Vastuullista väkivaltaa

[Hirvaz]

Kaikkihan on kuitenkin suhteellisen hyvin niin kauan kuin uhri ei ole liikunta- ja puhekyvyttömäksi kytkettynä. Voi olla tämän jälkeenkin, mutta jos nyt ikään kuin pessimistisiä skenaarioita kehittelisi.


  * )

[pikkusisko]

....Sitten kun se pimeä uhka nousee, keskustellaankin jo muista ominaisuuksista kuin sadismista.

Niin. Tai sitten tässä ketjussa puhutaankin sadomasokismista tai hyperdominanssista, ei sadismista.
(Hyperdominanssi on se hieno termi sille kun jotakuta satutetaan koska se joku haluaa, että sitä sattuu, piti iteki googlata  )

Sadistiset mieltymykset ja tarpeet ovat henkilökohtaisia.
Samoin kuin "mustan triangelin" ominaisuudet, ne ilmenee eri intensiivisyyksillä eri henkilöillä.

En nyt kuitenkaan suosittelis menee tökkimään ja antaa "tee iha mitä vaa" valtuuksia itsensä sadistiksi luokittelevalle henkilölle.
Toki, ihan oma valinta jos ymmärtää mihin lähtee.

Kuten pikkusiskon alkuperäisessä tekstissäkin lukee, ei monikaan sadisti yksinkertaisesti voi päästää itseään siihen
sadistisen mielen subspacea vastaavaan tilaan jossa todellisuus hämärtyy ja se on valinta joka on hyvä, muille.

"Sanktion pelko on konsensuaalisuuden alku".

Tämä siis ihan omasta kokemuksesta ja oman mielen verkostoista jossa nykyään asuu myös yksisarvisia ja sateenkaaria. 

Sen mitä sadismin sanakirjamääritelmiä selasin, olen sanaan kyllä ihan tyytyväinen tässäkin kontekstissa. Konteksti olis sitten se sadomasokismi, jossa sadismi asettuu masokismin ja/tai alistumisen vastinpariksi. Hyperdominanssia googlettaessani päädyin Amazonin sademetsiin, joten siitä en osaa mitään sen kummempaa analyysia heittää 

Kyllä minä vain väitän että melkoisissa tiloissaan moni sadisti on minua piessyt  Näkkeehän sen ettei ne aivan "arkipaidassaan" sitä tee. Eikähän subspacekaan tarkoita sitä että olisi täysin tolkku pois ja vaikkapa tekisi mitä vaan D keksii käskeä. Todellisuus ei hämärry, se rajautuu toisin. Huomio kaikesta epäolennaisesta karsiutuu pois ja siksi jäljelle jäävästä saa niin mielipuoliset kiksit. Jos sanktion pelko on ainut mikä motivoi konsensuaaliseen toteuttamiseen, se vain saattaakin siinä tohinassa unohtua. Riippuu varmasti kuinka voimakas se pelko tai tahto välttää rangaistus on.

Uskon silti useilla sadisteilla olevan sen verran voimakas halu välttää aiheuttamasta toiselle pysyvää vahinkoa, ettei se tipahda tietoisuudesta epäolennaisena muuttujana pois kovemmassakaan rääkkäyspöllyssä.   

[stoge]

Mitäs näistä vääntää, it is what it is. 

Ja göögle :

https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_sadism_disorder

"BDSM or "bondage/discipline dominance/submission sadomasochism" is a colloquial term referring to the subculture of individuals who willingly engage in consenting forms of mild or simulated pain or humiliation.[9] It is not currently a diagnosable condition in either the DSM or ICD system. Alternative terms have included Bondage and Discipline (B&D), Domination and Submission (D&S), and Sadism and Masochism (S&M). In scientific research, this sexual preference has also been called the hyperdominance pattern of sexual behavior.[10] Unlike individuals with sexual sadism disorder or paraphilic coercive disorder, individuals with hyperdominance seek to provoke pleasure in their partner(s) with the pain/humiliation.[6]"

[Lmr01]

Ohoh, enpäs tästä jaosta tiennytkään. Minusta löytyy kyllä kumpaakin. Nautinnon tuottaminen kärsimyksellä on hauskaa. Ihan pelkän kärsimyksen tuottaminen on myös nautinnollista. Ei kyllä taida siltikään muuttaa aiemman viestini kuvausta.

