Domina-keksien saatavuus

[KaleviJ]

Terppa!

Mä oon pikkuhiljaa kasvanut epätoivoiseksi deittielämäni harha-askelten johdosta, sillä joka ikinen nainen, jonka kanssa mulla on ollut juttua, on ollut submissiivinen. Pari kertaa kun olenkin avautunut mun häiriintyneistä himoista toivoani on ylläpidetty väitteillä "No en oo koskaan kokeillu dominointia, niin saattaisin ollakin domina." tai "Kyllä mua vähän kiinostaa dominointi.' Kiva olla aina jokaisen kans kuukausi tai pidempään, kunnes tajuan, että kyseinen henkilö kiihottaa mua vain silloin, kun olen dominoivalla päällä, ja loput ajasta kaipaan jotain muuta.

Tilannetta hankaloittavia tekijöitä:
-Olen huomannut, että monet domit suosii polyamorisia suhteita, ja minua ei sellaiset kiinnosta yhtään.
-Jos olisinkin onnellisesti pitkään jonkun söpön dominoitavan tytön kanssa, pelkään että suhdetta horjuttaisi villin dominan ilmestyminen elämään niin paljon, että kyseenalaistaisin kasvaako omalla puolella pihaa nurmikkoa lainkaan.
-Pelkään tulevani hyväksikäytetyksi siinä vaiheessa kun ihmiset alkavat tiedostaa arvoni, ja subeistakin yhtäkkiä tulee dominoita, jotta voisin olla heidän kanssaan.
-En käyttäydy niin kuin submissiiviset miehet, jotka tunnen. Saatan ajaa mahdolliset domit pois luotani pelkästään sillä, että olen melko rohkea ja karismaattinen. Pidän huolta, että mua ei alisteta sängyn ulkopuolella, ja saatan silloin antaa itsestäni dominoivan kuvan.
-Olen kuullut, että nörttitytöt ovat suuremmalla todennäköisyydellä dominoivia, ja  musta tuntuu, että kukaan sellainen ei ole koskaan lähestynyt mua he saattavat luulla, että heillä ei ole mahiksia muhun, sillä olen aika komea, ja yksi kaveri on kutsunut mua kauneimmaksi mieheksi, jonka tuntee.
-On kausia, jolloin tunnen, että itsensä psyykkaaminen domiksi on itseasiassa se oikea ratkaisu, sillä monesti mieleni saattaa täyttää ikävä ajatus, jossa dominat ei oikeasti saa sub/dom suhteista mitään, ellei sitten dom ole saanut subia jotenkin psykologisesti omalle paikalleen, jossa sub pitää sängyn ulkopuolella ja myös muussa elämässä itseään arvottomana, ja jos haluan menestyä elämässä, mun pitäis vaan egon kautta puskea ajatus siitä, että itseasiassa olenkin domeista domein, ja mun pitää lakata toivomasta naista, joka suutelisi mua niskaan.
-Vaikka olisinkin löytänyt jonkun domin itselleni, epäilevän luenteeni vuoksi epäilisin varmaan sitä, että tykkääkö hän oikeasti siitä, vai onko se joku huijaus.
-Olen huomannut, että monet dominat tyytyvät nuorena suhteisiin, joissa he ovat submissiivisia puutteellisen itsetutkiskelun johdosta, ja etsivät seksuaalisesti submissiivisia miehiä vasta tyyliin kolmikymppisinä ja haluaisin ensisijaisesti ikäistäni (lapsetonta) seuraa.

Tulin tänne avautumaan, sillä haluaisin vinkkejä ja varmuutta elämään.

-Miten kannattaisi etsiä itselleni sopivaa seuraa? Tinder ei ole tuottanut tulosta, vaikka profiilissani lukeekin, että oon semipervo ja switch.
-Onko teidän mielestä dominoivissa naisissa joitain ominaisuuksia, jotka paistaa ulos, joko olemuksessa, tai esim. vähäisen juttelun jälkeen?
-Syitä mun alistuneisuudelle pidän varhaisnuoruuden ja murrosiän kokemuksia, ja siksi myös monesti ajattelen, että itsensä psyykkaaminen domiksi ei olisi hyvä juttu, sillä en saa nuoruuttani katoamaan. Onko teidän mielestä dom/sub rooli fluidi juttu, joka saattaa vaihtua jompaan kumpaan suuntaan ja mahdolllisesti sieltä toiseen suuntaan takaisin elämän myötä näin switch miehillä?
-Oletteko havainneet sitä, että muualla maailmassa (esim. Saksa, Ranska ja Espanja) on enemmän dominoivia naisia? Tuntuu että ehkä joka tuhannes Suomessa on sellainen. Eräässä Amerikkalaisessa kyselytutkimuksessa havaittiin, että USAssa on n. 24% vastanneista miehistä submissiivisa ja 4% naisista domimoivia.
-Onko omin sanoin kuvailtu "kielifetissi" teidän mielestä juttu? Voin avata sitä enemmän, jos joku tahtoo.

