Kuinka kasvetaan kinkyksi

[DareDoll]

Kääk Ugh 

[toysnstuff]

Jestas, että voi ihmisellä mennä ohi pointti. 

Mä en ole virhettä tehnyt missään kohdassa. Olen lukenut tekstisi ja muodostanut sen perusteella mielikuvan siitä, mitä ajat takaa. Jos se olisi virhe, kaikki lukijat tekisivät virheitä koko ajan. Ja olisi olemassa jokin totuuskomissio, joka päättäisi mitkä johtopäätökset ovat oikein minkäkin tekstin kohdalla.

Joten sori, mutta olet ihan samalla viivalla kuin me kaikki muutkin. 

Katsotaanpas:

Ps. Toysnstuff, millä meriiteillä sä kirjoitat "kuinka käytännössä voi jäljittää omaa kinkyihin taipumuksiin johtanutta historiaa"? En kysy vittuillakseni vaan olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, miksi koet että kertomasi tapa olisi se "ainoa oikea" tapa?

Korostus on minun tekemäni.

Voitko näyttää missä kohtaa kirjoitan tämän olevan "ainoa oikea" tapa? En muista kirjoittaneeni tuolla tavoin.

Et kirjoittanut, mutta tekstistäsi saa sen kuvan. Ja vastaisitko kysymykseeni, kiitos.

Hyvä että tunnustit, että se oli vain sinun muodostama mielikuva asiasta eikä minun kirjoittamani väittämä tai minun ajatukseni aiheesta. On aika olennainen ero.

Ja jos nyt tartutaan noihin sanoihin... "Hyvä että tunnustit, että se oli vain sinun muodostama mielikuva asiasta..." Minä en TUNNUSTANUT mitään. Minä KERROIN. Lisäksi tuo "vain sinun" tuossa lauseessa antaa vähättelevän kuvan.

Ei. En edelleenkään vittuile tai lynkkaa toysnstuffia ihmisenä, mutta koetan osoittaa miten sanavalinnoilla on merkitystä mielikuvan rakentumisessa.

Kuin myös.

[Ms. M]

Hei, jätit tän helmen välistä.

Hyvin väistit vastuun omista sanavalinnoistasi. Et sitten pysty missään asiassa joustamaan tai myöntämään sortuneesi ylimielisyyteen.

Ne oli ihan tarkkaan valittuja sanoja. Aivan kohdallaan.

Kun ensin väität valheellisesti, että mä uskon tuon esittämäni tavan olevan ainoa oikea tapa, niin sen jälkeen oli hyvä että tunnustit virheesi ja etten mä niin kirjoittanutkaan. Vaati tosin, että huomautin siitä.

Tunnustaminen sanana, tässä yhteydessä, viittaa siihen, että olisin tehnyt jotain väärin ja ehkä jopa rangaistavaa. Onko mielikuvan rakentuminen tällainen teko tässä tapauksessa? Nnnnnoup.

Koitahan nyt pikkuhiljaa päästä yli itsestäsi (ja tämä siksi, että yllä olevasta kommentistasi saan sen mielikuvan, että haluat olla aina oikeassa).

[Koulumestari]

Minulta lipsahti . Tähän ketjuun kirjoitus olisi pitänyt asettaa. Eikä kinkyksi kasvaminen versus syntyminen.

Uskon vakaasti, en tosin muista, että minulla oli kohdussa varsin hyvät oltavat. Kuten "Kinkyksi kasvaminen versus syntyminen"- ketjussa on, olen
aina vähän oudoksunut sitä, että miten jo siellä tai järkytyksestä/kauhusta parkaistessa tänne tullessa, kun kerran pakkohan sieltä poiskin on
tulla, kunkin OMANLAISENSA kinkkisyys jo siellä täydesti valmiiksi muodostunut on . Huh... eikai sentään... en ollut vielä piiskoja nähnytkään,
enkä siellä pohtinut että kumpaakohan rupeis haluun: piiskaa antamaan muille vaiko suuresti sitä itse haluamaan vaiko peräti kummin päin vaan.

Kun tässä ketjussa on ennen kaikkea sekä vähän moitiskeltu ja myös kiiteltykin aloittajan tieteellistä lähestymistapaa, on kysytty myös, josko joku
voisi lausua jotain itse asiasta eli miten KINKYYS tulee, hui

Sanoin siellä Kinkyys versus Syntyminen yhtä ja toista. Sellaista myös mitä olen epäinhimillisen pitkään ja varmaan sangen pitkäveteisesti
liki elämäkertaa jo melkein tavoitellen julki tuonut monissa muissakin ketjuissa

Sanoin myös, etten millään tavoin väheksy saati tuomaroi kenenkään näkemyksiä, että GEENEISSÄKÖ kaikki tyynni vaiko mahdollisesti jotenkin
muuten kenties. Ja sanoin myös, että seuraava ON takuuvarmasti OMA! Ja on - myöhemmin ymmärtäen, selvä, henkilökohtainen totuus.

EI kohdussa, vaan SYNNYIN KINKYKSI yhdessä ohikiitävässä hetkessä, en parkaistessani, vaan jo puhuen kuin ruuneperi. 5-vuotias olin

Sanoin myös, että syntyessään lapsella on valmiina vain tempperamentti. Ei muuta. Siis psyykkis- henkis jne ominaisuuksiensa osalta.
Myönsin myös, että itse en sitä ollut sanonut. Minulle on kerrottu niin. Ja uskallan sanoa, että suuresti Asiantuntijataholta. Ilman sitaatteja ja ilman tieteellisyyttä/"tieteellisyyttä".

Sanoin myös: 4-6-vuotiaan lapsen emotionaalisen HYVÄN kokeminen vanhempiensa taholta, sen tarve, on edelleen likipitäen pohjaton.

Halusin vielä jotenkin tarkentaa - tässä ketjussa siis - että mikä se, isoin kirjaimin, PAHA (EVIL), siten oli , joka-minun osaltani katkaisi, suunnilleen kerralla HYVÄNolon kokemisen kodin seinien sisäpuolella oli, ja muutti sen 5-vuotiaan olon pahaksi, epätietoisuus, hämmennys.

