Minkä ikäisenä huomasit olevasi kinky?

[Sinnister94]

Varmaankin parinkympin korvilla huomasin olevani kinky. 

[Isan8]

Oikeastaan vasta ihan aikuisena, yli nelikymppisenä. Ne halut ja tarpeet ovat kuitenkin uinuneet minussa ainakin 12-vuotiaasta saakka. Joskus ne ovat nostaneet päätään, mutta nykyiseen muotoon jalostuminen otti aikansa. Jonkinlainen dom minussa on piileskellyt aina, mutta esim. ikäleikit ovat aika tuore oivallus.

[Rietas Merenneito]

Olen ollut piilevästi kinky varmaan koko aikuisikäni, mutta tiedostanut kiinnostukseni kunnolla vasta noin 40-vuotiaana.

[eppkp]

Oon ollut aina kinky. Se oli aivan selvää jo ala-asteen loppupuolella, mutta yläasteella sain netin myötä termistön ja varmuuden.

[kuunlilja74]

Varmaan aika nuoresta asti.
Muistan mm. kun katselin kuvia jostain lääkärikirjasarjasta ja pöksyt märkinä.
Ja vähän rankemman luokan fantasioita.
Mutta vasta nyt  4kymppisenä löysin niille kaikille ajatuksille ja fantasioille nimen.Bdsm.
Ikävä kyllä.

[juiceh]

Ala-asteikäisestä asti kiehtonut pienimuotoinen tyttöily sukkineen ja korkoineen, enkä pahastunut ollenkaan siskoni halutessa pukea minua tytöksi peruukkeineen. Leikeissä taisin aina olla se sidottu osapuoli. Teini-iässä alkoi selvästi kiehtoa voimakastahtoiset naishahmot. Tämä kiehdonta konkretisoitui monella tapaa netin myötä ja kolmekymppisenä olinkin jo täysin hurahtanut bdsm- ja fetissimaailmaan. Sillä tiellä ollaan, eikä loppua takuulla näy. Niin iso osa kaikki tämä on omaa identiteettiä ja hyvinvointia.

[Ahukol]

Varmaan yläasteen loppuaikoina. Siinä tuli hetki (...sellaiset 13 vuotta) mietittyä asiaa ja lopulta liityttyä tänne 

[Lucyinthesky]

Ihana miten moni on maininnut O:n tarinan. Mä luin sen aikoinaan kotoa muuttamisen jälkeen parikymppisenä, kehtasin uudella paikkakunnalla kävellä kirjastoon ja ihan pokkamuijana lainata. Muistan että hetkittäin sitä lukiessa tuli fyysisesti paha olo, mutta silti se kiehtoi niin että oli pakko lukea loppuun. Luin se uudelleen enkuksi tänä keväänä. Fiilis oli jo kovasti laimentunut, mutta kyllä ne suosikkikohdat oli edelleen tallella.

Olen kaikissa suhteissani vähän yrittänyt tätä puolta tuoda esiin ja ruokkia. Välillä vähän paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla. Pari kesää sitten törmäsin suomenkielisiin D/s blogeihin ja tajunta räjähti. Että on olemassa ihan yhteisö.

Täällä mä olen ja ihmettelen edelleen. 

[Sudoer]

Mä olin juuri täyttänyt 21 vuotta ja töiden puolesta ajauduin skenen keskelle (pomon järjestämä "hassu yllätys). Sitten aloin kevyesti tutustumaan aiheeseen, mutta suhteessa pääsin asiaan vasta neljän vuoden päästä siitä ja sekin vähän vahingossa.

[Sinna]

Kuten muutama muukin jo kommentoi, niin kyllähän se oli havaittavissa jo pikkutyttönä barbie leikeissä. Teini-iästä parikymppiseksi asti tulikin sitten sekoiltua ihan huolella, kun ei vielä osannut yhtään hallita tunteitaan ja halujaan, eikä ymmärtänyt miksi ne on niin voimakkaita. Enimmäkseen yritin vaan tukahduttaa kinky-puoltani, koska ajattelin olevani ihan friikki. Mielessä pyöri täysin moraalittomat fantasiat eikä mikään määrä "tavallista" seksiä riittänyt. Sitten jossain vaiheessa, kun osasin yhdistää oireet ja diagnoosin niin elämä helpottui kummasti

[irhe]

Hirvittävän vaikea sanoa. Moni täällä on kertonut jo lapsuudessa lapsen tavalla huomanneensa viehtymyksen johonkin, mutta en osaa omasta kokemuksestani sitä tavoittaa. Toisaalta ylipäätään seksuaalisuuden saralla olin varsin myöhäisherännäinen kaikkine kipuiluineen, tai lähinnä se oma kiinnostus ja sen osoittaminen oli kadoksissa, ei niinkään osallistuminen.

