Minkä ikäisenä huomasit olevasi kinky?

[Nuori mestari]

Lähes koko ikäni olen tiennyt olevani mutta 18 vuotiaana tiedostin sen paremmin jolloin rupesin tutustumaan kaikkeen aiheeseen liittyvään

[Blindfolded]

En ihan tarkkaan tiedä mutta olen jo lapsena halunnut olla se rosvo/inkkari joka sidottiin tai lukittiin kellariin. Ylä-aste ikäisenä sidoin öisin käsiäni selkäni taakse mutten muista sainko siitä vielä silloin seksuaalista mielihyvää tai tiedostinko vielä sitä silloin. Opiskelu vuosina se taisi vasta selvitä kun minut kahlittiin viikonlopuksi ja käytettiin hyväksi. Ensin vastustin ja sitten alistuin ja sillä tiellä edelleen ollaan. Kuitenkin itsensä hyväksymiseen sellaisena kuin olen meni kauan... varmaan 15v

[irhe]

Hirvittävän vaikea sanoa. Moni täällä on kertonut jo lapsuudessa lapsen tavalla huomanneensa viehtymyksen johonkin, mutta en osaa omasta kokemuksestani sitä tavoittaa. Toisaalta ylipäätään seksuaalisuuden saralla olin varsin myöhäisherännäinen kaikkine kipuiluineen, tai lähinnä se oma kiinnostus ja sen osoittaminen oli kadoksissa, ei niinkään osallistuminen.

Mutta jos oikein mietitään, niin kyllähän mä lapsena jo olen tykännyt nujuta ja painia, etenkin vanhempien sisarusten tai heidän kavereiden kanssa, jotka olivat mua fyysisesti isompia. Olen aina ollut varsin pienikokoinen, mutta sitäkin pippurisempi, ja kokooni nähden hyvin vaikeasti kenttään heitettävä. Olen tiedostanut kehollisuuteni lapsena ensimmäisiä kertoja sitä kautta, että olen osannut laittaa vastaan fyysiselle ylivoimalle ja havainnut, että tässä pikkuruisessa rungossa taitaa sittenkin olla potkua. Olin ylpeä siitä, että mua ei niin vain nujerreta ja sain mielihyvää myös painissa voittamisesta. Toisaalta muistan myös sen alistumisen tunteen, kun piti luovuttaa isosisarukselle tämän pitäessä mua poliisiotteessa seinää vasten... Siitä voi olla vielä pitkä matka seksuaalisuuteen ja kinkyilyyn, mutta kyllähän mä edelleen pidän painista, mutta nyt erityisesti fyysiselle ylivoimalle häviämisestä

Toinen juttu mitä aloin tän teeman pohjalta miettiä tulee kauhuelokuvista. Oon liian pienenä altistunut sille ikätasolle liian pelottaville leffoille (kiitti taas isosisarukset) ja ihan toden teolla pelkäsin Freddy Kruegeria ja Pinheadia. Ja Darth Vaderia Pelkäsin niitä niin kovasti, että vielä aikuisiällä ne leffat aiheutti mussa huomiota herättävällä tavalla jännitystä, vaikka noin muutoin en ole kovin kauhuherkkä. Mutta nuoruusiässä havahduin seksualisoineeni nuo antagonistit siten, että pelon mutta myös kiihotuksen sekaisesti fanitin niitä. Ja pidän niitä yhä aika kuumina. Ei ole ainoa pelottava asia, mitä on tullut seksualisoitua, ja sitähän sopii keittiöpsykologisoida vaikka miltä kantilta.

