Moniko täällä vain unelmoi?

[Kinkykundi]

Lähes kaikkea pääsen harrastamaan. Ongelmana on se, että kun switch, niin subinaisia on kuvainnollinen jono oven takana, mutta D-naisen löytäminen on sitten kertaluokkaa vaikeampaa.

[Beessi]

Olen aina kulkenut pää pilvissä ja äiti jo tapasi kutsua unelma-elmaksi. Mielikuvitukseni on vilkas ja tulee välillä vähän arjenkin tielle.

Tämmöisenä basic bitchinä, löydän kyllä aika helposti piiskaavaa kättä ja välillä saan ihan laadukkaitakin lähestymisiä. Unelmoin kuitenkin satunnaista säätämistä mieluummin vakkari-riepottelijasta, joka toisi vakautta ja turvaa elämääni. Ja myönnän olevani niin normo muija, että rakkaus on vielä se suurin unelma. Tällä hetkellä makustelen, mikä on mulle sopiva pariutumisen muoto ja kuinka joustava olenkaan. Vielä en kuitenkaan ole valmis luopumaan kinkypuolestani, joten rakkautta ja arjenjakajaa etsin nyt vain pervofoorumeilta.

Haaveilen äärimmäisistä tuntemuksista ja itseni kadottamisesta hetkeen. Mutta myös, vastavuoroisesta rakkaudesta, yhdessä asumisesta, perheestä, yhteisestä arjesta, lottovoitosta, valmistumisesta, kivasta työstä, vakaammasta arjesta, yhteiskunnallisista mullistuksista ja hyvistä tulevaisuuden elinehdoista. Haaveilen pervoista kavereista, joiden kanssa juoda teetä tai viiniä ja jakaa sympatiaa, illanistujaisia, byjamapileitä, hassuttelua, reissuja ja juhlia.

Haaveilen hyvästä ihosta ja pitkästä tukasta, joka kihartuisi kauniisti.

[Tyttöpoika30]

Viime kesänä, opin uusia ihmeellisiä asioita, sain kokea enemmän kuin koskaan olisin uskonut. Sain uusia kavereita, pääsin sessioimaan ja kokemuksia jotka vielä syyskaamoksessa lämmittää. Unelmoin löytäväni vielä ihmisen kenen kanssa pääsisin sessioimaan ja olemaan tyttö. Uusia kavereita ois kans kiva löytää

Arkielämään unelmoin rauhallisuutta, terveyttä ja hyvää seuraavaa jalkapallokautta. Töissäkin ois kiva menestyy. Siinäpä unelmia kereassaan..

[Pioni76]

Mulla oli pitkässä liitossa systeemi, mikä ei olisi sallinut edes täällä olemista.
Tulin tänne vasta, kun oli siihen sovitusti vapaus. Muuten olis ollut syyllisyydentunne ihanan tutkimusmatkan esteenä. Tunnen itseni, en olisi pystynyt siihen, vaikka löytyy tottakai ymmärrystä erilaisille ratkaisuille.

Nyt unelmoin kaikenlaisesta, saan tehdä mitä haluan ja olen kokeillut jo omaan tahtiin kinkyjä juttuja viimeisen parin kuukauden aikana. En ole halunnut hypätä suoraan altaan syvään päähän, ihmisiin rauhassa tutustuminen sopii mulle paremmin kuin suoraan ”sessiointi” tms.

Unelmia on paljon ja tarkoitus on olla koskaan enää tukahduttamatta niitä. Haluun antaa niiden versoa ja kasvaa.

Olen löytänyt ihanaa seuraa sekä platonisesti että muuten.

Mutta yllättävän iso osa ihmisistä, joihin oon tutustunut kansainvälisesti ja jotkut Suomessakaan eivät irl toteuta/pysty toteuttamaan unelmiaan lainkaan.

[Pirre89]

Minä ainakin "unelmoin" pitkäänkin, toisaalta oli ehkä hyvä, että ehti myös pohtia identiteettiään, ennen kuin suinpäin syöksyi eteenpäin.

Oma (vähäinen) tuntumani on, että unelmointiin ei tarvitse jäädä, mutta se vaatii myös omaa aktiivisuutta ja vaivannäköä. Ei kukaan tullut kotoa hakemaan, vaan ihan itse pitää olla aktiivinen ja uskaltaa tavata ihmisiä, niin seuraa kyllä löytyy. Toki varmasti myös taustatekijät - esimerkiksi asuinpaikka - voivat luoda jonkin verran käytännön esteitä.

[tuhkimo 123]

Kyllä itse unelmoin. Tällä hetkellä turhaantunut kun ei sitä ihanaa miestä ole kohdannut tai kohdannut mutta tullut sitten jotain...nyt vaan tullut pelkoja kohdata ketään.