Syöpä oli. Äidilläni todettu kielisyöpä. Sen ajan syöpähoidot, vaikkakin, myöhemmin kuulin, spesialistit asialla olivat, eivät vielä siten kehittyneet
olleet kuin nykyaikana. Karkeasti ilmaisten, vähän kärjistäen, lääkäriltä (ei tietenkään näillä sanoilla, mutta...): "Selvä, kyllä tämä syöpäkasvain
on. Sinulle on nyt siis julistettu kuolemantuomio,mutta sen täytäntöönpanon ajankohtaa ei vielä voida taekasti määrittää.  Äitini oli 37.

JOKIN PAHA on tullu meidän kotiin... Ilmapiiri muodostui tietysti heti painostavaksi, oudoksi ja ahdistavaksi. Olihan mulle pihalla tietysti futista,
lätkää, lumisotaa, fillarointia niin kuin ennenkin, mutta...

SIINÄ, eritäin suuren käännekohdan(ja kas,kas)… ympäristö, ympäristö,ympäristön LAADUN PAHAKSI, pahaa oloa tuottavaksi 4-6-vuotiaalle, tuottavaksi, jotenkin kummasti, mutkien kautta, löytyi aikaisemmin kokematon hurjan hyvän olon lähde. Siinä mä istuin, yksin, ja vieläpä piilossa
muitten katseilta, piti seuraavillakin kerroilla aina olla "piilossa", niin siis keittiön seinään nojaillen, alkoi siis naapurintyttö Virve(Vikke) tuon tuostakin olla pylly paljaana poikittain minun polvillani...  ja siis sai , krhm, nuoren "koulumestarin" kädestä piiskaa, mutta mitä ihmettä:

Minun ihonikin melkein kupli... sitä alkoi kihelmöidä...en tiedä/muista, aloinko suorastaan huohottaa, tuskin,hengitys kiihtyi ainakin... … en tutkiskellut, jotta onko mulla hirmuinen terässeisiö, kun en mitään vielä tiennyt, edes mistä lapset tulee, enkä mitään "seksi"-sanaa ollut kuullutkaan, jne,jne. Mutta voi Pahan ilmapiirin siunattua unohdusta. Poissa oli vanhempien ahdistuneet ilmeet, poissa oli puhumattomuus.
Seksuaalinen kiihoittumisen tila, toistuen aina vaan, vaikkakin-tietysti- fantasiaa vaan... Vikkehän oli ihan kiva pihakaveri, ei ilkimys, ei mitään sellaista, mutta valikoityi vaan... siihen, vitsa heilui. Niin on eläväinen muistikuva, että
En usko, että kohdussa vielä...   Siinä oli selkeä rajankäynti: pahaa oloa lapsi yrittää pois: Kotona on  -jokin - PAHA. MUTTA seksikiihottumisen
"keksiminen" ylitti Pahan. Mutta kun en muusta ymmärtänyt, niin sitten "nuoren neidin" pylly. Siinä ihan liki...

[toysnstuff]

Tunnustaminen sanana, tässä yhteydessä, viittaa siihen, että olisin tehnyt jotain väärin ja ehkä jopa rangaistavaa. Onko mielikuvan rakentuminen tällainen teko tässä tapauksessa? Nnnnnoup.

Omassa kielenkäytössä tunnustaminen kytkeytyy olennaisesti valheeseen ja sen myöntämiseen, ettei puhunut totta.

[toysnstuff]

Hyvä kirjoitus, Koulumestari.

Ymmärrän hyvin, kuinka tuossa tilanteessa mitä lapsena koit, sait helpotusta kuvailemallasi "toimenpiteellä".

[Ms. M]

Tunnustaminen sanana, tässä yhteydessä, viittaa siihen, että olisin tehnyt jotain väärin ja ehkä jopa rangaistavaa. Onko mielikuvan rakentuminen tällainen teko tässä tapauksessa? Nnnnnoup.

Omassa kielenkäytössä tunnustaminen kytkeytyy olennaisesti valheeseen ja sen myöntämiseen, ettei puhunut totta.

Syytät vielä hienosti valehtelijaksi. Oot sinä aika veitikka. 

[toysnstuff]

Syytät vielä hienosti valehtelijaksi. Oot sinä aika veitikka. 

Oliko tämä valheellinen väittämä vai ei:

olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, miksi koet että kertomasi tapa olisi se "ainoa oikea" tapa?

[Ms. M]

Syytät vielä hienosti valehtelijaksi. Oot sinä aika veitikka. 

Oliko tämä valheellinen väittämä vai ei:

olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, miksi koet että kertomasi tapa olisi se "ainoa oikea" tapa?

Se oli  MIELIKUVA, jonka sain tekstistäsi. KERROIN asian sinulle jo aikaisemmin. Sanoit, että hyvä kun tunnustin. Minä en tunnustanut mitään. Minä KERROIN. Fiksumpi kirjoittaja olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja katsonut tekstiään kriittisesti, miettinyt miksi siitä saa sellaisen mielikuvan. Ollut utelias tietämään syyt, utelias oppimaan, utelias ymmärtämään lukijaa.

Mutta joo. Tämän vänkäämisesi perusteella en halua enää yhtään enempää tuoda huomiota sinulle tai tekstillesi. Muhi omassa mehussasi ja pidä kuvitelmat itsestäsi.

Over and out.

[toysnstuff]

Kiitos.

olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, miksi koet että kertomasi tapa olisi se "ainoa oikea" tapa?

[Chixi]

Tämä on ollut pieneltä osalta mielenkiintoinen keskustelu. Aiheesta annan 10, henkilökemioiden välisestä kisailusta jotain muuta. Muutaman asiaan liittyvään pohdinnan löysin ja haluan tarttua näihin. En valitettavasti pysty identifioimaan ihmistä vasta ekaa viestiäni kirjoittaessani -minulla on kauhean huono muisti. Olisin varmasti itsekin aloittanut aiheesta keskustelun jossakin vaiheessa, mutta menköön se nyt tähän ketjuun.