Kiitos kaikille, jotka edes vaivautuvat lukemaan tämän.

[Henuli]

En ehkä osaa juuri esittämiisi kysymyksiin antaa vastauksia näin sub-naisena, mutta ajatuksia tekstistäsi heräsi.

Noista asioista joita luettelit tilannetta hankaloittaviksi tekijöiksi pitkälti paistaa luottamuksen puute kumppaneihin. Kommunikaatio pitää toimia ja pitää pystyä luottamaan siihen, ettei toinen vain esitä jotain mitä ei ole.

Toki, olen itsekin muokannut itsestäni "dominoivamman" vain miellyttääkseni toista, mutta en ollut silloin vielä kovin itsetietoinen oikeista tarpeistani ja se myös kostautui myöhemmin. Mutta vastapainona en saanut toteuttaa sub-puoltani juuri ollenkaan. Näkisin kyllä itseni pystyvän "dominoimaan" silloin tällöin ns. käskystä, jos saan muuten toteuttaa alistuvampaa luonnettani.

Itsensä psyykkaaminen mihinkään "rooliin" ei kuullosta kovin hyvältä. Voi toki olla että tulkitsen tekstiäsi eri tavalla kuin olit sen tarkoittanut. Itse miellän, että dominointi tai alistuminen tulevat jostain syvemmältä eikä siihen tarvitse pakottaa/psyykata/ottaa roolia toteuttaakseen.

Mutta joo, ei ehkä vastannut sun kysymyksiin, mutta muutama ajatus tossa nyt ois kuitenkin

[KaleviJ]

En ehkä osaa juuri esittämiisi kysymyksiin antaa vastauksia näin sub-naisena, mutta ajatuksia tekstistäsi heräsi.

Noista asioista joita luettelit tilannetta hankaloittaviksi tekijöiksi pitkälti paistaa luottamuksen puute kumppaneihin. Kommunikaatio pitää toimia ja pitää pystyä luottamaan siihen, ettei toinen vain esitä jotain mitä ei ole.

Toki, olen itsekin muokannut itsestäni "dominoivamman" vain miellyttääkseni toista, mutta en ollut silloin vielä kovin itsetietoinen oikeista tarpeistani ja se myös kostautui myöhemmin. Mutta vastapainona en saanut toteuttaa sub-puoltani juuri ollenkaan. Näkisin kyllä itseni pystyvän "dominoimaan" silloin tällöin ns. käskystä, jos saan muuten toteuttaa alistuvampaa luonnettani.

Itsensä psyykkaaminen mihinkään "rooliin" ei kuullosta kovin hyvältä. Voi toki olla että tulkitsen tekstiäsi eri tavalla kuin olit sen tarkoittanut. Itse miellän, että dominointi tai alistuminen tulevat jostain syvemmältä eikä siihen tarvitse pakottaa/psyykata/ottaa roolia toteuttaakseen.

Mutta joo, ei ehkä vastannut sun kysymyksiin, mutta muutama ajatus tossa nyt ois kuitenkin

Kiitos vastauksesta!

Olen viimeismmissä suhteissani kyennyt kommunikoimaan aiheesta ja aika selväksi on saatu, mitä kummatkin haluaa verbaalisella tasolla, mutta vaistoni ovat sanoneet joka kerralla, että sellainen nainen, joka haluaa dominoida toisi mulle aika nopeaa mulle fyysisiä reaktioita. Kerran mää tunsin todella vahvasti, kun kaverini domina tyttöystävä jotenkin aisti musta hetkessä, että oon submissiivinen. Se vaan katto mua ja kysy "Ooksää.. ?" Mulla meni vähän naama punaiseksikin siitä ku se oli aivanku joku saalistajaeläin olis päässy tosi lähelle saalista, ku sen silmissä sytty tietynlainen into. Noh. Väistin puheenaiheen ja väistelin häntä sitten keskusteluissa, ku en halua olla häiriötekijä kaverin suhteelle. Näiden mun kanssa olleiden naisten puheista ja eleistä on paljastunu niiden sub luonne jo varhain, mutta olen nimenomaan luottanut heidän sanoihin, kunnes on paljastunutkin että "Olen miettinyt vähän aikaa, ja en usko että kykenisin koskaan dominoimaan." Tai "Mää tykkään eniten, että mulle tulee pieni olo" tai "Mä oon kyl loppuenlopuksi paljon submissiivisempi ku dominoiva."

