Minkä ikäisenä huomasit olevasi kinky?

[Qurat]

Varmaan siellä 30sen nurkilla. Mutta sitten vasta tajusin, että olen olnud aina.

[Kata]

Aiheella olen leikitellyt ihan ensimmäisistä runkkukerroista lähtien. Pikkutyttönä hammastikut alushousuissa oli ensimmäiset ns. välineet... Varsinaisesti kinkyyden ja muun sateenkaarisenseksuaalisuuteni pystyin sanoittaman parinkympin kieppeillä, kun löysin Suomi24 seksinovellit ja Setan verkkosivut.

[Kotikuri-Ina]

        12-13 vuotiaana tiesin jo varmuudella mitkä jutut kiinnostaa eniten.
   

[Kesyapina]

Lapsena ennen murrosikää minulla oli muistaakseni harvakseltaan sitomisaiheisia fantasioita ja huomioita. Esimerkiksi joskus alakouluiässä kiinnitin huomiota siihen kun satuin näkemään pikkulapsen, jolla oli talutusvaljaat. Piirtelin joskus jotain kinkyä ja tajusin hämärästi että se oli "noloa" ja salassapidettävää.

13-14-vuotiaana aloin fantasioida ja piirrellä paljon entistä enemmän, sekä harrastaa soolona pientä sidontaa ja erilaisia fetissileikkejä. Aloin keräillä itselleni mm. koiratarvikkeita. 15-vuotiaana sain ensimmäisen siemensyöksyn ja silloin tajusin että harrastukseni on luonteeltaan seksuaalista. Siihen asti oli pitänyt seksiä "aikuisten juttuna", ja edelleen tiesin vain hämärästi, mitä masturbointi tai kinkyseksi on. Seuraavien vuosien aikana opin vähitellen runkkaamaan ilman sitomisleikkiä, itse piirrettyjen pornokuvien ja lopulta sujuvasti pelkkien mielikuvien voimalla. Edelleen kokeilin erilaisia fetissijuttuja aina tilaisuuden tullen, vain yksityisyyden puute rajoitti elämää. Ei tullut juuri mieleen kaivata kinkyä tai vaniljaseksiä kumppanin kanssa, ajattelin sen tapahtuvan sitten joskus aikuisena.

Vähän yli 20-vuotiaana löysin itsestäni uuden sensuaalisen puolen ja aloin kaivata vaniljaista seksiä ja läheisyyttä kumppanin kanssa. Samalla tulin entistä tietoisemmaksi siitä, että kumppanin kanssa voisi ehkä kinkyillä yhdessä ja se olisi tosi siistiä. Tätä en ole kuitenkaan viimeisten 15 vuoden aikana saanut aikaiseksi toteuttaa. Oma asunto sentään helpotti leikkimistä, mutta sitten noin 25 ikävuoden jälkeen yllättäen kinkyvietti alkoikin vähitellen heikentyä. Joskus löysin itselleni sattumalta jonkin uuden fetissin. Perehdyin uteliaana siihen millaisia sitomisleluja seksikaupoissa myydään, mutta ostin kuitenkin omat kamani yleensä eläintarvikekaupoista ja tavarataloista.

27-vuotiaana aloin sattumalta lukea englanninkielisiä blogeja mm. BDSM-aiheista. Siitä sitten irtosi kaikenlaista kiihottavaa kuva- ja tekstimateriaalia, mutta ennen kaikkea aloin ymmärtää kunnolla kinkyilyn todellista luonnetta, omaa seksuaalisuuttani ja yleistä kinkykulttuuria. Olen erityisesti kiitollinen amerikkalaiselle bloggarille "Holly Pervocracy"* joka kirjoitti tuohon aikaan osoitteessa

pervocracy.blogspot.com

* Nykyisin transmies joka kirjoittaa nimimerkillä "Cliff Pervocracy" Twitterissä @pervocracy edelleen painavaa asiaa mutta yleensä muista kuin kinkyaiheista.

Tuohon aikaan harkitsin myös liittymistä Häkkiin, kun olin helsinkiläinen opiskelija ja kuulin sattumalta suomalaisen kinky-yhteisön olemassaolosta. En sitten saanut sitäkään aikaiseksi vuosikausiin, ennen kuin kolmisen vuotta sitten rupesin taas selvittämään asiaa ja löysin BDSM-baarin. On muuten hieno paikka. Seuraava tavoite onkin saada aikaiseksi seurata ja kommentoida keskusteluja täällä suht säännöllisesti, sekä kirjoittaa - yleisön pyynnöstä huolimatta - kaikkea mitä on tullut mietittyä kinkyilystä vuosien mittaan.

[Dechar]

11- tai 12-vuotiaana tykkäsin sitomiseen liittyvistä leikeistä. Niihin ei liittynyt seksuaalista ajatusta, kun en tuolloin vielä oikein moisen päälle edes ymmärtänyt. Se vain kiinnosti. Sitten alkoi seksuaaliset asiat kiinnostaa, mutta se oli varsin vanillaa tasoa muutama hassu vuosi ja sitten kiinnostuin eroottisesta sitomisesta ynnä muusta materiaalista.