Kun mietin omaa historiaani niin minulle on selvä tapaus, että kiinnostus kinkyilyyn on jotenkin muotoutunut ympäristön vaikutuksesta. Erittäin dominoiva isä, toistuvat väkivaltaiset lapsuuden selkäsaunat ja useilla tavoilla ehdollistetut hylkäämisen kokemukset ovat asettaneet "vahvan miehen mallin", vaikka menneet tapahtumat eivät olleet millään muotoa seksuaalisia eikä turvallisuuden tunnetta lapsiminässä synnyttäviä. Mutta!

Olen harrastanut silti koko elämäni semivanillaa seksiä yhäkin ympäristön vaikutuksesta -olen valinnut mieheni sillä perustein, että heissä on ollut mahdollisimman vähän tiettyjä isäni kaltaisia piirteitä. Mikä onkin yllättäen tarkoittanut sitä, ettei heillä  ole ollut kiinnostusta bdsm piirteisiin. Tästäpä tulikin juuri uusi ajatus mieleeni pohdittavaksi: onkohan äitini saanut myös piiskaa vähän eroottisemmassa merkityksessä 🙊 Kehtaisinko kysyä? 😂

Olen aika hanakka vetämään linjoja suoriksi, joten tämän hypoteesin kanssa täytynee pitää varansa. Olkaa hyvä, vapaasti argumentoikaa näkemystäni vastaan. Tapasin nimittäin joku aika sitten sattumalta itseni kaltaisen miehen odottamattomissa ympyröissä ja kävimme melko syvissäkin keskustelunaiheissa internetromanssimme aikana. Häntä oli myös piiskattu molempien vanhempiensa tahoilta ja raiskattu sukulaisen taholta  ja hänen kiksinsä tuli juuri sitomisesta ja piiskaamisesta mutta toisin kuin minä, hän oli Dom. Hän ei ole suomalainen eikä pyöri täällä sivustolla, joten en koe rikkovani nyt kenenkään identiteettisuojaa paljastuksellani.

Se mikä minua kiinnostaa, on muiden väkivaltaa kokeneiden näkemys. Ehkä joku kokee, että lapsuuden kokemukset ovat jättäneet pysyvän inhon kaikkea lujaa kosketusta kohtaan. Toistaiseksi empiirinen tutkimukseni ei ole edennyt kahta vastaajaa pidemmälle.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että itsetuntemuksen puutteessa ei ole mitään vikaa, mikäli kokee elävänsä tyytyväistä elämää. Ne on haavat ja tyytymättömyys jotka pakottavat meidät itsetutkiskeluun ja tässäkin kaikella on avainsana ajankohdalla. Stressaavaa kiireistä työ- ja lapsiarkea elävän ei kannattaisi edes luultavasti uida mielensä syvään päähän jos ei ole aivan pakko. Liika stressi ei ole koskaan Hyvästä.

Mitä tarvetta bdsm sitten palvelee tällaisen historian omaavassa ihmisessä on sitten jo toinen tarina. Ehkä siitäkin vereää keskustelu joskus.

Jotta terppa nyt sitten baarilaiset 👋 Hauska tavata!

[toysnstuff]

Se mikä minua kiinnostaa, on muiden väkivaltaa kokeneiden näkemys. Ehkä joku kokee, että lapsuuden kokemukset ovat jättäneet pysyvän inhon kaikkea lujaa kosketusta kohtaan. Toistaiseksi empiirinen tutkimukseni ei ole edennyt kahta vastaajaa pidemmälle.

Tästä aiheesta mun on tehnyt mieli laittaa kysely pystyyn, sisältäen myös muita kokemusvaihtoehtoja, mutta olen lopulta aina jättänyt toteuttamatta sillä perusteella, että osa foorumilaisista voisi kokea ahdistavana tällaisen bdsm- ja kinkyseksuaalisuuden jäljittämisen lapsuuden kokemuksiin. Mutta on meitä uteliaitakin, näemmä. Ja varmaan kukin osaa välttää ahdistavien aiheiden lukemista.

Jos ihmisillä on tarjota aavistuksia tai veikkauksia valistuneempia arveluita siitä, miksi itsellä on nämä hommat alkaneet kiinnostamaan lapsuuden kasvuympäristön ja -kokemusten seurauksena, niin laittakaa näitä mulle privassa. Voin sitten koettaa koostaa mahdollisimman monipuolista kysymyspatteristoa.

[mirbe]

Omaa lapsuuttani väritti isä, jolle alkoholi maistui, hänellä oli narsistista piirteitä, sekä väkivaltaista käyttäytymistä. Sain osakseni paljon mitätöintiä, tukistamista ja joskus vyöstäkin. Tunsin etten hallitse elämässäni mitään. Hyvin aikaisin löysin itsetyydytyksen tavakseni rentoutua ja minua kiellettiin tekemästä sitä. Hyvin aikaisin löysin siitä myös kiihottumisen ja nautinnon.
Teini-iässä ja aikuisuudessa minusta on kasvanut kontrollifriikki, jolla on pakko olla aina kaikki narut käsissään ja stressi on erittäin kehollista. Seksielämän aloitin vasta 20-vuotiaana, mutta se on ollut aina hieman rajua ja olen ollut erilaisia kokemuksia ja äärielämyksiä hakeva sillä saralla. Olin suhteessa, jossa tunsin uskaltavani mitä tahansa ja pyysin, että hän sitoisi minut ja myöhemmin saisin vyöstä. Huomasin sen nostavan tunteet pintaan ja toimivan trauman käsittelynä, sekä tapana rentoutua ja nauttia. Siinä yhdistyi kaikki ja sain euforisen olon, minkä jotkut hankkivat päihteistä.
Dominoiva osapuoli näyttelee minulle ehkä sitä auktoriteettia, jota en tuntenut minulla ikinä olevan vaikka rangaistuksia jaettiinkin. BDSM-suhteessa minulle annetaan säännöt ja raamit joissa toimia ja saan korjaavia kokemuksia. Saan myös luopua kontrollista tietäen, että minua kunnioitetaan silti ja voin laittaa stopin halutessani toisin kuin lapsena.
Tällä hetkellä minusta tuntuu etten enää käsittele traumoja vaan rentoudun ja nautin.