Ja joo vaikutat paljon kyseisiltä henkilöiltä ton miellyttämisen suhteen. Etinkin tyyppiä joka ei tee sitä miellyttämisen vuoksi, tai sellaista joka ei ainoastaan pysty dominoimasn, mutta myös haluaa sitä. Tykkäänkin käydä tinderissäkin mahd. aikaisin läpi, että miten toinen suhtautuu dominointiin.

Ehkä psyykkaus ei välttis oo niin hyvä termi tähän. Oon siis huomannu et joka kerral ku mulla menee tosi hyvin, käyn salil ja saavutan asioita, mun suhtautuminen alistamiseen vaihtuu aika paljonkin. Se vaan et tiiän et se liittyy enemmän testosteronin tuotantoon, mut oon miettiny, et onkohan mahdollista vaihtaa pysyvästi omia syviä mieltymyksiäkin jos vaan ylläpitää kyseistä moodia kauan. Ihmismieli on ihmeellinen juttu, ja on niin monia asioita, mitä me ei tiedetä. Mut siis lähtökohaisesti pyrin elämään sillä oletuksella, että joo olen submissiivisempi ja se ei muutu vaikka voissa paistais.

[Greta]

Moi. Mä olen dominoiva nainen, ja tätä lukiessa huomasin miettiväni lähinnä "mitä aktuaalista helvettiä?!?"

Perustan nyt väitteeni siihen, millaisia mun tuntemat dominoivat naiset ovat. Tekstisi perusteella tunnen sellaisia aika paljon enemmän kuin sinä, joten uskallan sanoa että: aivan turhaa spekulointia ja metsään menee. Asiat on yleensä paljon yksinkertaisempia, vaikka analyyttisenä ihmisenä varmaan on tottunut etsimään mitä moninaisempia syitä.

Lähes jokainen yhtään enemmän bdsm-ympyröissä liikkuva dominoiva nainen kyllä tiedostaa markkina-arvonsa (juuri siksi, että dominoivien naisten ulostuloja näkyy harvemmin kuin sellaista etsivien). Ihan turhaan siis arvelet, että onko persoonasi jotenkin liian ei-submissiivinen tai oletko kenties liian komea. Et ole, vaikka olisit kuinka karismaattinen ja upea.

Seuraa saa luultavasti hakemalla (vaikka täältä), ja kertomalla avoimesti itsestään ja toiveistaan. Yleisestä harhaluulosta poiketen uskallan väittää, että suurin osa D-naisista ei etsi tahdotonta ovimattoa vaan ihan oikeaa, kommunikaatiokykyistä ihmistä.
Kaikille myös tiedoksi, että itsestään kertomisella tarkoitetaan yleensä muutakin kuin ikää, maakuntaa jossa asuu ja yksityiskohtaista karkkikauppalistaa.
Ihmisiä tapaa parhaiten tapaamalla ihmisiä. Miitit ja bileet, tai vaikka discordissa jauhaminen on siihen hyviä keinoja.

Haluisin myös heittää ihan yleisesti ilmoille ajatuksen, jota mietin hyvin usein, kun seuran etsimisestä puhutaan, tai kun saan yhteydenottoja vierailta ihmisiltä; kukaan ei voi kiinnostua sinusta, jos et anna mitään syytä olla kiinnostunut.

Ja vielä tämä: en usko että muualla on sen enempää tai vähempää dominoivia naisia kuin Suomessa. Suomessa kuitenkin ihmiset on suht pidättyväisiä, ja kovin monella D-naisella ei ole tarvetta huudella olemassaolostaan (toisin kuin vaikka mulla selkeästikin on).

[Ouroboros]

Tälleen nykyään toivottavasti jo täysin luontevasti omaan dominointiini suhtautuvana voin paljastaa, että sub-miehiä olisi ns. tulossa ovista ja ikkunoista. Ulkonäön puolesta voi valita mieluisensa ja esim. pituuden pääsee valitsemaan sentilleen - jos pitää niitä asioita tärkeinä.

Yli-itsevarmuuteen verhottu epävarmuus ja häiriö sen tunnistamisessa on isoin turn off. Karkkikauppalistan kanssa on ihan turha tulla koputtelemaan. Minä vien ja subi vikisee. Subi ei myöskään latele valtiattarelleen sääntöjä siitä, ketä tai keitä tämä saa tavata. Polyyden kanssa tällaisella ei ole mitään tekemistä, kyse on valtadynamiikasta. Sub-mies voi mainiosti olla monoliitossa dominansa kanssa. Päätös siitä on yhteinen. Toiveita toki voi esittää, mutta aloituksen kaltaisella tekstillä on vaikea kuvitella yhdenkään dominan, monon tai muun, kiinnostuvan edes ensitapaamisesta.

