Dominoinnin oppiminen

[Pioni]

Kun puhutaan Dominoivuudesta BDSM-kontekstissä on omasta mielestäni oleellista ymmärtää, ettei ole kyse yhdestä ainoasta janasta. Oheinen kuva, jonka piirsin joskus vuosia sitten havainnollistaa asiaa mielestäni aika hyvin.



Persoonaltaan/luonteeltaan Dominoiva ihminen pyrkii toimimaan hallitsevasti kaikissa toimenpiteissään, mutta mikäli sama henkilö ei ole seksuaalisuudeltaan Dominoiva, ei valta kiihota häntä. Aivan samoin ihminen voi olla luonteeltaan jopa alistuva, mutta silti vallan käyttäminen voi kiihottaa ja sekin on täysin oikein.
BDSM mielletään yleisesti seksuaaliseksi toiminnaksi, joten tästä näkökulmasta tarkasteltuna, on oleellisempaa se mikä on ihmisen seksuaalisuus kuin mikä on luonne luonne. Toki luonteensa puolesta Dominoivaa henkilö voi seksuaalisesti alistuva ihminen helposti pitää kiihottavampana, koska Dominanssi on jatkuvasti läsnä tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että persoonaltaan Dominoiva olisi parempi tai aidompi, joskus jopa päinvastoin.

Erityisesti sessioiden ulkopuolella henkilö, joka on persoonaltaan dominoiva, mutta ei sitä seksuaalisuudeltaan, voi tuntua ainoastaan seksuaalisuudeltaan alistuvasta ihmisestä väärällä tavalla kontrolloivalta, koska kontrolli kohdistuu asioihin seksuaalisen toiminnan ulkopuolella.

Lisäksi tilannetta voi vie hämätä se, että siinä missä Vallasta kiihottuva ihminen käyttää valtaa seksin välineenä, voi persoonaltaan Dominoiva henkilö käyttää seksiä vallan välineenä ts. BDSM-seksin ja -sessioiden avulla pyrkiä saamaan ei seksuaalista valtaa ja kontrollia toiseen ihmiseen.

Voiko Dominoivuutta sitten oppia?

Luonnettaan/persoonaansa ei voi vaihtaa, mutta mikäli valta kiihottaa seksuaalisesti, on täysin mahdollista opetella käyttäytymään sessioissa ja suhteessa Dominoivasti, jos omasta toiminnastaan saa kumppaneiltaan vasteen, joka kiihottaa itseään. Tärkeää on vain keskustella avoimesti ja ymmärtää molempien osapuolten osalta niitä asioita, joita toinen henkilökohtaisesti BDSM-toiminnalta odottaa, haluaa tai jopa tarvitsee. Ja sitten vain positiivisella mielellä lähteä kokeilemaan ja muistaa aina, ei vain puhua riittävästi, vaan myös kuunnella.

-Mr.I

Olipa mielenkiintoinen kuvaus. Itse taidan olla sub 2 tai 3. Mietin kaaviota brättäilyn suhteen. Onkohan niin, että dom 3 ei siedä brättäilyä ja sub 1 ei taasen juurikaan brättäile? Toiset domit ottaa brättäilyn haasteena, jollaiseksi se onkin tarkoitettu, ja toiset ei siedä sitä lainkaan. Kokevat sen vain ärsyttävänä arvovallan kyseenalaistamisena.

[Fia]

Oon tuntenu ja hetken leikkinyt yhden mielestäni Dom 3 -tyypin ihmisen kanssa ja hän nimenomaan rakasti ja jopa vaati/provosoi brättäilyä. Se kiihotti häntä, koska hän koki sen haasteena. Brat pantiin kyllä sitten tehokkaasti kuriin.

Ite oon ollu ehkä vähän yllättynytkin itsetutkiskeluissani siinä, että loppupeleissä en oikeestaan niin hirveesti brattaile tai koe siihen tarvetta, vaikka just toisin vois luulla, kun oon arjessani kyseenalaistava suupaltti ja varsinkin nuorempana oon ollu melkoinen pikkuanarkisti ja auktoriteettien silmille hyppijä. Ehkä sit kuitenkin on niin, että koska mulle submissio on nimenomaan arkipersoonasta irrottautumista, teen sen mielellään sit aika "tyylipuhtaasti" ja ilman isompia vastaan väittämisiä?