Mutta en voi sanoa huomanneeni, että kinkyyteni suoranaisesti olisi ollut aina tai varhain. Huomasin ja tiedostin sen ensimmäisen kerran parikymppisenä vahingossa, kun aktin hetkellä silloinen kumppani painoi mua yläselästä patjaan niin, että liikkumiseni selvästi rajoittui ja tajusin siinä, että nyt muuten tuntuu aivan uudella tapaa hyvältä. En siitä tullut sen enempää hekumoineeksi, ennen kuin eron jälkeen ajauduttuani romanssiin, joka vei siltä osin jalat alta ja tajusin, että tätä olin kaivannut. Olin aina nauttinut kivusta, aina rakastanut miellyttää, mutta vasta tuolloin se otettiin vastaan lämmöllä ja valmiina näyttämään, mihin musta voisi olla. Ja siitä tulikin sittemmin yhä voimassa oleva suhde 

Lisätään tähän kasvukertomukseen sellainenkin anekdootti, että varhaisteinistä ellei jo aiemmin olin kyllä viehtynyt kinkyhköön estetiikkaan esimerkiksi vaatetuksessa tai erilaisissa kuvissa. Ehkä nahka, verkkosukkahousut ja sametti yhdistyi silloin enemmän post punk ja gootti -estetiikkaan, mutta moiset releet oli mulle aikamoinen turn on jo silloin.

[Mr Kinkerton]

Olen tähän varmaan vastannut jo aiemminkin, mutta erään toisen ketjun innoittamana mieleen tuli muistoja  nuoruudesta. 

Parikymppisenä mun seksuaalisuuteen vaikutti vahvasti hieman päältä 50-vuotias leidi, johon tutustuin deitti.net:issä. Hän oli avoimessa suhteessa, tosin ei siihen aikaan vissiin puhuttu kuin että "miehensä tietää hänen olevan kovin aktiivinen".

Olin suhteellisen kokematon, mutta tossa tuli sitten noin vuoden aikana korkattua mm. anaaliseksi, seksi julkisella paikalla, ja vähän niitä sitomisleikkejäkin. Niin ja elämäni ensimmäinen kimppa, ja se oli vielä 2N kun halusi jakaa "toyboynsa" ystävättärelleenkin, joka tosin oli huomattavasti ujompi. 

Erään kerran olin sitonut hänet sänkyyn ja olin aikeissa ajella pillunkarvat niin hän alkoi rimpuilla että "ei käy, koska mies ei halua että mitään jälkiä näkyy". No hitto, siitä jäi varmaan sit sellanen "merkkaamisfetissi" että kyllähän kumppanin pillunkarvat pitää edes kerran saada ajella.

Hän oli kyllä määrätietoinen nainen joka otti nuorelta sälliltä mitä halusi, ja mahtavinta oli se asenne, että kaikki oli "okei, kokeillaan vaan". Aijai, mitäköhän kaikkea olisi tullut tehtyä jo silloin, jos ihastuminen omanikäiseen ei about näihin aikoihin olisi tullut siihen väliin ja johtanut vakavampaan seurustelusuhteeseen ja perheen perustamiseen, joka laittoi muun kuin vaniljan käytännössä tauolle noin 15 vuodeksi.

Hitto, tää nainen on edelleenkin ehkä "kolmanneksi pervoin ihminen" johon mulla on ollut kunnia tutustua, ja ehdottomasti yksi vahva vaikuttaja siihen miksi minusta on tullut tälläinen. Ehkä isoin opetus oli se, että naisetkin voivat haluta.

[Neptunio]

Kiinnostavaa miten moni on kertonut kiinnostuksen syttyneen tai olleen olemassa jo lapsena. Itse kuulun samaan kastiin, eli sitominen ja varsinkin sidotuksi tuleminen kutkutti jollain erityisellä tavalla jo päiväkodista lähtien. Ai että kun muutama partiota harrastanut kaveri osasi ala-asteella sitoa kiinni puuhun tai syrjäisen leikkipuiston liukumäkeen niin etten oikeasti päässyt itse irti..   
Varhaisteinin seksuaalisuuden heräillessä se sitten ui mukaan näihin ajatuksiin pikku hiljaa. Kiinnostavasti muistan, kuinka siinä vaiheessa kului monta vuotta niin, että halusin aina olla itse alistettuna. Jossain vaiheessa juttu sitten kallistui nykyiseen 50-60 switch tilanteeseen 