Aloittajalle suosittelen ammatti-Dominaa, joka opettaa olemaan.

[xniksu]

Joitakin tuttuja tunnelmia aloituksessa, mutta en ajatellut niihin ottaa suoraan kantaa. Ehkä oma näkökulmani tuo tähänkin keskusteluun jotain uutta, tai sitten ei.

Muistan vielä, kun jossain vaiheessa itse turhauduin vahvasti dominoivien naisten "vähyydestä". Yritin löytää kaikin keinoin dominoivaa naista siinä onnistumatta. Kipuilu kesti pitkään ja nostaa vielä joskus ajoittain päätään. Nykyään olen vain päästänyt hieman irti ja hyväksynyt alistuvien ja dominoivien lukumääräisen epäsuhdan. Väittäisin, että valtaosa alistuvista (miksi tämä ei pätisi myös dominoiviin) jäävät elämässään jollakin tasolla tyhjiksi. En voi puhua muiden puolesta, mutta itse ainakin koen kevyttä helpotusta yrittäessäni hyväksyä, että alistuva puoleni ei tule koskaan kokemaan täyttymystä. Paljon tässä on kuitenkin vielä työstettävää.

Eri ihmisillä on eri syyt ja juttunsa filtteröidä ympäriltään potentiaaliset kumppanit mahdottomiksi yhtälöiksi. Itse koen enenevissä määrin kaipaavani hyvinkin perinteistä kahdenvälistä parisuhdetta, jossa nainen nyt vain on se talouden pää ja on luonteeltaan jonkinlainen päällepäsmäri ja päättäjä. Haluan ensisijassa löytää naisen, jonka kanssa viihdyn ja jolla on, jos on, luontaista taipumusta pomottaa tai halua olla päättäjä. Seksuaaliset asiat sitten seuraavat ja monimutkaistavat (jos ovat monimutkaistaakseen) asioita vaikka ovatkin ehkä hieman toisarvoisia perusasioiden ollessa kohdallaan. Perusasioilla tarkoitan omassa tapauksessani molemminpuolista vetovoimaa ja välittämistä sekä tuota päsmäröivää puolisoa. Tuntuu kuitenkin, että tällainen kahden ihmisen väliseen sitoutumiseen perustuva ajattelu ei kuitenkaan ole enää vallallaan ainakaan täällä baarissa, mikä luonnollisesti vain vahvistaa omaa joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Siksi varmaan jatkankin toistaiseksi tällä omalla kohdallani epätäydellisellä Tinderin mahdollistamalla sarjamonogamian tiellä huudellen täällä baarissa vieraisiin pöytiin, ainakin kunnes eteeni tulee joku "tarpeeksi" ihastuttava ihminen. Mikä sitten tulevaisuudessa määrittää "tarpeeksi" ihastuttavan, onkin kysymys jota tulee varmaan tässä matkan aikana hieman täsmentää. Enää en usko yksisarviseen tai satuun, mutta voisin kyllä uskoa hyvään parisuhteeseen, jonka ei missään nimessä tarvitse olla täydellinen. Sarjamonogamiankin jättäisin mielelläni pois elämästäni

[KaleviJ]

Moi. Mä olen dominoiva nainen, ja tätä lukiessa huomasin miettiväni lähinnä "mitä aktuaalista helvettiä?!?"

Perustan nyt väitteeni siihen, millaisia mun tuntemat dominoivat naiset ovat. Tekstisi perusteella tunnen sellaisia aika paljon enemmän kuin sinä, joten uskallan sanoa että: aivan turhaa spekulointia ja metsään menee. Asiat on yleensä paljon yksinkertaisempia, vaikka analyyttisenä ihmisenä varmaan on tottunut etsimään mitä moninaisempia syitä.

Lähes jokainen yhtään enemmän bdsm-ympyröissä liikkuva dominoiva nainen kyllä tiedostaa markkina-arvonsa (juuri siksi, että dominoivien naisten ulostuloja näkyy harvemmin kuin sellaista etsivien). Ihan turhaan siis arvelet, että onko persoonasi jotenkin liian ei-submissiivinen tai oletko kenties liian komea. Et ole, vaikka olisit kuinka karismaattinen ja upea.

Seuraa saa luultavasti hakemalla (vaikka täältä), ja kertomalla avoimesti itsestään ja toiveistaan. Yleisestä harhaluulosta poiketen uskallan väittää, että suurin osa D-naisista ei etsi tahdotonta ovimattoa vaan ihan oikeaa, kommunikaatiokykyistä ihmistä.
Kaikille myös tiedoksi, että itsestään kertomisella tarkoitetaan yleensä muutakin kuin ikää, maakuntaa jossa asuu ja yksityiskohtaista karkkikauppalistaa.
Ihmisiä tapaa parhaiten tapaamalla ihmisiä. Miitit ja bileet, tai vaikka discordissa jauhaminen on siihen hyviä keinoja.