Riippuu kuitenkin niin paljon hetkestä ja tosiaan siitä, kenen kanssa tekee.

Sen mitä oon ite dominoinu, oon todennu, etten ihan hirveenä siedä brättäilyä, mulla menee siitä fiilis. Voi kyllä ehkä johtua siitäkin, että oon vielä dommena aika epävarma eli aika pienikin brattäily syö mun itseluottamusta. Myönnän tämän ihan suoraan. (Jännästi taas arjessa jos johdan ryhmää ja joku vastarannankiiskeilee, en kyllä hätkähdä. Mulla on keinoni niiden tilanteiden ratkaisuun kyllä.)

[Pioni]

Fia, miulla on taas se, että olen ollut todella ylikiltti lapsi ja nuori. Nyt bdsm:n myötä saan brättäilyllä toteuttaa sitä puoltani, joka on ollut vahvasti piilossa. Mutta koska olen tosi herkkä, aistin toisen tunteita vahvasti, enkä brättäile, jos toinen ei siedä sitä. Mutta huomaan, etten sitten nauti itse niin kovin.

[Fia]

Fia, miulla on taas se, että olen ollut todella ylikiltti lapsi ja nuori. Nyt bdsm:n myötä saan brättäilyllä toteuttaa sitä puoltani, joka on ollut vahvasti piilossa. Mutta koska olen tosi herkkä, aistin toisen tunteita vahvasti, enkä brättäile, jos toinen ei siedä sitä. Mutta huomaan, etten sitten nauti itse niin kovin.

Mulla taas sit ehkä niin päin, että voin kyllä ainakin leikillisesti uhmsilla ja pistää vastaan, ja nautinkin siitä kyllä, mutta vain jos D itse siitä nauttii ja sitä kaipaa. Mulle itselle se ei oo niin välttämätöntä, aikakaan joka kerta. Eikä aina edes onnistu; joskus oon jopa joutunu sanoon pientä brättäilyä toivovalle D:lle, että en mä nyt pysty / tilanteessa X pysty.

Mulla on itellä silleen, että kun tietty "sub space" on saavutettu, sieltä ei enää brättäilyä kuulu, hyvä kun edes kykenen puhumaan. Ja joskus sinne sub-tilaan vaan solahtaa heti ekasta kosketuksesta.

[Fia]

Tolla "brättäilyn provosoinnilla" tarkoitin sit semmoista, että D esim. tahallaan pyytää/vaatii jotain, mikä ei tosin oo mulle hard limit, mutta mistä hän tietää, että se on musta jotenkin ärsyttävää/älytöntä/"hullua" tms. Silloin "brättäily" on siis oikeestaan mun ihan aito ja luonnollinen "et voi olla tosissasi, enhän mä nyt niin voi tehdä" -reaktio, ei siis suunniteltua brättäilyä. D voi silti suhtautua tähän kuin brättäilyyn; sanoa, että "kylläpäs teet, tyttöseni, koska mä niin sanon". Ja koska minä taas oon yllytyshullu pöljä, niin hyvinkin todennäköisesti teen kans.

[Lmr01]

Tolla "brättäilyn provosoinnilla" tarkoitin sit semmoista, että D esim. tahallaan pyytää/vaatii jotain, mikä ei tosin oo mulle hard limit, mutta mistä hän tietää, että se on musta jotenkin ärsyttävää/älytöntä/"hullua" tms. Silloin "brättäily" on siis oikeestaan mun ihan aito ja luonnollinen "et voi olla tosissasi, enhän mä nyt niin voi tehdä" -reaktio, ei siis suunniteltua brättäilyä. D voi silti suhtautua tähän kuin brättäilyyn; sanoa, että "kylläpäs teet, tyttöseni, koska mä niin sanon". Ja koska minä taas oon yllytyshullu pöljä, niin hyvinkin todennäköisesti teen kans.

