisesti olen itse asiassa sitä mieltä, että no joo, kyllä voisin. Pidän kuitenkin 20-vuotiasta jo aikuisena, vaikka toki vielä nuorena aikuisena. En äkkiseltään keksi, miksi olisin vaikkapa 20-vuotiaalle nuorelle merkittävästi vaarallisempi kumppani kuin joku pari vuotta häntä itseään vanhempi? Voihan kaksikymppinenkin kohdella toista kaksikymppistä ihan kammottavalla tavalla. Saattaisin olla nuorelle lähtökohtaisesti ikätoveria turvallisempikin kumppani, koska koen elämänkokemuksen kuitenkin tuoneen minulle myös vastuullisuutta ja perspektiiviä asioihin. Todennäköisesti noinkin paljon itseäni nuoremman partnerin kanssa pyrkisin myös korostuneesti tätä vastuuta kantamaan. Hyvään valtasuhteeseenhan kuuluu myös submissiivisen osapuolen suojeleminen, tukeminen ja hoivaaminen.

En myöskään haluaisi ajatella, että kaikki oman ikäiseni miehet ovat lähtökohtaisesti saalistajia, jotka eivät piittaisi tuon taivaallista itseään merkittävästi nuorempien submissiivisten partneriensa hyvinvoinnista. Tai että kaikki parikymppiset subittaret olisivat kykenemättömiä pitämään itsestään huolta ja tekemään itseään koskevia päätöksiä vastuullisesti.

En nyt siis toki kiistä, etteikö ison ikäeron suhteisiin voisi sisältyä ongelmia, etenkin nuoremman osapuolen ollessa vielä (hyvin) nuori aikuinen. Ajattelen kuitenkin, että parempi kuin lähteä ulkopuolelta määrittelemään, minkä ikäiset aikuiset ihmiset saavat keskenään suhteilla, on korostaa sitä joka tapauksessa kaikissa ihmissuhteissa oleellista seikkaa, että pitäkää toisistanne huolta. Jos lähtee suhteeseen nuoren ja/tai kokemattoman ihmisen kanssa, on kannettava vastuuta.

Ja ehkä vielä niin, että erityisesti silloin, kun ihminen _haluaa_ tulla kohdelluksi esineellisesti, olipa hän sitten minkä ikäinen tahansa, on tärkeää kohdella häntä inhimillisesti. Tällä en tarkoita, etteikö panoleluksi haluavaa voisi pitää panoleluna - session ajan. BDSM:ssä kuitenkin nimenomaan on rakenteellisia työkaluja kuten etukäteisneuvottelut, jälkihoito ja ylipäätään se kommunikointi-kommunikointi-kommunikointi sen varmistamiseksi, että se ihminen, joka leikkii panoleluasi, voi hyvin roolissaan ja saa itsekin tästä leikistä jotain.

Terveisin nimimerkki: "Matkalla oman elämänsä Lady Madonnaksi"


Ps. Todettakoon nyt jonkinlaisena disclaimerina, että kyllä, olen myös itsekin ollut nuori nainen ja minäkin olen aloittanut seksielääni varhain, heti 15-vuotiaana. Olen myös ottanut nuoruuteni seksikokeiluissa siipeeni, joskus rankastikin, mutta toisaalta upeita muistoja on lopultakin jäänyt enemmän, myös ajalta ennen kuin kerkesin täyttää 18 vuotta. Itselleni ne pahimmat sattumukset sattuivat nimenomaan suunnilleen oman ikäisten partnerien kanssa. On ehkä niin, että kun pennut peuhaa keskenään eikä kukaan oikein tajua, mitä tässä ollaan tekemässä, riskitkin on aika korkealla.

Itse olen joskus miettinyt, että omalla kohdallani olisi voinut olla hyvä, jos olisin löytänyt tieni BDSM-skeneen nuorempana, jotta esimerkiksi sitä konsensuaalisuuden käsitettä olisi tullut makusteltua aiemmin, samoin kuin sitä, että jotain tämmöisiä turvasanojakin on olemassa ja erilaisia riskiarvioita voi olla järkevä tehdä ennen kuin alkaa kokeilla villimpien fantasioiden totettamista. Ei ehkä olis ollut ollenkaan huono juttu, jos vaikka joku itseä selkeästi kokeneempi turvallinen tyyppi olisi ollut oppaana itsensä etsimisessä. Itse asiassa myös fantasioin siitä silloin nuorena. Luulen, että se on aika tavallista.