Haluisin myös heittää ihan yleisesti ilmoille ajatuksen, jota mietin hyvin usein, kun seuran etsimisestä puhutaan, tai kun saan yhteydenottoja vierailta ihmisiltä; kukaan ei voi kiinnostua sinusta, jos et anna mitään syytä olla kiinnostunut.

Ja vielä tämä: en usko että muualla on sen enempää tai vähempää dominoivia naisia kuin Suomessa. Suomessa kuitenkin ihmiset on suht pidättyväisiä, ja kovin monella D-naisella ei ole tarvetta huudella olemassaolostaan (toisin kuin vaikka mulla selkeästikin on).

Ymmärrän reaktiosi. En minä turhaan tänne käyttäjää tehnyt.
Reaktiosi olisi kuitenkin lievempi, jos tietäisit enemmän musta ja mun kokemuksista. Mää oon valinnut luottaa enemmän ihmisiin, ja siihen, että ehkä dominoivat naiset voivat halutakkin mieheltä muuta kuin jotain, mitä leffojen psykonaiset haluaa

Paljastan nyt kuitenkin sen verran, että se yksi dominoiva nainen, kenet tunnen vaikuttaa tosi pelottavalta ja sitä ei kiinosta kunnioittaa mun yksityisyyttä. En haluais kuvitella et kaikki dominat on sellasia, mutta voit ymmärtää tämän perusteella, että mulla on omat varaukseni.

Mutta enpä mää väittänytkään hirveenä tietävän dom naisista, mut väitin tietävän sub naisista, jotka haluaisivat uskoa siihen, että heillä olisi dominoivakin puoli.

Varmasti domit tuntevat markkina-arvonsa siinä vaiheessa, kun ylipäätään tietävät mieltymyksistään ja ovat ottaneet selvää markkinan tilanteesta. Ota huomioon, että olen suht. nuori, joten naiset joiden kanssa olen tekemisissä eivät ole välttämättä edes tutustuneet omaan seksuaalisuuteen niin tarkasti, että osaisivat kertoa ovatko he submissiivisia tai dominoivia.

Ja joo meinasin laittaa tuota treffi-ilmoitusta ja saatan jokupäivä käydä miiteilläkin.

Kiitos neuvoista.

[KaleviJ]

Tälleen nykyään toivottavasti jo täysin luontevasti omaan dominointiini suhtautuvana voin paljastaa, että sub-miehiä olisi ns. tulossa ovista ja ikkunoista. Ulkonäön puolesta voi valita mieluisensa ja esim. pituuden pääsee valitsemaan sentilleen - jos pitää niitä asioita tärkeinä.

Yli-itsevarmuuteen verhottu epävarmuus ja häiriö sen tunnistamisessa on isoin turn off. Karkkikauppalistan kanssa on ihan turha tulla koputtelemaan. Minä vien ja subi vikisee. Subi ei myöskään latele valtiattarelleen sääntöjä siitä, ketä tai keitä tämä saa tavata. Polyyden kanssa tällaisella ei ole mitään tekemistä, kyse on valtadynamiikasta. Sub-mies voi mainiosti olla monoliitossa dominansa kanssa. Päätös siitä on yhteinen. Toiveita toki voi esittää, mutta aloituksen kaltaisella tekstillä on vaikea kuvitella yhdenkään dominan, monon tai muun, kiinnostuvan edes ensitapaamisesta.

Aloittajalle suosittelen ammatti-Dominaa, joka opettaa olemaan.

Hmm olisi varmaan pitänyt kertoa, että minkälaista dominoivaa naista etsin. Joillekin varmaan valtiattarelle vikiseminen toimii oikein hyvin, mutta mää etin siis sellaista ihmistä, jota voisin kutsua sielunkumppaniksi, ja haluaisin pitää tasa-arvoa yllä sängyn ulkopuolella. Kerron treffi-ilmossa lisää. Jos olisin nainen en haluaisi olla kenenkään sellaisen itseään dominona pitävän ihmisen kanss ylipäätään. Mies on jo luonnollisesti sängyssä dominoiva.

Haluaisin, että mut nähtäisiin arvostettavana asiana samalla tavalla kuin haluaisin arvostaa kumppaniani. Samalla tavalla, kuin perinteisessä hetero parisuhteessa, jossa nainen on submissiivisempi ja mies dominoivampi.

