Moniko täällä vain unelmoi?

[petunia]

Unelmoin ennen, mutta sitten uskalsin ottaa askeleen tuntemattomaan ja aikanaan kaikki toiveet tulivat toteen. En ole "skenessä", eivätkä bileet, miitit tai aktiivinen foorumille kirjoittelu kiinnosta, mutta bdsm on vahvasti mukana elämässäni kumppanini kanssa. Meitä on monenlaisia täällä baarissa lurkkaamassa.

[Tigrita]

Toivon, että ihan jokainen täällä unelmoi.

Yst. Terv. Karwis

 

[Ansku]

Toivon, että ihan jokainen täällä unelmoi.

Yst. Terv. Karwis

Hyvä pointti

[semar]

Tyydyn unelmointiin. Alistuvan miehen on hyvin vaikea löytää seuraa etenkin jos sen seuran pitäisi olla muutakin kuin vain "nainen, sitä dominoivaa alalajia". Tämä paikka tarjoaa sentään mahdollisuuden lukea, kirjoittaa ja miettiä näitä aiheita, jotka ovat mielessä hyvinkin usein läsnä. Käytännön elämä harvemmin suo mahdollisuuksia toteuttaa halujaan.

[balthazar]

Hmmm...

Mun näkemyksen mukaan ihmisillä on haluja, tarpeita, unelmia ja fantasioita. Ainakin jos kaikki on hyvin. Kyse lienee siis mittakaavasta. Oikeastaan mitkään mun unelmista ei ole koskaan liittyneet johonkin tiettyyn perversioon tai niiden toteuttamiseen, tekemiseen tai materiaan.

Toki nuorempana haaveilin kaikesta uudesta, suuresta ja kiiltävästä, niinkuin varmaan suurin osa ihmisistä, ajattelen. Mitä enemmän on nähnyt ja tehnyt, sitä selvemmäksi itselleni on käynyt että kyse on ainakin mulle lähinnä itseään jalkaan ampumisesta (jos tietää paremman suomenkielisen vastineen englanninkieliselle termille "counterproductive" niin kuulen mielelläni) oikeasti toteuttaa kaikkea mitä mieleen pälkähtää. Se johtuu siitä, että mitä enemmän saa, sitä enemmän haluaa. Aina tulee olemaan jotain muuta ja jotain uutta, jota alkaa haluamaan jos keskittyy sellaiseen toimintaan. Enkä sano että se on huono asia; jos se tekee jonkun onnelliseksi että jokaiseen haluun, tarpeeseen, fantasiaan ja unelmaan löytyy tekijä, niin mikäs sen mukavampaa. Itselleni aihe on vain monisyisempi.

Vielä hiljattain minulla oli baarissa treffi-ilmoitus, joka oli esillä kaikkineen puolisen vuotta. Tapasin hienoja ihmisiä joista jäi elämääni ystäviä, ja myös sain hienoja kokemuksia joita voisi helposti luonnehtia kevyemmiksi. Ei kaiken tarvitse aina olla myöskään syväluotaavaa enkä koe mitenkään järkeväksi sulkea itseään kokonaan kaikelta muulta, vaikka unelmoisikin jostain suuremmasta.

Minulle selvisi muutamakin asia itsestäni, joista ensimmäinen on se, että olen täysin heteroseksuaali. Se että ihmisen sukupuoli ei määritä sitä mitä voin hänen kanssaan tehdä, ei millään tavalla tee minusta biseksuaalia, heteroflexibleä, panseksuaalia tai mitään muutakaan rajatapausta. Haluan itselleni Naisen isolla N:llä.

Toinen havaintoni oli se, että en halua minkäänsorttisia polypallosia tai akronyymijärjestelyitä, harmaan alueen epämääräisiä tai tarkoin määriteltyjä suhteita suuntaan tai toiseen, vaan tarkoitukseni on ollut koko ajan löytää se yksi kumppani. Olen edelleen erittäin onnellinen ja kiitollinen niistä ihmisistä jotka voin lukea ystävikseni ja joiden kanssa on ollut merkityksellisiä suhteita ja kohtaamisia, koska ilman niitä oloni olisi ollut yksiselitteisesti kurjempi ja olisin saattanut päätyä helpommin suhteeseen, joka ei vastaa sitä mitä haluan.