Yllytys on kieltämäti hykerryttävän hauskaa. Vieläkin hauskempaa kun yllytetty protestoi kurinpitotoimenpiteiden epäoikeudenmukaisuutta. Mielivallankäyttö saa mut suorastaan kehräämään.

[Fia]

Tolla "brättäilyn provosoinnilla" tarkoitin sit semmoista, että D esim. tahallaan pyytää/vaatii jotain, mikä ei tosin oo mulle hard limit, mutta mistä hän tietää, että se on musta jotenkin ärsyttävää/älytöntä/"hullua" tms. Silloin "brättäily" on siis oikeestaan mun ihan aito ja luonnollinen "et voi olla tosissasi, enhän mä nyt niin voi tehdä" -reaktio, ei siis suunniteltua brättäilyä. D voi silti suhtautua tähän kuin brättäilyyn; sanoa, että "kylläpäs teet, tyttöseni, koska mä niin sanon". Ja koska minä taas oon yllytyshullu pöljä, niin hyvinkin todennäköisesti teen kans.

Yllytys on kieltämäti hykerryttävän hauskaa. Vieläkin hauskempaa kun yllytetty protestoi kurinpitotoimenpiteiden epäoikeudenmukaisuutta. Mielivallankäyttö saa mut suorastaan kehräämään.

Itsehän en siis hiffaa koko "rangaistuksia" ollenkaan. Mä haluun, että mua satutetaan, koska mä nautin siitä ja koska joko a.) sadisti nauttii mun satuttamisesta tai b.) service top nauttii nähdä mun nautinnon satuttaessaan mua. Eli mitä mielivaltaisempaa, sen parempi. Voin mielelläni ptotestoida, mutta osaan myös olla protestoimatta.

Sit taas mitä tulee siihen, jos en tee jotain mitä D/top multa pyytää, niin isoin rangaistus on ihan aidosti se toisen pettymys. Jos sitä lievittää esim. piiskaus niin toki suostun siihen mielelläni, mutta tavallaan pääsen omasta mielestäni silloin liiankin helpolla - koska mähän vaan tykkään siitä piiskauksesta.

Toruminen on hirveää.
"No, ei sitten", voi olla vielä hirveämpää.

[Fia]

Nää muutamat edelliset kommentit menee vähän sivupoluille, mutta toisaalta eiköhän noistakin voi poimia itselle sopivia ideoita dominointiin. Ylipäätään sitä omaa dominointityyliä voi varmasti haeskella esimerkiksi lueskelemalla täältä ja muualta novelleja ja darkkarikertomuksia yms. ja mietiskelemällä, mitkä niistä itseä viehättää ja miksi. Mihin voi samaistua, mitä voisi omaksua? Jokaisella on oma tyylinsä dominoida, mutta toisaalta kenelläkään ei ole yksinoikeutta mihinkään tyyliin, eli muilta ja muiden jutuista voi aivan vapaasti napata vaikutteita.

Mua on itseä monella elämän alueella auttanut "fake it 'till you make it" -slogan. Muistan esim. kun olin 26-vuotiaana, just valmistuneena nuorena ekaa kertaa esimiesasemassa ja oikeestaan kaikki alaiset oli mua vanhempia. Jännityikö vähän? Mutta lähdin sit vaan tekemään sillä asenteella, että teen parhaani ja sanon suoraan kun en tiedä, mutta sanon myös, että ei paniikkia, mä selvitän tämän. Opin sitä mukaa kun tein. Joskus kantapään kautta mutta opin silti.

Että tsemppiä vaan ja häntä pois koipien välistä. 😉
Käytännön kokemuksen puutetta voi alkuun paikata sillä, että ottaa asioista teoriapuolisesti hyvin selvää. Kun tietää mitä on tekemässä "teknisesti", se antaa itseluottamusta olemukseen. Ja sit vaan tekemään, niin karttuu se käytännön kokemuskin. Mitä enempi tekee, sitä nopeamminhan se karttuu.