En siis pidä dominoiduksi tulemista itseisarvona, joten en haluaisi millekään ammattidominoille. Haluan että nainen on dominoivan puolella jakaumaa, jolloin hänen dominoiva piirre on välinearvo hyvälle parisuhteelle.

Kiitos vastauksesta.

[KaleviJ]

Joitakin tuttuja tunnelmia aloituksessa, mutta en ajatellut niihin ottaa suoraan kantaa. Ehkä oma näkökulmani tuo tähänkin keskusteluun jotain uutta, tai sitten ei.

Muistan vielä, kun jossain vaiheessa itse turhauduin vahvasti dominoivien naisten "vähyydestä". Yritin löytää kaikin keinoin dominoivaa naista siinä onnistumatta. Kipuilu kesti pitkään ja nostaa vielä joskus ajoittain päätään. Nykyään olen vain päästänyt hieman irti ja hyväksynyt alistuvien ja dominoivien lukumääräisen epäsuhdan. Väittäisin, että valtaosa alistuvista (miksi tämä ei pätisi myös dominoiviin) jäävät elämässään jollakin tasolla tyhjiksi. En voi puhua muiden puolesta, mutta itse ainakin koen kevyttä helpotusta yrittäessäni hyväksyä, että alistuva puoleni ei tule koskaan kokemaan täyttymystä. Paljon tässä on kuitenkin vielä työstettävää.

Eri ihmisillä on eri syyt ja juttunsa filtteröidä ympäriltään potentiaaliset kumppanit mahdottomiksi yhtälöiksi. Itse koen enenevissä määrin kaipaavani hyvinkin perinteistä kahdenvälistä parisuhdetta, jossa nainen nyt vain on se talouden pää ja on luonteeltaan jonkinlainen päällepäsmäri ja päättäjä. Haluan ensisijassa löytää naisen, jonka kanssa viihdyn ja jolla on, jos on, luontaista taipumusta pomottaa tai halua olla päättäjä. Seksuaaliset asiat sitten seuraavat ja monimutkaistavat (jos ovat monimutkaistaakseen) asioita vaikka ovatkin ehkä hieman toisarvoisia perusasioiden ollessa kohdallaan. Perusasioilla tarkoitan omassa tapauksessani molemminpuolista vetovoimaa ja välittämistä sekä tuota päsmäröivää puolisoa. Tuntuu kuitenkin, että tällainen kahden ihmisen väliseen sitoutumiseen perustuva ajattelu ei kuitenkaan ole enää vallallaan ainakaan täällä baarissa, mikä luonnollisesti vain vahvistaa omaa joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Siksi varmaan jatkankin toistaiseksi tällä omalla kohdallani epätäydellisellä Tinderin mahdollistamalla sarjamonogamian tiellä huudellen täällä baarissa vieraisiin pöytiin, ainakin kunnes eteeni tulee joku "tarpeeksi" ihastuttava ihminen. Mikä sitten tulevaisuudessa määrittää "tarpeeksi" ihastuttavan, onkin kysymys jota tulee varmaan tässä matkan aikana hieman täsmentää. Enää en usko yksisarviseen tai satuun, mutta voisin kyllä uskoa hyvään parisuhteeseen, jonka ei missään nimessä tarvitse olla täydellinen. Sarjamonogamiankin jättäisin mielelläni pois elämästäni

Kiitos näkökulmasta.

Havaitsin paljon samanlaista ajattelutapaa sulta. Mäkään en jaksa sarjamonogamioita, ja tiedän että ei se välttis se dominoiva nainen ole mulle sopiva, vaikka ottaisikin eteen. Sen verran erilaisten ihmisten kanssa on tullut oltua tekemisissä, että osaa arvostaa monenlaista persoonan piirrettä ja annan silloin myös sellaisten piirteiden varjopuoletkin olla omassa arvossaan. Tärkeintä mulle olis kuitenki synkkaus ja kemia. Kemia ei mulle tarkota kuitenkaan pelkästään seksuaalisia taipumuksia, ja tiedän et oikeenlaisen submissiivisenkin naisen kanssa voisi luoda onnistunen suhteen.
Olen valmis itsekin sitä varten, että mun alistuva puoli ei koskaan koe sitä täyttymystä, koska ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ja sen vuoksi ei kannata heittää pois sitä mitä on.