Kaikessa on puolensa ja puolensa.

[Fia]

Älä pane lapsia


Viime viikolla Iltalehti uutisoi Wallu Valpion elämäkerrasta. Olin oksentaa, kun luin Valpion niin sanotusta salarakkaasta kertovan poiminnan: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/32ad79d6-8dd9-4dc1-808f-57854fee9a6e. Kyseinen juttu kun julkaistiin sangen kyseenalaisella tavalla, näennäisen neutraalissa sävyssä eteenpäin kertoen. Aivan kuin seuraavanlainen lausunto olisi ok ja pelkästään herkullisella tavalla kohahduttava:

"– Hän oli 18-vuotias ja tuli kotiini jatkoille kaverinsa kanssa. - - Selvästikin tämä nainen oli tottunut olemaan vain esine ja tuottamaan poikaystäville nopeaa mielihyvää."

Tuolloin 38-vuotias Valpio näki, että tämä oli hyvä, ja aloitti "naisen" kanssa intohimoisen valta-asetelmilla leikittelevän seksisuhteen. Näin Iltalehden poiminta antaa sen kummemmin kyseenalaistamatta ymmärtää. Helevetin hyvin kulttuurinen koulinta kieltämättä toimii, kun 18-vuotiaana ollaan jo naisia, jotka vankalla kokemuksella osaavat olla pelkkiä panoleluja.

Tämä journalistinen rimanalitus sai minut pohtimaan seksuaalihistoriaani. Sitä, miten minäkin olin opetellut tyydyttämään miehiä mahdollisimman hyvin ja aiheuttamatta ikäviä vastuuntunnontuskia heille. Ei, kukaan yksittäinen ihminen ei pakottanut eikä painostanut. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin oikeasti halunnut sellaista. Se oli silti varmin tapa lunastaa nopeaa hyväksyntää, ja sitäkös nuori ihminen eniten maailmassa janoaa.


Kirjoittaja: pikkusisko

Luin tuon Valpion muistelmia käsittelevän jutun, kiitos linkistä.
Ottamatta nyt yksityiskohtaisemmin kantaan Valpion suhteeseen ja sen eettisyyteen, haluan todeta, että mielestäni olet poiminut kolumniin lainauksen jutusta vähän "cherry picking" -tekniikalla, siis rajaamalla lainausta niin, että se puoltaa argumenttiasi paremmin. Jutussahan Valpio toteaa, että "Hän oli 18-vuotias ja tuli kotiini jatkoille kaverinsa kanssa. Kaveri kyllästyi tunnelmanvirittelyymme ja jatkoimme kahdestaan. Selvästikin tämä nainen oli tottunut olemaan vain esine ja tuottamaan poikaystäville nopeaa mielihyvää. Nyt ei ollut kiire mihinkään(.) -- Pari keskittyi suhteessa toteuttamaan toistensa fantasioita."

Eli siis toisin kuin kolumnissasi tulkitset, nähdäkseni Valtio ei niinkään sano, että hänestä oli nimenomaisesti hyvä, että ko. nainen oli aiemmin tottunut olemaan vain esine ja tuottamaan poikaystävälle nopeaa mielihyvää, vaan nimenomaan, että "nyt (Valpion kanssa) ei ollut kiire" ja että heidän suhteessaan keskityttiin toteuttamaan molempien fantasioita. Myöhemmin jutussa käy ilmi, että ko. suhde on sittemmin jatkunut on/off-tyyppisesti jo kahdeksan vuotta, ja että suhteessa myös switchataan, koska "(A)rvostammehan ja kunnioitamme toistemme haluja ja vaihdamme siksi roolejakin. Minutkin on teipattu tuoliin, ja nainen on poltellut röökiä parvekkeella. Ihmiselle tekee hyvää olla avuton ja alistettu, koska arki on täynnä epäreilun vallankäytön elementtejä."