[Kristian]

Kiintoisa ketju! Vastauksia lukiessani tuumin, että onpa jännä etten itse ole "oireillut" kinkyyttäni jo lapsuudesta lähtien. Sitten eräs muisto palasi mieleeni ja totuus rävähti silmille. Puolisonikin meinasi vetää teen väärään kurkkuun kun kerroin, että lapsena tuli harrastettua leikkejä jossa lelut vangitsivat, kiduttivat ja joukkoraiskasivat toisiaan Eihän siitä silloin ala-asteikäisenä mitään ymmärtänyt, mutta joku siinä avuttoman leluraukan kaltoinkohtelussa veti puoleensa. Vähän tuli karmiva olo kun asia muistui mieleen, mutta onneksi siinä mielessä ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan omasta mielenterveydestä, tai pelätä että voisi olla vaaraksi muille. Asiaa jotenkin lieventää myös se, että leikin näitä leikkejä parhaan ystäväni kanssa joka oli yhtälailla mukana jutussa. Jos olisin leikkinyt leikkejä yksin salassa, kuten ketjussa moni on kertonut, olisin varmasti kyseenalaistanut asiaa ja ehkä hävennyt.

Lapsuuttani pohtiessani muistin myös miten dominoiva olen ollut kavereitani kohtaan. Joskus tuli porukalla leikittyä että olen valtias, jota muut palvelevat esim. siivoamalla huoneeni ja tekemällä milloin mitäkin mielivaltaisesti käskin. Yksi ystäväni vei leikin paljon muita (itseänikin) pidemmälle, ja pyysi tekemään hänelle epämukavia ja nöyryyttäviä asioita. Mahtaakohan kuulua kinkykuntaan tänä päivänä, who knows. Ja itsehän toki suostuin ehdotuksiin, vaikkakin kummastelin miksi kaverin mielestä on kivaa nolostella kun tulen vessaan mukaan vahtimaan pissallakäyntiä Muutaman kaverin kanssa harjoitettiin jonkinlaista 24/7-suhdettakin, jolloin määrittelin mm. paljonko he saavat syödä, paljonko pitää liikkua ja kenen kanssa saa jutella tai leikkiä. Ehkä mielenkiintoisinta on, että vaikka olin itse hyvin dominoiva ja jokseenkin manipuloivaa sorttia, oli useampi ystävistäni aloitteellisia em. leikkien suhteen. Luontaista subbarin vikaa?

Kinkyyden tunnistin itsessäni lopulta aika myöhään, joskus täysi-ikäistymisen jälkeen. Sitä ennen useampi seksisuhteeni oli ollut kaikkea muuta kuin vanilijainen, joten en oikeen mieltänyt itseäni mitenkään poikkeavanlaiseksi erikoisine mieltymyksineni. Enkä myöskään ihmetellyt kumppanieni halua tulla rajoitetuksi, piiskatuksi tai miksi he halusivat harrastaa seksiä julkisissa paikoissa. Lähes kymmenen vuotta on nyt tullut opeteltua elämää ei-vanilijaisena, ja koko ajan ymmärtää itseään, halujaan ja tarpeitaan paremmin. Kaiken kaikkiaan kiehtova matka, joka on opettanut tuntemaan itseni ihan uudella tavalla.

[Dante79]

Olin 19 kun huomasin siinnämäärin olevani kinky, että totesin itsekseni että tämä on pysyvä osa minua ja tän kanssa nyt sitten vaan eletään loppuelämä.

[orjamies]

noin 10v

[Mies maalta-69]

Viimeistään teininä.

[Lettu]

Tuossa 60 korvilla sain nimet mieltymyksilleni. Joitain hataria ajatuksia oli ensimmäisen parisuhteeni aikana 25 v. Vasta kun tänne Baariin eksyin olen alkanut vähitellen ymmärtää,jotakin.

[Syrena1997]

Olin aika nuori. Joku 12-13v huomasin vaan, että bdsm aiheinen porno veti eniten puoleensa. Myös kun miettii niin oon lapsena aina tykännyt näistä disney kohtauksista missä nainen oli sidottu   

[Patu]

Noin 5-6 vuotiaana nähtyäni tämän kuvan.

[RMK]

Lapsuuden barbie leikeistä sen voi päätellä hyvinkin, että aikaisin se alkoi.

Mutta että Koskas sen huomasin oikeasti.. Ehkä 16-vuotiaana.

[The One]

Tähänhän tietysti pitäisi vastata jotain mukahauskaa ja nasevaa tyyliin ”heti kun tunsin kätilön otteen minussa”...mutta kyllä se ensihuomaaminen kinkyydestä kiihottumiseen oli kun olin parikymppinen. Tosin sinne on niin paljon aikaa, ettei muista enää tarkasti 

[Henuli]

En ole koskaan suoranaisesti miettinyt että olen "kinky". Oon aina ollut erilainen ja en ole sinällään ajatellut että kahleista/pannoista tykkääminen tai toisen tahtoon alistuminen olisi jotenkin "ei normaalia" 
Yläasteellakin vain totesin yksi päivä päässäni "jaa, tykkään näköjään tytöistäkin" enkä sitä sen enempää silloin edes analysoinut tai ajatellut outona asiana