Ollako kasvoton kinky vai ei?

[bikantti]

Lähtee vähän offtopiciksi nyt miun näppikseltä, mutta...

Onko ihan ok, että puhumme suostumuksesta ja kaikenlaisista turvakulttuureista ja neuvottelusta sen suhteen ja sitten emme puhu siitä, että ONKO OK googlata/muuten etsiä kaikki mahdollinen tieto vaikka biletreffattavasta ennalta, ihan vain koska voi? Joo, kusipäisyys ei ehkä maailmasta katoa, mutta voitaisko puhua suostumuksellisuudesta esim. ennen tapaamista? Toisen yksityisyyden kunnioittamisesta jne.

Tässä on nimittäin jotain samaa kuin raiskauksia koskevassa puheessa. "Suojaudu näin ja näin niin ei sulle mitään käy." sen sijaan että puhuttaisiin tekijöistä, ja mietittäisiin mikä on ok (esim. saako kehua vieraan ihmisen pyllyä vai onko se seksuaalista häirintää) ja mikä ei ole ok (esim. mitäs jos ei käytäis käsiksi ennen kuin on lupa).

[Mr.Inathu]

Tässä ketjussa on hurjan hyviä näkökulmia juuri niiltä jotka ovat omilla kasvoillaan kinkyjä. Niitä kuulee paljon vähemmän kuin niitä pelottelevia kauhukertomuksia, joista yhden kirjoitin tuohon ketjun alkuun itsekin. Ja ettei asia jää epäselväksi, arvostan itse hyvin paljon niitä aktiiveja, jotka omilla kasvoillaan raivaavat tietä kinkyyden eri asteiden julkisemmalle hyväksymiselle yhteiskunnassamme.

Kuten jo totesin, päätös käyttää omia kasvojaan pitää olla ihmisellä itsellään. Juuri tästä syystä itse varoitan ihmisiä ja autan ymmärtämään miten anonyymiytensä voi niin halutessaan säilyttää. Etteivät ne kasvot vahingossa paljastu silloin kun sitä ei halua.

Itse en tällä hetkellä ehdi lähteä siihen arvokeskusteluun, miksi anonyyminä muiden verkonkäyttäjien tai henkilökohtaisen toimintaympäristön vuoksi pitäisi pysyä. Enemmänkin haluaisin nostaa pöydälle ja lisätä yhteisön ymmärrystä myös siitä, mitä dataan ja sen keräämiseen liittyy organisaatiotasoilla. En ole ennustaja, enkä voi kertoa onko asialla koskaan kenenkään kannalta merkitystä, mutta en myöskään voi sanoa etteikö olisi tai jos on niin minkälaista.

Itse haluaisin uskoa että länsimainen liberaaliin arvopohjaan perustuva demokratia olisi tulevaisuuden hallintomuoto, mutta tosia asia on se että hallintomuotona tämä meidän tuntemamme malli on viimeisten vuosikymmenten aikana maailmassa vähentynyt merkittävästi. Niin maiden kuin erityisesti kansalaisten lukumäärän näkökulmasta tarkasteltuna. Jos sama trendi etenee edes lineaarisesti samaa rataa, voi olla että mekin saavutamme eläkeiän hyvin toisenlaisessa maailmanjärjestyksessä, kuin mihin olemme kasvaneet. Enkä siis missään tapauksessa toivo sellaista, mutta valitettavasti (ja todennäköisesti onneksi) asia ei ole minun päätäntävallassani. Eikä maailma valitettavasti, ainakaan lähitulevaisuudessa, ole menossa ainakaan suvaitsevaisempaan suuntaan

Jokainen kuitenkin päättää itsenäisesti mitä tekee ja toivokaamme yhdessä, että tulevaisuudessa jokainen voisi entistä vapaammin olla julkisesti oma itsensä 

-Mr.I

[Tyrskyviuhtoja]

Josko sitä vaihteeksi ihan lausuisi jotain ääneen, kun tämä on kiehtova aihe.

Uudet asiat ovat yleensä niitä jännittäviä. Muutoksen tuolla puolen olevia asioita voi miettiä tarkkaan, vanhoja ei niinkään ehkä tule kaiveltua, nehän on jo tiedossa.

Kun ihmiset jotka uskaltavat julkistaa itsestään ajatuksia ja edes jotenkin sensuroituja kuvia miettivät ääneen, uskaltaisiko lisäksi laittaa siihen mukaan jonkun toisenkin sosiaalisesti merkityksellisen ruumiinosan, minulle tulee selittämättömän hyvä olo. Elän nimittäin vielä siinä maailmassa että mitään et voi laittaa minnekään minkä takana et voi ylpeänä seistä ikuisesti. Ja tällaiselle hermoilijalle se on aika paksu vaatimus.

Voiko sanoa jotain ääneen itselle tärkeässä verkkoyhteisössä vai tuleeko häirikkö tönimään? Ja voiko herranjumala kertoa tuntemattomille että on SUBI, eikö se ole sama kuin lähtisi minihameessa kännissä pimeille kujille kerjäämään verta nenästään?

Ai niin mutta minihameessahan kuulemma jopa voi liikkua nykyään.

(Minulle "minihame" on muuten vieläkin aika pitkä hame. Opin tässä vasta housuista pois. Rohkaistuin hurjaksi ja laitoin sellaisen hameen miiteissä harjoittelun jälkeen ihan töihinkin eikä uskottavuuteni mennytkään heti pois. Se oli pelottavampaa kuin ensitreffeille lähtö, joka on sekin ihan kamalaa. Piti kysyä useammalta kollegalta ensin varovasti että mitenköhän siihen suhtauduttaisiin. Laskeeko työteho, aiheutuuko häiriötä, katsooko joku pahasti?)