Minusta tämä ei nyt kuulosta kovin yksiselitteisesti nuoren tytön hyväksikäytöltä. Olisi toki mielenkiintoista kuulla toisen osapuolen tarina suhteesta, mutta lähtökohtaisesti Valpion oman kuvauksen perusteella tuo nyt kuulostaa aika normaalilta ja jopa hyvältä bdsm-suhteelta, vaikka onkin alkanut toisen osapuolen ollessa hyvin nuori - mutta kuitenkin jo täysi-ikäinen.

(Enkä nyt ota kantaa siihen, kuinka ok on tai on olematta, että Valpio kertoo myös pettäneensä useampaakin kumppaniaan Salarakkaansa kanssa. Se nyt on jo eri keskustelu.)

[pikkusisko]

Lakiin on kirjattu suojaikärajaksi 16.

Ja 18.

Tämä kolumni jännitti minua enemmän kuin mikään kirjoittamani, enkä oikein tiennyt miksi. Näitä kommentteja lukiessani luulen sen johtuneen siitä, että tällä kertaa minä tosiaan yritän kääntää valtavaa valtamerilaivaa omalla naurettavalla painollani.

Aina vain nuorempien ja nuorempien naisten havittelu on olemassa oleva ilmiö ja minusta osa sellaisia rakenteita kulttuurissammme, jotka ovat oksettavia ja nuoria tyttöjä järjestelmällisesti esineellistäviä. Kyse ei ole ennakkoluuloista kenenkään suhteita kohtaan, vaan siitä että tuomitsen sen, jos aikuiset lähtevät seksisuhteeseen siksi että toinen osapuoli on "laillinen lapsi", mahdollisimman nuorta lihaa. Ja niin, en tuomitse sitä Valpiotakaan tai hänen ilmeisesti yhä hyvin voivaa suhdettaan, vaan Iltalehden tavan kirjoittaa asiasta.

Mitä otsikkoon tulee, minusta se on paikallaan. Kolumnissa puhutaan myös ihan oikeasti lasten panemisesta, ja ilmiönä nämä asiat ovat mielestäni rinnastettavissa ja osa samaa kokonaisuutta.

Kiitos vireästä keskustelusta! 

[pikkusisko]

En sanoisi tuntematta asiallisen oloista setämiestä, jolla on d/s suhde ikäiseeni tai nuorempaan sub naiseen saalistajaksi. Mutta olen sitä mieltä, että nuoresta neitokaisesta haaveilevat vanhemmat miehet eivät ainakaan vahingoittaisi itseään mitenkään tarkastelemalla terveellä mielenkiinnolla mitä siellä halun takana piileekään.

Tämä oli äärimmäisen hyvin sanottu, naulan kantaan.

[Kaislanen]

Taas pikkusisko kirjoittaa tärkeästä asiasta. Kiitos siitä. On hienoa, että jaksat nostaa näitä vaikeita ja tabuja aiheita esiin, vaikka niiden päivänvaloon tuominen saakin usein aika paljon negatiivista palautetta. Mutta sepä ehkä kertookin jotain siitä tärkeydestä.

 

Tämä kolumni jännitti minua enemmän kuin mikään kirjoittamani, enkä oikein tiennyt miksi. Näitä kommentteja lukiessani luulen sen johtuneen siitä, että tällä kertaa minä tosiaan yritän kääntää valtavaa valtamerilaivaa omalla naurettavalla painollani.

Jos kukaan ei yritä, se laiva ei ikinä käänny, mutta kun yksi uskaltaa niin muitakin seuraa. Ja monta naurettavaa painoa yhdessä onkin jo sellainen voima, jolla jotain kurssin muutosta saada aikaan.

Tuo hyväksikäyttö ja raiskaus on myös itselleni tuttua nuoruudesta. En oikeasti edes ymmärtänyt tulevani raiskatuksi, koska kukaan ei pidellyt veistä kurkullani. Oloni oli epämukava ja olisin halunnut olla jossain muualla, mutta kukaan ei ollut opettanut minulle miten sanotaan ei.

Tässä onkin toinen tärkeä huomio. Nuo raiskausten harmaat alueet. Voi kuinka monta kertaa olenkaan itsekin tämän kokenut. Enkä edes nuorena ja tyhmänä vaan yli 25 vuotiaana(ehkäpä sekin on nuori ja tyhmä)

Eksyttyäni tähän skeneen olin todella kokematon ja mistään mitään tietämätön. Seksiä olin harrastanut paljon ja kuvittelin tietäväni siitä kaiken oleellisen. Totuus oli toinen. Ei missään opeteta rajoista kommunikointia, suostumuksen merkitystä, valta leikkien vaikutus pään sisältöön, miten tunnistaa turvallinen kumppani jne.