Mutta jos oikein mietitään, niin kyllähän mä lapsena jo olen tykännyt nujuta ja painia, etenkin vanhempien sisarusten tai heidän kavereiden kanssa, jotka olivat mua fyysisesti isompia. Olen aina ollut varsin pienikokoinen, mutta sitäkin pippurisempi, ja kokooni nähden hyvin vaikeasti kenttään heitettävä. Olen tiedostanut kehollisuuteni lapsena ensimmäisiä kertoja sitä kautta, että olen osannut laittaa vastaan fyysiselle ylivoimalle ja havainnut, että tässä pikkuruisessa rungossa taitaa sittenkin olla potkua. Olin ylpeä siitä, että mua ei niin vain nujerreta ja sain mielihyvää myös painissa voittamisesta. Toisaalta muistan myös sen alistumisen tunteen, kun piti luovuttaa isosisarukselle tämän pitäessä mua poliisiotteessa seinää vasten... Siitä voi olla vielä pitkä matka seksuaalisuuteen ja kinkyilyyn, mutta kyllähän mä edelleen pidän painista, mutta nyt erityisesti fyysiselle ylivoimalle häviämisestä

Toinen juttu mitä aloin tän teeman pohjalta miettiä tulee kauhuelokuvista. Oon liian pienenä altistunut sille ikätasolle liian pelottaville leffoille (kiitti taas isosisarukset) ja ihan toden teolla pelkäsin Freddy Kruegeria ja Pinheadia. Ja Darth Vaderia Pelkäsin niitä niin kovasti, että vielä aikuisiällä ne leffat aiheutti mussa huomiota herättävällä tavalla jännitystä, vaikka noin muutoin en ole kovin kauhuherkkä. Mutta nuoruusiässä havahduin seksualisoineeni nuo antagonistit siten, että pelon mutta myös kiihotuksen sekaisesti fanitin niitä. Ja pidän niitä yhä aika kuumina. Ei ole ainoa pelottava asia, mitä on tullut seksualisoitua, ja sitähän sopii keittiöpsykologisoida vaikka miltä kantilta.

Mutta en voi sanoa huomanneeni, että kinkyyteni suoranaisesti olisi ollut aina tai varhain. Huomasin ja tiedostin sen ensimmäisen kerran parikymppisenä vahingossa, kun aktin hetkellä silloinen kumppani painoi mua yläselästä patjaan niin, että liikkumiseni selvästi rajoittui ja tajusin siinä, että nyt muuten tuntuu aivan uudella tapaa hyvältä. En siitä tullut sen enempää hekumoineeksi, ennen kuin eron jälkeen ajauduttuani romanssiin, joka vei siltä osin jalat alta ja tajusin, että tätä olin kaivannut. Olin aina nauttinut kivusta, aina rakastanut miellyttää, mutta vasta tuolloin se otettiin vastaan lämmöllä ja valmiina näyttämään, mihin musta voisi olla. Ja siitä tulikin sittemmin yhä voimassa oleva suhde 

[Teslasnake]

Varmaankin joskus teini-iässä, kun jo ensimmäisten tyttöystävien kanssa leikit äityivät nopeastikin puremiseen ja raapimiseen. Kaikenlaista hurjaa tuli nähtyä vahingossa ja tahallaan kyberavaruudessa ja todellisuudessa, joka johti sitten asioiden kokeilemiseen. Listalla on edelleen paljon asipita, joita pitäisi kokeillakin.

[Violation]

Olen fantasioinut itseeni kohdistuvasta väkivallasta ihan pikkutytöstä asti. Vaikea sanoa minkä ikäinen olin tarkalleen.

[Eleria]

Mä olin reilusti alaikäinen, vasta esiteini jopa, kun tiesin jo. En mä termejä tiennyt, mutta kun löysin verkon novellisivustot, kyllä mä aina bdsm tarinoiden pariin päädyin ja niissä naiset olivat subeja. Muistan jopa yhä joitakin silloin lukemistani tarinoista, sillä ne ovat säilyneet fantasioissa tänne ikään asti!

Myönsin itselleni olevani switch vasta reilu parikymppisenä, tunnistin sub-puoleni olevan juuri brat vasta alle kolmekymppisenä. Eli 20 vuotta olen tiennyt olevani kinky, mutta vasta viitisen vuotta osannut "termittää" tuntemuksiani.

[Voronez]

Näin jälkikäteen katsottuna mieltymyksiä asiaa kohtaan on ollut ihan teini-iästä asti ellei aiemminkin. Tiedostin asian vasta 25-26 -vuotiaana.