Vaikka köydet, kahleet ja muu bondage oli selvästi (ja on edelleen) ykkösjuttu, yläasteen aikana alkoi myös nahka, ketjut, niitit, soljet ja remmit yms. pukeutumisessa/estetiikassa kiinnostaa ja kiihottaa. Olin vain toivottoman ujo lapsi, ja silloinen "kilttien poikien" kaveriporukka suhtautui kaikkeen tällaiseen hyvin kielteisesti, eli täysi-ikäistymisen kynnykselle asti nämä pysyi visusti piilossa omalla kohdallani. Väillä tämä on harmittanut, mutta onpa sitä toisaalta ehtinyt myöhemminkin.. Ja toisaalta koska nämä olivat omia salaisia mieltymyksiä, niin innostusta sai revittyä jo nahkavöistä, avainketjuista ja takinsuun soljista kun niitä uskalsi lisätä omaan vaatetukseen  Satunnaiset "haasteet" sitominen vs. vapautuminen oli toki mahdollista pitää myös naamioidusti mukana 

Tulipas mietittyä ja muisteltua! En juuri millään elämän alueella välitä asioiden ja ihmisten laatikoimisesta (paitsi konkreettisesti ), mutta nimien antaminen tietysti auttaa usein oppimaan uutta. Jos sanotte "olen kinky", niin nimeättekö itsenne joksikin vai kuvailetteko itseänne jonkinlaiseksi? Itse vältän ensimmäistä ja suosin jälkimmäistä. Tällainen sanojen pyörittely ei varmasti kiihota kaikkien mieltä, mutta ehkä joidenkin kuitenkin 

[Tito]

Tuli tän viikonlopun aikana mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta. Joten pakko tulla tännekin vastaamaan!

Ensimmäinen tuntemus siitä et jotain kinkyyttä on mussa, tuli joskus yläasteikäsenä kun katottiin vanhaa kunnon jeesus elokuvaa ja sitä ruoskittiin siinä Tykkäsin kohtauksesta vähän liikaa.
Sitten teini-iässä kaikki vamppyyrijutut oli tosi voimakkaita. Veri, vaara, kuolemanpelko, doiminoivuus ja ylivoimaisuus vamppyyreilla olentoina.

Sitten menikin vuosia pimennossa näistä ja nyt vasta kahden vuoden ajan tutustunut itseensä uudelleen tältä saralta. Viimeinen puolisen vuotta on ollut kaikkein aktiivisinta aikaa.

[Guide-Master]

Varmaan ollut itsellä ain ataipumusta tähän, sillä huonon käytöksen sietämine on ollut aina itsellä sellaine mitä en juurikaan sied Jossa varmasti ensimmäine tyttöystävä(kummankin ikä 15v) tästä sai jo maistiaisia, eli jotenkin tuo nöyryttäminen on itsellä ollut aina verissä, jossa voimakas sarkasmi tätä maustaa. .

[elanor]

Aloin runkata jo päiväkoti-ikäisenä. Ei ollut mitään käsitystä seksistä tietysti silloin - tiesin kyllä, miten lapsia tehdään ja että silloin isän pippeli menee äidin pimppiin, mutta en olis kuuna päivänä ajatellut sillä olevan mitään tekemistä sen fiiliksen kanssa, minkä sai itseään hieromalla. Enhän mä myöskään tiennyt, mitä on itsetyydytys tai että semmoista on. Tiesin vaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ja sitten oli juttuja, joita oli kiva kuvitella samalla. Erilaisia rosvojen vangiksi joutumisia, joita kirjoissa oli, ja niitä keskiaikaisia kidutusvälineitä, joita oli kuvitetussa tietosanakirjassa isonveljen hyllyssä. Vakiofantasiassani tuhmat sedät otti mut vangiksi, kun olin luistelemassa, ja vei johonkin paikkaan, jossa oli kidutusvälineitä, ja kidutti mua siellä. Että niin, terve meininki alusta asti. Eri juttu sitten, että eihän sille pitkään aikaan mitään nimeä ollut ja sen sijaan jossain vaiheessa oppi, mitä kaikkea kuuluu olla ja mitä taas kuuluu hävetä. Ei sillä, että olisin koskaan oppinut häpeämään kaikkea, mitä olis kuulunut. Mutta aika paljon oli kaikkea muista ihmisistä johtuvaa, mikä oli kinkyyden toteuttamisen ja täyden tunnustamisen tiellä vuosikymmeniä. Joten oikeastaan taisin useamman kerran aikuisiällä tajuta uudestaan olevani kinky, kunnes sitten lopulta päädyin myös elämään kinkynä.