Minulle osa oikean eli TRUUSADISMIN puolen mielihaluista on sellaisia että en halua niitä oikeilla ihmisillä toteuttaa. Fiktiivisinä ne ovat ihan mielettömän kiihottavia, osa myös oikeasti jonkun muun tekemänä. Ehkä kauheuksista on helpompi nauttia kun syy ja kärsimys on täysin ulkoistettu tuntemattomille. Täytyy pohtia asiaa ajan kanssa.

[Kouluttaja]

Vietit on jännä juttu. Varsinkin seksuaaliset sellaiset.
Niiden kontrollointi, varsinkin silloin jos sitä puolta itestään ei päästä leikkimään ulos tarpeeksi usein.
Möröt ei kuole kun ne tungetaan kaappiin, ne kasvaa siellä.
Raflaavana esimerkkinä tästä Roomalaiskatolisen kirkon pappien seikkailut pikkupoikien parissa.
Tossa hyvä esimerkki siitä mitä käy kun viettiään ei hallita.
Se kieroutuu ja puskee kyllä useimmilla ulos jotain kanavaa pitkin.

Komppaan Stogee täs et kyse sadomasokismista roolileikkinä mitä täs puidaan eikä sadismista.

[telle]

Kiitos pikkusisko taas kerran. Ihanaa miten puet sanoiksi juuri niitä asioita joita itse olen joutunut miettimään jo vuosia, vuosia sitten

Tästäkin riittäisi juteltavaa viikoksi 

[Tuli]

Väkivallasta voi nauttia ihan kuinka poskettomasti haluaa, ilman että kokemansa mielihyvän vuoksi muodostaisi uhkaa yhdellekään sielulle.

Valitettavasti asia ei kyllä mene näin yksinkertaisesti.

Toisten sadistien fantasiat ja himot kohdistuvat asioihin, jotka ovat suostumuksellisia ja joissa ei lopulta tapahdu mitään pahaa. Tällainen sadisti voi oikean ihmisen kanssa rauhassa päästää irti itsensä.

Toiset taas saavat kiksinsä asioista, joiden kanssa ei voi päästää irti. Koskaan. Silloin löystetään liekaa juuri sopiva määrä, että sadismin kohde pysyy ehjänä ja sadisti toivottavasti saa silti jotain kiksejä toiminnasta.

[toysnstuff]

Unlike individuals with sexual sadism disorder or paraphilic coercive disorder, individuals with hyperdominance seek to provoke pleasure in their partner(s) with the pain/humiliation.[6]"

Tää on olennainen juttu.

Pelkän kivun tuottaminen ja kärsimyksen näkeminen on myös erilaista silloin, kun samaistuu siihen kohteeseen jolle tekee pahoja, versus silloin, kun ei samaistu. Eli onko mukana empaattinen läsnäolo vai ei.

Stogelle haluaisinkin esittää kysymyksen tästä aiheesta, koska olet antanut itsestäsi kuvan nimenomaan sadistina (jos en ole ymmärtänyt väärin): tunnistatko tuota samaistumisen ilmiötä silloin, kun tuotat kipua? Sitä, kuinka tietyllä tapaa asettuu sen kohteena olevan uhrin asemaan ja ikään kuin tuntee, mitä hän tuntee - vaikka ei tietenkään mitään kipua itsessään havaitse. On vain se "ai - tuon täytyi sattua" -tyyppinen peilaamisreaktio tavallaan aktivoituna ja ylläpidettynä.

Tähän ei tietenkään tarvitse vastata, etenkään julkisesti, jos ei kiinnosta.

Mä olen miettinyt tätä tunteettoman satuttamisen ja huomaavaisen (mielihyvään suuntautuneen) satuttamisen eroa jo jonkin aikaa. Musta on hauskaa, miten siinä tuntuisi mielikuvien tasolla olevan jonkinlainen "dark side"-siirtymä mukana. Se ei ehkä ole enää kontrollista nauttimista siten, kuin mielihyväsessioinnissa, vaan juuri toisenlaisella, ehkä sillä väkivaltaisella tasolla.