Minä olin 25 vuotiaana täysin kokematon ja niiden vanhempien setien "aktoriteetin" ja "osaamisen" armoilla, jotka minua lähestyivät ja kiinnostustaan osoittivat. Luotin siihen täysin, että ihmiset eivät lähtökohtaisesti halua toisilleen pahaa ja kokeneet sedät osaavat ja haluavat ottaa oman kokemattomuuteni huomioon ja ohjata turvalliseen suuntaan. Eivät halunneet.

Jos 25 vuotias "paljon kypsempi kuin ikäisensä" kuten Selina asian ilmaisi, on täysin vietävissä ja skenessä leikkiessään päätyy kokemaan lähinnä noita harmaan alueen raiskauksia, miten 18 vuotias "aikuinen" voisi senkään vertaa päätyä turvallisiin valta asetelma suhteisiin setien kanssa?

Oma ajatukseni on se, että skenen tehtävä ei ole ketään holhota, mutta sen tehtävä olisi suojella uusia tulokkaita ikäviltä ja mahdollisesti traumatosoivilta kokemuksilta, tarjoamalla tukea ja tietoa uusille jäsenille. Suhtautua vakavasti tähän ilmiöön, jonka olemassaoloa ei kuitenkaan voi kieltää ja olla hiljaa hyväksymättä näiden setien toimintaa. Ja opettaa niitä asioita, mitä ei missään opeteta; ei pelkästään kertoa jälkihoidon ja kommunikaation tärkeydestä, vaan tarjota myös työkaluja siihen. Ei vain uusille nuorille tulokkaille, vaan myös niille sedille, joilta se selvästi on hukassa.

[Kaislanen]

Sanottakoon vielä se, että tämä ei tietenkään koske kaikkia setiä. On myös niitä, jotka ihan oikeasti haluavat Hyvää ja ohjata kokemattomanpaansa turvalliseen suuntaan.

Itsellänikin on tällä hetkellä elämässä useampikin sellainen setä, jotka ihan oikeasti ovat ideaaleja tässä mielessä. Ja heidät koen huomattavasti turvallisemmiksi, kuin suurimman osan nuoremmista, vaikka ikäeroa löytyykin reilusta kymmenestä vuodesta tuplasti omaani.

Ongelma ei ole yksilöissä, vaan rakenteessa, joka suojelee hyväksikäyttäjiä.

[UW]

Satunnaisesti näkee aika yllättäviä ulostuloa jos vaikka tätä sivuavassa nettikeskustelussa joku omaa ikää+ oleva mies kehuu että 19v parhaimmillaan tjms.
Vaipion kautta tuli myös mieleen kuinka kuuluisuus tai arvostus tuntuu tuovan tiettyä suojapanssaria. Tätä sen enempää ruotimatta. Paska osuisi äkkiä tuulettimeen.

Ja vielä toisesta suunnasta: Joskus myös kirjaimellisesti kuulee, että on ne alta 30v teinejä. Vaikka emme voi varmaan yhteisesti hyväksyttyä ikää tässä sanoa, jossain vaiheessa ihmisen täytyy olla aikuinen myös yleisesti hyväksytysti ja kaikilla standardeilla. Minne se sijoittuu 23-29v akselilla tietysti monesta tekijästä kiinni.

[Yuino]

Tämä on ihan supertärkeä aihe, kiitos sen esiinnostamisesta Pikkusisko! On tärkeä puhua aiheista, joista ei ole helppo puhua.

Mulla ei ole ehkä mitään viisasta sanottavaa, jota ei olisi jo sanottu aiemmissa kommenteissa, muuta kuin oman kokemukseni jakaminen. Itselläkin on kokemusta näistä suostumuksien harmaista alueista, valitettavasti. Nuoruudesta ja  varhaisesta aikuisuudesta varsinkin, mutta edelleenkin ne on tapetilla. Rajat, niiden tunnistaminen ja niistä kommunikoiminen on asia, jota harjoitellaan varmaan loppuelämä.