[Pioni]

Tolla "brättäilyn provosoinnilla" tarkoitin sit semmoista, että D esim. tahallaan pyytää/vaatii jotain, mikä ei tosin oo mulle hard limit, mutta mistä hän tietää, että se on musta jotenkin ärsyttävää/älytöntä/"hullua" tms. Silloin "brättäily" on siis oikeestaan mun ihan aito ja luonnollinen "et voi olla tosissasi, enhän mä nyt niin voi tehdä" -reaktio, ei siis suunniteltua brättäilyä. D voi silti suhtautua tähän kuin brättäilyyn; sanoa, että "kylläpäs teet, tyttöseni, koska mä niin sanon". Ja koska minä taas oon yllytyshullu pöljä, niin hyvinkin todennäköisesti teen kans.

Yllytys on kieltämäti hykerryttävän hauskaa. Vieläkin hauskempaa kun yllytetty protestoi kurinpitotoimenpiteiden epäoikeudenmukaisuutta. Mielivallankäyttö saa mut suorastaan kehräämään.

Itsehän en siis hiffaa koko "rangaistuksia" ollenkaan. Mä haluun, että mua satutetaan, koska mä nautin siitä ja koska joko a.) sadisti nauttii mun satuttamisesta tai b.) service top nauttii nähdä mun nautinnon satuttaessaan mua. Eli mitä mielivaltaisempaa, sen parempi. Voin mielelläni ptotestoida, mutta osaan myös olla protestoimatta.

Sit taas mitä tulee siihen, jos en tee jotain mitä D/top multa pyytää, niin isoin rangaistus on ihan aidosti se toisen pettymys. Jos sitä lievittää esim. piiskaus niin toki suostun siihen mielelläni, mutta tavallaan pääsen omasta mielestäni silloin liiankin helpolla - koska mähän vaan tykkään siitä piiskauksesta.

Toruminen on hirveää.
"No, ei sitten", voi olla vielä hirveämpää.

Mie taas olen brätti, joka kerjää rangaistuksia. En sinällään nauti kivusta lainkaan, mutta nautin siitä, kun minua rangaistaan ja joudun alistumaan kivulle.

[Fia]

Käskemisestä ja komentelusta kokemusta on vain inttiajoilta ja kovakouraisena oleminen (selkeiden rajojen kanssa) on sinänsä tuttua vanhoista kamppailuharrastuksista.

Kuitenkin se oman dominoivan itsevarmuuden löytäminen seksuaalisessa mielessä tuntuu hankalalta. Miten muut olette löytäneet itsenne ja oppineet?

Tähän kommentoisin vielä, että varmaan aika harvaa subia tarvii komentaa kuin armeijan alokasta. 😉 Kun subi on lähtökohtaisesti palvelualtis, voi D sanoa ihan suorastaan lempeästi "Tee näin." / "Tule tänne." / "Minä haluan / haluaisin, että sinä teet näin.." Voi miettiä ehkä ennemminkin miten opettaja neuvoo selkeästi, mutta rauhallisesti oppilasta, joka todennäköisesti on aika kuuliainen tai korkeintaan hieman kuriton lähtökohtaisesti. Tai miten valmentaja ohjaa ja tsemppaa valmennettavaa. Toki armeijalliselle komentamiselle voi olla paikkansa, mutta ei se ole välttämätöntä eikä ehkä se, mistä kannattaa heti aloittaa.

Samoin kovakouraisuuden sijaan voi myös miettiä ennemminkin liikkeiden määrätietoisuutta. Kaikki subit ei ole masokisteja, eikä edes masokistisubit välttämättä halua tulla jatkuvasti kohdelluksi kovakouraisesti. Sen sijaan käyttäisin tässä vertauskuvana tanssia; sinä viet ja minä seuraan. Se voi olla hyvinkin pehmeää ja soljuvaa - juuri siksi, että toinen selkeästi ohjaa liikettä, johon toinen mukautuu.

Toki sille kovakouraisuudellekin on tai voi olla paikkansa. Mutta sanoisin, että on myös täysin mahdollista olla sopivalle subille täydellinen D olematta oikeastaan koskaan tai juuri koskaan erityisen kovakourainen.