Jotkut ihmiset on niitä, ketkä purkavat pahaa oloaan toisiin ihmisiin satuttamalla heitä. Toiset saa vallan tunnetta, kun pystyvät niin tekemään. Samalla voivat kokea itsensä merkityksellisiksi ja kyvykkäiksi, kun kykenevät edes tähän - kun muuhun ei oikein kyvyt riitä. Näiden ihmisten kohdalla en luottaisi siihen, että rajat pysyvät yllä. Uskon, että nämä on just niitä, ketkä päästyään sopivaan tilanteeseen "päästävät irti" kaikkein helpoiten ja antavat itsestään tulla kaiken sen vihan, katkeruuden ja tuskan, mitä kantavat sisällään - ja joka sitten näkyy asfalttiin hakatun uhrin päästä vuotavassa verilammikossa.

Kaikilla ihmisillä on aggressiivisia ja sadistisia viettejä herättäviä juttuja sisällään, mutta tuo miten niitä on onnistuttu - tai jouduttu - tukahduttamaan on se tekijä, mikä erottaa erityisesti väkivallantekijät muista. Mutta jos otetaan mukaan ne muut kanavat, joiden kautta näitä omia turhautumia kanavoidaan - sosiaalinen kanssakäyminen, jossa ivataan, pilkataan, juoruillaan toisista - voidaankin huomata, että toisten kärsimyksestä ja pahasta olosta nauttivia löytyy aivan joka paikasta. Itse he tämän kieltävät, mutta sivusta seuraten siitä saatu nautinto on helppo huomata. Se näkyy silmissä.

[stoge]

Stogelle haluaisinkin esittää kysymyksen tästä aiheesta, koska olet antanut itsestäsi kuvan nimenomaan sadistina (jos en ole ymmärtänyt väärin)

Sadismi mun ymmärtämänä tarkoittaa tarvetta / halua satuttaa ihmisiä ilman seksuaalisia elementtejä.
Tää siis eroavaisuutena seksualiseen sadistiin. Ja jos näin, joo, oon sadisti.
Tosin, jo ajat sitten sekoitin tahallisesti seksuaalisuutta mun sadistiseen käyttäytymiseen jotta se sadistinen puoli laimenisi.

tunnistatko tuota samaistumisen ilmiötä silloin, kun tuotat kipua? Sitä, kuinka tietyllä tapaa asettuu sen kohteena olevan uhrin asemaan ja ikään kuin tuntee, mitä hän tuntee - vaikka ei tietenkään mitään kipua itsessään havaitse. On vain se "ai - tuon täytyi sattua" -tyyppinen peilaamisreaktio tavallaan aktivoituna ja ylläpidettynä.

Empatia on läsnä, sympatia ei.

Empatia on ase. Se mahdollistaa toisen viennin pitemmälle, kun ymmärtää mitä pitää tehdä jotta toisella on vielä "epämukavampaa".
Tässä ei tietenkään ymmärrä fyysisiä kokemuksia mutta henkisien reaktioiden ohjaamana voi toimintaa viedä haluamaansa suuntaan haluamallaan tavalla.

Jos sadismilla on rajat niin näen sadistisen "session" huipennuksena kohteen henkisen murtumisen fysikaalisen toiminnan pohjalta.
Tähän päästäkseen, pitää tekijällä olla käsitys missä kohteen "pää kulkee" mistäkin asiasta koska täten saadaan ruokittua pelkoa, paniikkia yms reaktioita.

Toi kuulostaa hirveen analyyttiseltä, mutta itse tilanteessa uskoisin suurimmalta osalta sadisteista ton tulkinnan ja ohjauksen tulevan "luonnostaan".



Ja ei, mä en ole kaduilla kirveen kanssa jengiä jahtaava sekopää, en ees kauheen paha setä.
Osa vaan luulee niin.