Toki nämä kokemukset on opettaneet. Mutta haavoittaneet myös. Ei ole ollut mitään keinoja tunnistaa omia oloja seksuaalisissa tilanteissa ja kosketuksen äärellä, ja varsinkaan ottaa niitä mitenkään vakavasti ja arvostavasti. Saati sitten kertoa toiselle, tai pyytää tai toivoa. Se ei vaan ollut olemassa se asia. Tuli suostuttua kaikenlaiseen. Mietinpähän vain, että kuinkahan monta samankaltaista tarinaa sitä on..

Kukaan ei kertonut, missään ei puhuttu. Asiat olivat vaan jotenkin ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta. Tämä on se asia, jonka täytyy muuttua. Niinkuin Kaislanen sanoo, ongelma on rakenteessa. Ja me olemme se rakenne, joten meillä on valta muuttaa sitä. Kääntää ison laivan kurssia. Hidastahan se on, mutta kyllä se on mahdollista kääntää.

Näissä piireissä on hienoa se, että suostumuksen teema on paljon enemmän esillä kuin tuolla vaniljamaailmassa. Olen näin 38-vuotiaana tosi onnellinen, että olen eksynyt skeneen, jossa saan olla näiden teemojen äärellä jatkuvasti. Jos ei aina konkreettisesti lähietäisyydellä niin ainakin lukemalla, pohtimalla ja keskustelemalla.

[Kinkykundi]

Noinhan se menee. Täysi-ikäisyyden ja kypsyyden määritelmät yleensä poikkeavat suuresti toisistaan. Aivot kehittyvät tuonne 23-25 ikävuoteen asti, jolloin kaikkia alle 25-vuotiaita voi hyvällä mielellä sanoa keskenkasvuisiksi.

Ongelma tässä on se, että nuoruus ja viriiliys ovat erityisesti naisten kohdalla arvostettuja piirteitä, siinä miehillä taas kokemus ja menestys. Poikkiksen teinicorolla kuvastaa tietysti vapautta ja statusta 13-14-vuotiaalle, ja toisaalta ne 18-19v pojatkin haluavat sitä seksiä mitä saattavat näiltä nuoremmilta saada, kun omanikäiset tytöt tapailevat vähän vanhempia miehiä/poikia. Tässä nyt tulee eteen se ongelma, kuinka miehet useimmiten joutuvat seuranhaussa tyytymään siihen mitä saavat.

Teini-ikäisiä jahtaavat venhemmat sedät sitten ovat taas moraalisesti arveluttavia, mutta nyt tulee tosiaan kyseeseen se, että missä iässä ihminen pitäisi nähdä kypsäksi päättämään omista asioistaan, ja nyky-yhreiskunnassa tätä rajaa tunnutaan vain kokoajan venytettävän alaspäin; toiset esittävät äänioikeutta 16-vuotiaille ja jo varsin nuorten terveystiedotkin ovat nuorten omia asioita, ei vanhempien, vaikka vanhemmat asiasta vastuun viimekädessä kantavat.

Saman ilmiön huomaa myös satunnaisesti erinäisillä punaisilla matoilla. Todella usein kuuluisilla vanhemmilla miehillä on käsipuolessaan hyvin nuoria kauniita naisia. Tästä tulee pakostakin olo selkeästä ilmiöstä. En tiedä onko näille se nuori, usein mallina työskentelevä nainen, joku statussymboli, kuten tietty auto tai kello. Vai onko kyse siitä, että nämä naiset on helppo maalata onnen onkijoiksi jos homma päättyy ikävästi. Ja heillä on usein heikompi asema tuoda oma näkemyksensä esille kuin suhteen miesosapuolella.

Se johtuu siitä, että kummankin sukupuolen markkina-arvo määräytyy sen perusteella minkälaisten kumppanien kanssa nämä näkyvät; nuori kaunis nainen jahtaa tietysti menestyviä miehiä ja menestyvät miehet nuoria kauniita naisia. Varsinaisia onnenonkijoitakin löytyy, mutta iitse ilmiö ei varsinaisesti ole millaiseksi onnenonkiminen yleensä käsitetään.

En sanoisi tuntematta asiallisen oloista setämiestä, jolla on d/s suhde ikäiseeni tai nuorempaan sub naiseen saalistajaksi. Mutta olen sitä mieltä, että nuoresta neitokaisesta haaveilevat vanhemmat miehet eivät ainakaan vahingoittaisi itseään mitenkään tarkastelemalla terveellä mielenkiinnolla mitä siellä halun takana piileekään.