[_Eos_]

Unelmoitua tulee toisinaan, tosin pidän unelmiani lähes utopistisina. Mahdollisuus on toteuttaa käytännössä kaikkia kaipaamiani aktiviteetteja asian tiimoilta, mutta pelkkä sessiointi kyllä jättää hieman kylmäksi. Myöskin kaikkien "toimintojen" saaminen samassa paketissa ei ole onnistunut. Toisaalta unelmoin täydellisestä seksuaalisesta vastinparista, jota vähemmän yllättäen en ole löytänyt, mutta myös aidosta ihmissuhteesta ja ystävyydesta tai romanttisista vastavuoroisista tunteista ihmisen kanssa, joka vähintäänkin ymmärtäisi taipumukseni vaikka ehkä ei kaikilta osin kykenisi niihin vastaamaankaan. Valittamaan en "puutteestani" ala, kun kerran omasta kranttuudestani johtuvaa. Toisinaan kiima käy ylitsepääsemättömäksi ja tulee pienemmälläkin kynnyksellä lähdettyä harrastelemaan, mutta nämä sitten yleensä loppuukin kuin seinään syistä x-y.

[Pinku]

Mie kyllä ihan saan prosentin varmuudella unelmoin.

Oon AB, mutta ei ole fetissi, vaan tapa?

Enkä kaipaa seksiä, eikä se ole sairaus, johon tarvisin jotain leikkausta, että paranen.

Oon poly.

Sitten sairaudet ja vammat ja pienet tulot. Mulla vaan ei ole mahdollisuutta lähtä matkustamaan ympäri Suomea ja varsinkaan nyt. Pitäisi sen verran ymmärtää.

Sitten se, että en voi vaan jättää aivovammaa tai diabetestä poies, vaikka haluaisin.

Lisäksi oon ruma ja läski, niin jos joku olisi muiden asioiden kanssa sinut, niin sitten oon liian lihava.

Vaipat, se on niinku isoin ongelma.

[Noone]

Elämä on hyvin tehokkaasti opettanut olemaan unelmoimatta. Niin on hyvä. Voi muistella sitä, millaista oli kun vielä niin teki.

[_Eos_]

Elämä on hyvin tehokkaasti opettanut olemaan unelmoimatta. Niin on hyvä. Voi muistella sitä, millaista oli kun vielä niin teki.

Lasketaanko runkkausfantasiat unelmoinniksi? Tai jos tahattomasti rupeaa kehittelemään varsin korkealentoisia seksuaaliseen kanssakäymiseen johtavia ajatuspolkuja millon mistäkin kimmokkeesta?

[Ramington]

Niin kauan kuin itse olen tässä skenessä ollut, se on ollut lähinnä unelmointia. Monissa miitessä käynyt ja tykännyt ihmisistä, mutta se ei johtanut mihinkään. Eka ajattelin sen johtuvan painostani, pääsin siitä eroon. Silti, ei tulosta. Sen jälkeen totesin arvoni olevan sopimattomat tällaisen skenen juttuihin ja suksin kuuseen tauolle.  Kevään mietittyäni vaihto-ehtojani arvelen, että jos se sittenkin on epävarmuuteni, mikä ajaa seuran pois ympäriltäni?  Karismaa kehittäessä ja löytäessä sisäistä itseään uskon löytyvän sitä mitä etsin. Olispa vain vielä aikaa tulla miitteihin, mutta nekin on koronariskin alaisuudessa, joten katsotaan jos sitten rajoitusten vähentyessä kokeiltas uudelleen.

[Kumikuono]

Lähinnä unelmointia, ei naiset aidosti juuri ole kiinnostuneet dominoivasta roolista ja miesten fetisseistä...  Jotkut voivat puhua hetken, että olisivat kiinnostuneet, mutta jää helposti lyhyeen sekin kiinnostus...

...ja sitten kun pitäisi muutenkin olla toimiva parisuhde 

[semar]

Lähinnä unelmointia, ei naiset aidosti juuri ole kiinnostuneet dominoivasta roolista ja miesten fetisseistä...  Jotkut voivat puhua hetken, että olisivat kiinnostuneet, mutta jää helposti lyhyeen sekin kiinnostus...

Saanko olla eri mieltä? Kyllä dominoinnista aidosti kiinnostuneita naisia on, eikä lopulta aivan järjettömän harvassakaan. Se on sitten eri asia tarkoittaako se paljonkaan näin miesnäkökulmasta. Heillä kun on varaa olla valikoivia, ja miksipä sitä valinnanvaraa ei käyttäisi? Totta kai useimpien alistuvien miesten täytyy tyytyä pelkkään unelmointiin, kuten minunkin, mutta ei se tarkoita etteikö joskus voisi osua kohdallekin. Olet oikeastaan hyvässä tilanteessa jos olet useamman kerran päässyt jo puhumaan hetken. Tiedä vaikka seuraavan kanssa jo kantaisi pidemmälle?

Eipä sillä, vaativaksi olen tullut itsekin. Miksi mennä pidemmälle jos se ei tunnu oikealta? Hyvä unelmointi voittaa varmasti huonon toteutuksen.

[ujotyttö]

Osa unelmista on muuttunut todeksi kun on vain uskaltanut. Osa unelmista on tullut päin näköä. Osa unelmista on muuttanut muotoaan. Mutta silti jaksan unelmoida, ehkä vielä joskus 

[Light]

Osa on muuttunut todeksi, ja ihme kyllä ollut sitä mitä kuvittelin ja parempaakin, ja osa asioista vielä odottaa oikeaa toteutumishetkeä, uskon ja haluan uskoa niin.