[pikkusisko]

Mullekin oli uusi käsite tämä hyperdominanssi. Muutenkin vaikutti erinomaisen mielenkiintoiselta kaverilta tuo J.M. Cantor jota wikiartikkelissa oli lähteenä käytetty, täytyy koittaa saada sen tekstejä käsiin.

Ohoh, enpäs tästä jaosta tiennytkään. Minusta löytyy kyllä kumpaakin. Nautinnon tuottaminen kärsimyksellä on hauskaa. Ihan pelkän kärsimyksen tuottaminen on myös nautinnollista. Ei kyllä taida siltikään muuttaa aiemman viestini kuvausta.

Näkisin juurikin näin, että monilla se (seksuaalinen) sadismi ja hyperdominanssi lyövät kättä ennemmin kuin että ne tyypillisesti ruumiillistuisivat tyyten eri tyypeissä. Että oltaisiin jompiakumpia, edes näissä sadomasokismihommissa. Vähän sama kuin että ainakin minun masokismissani on molemmat puolet, kipu nautintona ja kipu kärsimyksenä. On olosuhteita, joissa kipu tuntuu nautinnolliselta stimulaatiolta siinä missä klitoriksen hyväilykin, mutta yhtä lailla ja määrällisesti varmaan jopa enemmän tilanteita joissa pelkästään kärsin ja kärvistelen. Jotain minä siitä loppuviimein silti saan, kun kerta kerran jälkeen samaan liksuun itseni järjestän. Tyydytys lienee parempi sana kuin nautinto siihen.

Ja sit tellelle ja Kaislaselle suukkoja! Ootta ihania 

[telle]

Voi pikkusisko  Jossain kohti varmasti vielä satutaan samaan pöytään juttelemaan 

[toysnstuff]

Empatia on läsnä, sympatia ei.

Empatia on ase. Se mahdollistaa toisen viennin pitemmälle, kun ymmärtää mitä pitää tehdä jotta toisella on vielä "epämukavampaa".
Tässä ei tietenkään ymmärrä fyysisiä kokemuksia mutta henkisien reaktioiden ohjaamana voi toimintaa viedä haluamaansa suuntaan haluamallaan tavalla.

Jos sadismilla on rajat niin näen sadistisen "session" huipennuksena kohteen henkisen murtumisen fysikaalisen toiminnan pohjalta.
Tähän päästäkseen, pitää tekijällä olla käsitys missä kohteen "pää kulkee" mistäkin asiasta koska täten saadaan ruokittua pelkoa, paniikkia yms reaktioita.

Toi kuulostaa hirveen analyyttiseltä, mutta itse tilanteessa uskoisin suurimmalta osalta sadisteista ton tulkinnan ja ohjauksen tulevan "luonnostaan".

Hyvin kuvailtu.

En vain osaa kuvitella, miltä tuo sadistinen osuus tuntuu toteutettaessa tuolla tavoin, kerta pelon ja paniikin osuus on itselle vieraita nautinnon lähteinä. Empatian merkitys on olennainen sen kaltaisessa bdsm:ssä, mitä itse toteutan, mutta jos alkaa miettimään miten tilanne toimii silloin, kun sadistin roolissa olevalla ei ole empaattista suhtautumista masokistiin ja toimii puhtaasti toisen kehon viestittämien reaktioiden perusteella... Siinä on ajatustasolla jotain hämmentävän tunteetonta, välinpitämätöntä, kylmää ja julmaa.

Vaikea keksiä, mistä silloin saa nautinnon - siis se, joka pitelee piiskaa. Koska itselle nautintoa tulee siitä, kun pelaa omalla totutulla myötätunnolla ja sen hetkellisellä ohittamisella. Syrjäänlaittamisella. Välinpitämättömyyden hetkellä, joka vuorottelee sillä subin tuskanparahduksen hetkellä oman empaattisen myötäelämisen kanssa.

[Lmr01]

Toisen mieleen ei voi ainakaan nykytieteen valossa kurkistaa suoraan, joten kaikki empatia pohjautuu tulkintoihin toisen ihmisen fyysisestä tilasta. Stoge mainitseekin että pelon ja paniikin kanssa leikkimiseen tarvitaan kyky tehdä niitä tulkintoja. Myötätunto ja sympatia eivät merkityksensä puolesta eroa juurikaan. Jos tunnet piiskaa heiluttaessasi myötätuntoa kohdettasi kohtaan ja päätät olla toimimatta myötätuntoisesti, olet ihan yhtä tunteeton, välinpitämätön, kylmä ja julma.