Yleensä siellä taustalla on se nuoren ja viriilin kumppanin löytäminen. Ihan yhtälailla nuorten motiivit pitäisi olla tarkasteltuna - ketkä hakevat sitä menestystä. Jos olet nuori ja voittanut karjamarkkinoita, niin saat itsellesi jonkun nuoren miljonäärin joka yleensä urheilee rahasta, mutta ilman kauneuskilpailuita, joudut hieman tinkimään menestyksen tasosta ja kumppanin iästä. Ehkä se kaksikymppinen sitten iskee jonkun nelikymppisen toimitusjohtajan.

[Lady Whip]

Luin tuon Valpion muistelmia käsittelevän jutun, kiitos linkistä.
Ottamatta nyt yksityiskohtaisemmin kantaan Valpion suhteeseen ja sen eettisyyteen, haluan todeta, että mielestäni olet poiminut kolumniin lainauksen jutusta vähän "cherry picking" -tekniikalla, siis rajaamalla lainausta niin, että se puoltaa argumenttiasi paremmin.

Luin aikaisemmin tuon Valpion jutun. Omasta mielestä siinä oli yhteisymmärrystä ja toisen osapuolen kunnioitusta.
Pikkusiskon tulkinta oli täysin erilainen. Etsitty omaa kirjoitusta tukevaa tulokulmaa.
Tämä pudottaa tavallaan pohjan kokonaan Pikkusiskon kirjoituksesta. Uskottavuus menee.

Kolumnistina kirjoitetaan omia mielipiteitä. Jotka usein pohjautuvat kirjoittajan omaan historiaan, kokemuksiin ja kasvuprosessin. Silti toivoisin, että asiat nähtäisiin objektiivisesti ilman sensaatiohakuisuutta..
Hyvä kuitenkin se, että syntyy keskustelua.

IlonaSinulle kiteytti kaiken sen mikä mielessäni:”Itse ajattelen asian niin, että setämiesten sheimaamisen sijaan (sitä sheimaamista en tässä kolumnissa nähnyt) on tärkeämpää kasvattaa tyttäret niin että he osaavat sanoa ei silloin kun on sen hetki.”

[annavariations]

Itse ajattelen asian niin, että setämiesten sheimaamisen sijaan (sitä sheimaamista en tässä kolumnissa nähnyt) on tärkeämpää kasvattaa tyttäret niin että he osaavat sanoa ei silloin kun on sen hetki.

Ditto.

Tai minun mieleisekseni täsmennettynä: Että kenenkään suoranaisen sheimaamisen sijaan seksuaalikasvatus kotona ja koulussa ohjaisi kaikkia ihmisiä tutkimaan suostumusta, omia motiiveja ja haluja, tarpeita ja rajoja. Että ihmisiä kasvatettaisiin kommunikoimaan rajoja ja suostumusta ja haluja, kysymään niitä toiselta, perustelemaan omia ajatuksiaan ja ottamaan vastaan toisen ajatuksia uteliaana ja kunnioittaen. Sukupuoleen, suuntautumiseen tai ikään katsomatta.

[Pera]

Itse ajattelen asian niin, että setämiesten sheimaamisen sijaan (sitä sheimaamista en tässä kolumnissa nähnyt) on tärkeämpää kasvattaa tyttäret niin että he osaavat sanoa ei silloin kun on sen hetki.

Ditto.

Tai minun mieleisekseni täsmennettynä: Että kenenkään suoranaisen sheimaamisen sijaan seksuaalikasvatus kotona ja koulussa ohjaisi kaikkia ihmisiä tutkimaan suostumusta, omia motiiveja ja haluja, tarpeita ja rajoja. Että ihmisiä kasvatettaisiin kommunikoimaan rajoja ja suostumusta ja haluja, kysymään niitä toiselta, perustelemaan omia ajatuksiaan ja ottamaan vastaan toisen ajatuksia uteliaana ja kunnioittaen. Sukupuoleen, suuntautumiseen tai ikään katsomatta.

Aamen. Kommunikaatio ja omien rajojen ilmaiseminen todennäköisesti lisää useimpien nautintoakin.