[Fia]

Heips Lelutjajutut.
Mua ei häiritse sun kirjoitustyyli pahemmin. Ihan hyvin sä vedät. 🙂 Mä tykkään sivistyssanoista ja pitkistä lauseista. Tuotan niitä itsekin.

Sen sijaan tästä ehdottamastasi metodista en nyt oo ollenkaan varma... vaikuttaa potentiaalisesti ihan jännältä mutta samalla täysin huuhaalta. 🙂 Mutta sen verran kiinnostaa, että ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tässä näin nyt heti.

Kuinka kasvetaan kinkyksi


Kysymys siitä, miksi kukin nauttii sellaisesta seksuaalisuudesta kuin nauttii, tuntuu toisinaan olevan jonkinlaisen tabun asemassa. Sen esille nostamista saatetaan pitää jopa sadistisena toimena – aivan kuin itsetuntemuksessa olisi jokin raja, jota ei sovi ylittää. Tietysti silloin, kun taustalla on sellaisia traumoja, joita ei ole vielä saatu hyväksyttyä ja integroitua osaksi omaa henkilöhistoriaa, on tällainen defensiivinen suojautuminen ymmärrettävissä. Mutta itsetuntemuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen uskovana henkilönä ihmettelen aina, kun ihmiset eivät harjoita introspektiivistä reflektiota mitä suurimmalla antaumuksella – sillä se on niitä harvoja runsaudensarvia, joista voi ammentaa parempaa oloa läpi koko elämän ajan.

Juu, olen samaa mieltä. Oma napanöyhtä kiinnostaa aina. Toisaalta samaan aikaan en oikein osta ajatusta, että itsetutkiskelu olis välttämättä esim. mitenkään hurjan kehittävää. Viehätyn ajatuksesta, että päräyttävintä voisikin olla elää tässä ja nyt, valita vallitsevaan tilanteeseensa sopiva minuus yhä uudelleen ilman menneisyyden painolastia.

Menneisyys vaikuttaa siihen, mikä minusta tuli. Mutta se, mitä valitsen juuri nyt olla, tekee sen, mitä minusta vielä tùlee.

Erityisen mielenkiintoista ja hedelmällistä tämä on ollut seksuaalisuuden saralla. Seksin parissa voi ilmentää hyvin erilaisia ja voimakkaita viettejä, toisinaan varsin heiveröisesti sublimoidussa muodossa. Tämä ei välttämättä onnistu muilla elämän osa-alueilla yhtä kitkattomasti suhteessa ympäristöön. Seksuaalisuus voi siten toimia väylänä, jonka kautta tavoittaa sellaisia tunteita, mielihaluja ja toiveita, jotka joudutaan arkielämässä pitämään piilossa. Näihin tutustumalla on mahdollista avata itseään toimimaan, tuntemaan ja ajattelemaan vapaammin myös muissa ympäristöissä ja ihmissuhteissa, kuin vain seksuaalisissa konteksteissa.

Yhmn.

Omaa seksuaalisen kiihottumisen ja mielihyvän kehityshistoriaa voi halutessaan pyrkiä selvittämään suhteellisen yksinkertaisella menetelmällä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuvata tällainen metodi pääpirteittäin, siten kuin olen itse oppinut sitä käyttämään. Samalla käydään hieman läpi sitä, miksi kieli on niin olennainen osa sekä kyseistä reflektioprosessia että ihmisen seksuaalisuutta yleensä.

Niin, sitä piti kysyä, että onko tää ihan sun ite keksimä metodi vai mistä olet tämän omaksunut? Tsori jos olet jo vastannut tässä ketjussa edellä. Tässä oli niin miljoona viestiä etten kyllä lukenu kaikkia. 🙂

Sanojen tarkoitus on sekä viestiä informaatiota että sitoa yhteen mielikuvia, merkityksiä ja tunteita. Tämä jälkimmäinen osuus on osa niiden psyykkistä funktiota. Kun pienet lapset alkavat hihitellä kuiskatessaan toistensa korviin sanoja ”pippeli” ja ”pimppi”, ollaan jonkin hyvin olennaisen äärellä - silloin otetaan varhaisia askeleita seksuaalisuuden psyykkisen haltuunoton tiellä. 

Yhmn.

Koska sanat eivät ole ehdottomia, ne eivät tarkoita vain tiettyä asiaa, vaan toimivat viittauksina johonkin. Vanhempien välinen seksi ja seksuaalisuus on alusta alkaen mysteeri lapselle. Siihen etsitään mieltä, käsitystä ja ymmärrystä, jotta sen kanssa voitaisiin tulla toimeen. Sanat toimivat tämän prosessin – kuten myös ajattelun yleensäkin - välineinä. Väärinymmärryksen mahdollisuudet ovat tietenkin lukemattomat ja saattaa olla, ettei kukaan pysty luomaan seksuaalisuudesta ”oikeaa” ja ”todellista” käsitystä, ei edes aikuisena. Sillä se on aina konstruktio - ja sellaisenaan henkilökohtainen harha.

Mulla on semmoinen henkilöhistoria, että en oikeestaan varsinaisesti muista aikaa, että vanhempien välinen seksi ja seksuaalisuus olis olleet mulle täysi mysteeri. Varmaankin tämmöinen hetki on täytynyt olla, mutten tavoita sitä muistona. Mun vanhemmat (cisheteroita) ovat seksipositiivisia feministejä, ja mulle on puhuttu seksistä ja seksuaalisuudesta hyvin varhain avoimesti, joskin toki ikätasoisesti. Vanhempani eivät halunneet tehdä seksistä ha seksuaalisuudesta tabua, vaan siitä puhuttiin positiivisena, iloisena ja häpeättömänä asiana, ja kaikkiin aihetta koskeviin kysymyksiini vastattiin kannustavasti ja takeltelematta.

Mun ei siis tarvinnut etsiä yksin; sain vanhemmiltani tarvitsemiani termejä ja selityksiä.

Olen tästä kiitollinen ja epäilemättä se on vaikuttanut siihen, että musta kasvoi seksuaalisesti avoin ja estoton. Kinkyyttä se ei ehkä kuitenkaan sinänsä selitä.