[Tanuki]

Ennen kouluikää. Tietynlainen kuvasto alkoi kiinnostaa vähän liikaakin. Lukemaan oppimisen jälkeen erilaiset (keskiaikaiset) kidutusmenetelmät sun muut oli aivan loputon kiinnostuksen kohde. Sittemmin sitä ymmärsi että nuo intressit ei ole oikein yleisesti hyväksyttäviä ja aloin salailemaan asiaa. Vieläkään en hirveän mielelläni tai luontevasti puhu siitä, mitä kinkyä luen, katselen tai ajattelen.

[JulieDS]

Aika pitkään oon ollut kyllä melko perverssi, mutta vasta edellisen suhteen aikana, noin kaksi vuotta sitten (29-vuotiaana), alettiin harrastamaan sitomista, ruoskintaa, käsirautoja ja alistamista makkarin puolella. Me ei kuitenkaan mitenkään lokeroitu tätä, eikä keskustelu asiasta ns. oikeilla termeillä. Vasta pari kuukautta sitten löysin tän jutun ihan kunnolla, ja oon siitä lähtien ollut ihan euforiassa. Vastaan tuli vaan ihminen joka etsi itselleen Domia. Fiilis on varmaan sama kuin olisin tullut kaapista? Takaisin ei ole enää paluuta.

[Master666]

No ei voine sanoa että olisin tiedostanut olevani kinky, mutta näin jälkikäteen varhaisin muistoni asettuu vankkaan viiden vuoden ikään. Sidoin itseni alasti narulla kiinni sängynjakaann alasti ja kikkeli oli pystyssä.

Tosi brutaaleja fantasioita muistan olleen jo ala-asteikäisenä.

[MasterPain]

Olen tuota jo aiemmin miettinyt ja lopputuloksena oli, että edesmennyt tätini on osasyynä siihen, että kinkyilyni on alkanut suurinpiirtein 15 - 16 vuotiaana ja nimenomaan alustavana persoonana. Sama tyylisuunta on edelleen, joku on sanonut, että olen "vanhanliiton" Master ja jopa voisi sanoa Elämäntapa Master.

Master Pain

[Lupus]

Ei lienee yllätys muiden kommenttien keskellä, että jo ala-asteiässä n.10 vuotiaana huomasin, ettei kaikki ajatukseni mene ihan kavereiden ajatustenjuoksun mukaisesti. Runkkaamaan opittuani, hämärin toistuva fantasiani liittyi koulukaveriini ja hänen kotonaan kuvittelemaani kellariin, missä olisin ollut vapaus riistettynä epämääräisissä tutkimuksissa, jotka kohdistuivat peppuuni ja pippeliini. Teininä yritin kuitenkin olla niin kuin muutkin, ja yleisestä normistosta poikkeava seksuaalisuus oli lähinnä hävettävä asia.

[sunnut]

Varmaan joskus ala-asteiän kynnyksellä lelukäsiraudat sai jo munan sojottamaan, joten siitä se käsitys viehtymyksestä sitomiseen (tai oikeastaan kahleisiin) on alkanut kehittyä. Oikean partnerin löytyminen vei sitten piiiiitkän aikaa, mutta nykyinen vaimo on auliisti mukana geimeissä

[Tappajatussu]

Lapsena risusta saaminen vain nauratti ja pyysin tukkapöllyä ihan vain koska se tuntui hyvältä