[Pera]

Käskemisestä ja komentelusta kokemusta on vain inttiajoilta ja kovakouraisena oleminen (selkeiden rajojen kanssa) on sinänsä tuttua vanhoista kamppailuharrastuksista.

Kuitenkin se oman dominoivan itsevarmuuden löytäminen seksuaalisessa mielessä tuntuu hankalalta. Miten muut olette löytäneet itsenne ja oppineet?

Tähän kommentoisin vielä, että varmaan aika harvaa subia tarvii komentaa kuin armeijan alokasta. 😉 Kun subi on lähtökohtaisesti palvelualtis, voi D sanoa ihan suorastaan lempeästi "Tee näin." / "Tule tänne." / "Minä haluan / haluaisin, että sinä teet näin.." Voi miettiä ehkä ennemminkin miten opettaja neuvoo selkeästi, mutta rauhallisesti oppilasta, joka todennäköisesti on aika kuuliainen tai korkeintaan hieman kuriton lähtökohtaisesti. Tai miten valmentaja ohjaa ja tsemppaa valmennettavaa. Toki armeijalliselle komentamiselle voi olla paikkansa, mutta ei se ole välttämätöntä eikä ehkä se, mistä kannattaa heti aloittaa.

Samoin kovakouraisuuden sijaan voi myös miettiä ennemminkin liikkeiden määrätietoisuutta. Kaikki subit ei ole masokisteja, eikä edes masokistisubit välttämättä halua tulla jatkuvasti kohdelluksi kovakouraisesti. Sen sijaan käyttäisin tässä vertauskuvana tanssia; sinä viet ja minä seuraan. Se voi olla hyvinkin pehmeää ja soljuvaa - juuri siksi, että toinen selkeästi ohjaa liikettä, johon toinen mukautuu.

Toki sille kovakouraisuudellekin on tai voi olla paikkansa. Mutta sanoisin, että on myös täysin mahdollista olla sopivalle subille täydellinen D olematta oikeastaan koskaan tai juuri koskaan erityisen kovakourainen.

Kiitos tästä Fia ja kiitos paljon muillekin!

Onneksi olen oppinut lukemalla aika paljon ja hahmottanut muun elämäni kautta vielä enemmän. Itseymmärrys on parissa kuukaudessa noussut ja samoin itseluottamus. En aio esittää mitään, koska ei tarvitse. Paras luottaa omaan luontaiseen auktoriteettiin ja rauhalliseen sekä määrätietoiseen käyttäytymiseen, mikä tulee niin ikään aika luonnostaan.

[Selina]

Millainen sitten olen? Kiltti, empaattinen, herkkä, korrekti ja kohtelias, ellei joku onnistu minua syvästi loukkamaan. Silti minussa on d-puoli.

Tunnen useamman erinomaisen dominoivan henkilön, jotka ovat nimenomaan kilttejä, empaattisia, korrekteja ja kohteliaita - ja silti tai juuri siksi erinomaisia domeja. Sanoisin jopa, että parhaat domit nimenomaan on näitä tyyppejä. Hyvän domin ei todellakaan tarvi olla julma, ilkeä ja pahantahtoinen edes rajuimmin dominoidessaan. Tai sitten voi olla, että domista löytyy sitä pimeääkin puolta, mutta juuri se kontrasti siihen, että löytyy myös hellyyttä ja välittämistä, tekee hommasta mielenkiintoista.

Luulen, että sun kannattaa tutustua myös ns. "caring dom" -konseptiin. Se voi olla tai voi olla olematta sun juttu. Monet "huolehtivat domit" on daddyjä - mutta eivät suinkaan kaikki. Myös hyvinkin perinteinen "master", herra/isäntä/omistaja/valtias voi olla omalleen huolehtiva ja välittävä - jos kohta toki myös vaativa ja ehkä tarvittaessa ankarakin.

Juurikin näin.

[masomaleslave]

mä oon kai tossa taulukossa se kolmostyypin sub... vaikken oikeen oo subikaan puhtaasti, vaan avuttomuusfriikki. En siis palvelija-tyyppinen paljoakaan.