Sanojen yksilöllisesti muodostuneiden merkitysyhteyksien vuoksi sekä sanat itsessään että niiden osoittamat asiat, teemat tai toiminnot latautuvat seksuaalisesti jokaisen henkilön kohdalla omalla tavallaan, partikulaaristi.  Tämän lisäksi ympäristö reagoi tiettyihin sanoihin, muodostaen niitä kohtaan kieltoja ja tabuja. Kun päiväkoti-ikäiselle opetaan, että tietyt sanat ovat kiellettyjä, tuhmia tai likaisia, niiden käyttäminen voi herättää erilaisia epämukavia tuntemuksia, perustuen tämän kiellon rikkomiseen tai ylittämiseen. Mutta kielletty, likainen ja sopimaton on samalla usein kutkuttavaa. Kunhan se ei ole henkilökohtaiseen makuun nähden aivan liian säädytöntä.

Mua ei oo tosiaan kasvatettu näin, enkä itsekään kasvata omia juuri päiväkoti-ikäisiä lapsiani näin. En leimaa mitään lasten käyttämiä seksuaalisuuteen liittyviä ilmauksia tuhmiksi ja likaisiksi - eikä näin kyllä mun kokemuksen mukaan tehdä nykypäiväkodissakaan. Pippeleistä ja pimpeistä puhutaan neutraalisti.

Jos mun lapset käyttäisivät mun korvaan liian "härskejä" tai "aikuismaisia" ilmauksia, pyrkisin keskusteaan siitä, missä yhteydessä termi on omaksuttu, miten lapsi sanan itse kokee ja millaisia mielikuvia ja reaktioita se voi aikuisissa kuulijoissa herättää. En häpäisisi, tuhmittelisi, rankaisisi tai kieltäisi vaan tukisin ja ohjaisin.

Mulla ei oo omasta varhaislapsuudesta mielikuvia, että mihinkään käyttämiini seksuaalisiin ilmauksiin olisi puututtu tai että niihin olisi mielessäni liittynyt ihmeempää arvolatausta. Vasta teini-ikäisenä olen ensimmäisen kerran tainnut saada "toruja" esimerkiksi vittu-kirosanan käytöstä. Tässä vaiheessa ymmärsin kyllä jo sanan konnotaatiot ja pystyin argumentoimaan äidilleni näsäviisaasti, että vittu-sanan käyttöni on haltuunottavaa. 😂

Lähimmäs ehkä tällaista varhaislapsuuden kokemusta seksuaalisuuden "hävettävyyden" oppimisesta mulla menee se, että muistan, että mua on vanhemmat hyvin lempeästi kehoittaneet masturboimaan omassa rauhassa, ei-julkisesti. Tämäm en muista sinänsä herättäneen häpeää, mutta opin ettei kulttuurisesti ole suotavaa ilmaista seksuaalisuutta liian avoimesti. (Samoin olen itse kehoittanut omia lapsia, korostaen toiminnan itsessään olevan hyväksyttävää.)

Seksuaalisuudessa on siten alueita, joissa sanat voivat olla enemmän latautuneita kuin itse niiden kohteena oleva asia. Fantasiat ovat yksi tällainen osa-alue. Sanat voivat kiihottaa herättäessään mielikuvia – tietoisia tai tiedostamattomia - mutta ne voivat myös tuntua vastenmielisiltä, etovilta tai kauheilta, pysyen silti voimakkaasti stimuloivina, tavalla jota on vaikea kuvailla. Esimerkiksi emotionaalisesti latautunut, vastustava reaktio johonkin sanaan tai sen kuvaamaan asiaan voi olla merkki torjutusta kiinnostuksesta – kielletystä kiihottumisesta. Nuoruusikäisten poikien suhtautuminen "homoiluun" on erinomainen esimerkki tällaisesta. Ilmiö onkin hyvä muistaa ja ottaa kunnioittavasti huomioon keskusteltaessa kinkyilystä toisten ihmisten kanssa. Mutta haluttaessa selvittää omaa yksilöllistä seksuaalisuuden syntyhistoriaa, ovat nämä poikkeuksellisesti latautuneet ja henkilökohtaisesti merkittävät sanat yksi parhaista lähtökohdista. Omat suosikkini ovat olleet ”raiskaus” ja ”hyväksikäyttö”.

Tästä kappaleesta en oikein saa kiinni, Lelut-ja-juttuputut. En oikein tiedä, mitä tarkoitat nuorten poikien suhteella homoiluun.

"Raiskaus" ja "hyväksikäyttö" on siis sulle henkilökohtaisesti latautuneita sanoja ja se liittyy jotenkin sun lapsuuteenko? Mä koen, että noi on kyllä yleisesti hyvin latautuneita sanoja, mutta ei liity mun lapsuuteen juuri paljon mitenkään.

Teini-iässä kyllä sanaan "raiskaus" on varmaan muodostunut mullakin hyvin henkilökohtainen lataus, koska mut on teininä raiskattu. 🤔 Mutta en ajattele, että mulla olis ollut "torjuttua kiinnostusta" raiskauksia kohtaan ennen tätä kokemusta.

Hmn. Mun on nyt kyllä tosi hankala saada kiinni, mitä nää sanat olis mulle. Mietin, että tää sun metodi voi olla niin henkilökohtainen sulle ettei se ehkä oo suoraan siirettävissä mulle?

Lähtökohdaksi voi siis ottaa jonkin itselle erityisen merkittävässä asemassa olevan seksuaalisen teon tai seksuaaliseen toimintaan kytkeytyneen sanan tai ilmaisun. Tämän ei tarvitse välttämättä olla yhdyntään liittyvä, koska seksuaalisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä asiaa, joka herättää joko kiihotusta tai siihen jollain tapaa yhteydessä olevaa mielenkiintoa: kutkutusta, tietynlaista jännitystä tai muita tuntemuksia, jotka voi tunnistaa tai aavistaa liittyvän jollain tapaa seksuaalisuuteen. Asia voi olla myös suoraan tai epäsuorasti yhdyntään liittyvä, mutta tavalla jota ei pidä seksuaalisesti kiihottavana vaan jopa ällöttävänä, vastenmielisenä, moraalittomana, sopimattomana, häpeällisenä tai kiellettynä. Olennaista on, että valitulla asialla on sekä kytkös seksuaalisuuteen, että vaikutuksia itseen.* Nämä vaikutukset voivat olla psyykkisiä, fyysisiä tai molempia.

