Baarin kannatusmaksut
Tällä hetkellä minusta tuntuu etten enää käsittele traumoja vaan rentoudun ja nautin.
Kiitos tästä leikistä.
Lainaus käyttäjältä: mirbe - 28.10.2020, 18:49Tällä hetkellä minusta tuntuu etten enää käsittele traumoja vaan rentoudun ja nautin.Mukava kuulla, että tuollaisen kasvuympäristön jäljiltä olet saanut löydettyä rauhan. Kiitos avoimesta jakamisesta.Saanko vielä udella, onko sulla jotain suosikkijuttua tai sessiointitapaa, joka on pysynyt mielekkäänä vuodesta toiseen?
Lainaus käyttäjältä: Fia - 29.10.2020, 03:14Kiitos tästä leikistä.Kiitos/ole hyvä. Ajattelin tuota viestiäsi lukiessa, että voisin kysyä sinulta vielä lupaa siihen, että voinko käyttää kirjoituksessasi esiintuomiasi asioita toisiinsa "ristiin-rastiin" yhdistettyinä lainauksina, sillä muutamassa kohtaa voisin näin selventää aika helposti sitä, mitä alkuperäistekstissä haettiin takaa.Mutta tuo loppuosa, missä totesit tyyliin että jooh, ihan kiva mutta... (synnyin kinkyksi), sai miettimään kannattaako vastausta osoittaa sinulle. Mieluusti kyllä täsmennän aihetta tuon kirjoituksesi perusteella, siitä saa hyvin materiaalia aiheen perusteellisemmalle selvittelylle. Joissakin kohtaa pääsit kiinni siihen, mitä hain, mutta monesti ote ei pitänyt 'loppuun saakka'. Eikä siinä mitään - olisi absurdia, jos joku voisi vastata mallin nostattamiin kysymyksiin noin vain ilman, että niitä on aiemmin tuonut oman tietoisuutensa piiriin ja ulottuville. Tämä ei tosiaann ole yhden istunnon menetelmä, vaan pitkään ja aina vain syvemmälle pyrkivä metodi. Etenkin torjutun (mielen)materiaalin tavoittaminen ja omaksi ottaminen on vaivalloista puuhaa - se ei tunnu kivalta, vaan tekee kipeää.----Jahka joskus saan näppiksen eteeni niin voin vastailla tarkemmin. Etenkin kaavan käsite tuntui kaipaavan lisäselvennystä. Mietin, voisiko tätä verrata funktiolaskuun, jossa muuttujat voivat kyllä vaihdella (sanat, sukupuolet, kokemukset). Mutta mun matikantuntemus on niin kehnoa ja unohtunutta, että en lähde tuota vertausta kehittämään pidemmälle. Parempi kun yritän näyttää, mitä tarkoitan.
Joo. Piiskaaminen oli se juttu mitä halusin kokeilla, vaikka kipukynnykseni on jotenkin aika matala. Siitä on tullut mulle juttu, jonka kanssa voin testata rajoja, luottamusta ja rentoutua ja nauttia. Siinä tiivistyy kivasti kaikki. Siihen kun yhdistetään vielä sidottuna oleminen jollain tapaa, niin siihen yhdistyy hyvin kontrollin luovuttaminen, mistä arjessani pidän lujasti kiinni.
Varmasti on asioita, mitkä ovat yhteydessä siihen että D/s-dynamiikka on kiihottanut minua jo ennen sukukypsyyttäni, voisin esittää muutamankin valistuneen arvion, mutta pohjimmiltaan juuri tämä asia näyttää aika sisäsyntyiseltä. Mene ja tiedä.
Samaa ihmettelyä voi käydä esimerkiksi juuri seksuaali-identiteetin äärellä; tuliko esimerkiksi minusta biseksuaali, koska alunperinkin olin sitä sisäsyntyisesti, vai oliko se enemmän sattuman kauppaa, että ensimmäiset seurustelusuhteeni nyt sattuivat tapahtumaan saman sukupuolisten ihmisten kanssa? Toisaalta jos olisin ollut sisäsyntyisesti heterompi en kai olisi alunperinkään alkanut kyseisiin seurustelusuhteisiin? Toisaalta jos kyseiset seurustelusuhteet eivät olisi osuneet kohdalle vaan ekat suhteeni olisivatkin tapahtuneet (vain) poikien kanssa, identifioituisinko nyt heteroksi? Vai olisiko herääminen biseksuaalisuuteen sitten vain tapahtunut myöhemmin? Mene ja tiedä.Ja ennen kaikkea; onko sillä lopultakaan kokonaisuuden kannalta väliä?
On vaikea sanoa, että olisin tietoisesti valinnut yhtään mitään tästä, toisaalta rinnalla on kulkenut koko ajan tämä kiihottuminen dominoinnista ja alistumisesta, mille en vain ikinä oikein löytänyt hetkeä ja ihmistä. Kuka lopulta tietää.
Yhtäkään seurustelusuhteistani en ole sillä tavalla hakemalla hakenut, että olisin esimerkiksi etsinyt tietyn sukupuolista ihmistä. Kaikki ovat tavalla tai toisella enemmänkin osuneet kohdalle. Toisaalta, jos olisin umpihetero tai umpilesbo, en kaiketi vain olisi alkanut suhteisiin "väärää" sukupuolta edustavien partnerien kanssa? Vai olisinko? Tietääkseni sitäkin on sattunut.
Tuo kuulostaa erittäin tutulta. Kun olin tajunnut teini-iän jälkeen, että olen jotakuinkin molempikätinen niin tavallaan en ajatellut ihmisiä sukupuolina vaan yksilöinä. Tietysti miesyksilöillä oli tilastollisia rajoituksia, kun eivät motivoituneet pääosin toisista miehistä, mutta silti oli, luulisin, melkoisen ei-heteromainen kokemus ihmisistä. Sitten elämä vei naisiin.