[benge]

Täytyy myöntää, että teksti herätti aika luotaantyöntävän reaktion monelta osin. Vaikea selittää ehkä täysin auki, mistä se johtuu, veikkaan että Gretan mainitsema metsään menevä ylianalysointi ja yleistäminen myös. Nörttitytöt esimerkiksi eivät ole yksi b-luokan romanttisista komedioista tuttu silmälasipäisten fittejä miehiä pelkäävien epävarmojen naisten ryhmä, jotka eivät lähesty haluamiaan miehiä koska pelkäävät tulevansa torjutuksi. Vaikka osa nörttinaisista ja muistakin voisikin arastella geneerisesti hyvännäköistä miestä, olen Gretan kanssa samoilla linjoilla siitä, että monella dommella tarjouksia tulee kyllä jo ihan ovista ja ikkunoista. Itse olen jo tyyliin kolmekymppinen domme, joka olen ollut seksuaalisesti dominoiva aina ja tiennyt sen. Siitä huolimatta, että olen plussakokoinen ja etsin ainoastaan naispuoleisia subeja (joten markkina-arvoni heteronormatiivisten subien keskuudessa ei pitäisi olla kovin korkealla) ja se lukee profiileissani selkeästi, tarjouksia tulee paljon. Todella epätoivoisiakin sellaisia. Osa viesteistä on tosi fiksusti ja kivasti muotoiltuja, ja koen että sellaisista olisi varmasti helpompi ottaa kiinni, jos nyt hakisi miestä. Tärkeää on siis se, miten lähestyy, muotoilee asiansa ja mitä kertoo itsestään. Treffi-ilmoituksessa sama. FetLifessä ainakin olen käynyt paljon hyviä keskusteluja, Tinder ei oikein mielestäni tässä ole ainakaan omalla kohdalla toiminut.

Se mitä dommet hakevat subeiltaan, vaihtelee paljon, joten ei kannata keskittyä yleistämiseen, vaan siihen mitä itse haluaa/mitä tarjoaa dynamiikalle. Osa ehkä haluaa 24/7 suhteita, jossa dominoidaan myös sängyn ulkopuolella (ja käyttävät master/mistress-termien sijasta dommea/domia), mutta osa taas haluaa tasa-arvon säilyvän makkarin ulkopuolella. Itse esimerkiksi elän täysin tasa-arvoisessa järjestelyssä subini kanssa, niin että dominointi kuuluu vain seksiin. Enkä osaa edes sanoa, kumpi on yleisempää kun haluja ja toiveita on niin paljon erilaisia.

En oikein osaa sanoa noihin muihin kysymyksiin mitään. Mielestäni dommet, niinkuin subit ja switchit, ovat kaikki erilaisia yksilöitä, joten en lähtisi yleistämään heihin tiettyjä piirteitä, vaikka osaa jotkin ominaisuudet voisikin yhdistää. Switch-miehistä en osaa sanoa mitään, enkä myöskään siitä, onko rajojen toisella puolella tilanne ehkä erilainen. Kielifetissi varmaan on juttu, jos itse kokee niin! Varmasti on täälläkin ihmisiä, jotka jakaa saman!

Tsemppiä treffi-ilmojen tekoon! Suosittelen sitä, että kertoo avoimesti ja selkeästi mitä haluaa ja luottaa siihen, että jos löytää dominoivan, hän oikeasti haluaa sitä. Suotta sitä lähteä epäilemään. Kommunikaatio on se tärkein juttu, ainakin itselleni ja koen, että toimivassa dynamiikassa kaikista tällaksista epävarmuuksista ja epäilyksistä voi kyllä avoimesti puhua! Toki itselläni on ollut suuri onni löytää luotettava sub, jonka kanssa suhde toimii. Toivottavasti sellainen suhde löytyy sinullekin!

[masomaleslave]

Kallu,

Kyllä tuo Domme vielä löytyy, ei epäilystäkään. Kerroit olevasi markkina-arvoltasi kovaa valuuttaa, jos oikein tulkitsin, joten nyt vain miitteihin ja bailuihin, joissa tapaa Dommeja. Liven kautta homma lähtee oikeasti liikkeelle, mutta hyvänä kakkosmenetelmänä on toki treffi-ilmot ja asialliset yksäriyhteydenotot. Ne on vaan vähän vaikeampia, kun moni upea piirre jää piiloon, kun niissä on kyse vain tekstistä. Sen tekstin pitää ollakin sitten hyvä!

Kyllä hyville subbareille on menekkiä, vaikka Dommet ovat harvassa.

Semppiä,

maso

[ZeroKelvin]

Vanhempi dominoiva naishenkilö täällä. Aikaisemmat ketjun dommet jo oivallisesti ovat vastanneetkin, mutta heitänpä minäkin tähän muutaman ajatuksen.

Dominoivia naisia on toki vähemmän ja kuten jo sanottu, sub-ehdokkaita tulisi ovista, ikkunoista ja lattian raoista, jos sen vaan sallisi. Plus ne kuuluisat truu maasterit, jotka haluavat ottaa d-naiselta luulot pois ja todistaa, että olet sittenkin alistuva. Mutta kuten missä tahansa parinvalintaskenaariossa, tässäkin on kyse siitä, että arvot, toiveet ja tarpeet kohtaavat ja kemian pitää olla kohdallaan, jotta valinta on onnistunut.