Okei... eli sen sanan pitäisi siis herättää kutkutusta mutta olla samalla jotain, mitä ei pidä seksuaalisesti kiihottavana vaan ällöttävänä... ristiriitaista, mutta kai mä tavallaan tiedän, mitä haet. Tosin en oo varma miten se pitkä alustus siitä, että näiden sanojen pitäis olla lapsuuden peruja suoraan nyt mihinkään liittyy... kai näitä henk. koht. tabuja voi muodostua myöhemminkin?

Mä nyt valitsen vaikka sanan huora.

No niin. Mitä sitten piti?

Kun sana tai mielikuva aiheesta on valittu – esimerkiksi sana ”raiskaus” tai kuvitelma sänkyyn kahlitusta naisesta – voi seuraavaksi siirtyä muistelevaan ja keskenään vertailevaan vapaan assosioinnin vaiheeseen. Sanan kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaisten tilanteiden muistelua, alkaen lapsuudesta, joihin tuo sana tuntuu olevan kytköksissä. Valittu sana tai teema saattaa olla suoraan ilmaistu kyseisessä muistossa tai se voi sopia kuvaamaan sitä tilannetta, ajatusta tai asetelmaa, joka tuolla menneellä hetkellä vallitsi. Ensimmäinen mieleen tuleva asia kannattaa aina ottaa tarkasteluun ja vähintään kirjoittaa ylös paperille, ennen kuin jättää sen ja jatkaa seuraavaan. Voi hyvinkin olla, ettei yhteyttä löydy ensialkuun laisinkaan, vaan sen oivaltamiseen menee kuukausia. Kun sitten muutamia muistoja on saanut tavoitettua ja selvennettyä itselleen, on hyvä verrata niitä nykyisiin seksuaalikäytäntöihin, fantasioihin ja mieltymyksiin: ovatko ne samankaltaisia? Onko niissä asetelmallista tai rakenteellista yhteneväisyyttä? Tässä kohtaa ajattelua voi auttaa mielikuva vanhanaikaisista piirtoheittimen kalvoista, joille piirrettiin tussilla kuvioita ja jonka sitten saattoi heijastaa minkä tahansa muun näkymän päälle: jos onnistuu oivaltamaan oman seksuaalisuuden "kuvion" tai "kaavan", mitä haluaa toistaa kerta toisensa jälkeen, niin se löytyy mitä luultavimmin myös lapsuuden ja/tai nuoruuden muistoista, suhteessa johonkin merkittäväksi koettuun henkilöön. Vanhempiin, sisaruksiin, läheisiin, kavereihin tai ihastuksiin. Niihin hahmoihin, jotka seksuaaliteemaisen muistelun kautta myös palaavat mieleen.

Öö... jaa... no niin. Huora... ei tuu lapsuusmuistoa mieleen. Mun on täytynyt kuulla se sana joskus lapsena jo, mutta ei vaan tuu mieleen nyt mitään. Vapaata assosiaatiota...

No niin! Eka muistikuva josta saan kiinni sijoittuu yläasteelle. Mulla oli 14-vuotiaana napapaita, jossa luki "Bad Girl".  Kaverilla oli muuten samanlainen, mutta siinä luki "Love Machine". Oltiin niistä tosi ylpeitä. Muistan tiedostaneeni, että napapaita tuo hyvin esille sen, että olin hoikka, mutta tissillinen.

Äitini sanoi, että nämä tekstit viestivät, että olemme "maailman vanhimman ammatin harjoittajia". Ei äiti ollut vihainen tai kieltänyt meitä niitä käyttämästä. Äiti oli ehkä vähän huvittunut. Ironinen.

Myöhemmin sinä kesänä mulla oli se sama paita päällä Tallinnan reissulla, kun joku aikuinen mies tarjosi isälleni rahaa minusta kadulla. Yleensä rauhallinen isi raivostui ja uhkasi nyrkillä sitä toista miestä. Se pakeni. Tilanne oli musta jännittävä ja olin salaa imarreltu ja kiihottunut, vaikka tiedostin, ettei pitäisi.

Tämmöistä kamaa sä haet, vai mitä?

Multa on koitettu ostaa seksiä kadulla myös myöhemmin monta kertaa. Niistä tilanteista olen saanut selviytyä itse. Nuorimmillaan olen ollut 16-vuotias, viimeisin tapaus on muutaman vuoden takaa. Joskus tilanteet on olleet aavistuksen pelottavia, mutta aina niistä olen selvinnyt kohteliaasti kieltäytymällä. Joskus mulle on myös tarjottu rahaa yhden illan jutun jälkeen. Kieltäydyin, mutta myöhemmin mietin, että tavallaan aika pöljää.

Kaipa kaikkiin niihin kertoihin kun mulle on tarjottu seksistä rahaa on liittynyt ainakin pientä imartelevuuden tunnetta, joskus tosiaan pelkoa, usein myös huvittuneisuutta. En miellä että olisi liittynyt häpeää tai ällötystä. En pidä seksityötä häpeällisenä sinänsä.

Muut kerrat kuin se eka ei liity mitenkään mun vanhempiin tai muihinkaan ihmissuhteisiin, paitsi että osittain se, etten oo koskaan edes harkinnut suostua noihin on ehkä liittynyt siihenkin, että useimmiten olen ollut monoparisuhteessa.

Joo, kai tässä on kaava.

No niin... miten liittyy mun nykyiseen seksuaalikäyttäytymiseen? No... melkein ehkä yllättävää, että en oo kyllä koskaan esim. leikkiny mitään roolileikkiä, jossa olisin seksityöntekijä. En myöskään fantasioi siitä.

Tykkään sessiohuorittelusta, fantasioin siitä. Mutta se liittyy enemmänkin sen sanan härskiyteen kuin suoraan näihin seksityöasioihin. Mulle "huora" ehkä kuitenkin tarkoittaa enemmän seksuaalisesti estotonta, kuritonta naista kuin spesifisti seksityöläistä.