[stoge]

Empatia on läsnä, sympatia ei.

Empatia on ase. Se mahdollistaa toisen viennin pitemmälle, kun ymmärtää mitä pitää tehdä jotta toisella on vielä "epämukavampaa".
Tässä ei tietenkään ymmärrä fyysisiä kokemuksia mutta henkisien reaktioiden ohjaamana voi toimintaa viedä haluamaansa suuntaan haluamallaan tavalla.

Jos sadismilla on rajat niin näen sadistisen "session" huipennuksena kohteen henkisen murtumisen fysikaalisen toiminnan pohjalta.
Tähän päästäkseen, pitää tekijällä olla käsitys missä kohteen "pää kulkee" mistäkin asiasta koska täten saadaan ruokittua pelkoa, paniikkia yms reaktioita.

Toi kuulostaa hirveen analyyttiseltä, mutta itse tilanteessa uskoisin suurimmalta osalta sadisteista ton tulkinnan ja ohjauksen tulevan "luonnostaan".

Hyvin kuvailtu.

En vain osaa kuvitella, miltä tuo sadistinen osuus tuntuu toteutettaessa tuolla tavoin, kerta pelon ja paniikin osuus on itselle vieraita nautinnon lähteinä. Empatian merkitys on olennainen sen kaltaisessa bdsm:ssä, mitä itse toteutan, mutta jos alkaa miettimään miten tilanne toimii silloin, kun sadistin roolissa olevalla ei ole empaattista suhtautumista masokistiin ja toimii puhtaasti toisen kehon viestittämien reaktioiden perusteella... Siinä on ajatustasolla jotain hämmentävän tunteetonta, välinpitämätöntä, kylmää ja julmaa.

Vaikea keksiä, mistä silloin saa nautinnon - siis se, joka pitelee piiskaa. Koska itselle nautintoa tulee siitä, kun pelaa omalla totutulla myötätunnolla ja sen hetkellisellä ohittamisella. Syrjäänlaittamisella. Välinpitämättömyyden hetkellä, joka vuorottelee sillä subin tuskanparahduksen hetkellä oman empaattisen myötäelämisen kanssa.

Karrikoiden, sessiosadismi ei ole sadismia vaan sadistista toimintaa jossa konsensuaalisen masokistin kanssa tehdään asioita joille sadistinen mieli voi runkata. Vähän sama kun kattois pehmopornoa pahimpaan panetukseen ja kun alkaa vähän tuntua, joku painaa stoppia huutamalla punanen. Tää ei toki poista sitä sadistista nautintoa mutta sadistista orgasmia ei esiinny.

Tästä vois joku joka jaksaa kirjottaa romaanin. 

[Snadistisadisti]

Joka rinnastaa sadismin väkivaltaan, ei ymmärrä kunnolla kumpaakaan.

Tuntemukset ovat täysin erilaisia, eikä väkivallassa ole mitään seksuaalista. Väkivallan taustalla voi olla halu Dominoida toista osapuolta, mutta se ei perustu seksuaaliviettiin, vaan meistä jokaiseen koodattuun viettiin pyrkiä ylöspäin dominanssihierarkiassa.

Väkivaltatilanteessa tavoitteena on alistaa vastapuoli ja sen kautta päästä johonkin sisäisen motiivin asettamaan tavoitteeseen. Käytännössä juuri kukaan ei lähde matsiin kyrpä pystyssä, ihan fysiologisista syistä. Kroppa valmistautuu konfliktiin, ei paritteluun. Yksikään kamppailija ei tarvitse stondiksen muotoista alasuojaa.

Kiimaisuus väkivaltatilanteen jälkeen ei sekään liity sadistisiin saavutuksiin, vaan kehon fysiologisiin ja hormonaalisiin reaktioihin, kun se palautuu taistelumoodista.