Kolmas huomionarvoinen seikka oli se, että aika ei ole ystävä. Turha vatulointi ja vetkuilu, asioiden turha märehtiminen kun tietää mitä haluaa ja mitä ei, on täysin turhaa. Ajan kuluessa sitä alkaa ajattelemaan, että on liian vaativa tai toivoo liikoja kun tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Ehkä olisi parempi vain ottaa se mitä saatavilla on ja tyytyä siihen kuin jatkaa toivomista juuri siitä, mitä etsii tai toivoo löytävänsä. Aiķa tekee tepposet kenen tahansa ajatuksille, jollei ole tarkkana kuin porkkana.

Vaan sitten kun kohdalle osuu se, joka vastaa sinuun jokaisella tasolla? Ajatukseni mukaan voit tehdä vain sen että pistät itsesi likoon, täysillä. Ei ole olemassa turvallista tapaa heittäytyä aidosti. Voit tulla torjutuksi, monilla eri tavoilla, tai sitten toinen voi vastata tunteisiisi ja niiden osoittamiseen samalla mitalla; se toinen ihminen voi tuntea sinua kohtaan samoin. Mutta jos pelko estää jompaakumpaa tekemästä aloitetta, voi olla että se aloite jää tekemättä ja se mahdollisuus on mennyttä. Tässä kohtaa aika on vihollisista katalin, se totuttaa sinut takertumaan siihen mitä sinulla on, sen sijasta että nojaisit tuuleen ja toivoisit parasta. Ajan kuluessa myös mahdollisuutesi tavoittaa se, mikä voi olla aivan nenäsi edessä, voi hiljalleen tai hyvinkin nopeasti huveta tuuleen jos annat pelon pitää sinua otteessaan.

Kaiken tämän hölinän jälkeen voin vain todeta, että olen löytänyt jotain minkä haluan, niin kovasti etten ole valmis antamaan minkään horjuttaa mahdollisuuksiani pitää siitä kiinni. Sehän toki tarkoittaa vain omaa valintaani, en voi valita toisen puolesta. Mutta en ole antanut pelon määrittää itseäni tai tekemisiäni ennenkään. Minun valintani on kuulua hänelle nyt. Se on minun unelmani.

[Janetar]

Edellisen kirjoittajan teksti oli vahvistavaa luettavaa. Kiitos siitä ❤

[Jokunarttu]

Oma parisuhde rajoittaa täysin heittäytymistä kinky-maailmaan. Mutta sessioin aina silloin kuin mahdollista.

Sama

[huutava]

En ole "skenessä", eivätkä bileet, miitit tai aktiivinen foorumille kirjoittelu kiinnosta, mutta bdsm on vahvasti mukana elämässäni kumppanini kanssa. Meitä on monenlaisia täällä baarissa lurkkaamassa.

When I lived in the UK I largely ignored the scene, I just had lots of kinky relationships.  Trying to become more involved here, although the language barrier and scheduling constraints are a challenge.

It is nice to have people who understand, and share tastes.  But also the stereotypes and discussions are secondary to actually interacting with people in-person for me.

[Louhi]

Vasta-alkaja täällä hei!

Oma parisuhde mahdollistaa harrastamisen muiden kanssa. Yksi sessiokumppani on olemassa, mutta pitkä välimatka on haaste. Lisäksi se, että newbienä en vielä tunne juuri ketään.

[ujotyttö]

unelmoin vaikka mistä.. Tällä hetkellä ne on pelkkiä unelmia. Unelmia jotka kantaa päivästä toiseen. Se että toteutuuko ne joskus minun kohdalla aika sen näyttää

[MissAlex]

Mulla on elämässäni kumppani, joka on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa. Ihminen, jonka kanssa pääsen toteuttamaan kinkyyttä ja kokemaan uusia asioita. Kumppani, joka on mun rinalla vaikka osaankin olla vähän haastava.