Hmn. Tykkään olla "primal prey" fantasioissa ja sessioissa. Ehkä vähän mutkan takaa hakien voisi miettiä, että noissa tilanteissa, joissa joku mies on ollut kiinnostunut ostamaan mut ja olen kieltäytynyt, on ollut vastaava jännite kuin primal -fantasioissa on siinä metsästysasetelmassa. Tavallaan jos olen "saalis", olen paennut aika monelta pedolta elämän varrella. Konsensuaalisesti ja turvallisesti on kivaa jäädä kiinni.

Kyseinen valittu sana tai teko – esimerkiksi sänkyyn sitominen – voi olla myös käänteinen ”vastaus” lapsuuden tai nuoruuden kokemukseen. Silloin se tarkoittaa toimenpidettä, joka jälkikäteen pyrkii ikään kuin kumoamaan tai korjaamaan aiemman tilanteen tai asetelman, johon tapahtumahetkellä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa. Syynä on voinut olla esimerkiksi todellinen tai kuviteltu psyykkinen tai fyysinen avuttomuus sekä siitä seurannut kyvyttömyys toimia. Tilanne joka on koettu, todistettu tai kuviteltu on voinut olla myös mahdoton "käsittää", jolloin siihen ei ole kyetty luomaan mielekästä merkitystä. Tällöin suhteen luominen tapahtumaan on psyykkisellä tasolla estynyt. Samoin "liian lähelle" tai "ihon alle" päässyt, voimakkaasti latautunut ajatus, kokemus tai ihminen voidaan olla koettu tunkeilevana. Silloin se pyritään jälkikäteen pitämään psyykkisesti sopivalla ja turvalliseksi koetulla etäisyydellä - selkeässä suhteessa itseen - mielikuviin perustuvien roolien ja asetelmien kautta. Näin ihminen tavallaan elää ja "uudelleenkirjoittaa" nykyhetken toistoissa jotain, mikä aiemmin jäi vaille tyydyttävää toiminnallista tai ajatuksellista vastetta. Tällainen ulkoisen todellisuuden kautta tapahtuva, yhä uudelleen ja uudelleen toistettava sisäisen maailman järjestely on elämänmittainen prosessi. Siinä ajalla ei ole merkitystä. Mennyt on nykyisyyttä, joka elää sisällämme ja kauttamme. Joka hetki.

Njaah. Juups. Eikä voi astua hirveen monta kertaa samaan virtaan. 😉🙃

Nää tilanteet, joissa mua on koitettu ostaa ei oo ollu mulle kovin traumaattisia. Niissä ei oo koskaan varsinaisesti ollu väkivallan uhkaa. Joskus oon hetken jutellu ja naureskellutkin näiden miesten kanssa.

Mutta onhan mulla se raiskaus siellä kokemuspakissa, ja juu, raiskausfantasioita on myös. Koen, että ne on mulle nimenomaan tapa työstää sitä traumaa turvallisesti.

Mutta en nyt ehkä ihan lähtis siihenkään, että koko mun kinkyidentiteetti on suoraan riippuvainen siitä kokemuksesta. Luulen, että olisin voinut kasvaa kinkyksi ilmankin että mut olis raiskattu tai koitettu ostaa kertaakaan.

Lisäksi nää submissiiviset fantasiat on vaan osa mun koko seksuaali-identiteetin ja seksifantasioiden kirjoa. Se kaikki mitä oon seksuaalisesti ei selity yhden elämässäni toistuneen kaavan kautta.

Psyykkinen sitominen eli asioiden "nimeäminen ja käsitteleminen" ei tapahdu läheskään aina itse tilanteen tapahtumahetkellä. Vanhoja kokemuksia sanoitetaan läpi koko elämän. Usein niiden tulkinta ja merkitys muuttuu ajan myötä, joskus jopa aivan päinvastaiseksi. Siten varhaisessa lapsuudessa tehty tulkinta ”raiskauksesta” voi todellisuudessa olla ollut yhtä hyvin isän ja äidin äänekäs panosessio, kuin todellinen ja väkivaltainen hyväksikäyttötilanne. Tulkinta riippuu sen tekijästä sekä siitä, mitä sanoja eli käsitteitä on käytettävissä. Jos teolle ei ole vielä sanaa, sen nimeäminen joudutaan jättämään auki - kunnes sille löydetään jokin ilmaisumuoto, joka onnistuu jäsentelemään ja siten 'sitomaan' sen. Tämä voi tapahtua vanhemman selittäessä asian seuraavana päivänä lapselleen tai vasta vuosikymmenien kuluttua, mikäli muisto tai siihen kytköksissä ollut ajatussisältö tunnekokemuksineen on joutunut torjutuksi tai tukahdutetuksi.

Mnjoo. Tämmöistä kokemusta mulla ei ole. Ks. edellä. Mä tiesin kyllä. 😉 Mutta kertookohan tää nyt susta?

Toinen olennainen osa seksuaalihistorian selvittämistä ovat mielikuvat, jotka kuvastavat asetelmia – kahden ihmisen välistä suhdetta. Jos haluttaisiin olla tarkkoja, voitaisiin puhua kolmen ihmisen suhteesta: itsen, toisen sekä omaa sukupuolta olevan isän/äidin välisestä kuviosta. Tällöin ollaan suhteessa (heteronormatiivisesti) vastakkaisen sukupuolen edustajaan samalla, kun kannetaan mielessä mielikuvaa siitä, kuinka itsenä pitäisi käyttäytyä - jotta toteuttaisi omaa sukupuolta olevan vanhemman osoittamaa mallia siitä, mitä on olla mies tai nainen suhteessa toisen sukupuolen edustajaan. Toisinsanoen, mitä on olla mies suhteessa naiseen, jolloin miehen mallina toimii isä – tai muu kyseisen roolimallin aseman saanut henkilö. Tämä ei ole täysin tietoista, vaan ihminen toteuttaa lapsuudesta saakka omaksuttuja suhteessaolon malleja tiedostamattaan – ja tämän vuoksi myös pakonomaisesti, vailla mahdollisuutta toimia toisin. Tietoisuuteen pääsevät ja siten enemmän tai vähemmän harkinnanvaraista toimintaa ohjaavat samaistumiset saattavat mukailla idoleita, ihanneminää tai tovereita, mutta ”syvimmälle” juurtunut malli on aina taustalla, ohjaamassa ja vaikuttamassa omalla tavallaan.

