Baarin kannatusmaksut
En ehkä osaa juuri esittämiisi kysymyksiin antaa vastauksia näin sub-naisena, mutta ajatuksia tekstistäsi heräsi.Noista asioista joita luettelit tilannetta hankaloittaviksi tekijöiksi pitkälti paistaa luottamuksen puute kumppaneihin. Kommunikaatio pitää toimia ja pitää pystyä luottamaan siihen, ettei toinen vain esitä jotain mitä ei ole.Toki, olen itsekin muokannut itsestäni "dominoivamman" vain miellyttääkseni toista, mutta en ollut silloin vielä kovin itsetietoinen oikeista tarpeistani ja se myös kostautui myöhemmin. Mutta vastapainona en saanut toteuttaa sub-puoltani juuri ollenkaan. Näkisin kyllä itseni pystyvän "dominoimaan" silloin tällöin ns. käskystä, jos saan muuten toteuttaa alistuvampaa luonnettani.Itsensä psyykkaaminen mihinkään "rooliin" ei kuullosta kovin hyvältä. Voi toki olla että tulkitsen tekstiäsi eri tavalla kuin olit sen tarkoittanut. Itse miellän, että dominointi tai alistuminen tulevat jostain syvemmältä eikä siihen tarvitse pakottaa/psyykata/ottaa roolia toteuttaakseen.Mutta joo, ei ehkä vastannut sun kysymyksiin, mutta muutama ajatus tossa nyt ois kuitenkin
Moi. Mä olen dominoiva nainen, ja tätä lukiessa huomasin miettiväni lähinnä "mitä aktuaalista helvettiä?!?"Perustan nyt väitteeni siihen, millaisia mun tuntemat dominoivat naiset ovat. Tekstisi perusteella tunnen sellaisia aika paljon enemmän kuin sinä, joten uskallan sanoa että: aivan turhaa spekulointia ja metsään menee. Asiat on yleensä paljon yksinkertaisempia, vaikka analyyttisenä ihmisenä varmaan on tottunut etsimään mitä moninaisempia syitä.Lähes jokainen yhtään enemmän bdsm-ympyröissä liikkuva dominoiva nainen kyllä tiedostaa markkina-arvonsa (juuri siksi, että dominoivien naisten ulostuloja näkyy harvemmin kuin sellaista etsivien). Ihan turhaan siis arvelet, että onko persoonasi jotenkin liian ei-submissiivinen tai oletko kenties liian komea. Et ole, vaikka olisit kuinka karismaattinen ja upea.Seuraa saa luultavasti hakemalla (vaikka täältä), ja kertomalla avoimesti itsestään ja toiveistaan. Yleisestä harhaluulosta poiketen uskallan väittää, että suurin osa D-naisista ei etsi tahdotonta ovimattoa vaan ihan oikeaa, kommunikaatiokykyistä ihmistä.Kaikille myös tiedoksi, että itsestään kertomisella tarkoitetaan yleensä muutakin kuin ikää, maakuntaa jossa asuu ja yksityiskohtaista karkkikauppalistaa.Ihmisiä tapaa parhaiten tapaamalla ihmisiä. Miitit ja bileet, tai vaikka discordissa jauhaminen on siihen hyviä keinoja.Haluisin myös heittää ihan yleisesti ilmoille ajatuksen, jota mietin hyvin usein, kun seuran etsimisestä puhutaan, tai kun saan yhteydenottoja vierailta ihmisiltä; kukaan ei voi kiinnostua sinusta, jos et anna mitään syytä olla kiinnostunut.Ja vielä tämä: en usko että muualla on sen enempää tai vähempää dominoivia naisia kuin Suomessa. Suomessa kuitenkin ihmiset on suht pidättyväisiä, ja kovin monella D-naisella ei ole tarvetta huudella olemassaolostaan (toisin kuin vaikka mulla selkeästikin on).