[Mr.Inathu]

Olipa mielenkiintoinen kuvaus. Itse taidan olla sub 2 tai 3. Mietin kaaviota brättäilyn suhteen. Onkohan niin, että dom 3 ei siedä brättäilyä ja sub 1 ei taasen juurikaan brättäile? Toiset domit ottaa brättäilyn haasteena, jollaiseksi se onkin tarkoitettu, ja toiset ei siedä sitä lainkaan. Kokevat sen vain ärsyttävänä arvovallan kyseenalaistamisena.

Omasta mielestäni brättäilyllä tai provosoinnilla ei ole suoraan mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa itsessän, oleellista D/s-dynamiikassa sen sijaan on se MITEN siihen vastataan ja toimiiko se molemmille osapuolille. Eli kun toinen vastustelee (aktiivisesti tai passiivisesti), on hallitsevan osapuolen vastattava toimintaan tavalla tai toiselle, eli käytettävä valtaansa.

Vallankäytön välineitä on erilaisia ja osa ihmisistä kiihottuu esimerkiksi fyysisestä voimasta tai vaikka tilanteesta, jossa eivät pysty vastustamaan. Vallankäytön jälkeen on vastuu vallan kohteena olijalla, hän päättää kuinka suhtautuu itseensä kohdistuneeseen valtaan ja taas vallan käyttäjä vastaa tähän valintaan käyttämällä omaa valtaansa jne jne...

Jos tämä toimintojen ja vasteiden ketju kiihottaa molempia osapuolia, on lopputulos toimiva, jos taas jompikumpi osapuolista ei saa toiminnasta tyydytystä omalle tarpeelleen (tavalla tai toisella), ei toiminnalla todennäköisesti ole tulevaisuutta. Tästä syystä on oleellista, että molemmat osapuolet pystyvät ymmärtämään ja sanoittamaan omia tarpeitaan, ja ymmärtämään toistensa tarpeiden mekaniikkaa.

Vallankäytön suorien välineiden ja ilmentymien lisäksi osa ihmistä voi myös nauttia sisäistetystä vallasta, eli siitä miten hallitseva ihminen esim on pahoillaan tai jättääkin kiukuttelijan kokonaan huomiotta. Osa saattaa nauttia aktiivisista seuraamuksista (esim piiskaaminen), koska ne ovat osoituksia vallasta ja sen käytöstä. Kun taas osa ihmisistä nauttii siitä, kuinka hyvin he osaavatkaan asettua vallan alle niin, että heitä ei tarvitse rankaista.

Osa nauttii suoraan vallasta ja sen käytön ilmentymistä ja osa taas epäsuorasti siitä, miten he ovat "huonoja, noloja, likaisia, jne". Heille häpeän tunne voi olla "se" suurimmat kiksit antava fetissi ja silloin valta kaikkine ilmentymineen voi olla vain väline päästä häpeäntunteeseen.

Ja vaikka moni alistuja nauttii monimuotoisesta cocktailista, joissa yhdistyvät valta, vallankäytön ilmentymät, sisäistetyn vallan roolit ja asetelmat, häpeän erilaiset muodot ja kipukin, niin silti suurelle osalle ihmisistä tuntuu olevan yksi näistä joka on pikkuisen enemmän kuin muut. Näiden asioiden tunnistaminen ja sanoittaminen itsessään auttaa löytämään ja suuntaamaan omaa seksuaalista toimintaansa alueille, joista saa enemmän ja enemmän nautintoa ja joista keskusteleminen kumppanien kanssa auttaa parantamaan toiminnan yhteensopivuutta (jos osapuolet ylipäätänsä matchäävät).

-Mr.I

[Lady Whip]

Pikkuisen häiritsee kun sanaa kiihottua käytetään jatkuvasti. Se ei ole mielestäni synonyymi sanalle nauttia.
Kiihottua vallasta.
Nauttia vallasta.

Dominoiva ei siis voi olla D jos ei kiihotu vallasta vaan ainoastaan nauttii vallasta ja sen käytöstä?
Onko saivartelua?