Mutta edelleenkin mä unelmoin, niin pervoista kuin vanilijamaisemmista asioista, enkä aio lopettaa unelmointia koskaan.

[Ms. M]

Mä unelmoin, parisuhteesta jossa tuntisin olevani turvassa. Niin turvassa, että uskaltaisin taas heittäytyä. Ja luottaa. Jossa olla täysin oma itsensä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Minulla on ollut jos jonkinlaisia suhteita. Olen ollut "yksisarvinen", "toinen nainen", fwb, "salaisuus". Nämä siis BDSM:n puolella. Yhdessä noista suhteista minut raiskattiin. Sen jälkeen koin suhteen, jossa toinen osapuoli ihan oikeasti oli narsisti ja manipuloi minut tuntemaan syyllisyyttä kaikesta mikä suhteessa oli väärin.

Joten kyllä, olen unelmoinut jo useamman vuoden. Tai no, oikeastaan vasta reilun vuoden olen unelmoinut. Sitä ennen toivuin. Nyt unelmoin ja toivun.

[Unikeko]

Unelmia täytyy olla. En voi väittää saaneeni jo kaikkea mistä olen unelmoinut edes kertaalleen tai lyhyen aikaa, mut melko suuren osan kuitenkin. Toki nälkä voi kasvaa syödessä ja jotain ihan uuttakin kiinnostavaa voi tulla vastaan.

Sen itselle yhteensopivan kumppanin löytäminen vaan tuntuu olevan taas vaihteeksi kovin vaikeaa. Ehkä vähän vaatimuksiakin on tullut lisää ja vanhoja toiveita pudonnut pois/häipynyt taustalle.

[Haamuraja]

Unelmien paras puoli lienee se, että ne ovat päihteitä. Monet etenkin netin välityksellä käyttävät herkästi toisia hyväkseen vetääkseen pössyt omista unelmistaan. Unelmointi tuntuu kivalta, mutta karu todellisuus tulee vastaan ja krapulan aiheuttama paha olo kaadetaan helposti sen ihmisen päälle, joka ei sopinutkaan unelmamuottiin. Unelmien huonoin puoli onkin juuri niiden taipumus olla muotteja, joihin vastaan tulevia tilanteita ja ihmisiä yritetään sitten survoa väkisin. Tällaisella unelmien tavoittelulla voi tehdä hirveästi hallaa itselleen ja toisille.

Joskus tilanteet ovat toki vain harmittoman hupaisia, esimerkiksi silloin kun eräs mies kirjoitti ihan tosissaan, että ”Miksi sä jo linkkasit kuvasi? Olisin halunnut vielä hetken pidempään unelmoida, että sä oot mulle Se Oikea!!!” No voi kiitos, onpa hienoa tietää, että jollekulle on yhtä vastenmielestä saada kutsumaton kuva yläpäästäni kuin minulle hänen alapäästään.

Ja sitten saarnan päätteeksi vastaus itse äänestykseen: Minulla ei ole enää unelmia. En minä jaksa nousta joka aamu ylös, ruoskia itseäni tavoitellessani unelmia, ja sitten itkeä öitäni, kun pilvilinnat karkaavat sitä kauemmaksi, mitä nopeammin yritän niitä kohti juosta. Olen ollut hirvittävän helpottunut sen jälkeen, kun nöyrryin pistämään unelmat sivuun ja ihan vain aloin katsella mitä tulee vastaan. Pessimisti ei pety, sillä kun kaikki päivät ovat valmiiksi pilalla, jokainen hyvä asia on jumalainen ihme, eikä yksikään päivä ole sen jälkeen pilalla.

[Dante79]

Unelmoin, välillä, en erityisen aktiivisesti, mutta kuitenkin, että jonain päivänä vastaan tulee samanhenkinen persoona kuin mitä itse on, jonka kanssa kriteerit ja visiot sopivasti mätsäisivät puolin ja toisin. Samansorttinen monogamisti, jolla tää romanttis-seksuaalis-kinkysessio -puoli elämässä on sellainen minkä haluaa jakaa vain yhden ihmisen kanssa.