Tälleen nykyään toivottavasti jo täysin luontevasti omaan dominointiini suhtautuvana voin paljastaa, että sub-miehiä olisi ns. tulossa ovista ja ikkunoista. Ulkonäön puolesta voi valita mieluisensa ja esim. pituuden pääsee valitsemaan sentilleen - jos pitää niitä asioita tärkeinä. Yli-itsevarmuuteen verhottu epävarmuus ja häiriö sen tunnistamisessa on isoin turn off. Karkkikauppalistan kanssa on ihan turha tulla koputtelemaan. Minä vien ja subi vikisee. Subi ei myöskään latele valtiattarelleen sääntöjä siitä, ketä tai keitä tämä saa tavata. Polyyden kanssa tällaisella ei ole mitään tekemistä, kyse on valtadynamiikasta. Sub-mies voi mainiosti olla monoliitossa dominansa kanssa. Päätös siitä on yhteinen. Toiveita toki voi esittää, mutta aloituksen kaltaisella tekstillä on vaikea kuvitella yhdenkään dominan, monon tai muun, kiinnostuvan edes ensitapaamisesta. Aloittajalle suosittelen ammatti-Dominaa, joka opettaa olemaan.
Joitakin tuttuja tunnelmia aloituksessa, mutta en ajatellut niihin ottaa suoraan kantaa. Ehkä oma näkökulmani tuo tähänkin keskusteluun jotain uutta, tai sitten ei.Muistan vielä, kun jossain vaiheessa itse turhauduin vahvasti dominoivien naisten "vähyydestä". Yritin löytää kaikin keinoin dominoivaa naista siinä onnistumatta. Kipuilu kesti pitkään ja nostaa vielä joskus ajoittain päätään. Nykyään olen vain päästänyt hieman irti ja hyväksynyt alistuvien ja dominoivien lukumääräisen epäsuhdan. Väittäisin, että valtaosa alistuvista (miksi tämä ei pätisi myös dominoiviin) jäävät elämässään jollakin tasolla tyhjiksi. En voi puhua muiden puolesta, mutta itse ainakin koen kevyttä helpotusta yrittäessäni hyväksyä, että alistuva puoleni ei tule koskaan kokemaan täyttymystä. Paljon tässä on kuitenkin vielä työstettävää.Eri ihmisillä on eri syyt ja juttunsa filtteröidä ympäriltään potentiaaliset kumppanit mahdottomiksi yhtälöiksi. Itse koen enenevissä määrin kaipaavani hyvinkin perinteistä kahdenvälistä parisuhdetta, jossa nainen nyt vain on se talouden pää ja on luonteeltaan jonkinlainen päällepäsmäri ja päättäjä. Haluan ensisijassa löytää naisen, jonka kanssa viihdyn ja jolla on, jos on, luontaista taipumusta pomottaa tai halua olla päättäjä. Seksuaaliset asiat sitten seuraavat ja monimutkaistavat (jos ovat monimutkaistaakseen) asioita vaikka ovatkin ehkä hieman toisarvoisia perusasioiden ollessa kohdallaan. Perusasioilla tarkoitan omassa tapauksessani molemminpuolista vetovoimaa ja välittämistä sekä tuota päsmäröivää puolisoa. Tuntuu kuitenkin, että tällainen kahden ihmisen väliseen sitoutumiseen perustuva ajattelu ei kuitenkaan ole enää vallallaan ainakaan täällä baarissa, mikä luonnollisesti vain vahvistaa omaa joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Siksi varmaan jatkankin toistaiseksi tällä omalla kohdallani epätäydellisellä Tinderin mahdollistamalla sarjamonogamian tiellä huudellen täällä baarissa vieraisiin pöytiin, ainakin kunnes eteeni tulee joku "tarpeeksi" ihastuttava ihminen. Mikä sitten tulevaisuudessa määrittää "tarpeeksi" ihastuttavan, onkin kysymys jota tulee varmaan tässä matkan aikana hieman täsmentää. Enää en usko yksisarviseen tai satuun, mutta voisin kyllä uskoa hyvään parisuhteeseen, jonka ei missään nimessä tarvitse olla täydellinen. Sarjamonogamiankin jättäisin mielelläni pois elämästäni
Ja rohkeasti tutustumaan - paitsi dommeihin niin ihmisiin yleensä. Heiltä voi vaikka oppia jotain. Olit sitten Tinderissä, täällä tai ihan livenä ihmisiä tapaamassa niin tota markkina-arvoläppää suosittelisin kyllä välttämään, se vie ainakin tämän dommen ajatuksen vahvasti incel-uikutukseen