Dommet ovat erilaisia - itsestään selvästi - ja tyyli ja menetelmät hallita ja alistaa ovat sitä myös. Samoin sellaiset toissijaisilta tuntuvat asiat, kuten ulkonäkö- ja persoonallisuuspreferenssit, ovat ihan valideja perusteita valita sub tai jättää valitsematta. Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten täsmällisen ja houkuttelevan mating callin osaat esittää. Kannattaa yrittää vaikuttaa omaan toimintaansa, ei niihin mahdollisesti arkojen nörttityttöjen toimintaan. Hauska detsku: olen ns. (ancient) nörttityttö ja minulla on ego, jonka kanssa en aina mahdu samaan huoneeseen.

Itse sanoit yhden avainsanan, joka on kunnioitus. D/s suhde perustuu aina molemminpuoliseen kunnioitukseen. Ilman sitä suhdetta ei ole sellaisena olemassa, se on jotain muuta, eikä edes mitään tervettä. Osoita kunnioitusta, niin saat sitä myös takaisin. Ja muista: oletus on emämunauksen äiti.

- ZK -

[Uvery]

Dommeja on olemassa, Suomessakin, vaikka me ei huudellakkaan sitä aina kaikille.

Jokainen fiksu ja filmaattinen subimies joka asiallisesti menee bileissä jne esiytäytymään dommeille, löytää kyllä seuraa. Dommet löytyy skenestä, ei tinderistä.

Osa dommeista ei tykkää switcheistä, se on totta. Mutta mitään sellaista ei ole olemassakana kuin liian korkea markkina-arvo ja liian komea. Kusipäinen asenne sen sijaan ei houkuttele ketään; lyhyiden empiitisten tutkumusten perusteella brättäily, perseily ja klassinen pick-up artistry ei toimi dommeihin.

Ja eikun kalaan.

[PallasAthene]

Jaahas, jaahas. "Komea ja karismaattinen" subi tarjolla. Mutta dommea ei löydy, tai ovat vääränlaisia. Tai vaikka löytyisikin, niin "...epäilevän luonteeni vuoksi epäilisin varmaan sitä, että tykkääkö hän oikeasti siitä, vai onko se joku huijaus".

Jotenkin liikuttava purkaus.

Ei ole helppoa aloittajalla, ja pisteet siitä, että lähdit asiaa pohtimaan. Kannattaa lukea ketjun kommentit tarkkaan, niistä voi oppia paljon. Esim. Greta, ZeroKelvin ja Uvery kaikki antoivat neuvoja, joita kannattaa kuunnella. Samoin Kinkajoun vinkkiä ammattilaiselle menosta - siellä saa karkkikauppailla sydämensä kyllyydestä, eikä komeus ole este

Kuvistasi ei voi nyt sanoa juuri mitään komeus- ja karismaattisuusväitteen tueksi tai sitä vastaan,  mutta ulkonäköä kommentoimatta noin muuten vaikutelmana on ihminen, joka syystä tai toisesta nostaa itsensä osin muiden yläpuolelle ja vahvalla värikynällä yleistää naisten: eri-ikäisten ja -tyylisten (nörtit jne) mieltymyksiä, kokemuksia ja motiiveja.

Analysointi on ihan hyvä asia, mutta suosittelisin varovaisuutta toisten ihmisten tulkitsemisessa... Menee helposti metsään.

Sen sijaan rohkeasti livenä miitteihin tai muncheihin hurmaamaan dommeilta jalat alta. Ja ihan ensimmäiseksi avoimin mielin tapaamaan ihmisiä.

Ja rohkeasti tutustumaan - paitsi dommeihin niin ihmisiin yleensä. Heiltä voi vaikka oppia jotain.

Olit sitten Tinderissä, täällä tai ihan livenä ihmisiä tapaamassa niin tota markkina-arvoläppää suosittelisin kyllä välttämään, se vie ainakin tämän dommen ajatuksen vahvasti incel-uikutukseen

[MissHugofvck]

Ja rohkeasti tutustumaan - paitsi dommeihin niin ihmisiin yleensä. Heiltä voi vaikka oppia jotain.

Olit sitten Tinderissä, täällä tai ihan livenä ihmisiä tapaamassa niin tota markkina-arvoläppää suosittelisin kyllä välttämään, se vie ainakin tämän dommen ajatuksen vahvasti incel-uikutukseen

Hyvin sanottu, jokainen osa kommenttia, mutta varsinkin tämä osuus. Muuta en osaa aiheeseen lisätä.
T: Domme