Ja sitten te teette täällä jo vaikka mitä. Katson vierestä ja rohkaistun: mitä, ehkä minäkin voisin joku päivä tuollaista. Tai tuota. Tai entä jos kuitenkin tekisin jopa saman tien näin.

Nykyään minulla on jo profiilikuva. Se on aika hurjaa se. Pitkä matka on kuljettu. Ja olen kirjoittanut Baariin. Ai perhana miten monta kuukautta siinä meni. Tilin luonti oli yksi pahimmista kohdista. Bilelipun maksaminen toinen hirvittävä anonymiteetistä luopuminen. Olenko ok tämän kanssa varmasti kymmenen vuoden päästä jos vaikka rupeaisin poliitikoksi? Tai jos fundislestadiolaiset valloittavat Etelä-Suomen?

Ai niin mutta Rakel Liekkihän ehti ruveta jo toimittajaksi. Ei tässä sittenkään ole mitään kamalaa.

Rakel on mun sankari. Ja te kaikki.

Seuraava askel Kuun jälkeen taitaapi olla Mars. Eiköhän me sinnekin ehditä vielä. Mutta monta tällaista pelottavaa pohdintaa on jo käyty ennen kuin on tähän asti päästy, ja niistä on moni hurjapää todennut että kyllä minä vaan voin kun päätän niin.

Kiitos, ihanat.

[raato]

Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Itselleni myös ajankohtainen, kun on pari kuvausprojektia suunnitteilla.

Mä nostan hattua niille, jotka kasvonsa uskaltavat näyttää. Itse en ole näyttänyt helposti tunnistettavasti, koska vaikka tässä elämäntilanteessa asialla ei olekaan mitään väliä, saattaa myöhemmin ollakin. Olen impulsiivinen ihminen ja helposti toimin ennen kuin mietin. Olen tietoisesti pyrkinyt tästä eroon ja tämä kuvien julkaisu on yksi osa-alue, jossa olen osannut pysähtyä harkitsemaan enemmän. Kinkyilen vain mieheni kanssa ja mieheltä myös kysyn jokaiseen kuvaan, että onko tämä ok hänen mielestään laittaa. Tämä rajaa myös impulsiivisuutta tehokkaasti ja pitää parisuhteen ilmapiirin parempana: meillä on tällainen yhteinen juttu myös täällä baarissa mun kuvien osalta.

Itse en ole kaapissa ja äkkiseltään en tutuista keksi, kuka ei missään nimessä saisi tietää mun pervoiluista. Lähipiiri hyväksyy mut kyllä sellaisena kuin olen. Mutta puolitutut onkin sitten vähän eri asia. En välttämättä ole sinut sen ajatuksen kanssa, että ihan kuka tahansa voi nähdä musta kasvojen kanssa otetun pervokuvan, joka on hyvin helposti tunnistettavissa. Tai että ne kuvat pompsahtaa myöhemmin elämässä eteen. En tiedä, kuinka todennäköistä jälkimmäinen on, mutta mahdollista ainakin. Sinänsä en ole ollut kovinkaan tarkka tunnistamiseni suhteen, mutta kuvissa menee jonkinlainen raja, vaikka en edes vilauta kriittisiä paikkoja, koska se ei ole arvojeni mukaista. Periaatteessa kai sitä voisi helposti ajatella, että kun aika vähän loppujen lopuksi vilahtaa niin samapa tuo, mutta ei se ole mulle aivan sama.

Mä luulen, että tämä on sellainen asia, jossa kannattaa olla varma omasta ratkaisustaan ennen kuin toteuttaa. Puntaroida tovi ja miettiä mahdollisia skenaarioita ja pohtia, onko sinut niiden kanssa. Ja sen mukaan tehdä oma päätöksensä. Mulla tämä päätös on vielä osittain tekemättä, osittain valmis. Mieli voi myös muuttua matkan varrella. Haluan kuitenkin pystyä itse seisomaan päätöksieni ja tekojeni takana. Jos valitsen näyttää kasvot niin sen on oltava itselleni harkittu päätös, jonka olen ajan kanssa miettinyt. Ei spontaani päähänpisto, jonka toteutan piittaamatta riskeistä.

[Muddys]

Hyviä pohdintoja ja musta(kin) jokaisella pitää olla oikeus esillä joko kasvojensa kanssa tai sit peittää ne. Koska kyllä näihin erinäisiä stigmoja edelleen liitetään.

Tätä miettinyt itse todella paljon aikanaan ja toki välillä edelleenkin. Allekirjoitan ton Pikkusiskon kommentin että "mitä väliä" mutta toisaalta omalta osalta haluan tehdä tätä "julkisesti" ja omilla kasvoillani osin myös sen takia että koen sen olevan ainoa tapa joskus saada tästä ihan normaalia toimintaa. Mitä se musta on ja pitäisi olla. Mä en ole seksityöntekijä enkä tuo omaas seksualisuuttani esille aktiivisesti mutta en mä sitä suostu myöskään peittämään.

[D79Mies]

Mietin tässä, että kumpi on todennäköisempi: se, että harmittelee vanhana kiikkustuolissa kaikkia tekemättömiä mielitekoja vai elää kiinalaisessa pisteytysjärjestelmässä? Ainakin oma elämäni on liian lyhyt pelkäämiseen.