Kyllä mulla nää hommat edelleen on tosi vahvasti käytännössä vaan unelmonnin asteella.
Vanillajuttuja olis varmaan kyllä tarjolla, tai ainakin niitä osaa itsekin hakea, mutta näissä BDSM-hommissa lienee edelleen hienoinen rasite se kun on niin "newbie".
Paljon olen kyllä mielestäni täältä oppinut uutta, ja silmät välillä hämmästyksestä pyöreinä luen päivittäin lisää näitä juttuja. Ja kun mä en edelleenkään uskalla laittaa kenellekään kaveripyyntöä, tuntuu siltä että jos en oo tavannut livenä niin se ei olis soveliasta. Ja sit taas livenä tapaaminen tarkoittais varmaan jotain miittiä, jossa varmaan tavallaan olisin kuin kala vedessä, mutta introverttinä se nyt ei vaan oo kauheen helppoa "tulla kaapista" ja ylipäätänsä lähteä sillä ajatuksella minnekään, että samalla tapaisi enemmänkin porukkaa. Ja koronakin vielä. Huoh.
Eräs vähän kokeneempi naisihminen (joka ei kuitenkaan valitettavasti ole tällä foorumilla, olisin toki heti laittanut kaveripyynnön) totesi kun keskustelimme, että hänestä mä en oo pervoa nähnytkään vaikka väitän niin. Olin hieman hämmentynyt, mutta oikeastaan myös otettu tosta kommentista. Hän tarkoitti varmaan sitä, että vaikka mä yritän olla vähän "cool", niin hän on vissiin sit tavannut myös ihmisiä jotka ovat aidosti myös enempi "creepy", tai jotain.
No mut, ei kait pidä lannistua, kyllä tää tästä vielä lähtee. Ja on tää ollut koko ajan tosi mielenkiintoista kuitenkin.