No niin no, mun äitini on vahva feministi. Suhteessa mun isään, joka myös on feministi. Niillä on hyvin tasa-arvoinen suhde. Ja avoin ja estoton. Mäkin oon feministi ja avoin ja estoton. Tätäkö haettiin?

Myös itse seksuaaliaktin osalta kahden ihmisen – naisen ja miehen – välistä suhdetta ohjaavat mielikuvat ja niihin kytköksissä olevat sanat ovat olennaisia. Kun mies panee naista takaapäin, pitäen hiuksista lujasti kiinni ja läiskäisee tätä toisen kätensä kämmenellä perseelle, onko kyse vain kipua aiheuttavan reaktion tuottamisesta naisen pakaralihakseen? Lätsähtävän äänen aiheuttamisesta? Naisen saamisesta voihkaisemaan kivusta? Sen toteuttamista, että ”lyödään perseelle”, joka on kokemuksen sanallinen kuvaus - symbolinen representaatio - jonka molempi osapuoli kokee omalla tavallaan mieluisana jo pelkällä ajatuksen tasolla? Entä onko mukana myös ”miehenä” olemista suhteessa ”naiseen”,  alistettuun ja otettuun, miehen armoilla olevaan? Onko silloin miehen mielessä vallitsevana mielikuvana – joko hetken ajan tai pidempikestoisesti, tietoisesti tai tiedostamattomana – ajatus itsestä ideaalisena miehenä, voimakkaana ja hallitsevana suhteessa naiseen? Onko kyse pornosta opitusta maneeristä, kavereilta kuullun jutun toistamisesta vai kenties psyykessä voimakkaasti hallitsevan naishahmon mitätöintiyrityksestä - korvikkeena toimivan partnerin välityksellä?

Tää sun pohdinta on tosiaan aika heteronormatiivista. Itse olen bi, niin mietin, että tää ei nyt oo ihan niin yksinkertaista että kaikki mun seksi aina olis ollu vaan representaatiota sukupuolistereotypioista. Lisäksi olen switch, suhteessa sekä miehiin että naisiin että muihin... eli jos se kaikki mistä seksissä nautin kertoo jotain mun suhteesta sukupuoliin, niin kai just sen, että mulle dynamiikka rakentuu ensisijaisesti suhteessa ihmiseen, ei sen sukupuoleen. 🙃

Toi skenaario, jonka kuvaat, on kyllä yksi just sellainen tilanne, josta seksissä nautin. Ajattelen että se liittyy mulle toisaalta aika simppelisti just semmoiseen primal -tyyppiseen estottomaan intohimoon, ja toisaalta siihen että oon masokisti eli kipu tuntuu musta nautinnolliselta. Ja kipu on kyllä tuntunut musta nautinnolliselta ihan lapsesta asti. Mutta se on jo ihan eri tarina.

Samaa voi kysyä mistä tahansa muusta seksuaalisesta tilanteesta, jossa on asetelma. Kumman tahansa osapuolen näkökulmasta. Mielikuvat ohjaavat toimintaa ja sanat ovat mielikuvien olennaisia osakomponentteja. ”Alistaminen”, ”tukistaminen” tai ”kurkkuun paneminen” eivät välttämättä ole itsessään mieluisilta tuntuvia toimenpiteitä. Niihin tulee liittyä sitä ’jostakin’ tullutta seksuaalista latausta, joka saa epämukavan ja kivuliaan tuntumaan kiihottavalta. Roolin ottaminen suhteessa toiseen, osana seksuaalista asetelmaa, tekee jo paljon. Nämä rooleihin liittyvät mielikuvat ja niiden seksuaalinen latautuminen eivät synny tyhjästä.

No siis, musta itse asiassa tukistaminen ja kurkkuun paneminen nimenomaan tuntuvat itsessään fyysisesti nautinnollisilta jutuilta. Olen masokisti. Koen, että kivun nautinnollisuus on mulle nimenomaan fysiologinen kokemus, joka liittyy vahvasti sympaattisen hermoston aktivaatioon ja siihen liittyvään hormonitoimintaan. Ei niinkään "jostain" tulevaan seksuaaliseen lataukseen. Mulle se lataus on siinä aistimuksessa itsessään.

Alistuminen/alistaminen on mulle edelleen hieman epäsamaistuttavia termejä. Itse puhuisin ehkä ennemminkin antautumisesta tai heittäytymisestä ja ehkä vaikka valloittamisesta tai mukaan tempaamisesta. Kuten huomaat, en niinkään saa kiksejä minusta hankalalta tuntuvista sanoista vaan korvaan ne mielessäni paremmin pirtaani sopivilla. Olemme ehkä tässä erilaisia.

Tällaista analysointia voi helpottaa huomattavasti, jos asettaa kuvitteellisen tarkkailijan tilanteeseen: silloin aktista tulee performanssi, joka on suunnattu kolmannelle osapuolelle. Näin molempien osapuolien roolit kyseisessä asetelmassa tulevat herkästi selvemmiksi, korostetuiksi ja alleviivatuiksi. Silloin oma asema kuviossa voi myös näyttäytyä kirkkaamna. Myös kysymys ”millainen mies minä haluan olla (suhteessa naiseen ja/tai toisiin miehiin)” tai ”millainen nainen minä haluan olla (suhteessa mieheen ja/tai toisiin naisiin)” voivat olla hedelmällisiä tapoja kysyä ja kyseenalaistaa omaa ideaalia minäkuvaa – mielikuvaa itsestä, joka on usein suunnattu myös jollekulle muulle, kuin vain itselle.

Jos oikein pitkälle haluaa kulkea tätä tietä, voi ottaa myös seuraavan kysymyksen pohdinnan alle:

Kuka on se Toinen, jolle seksuaalinen performanssi suoritetaan?

  Kirjoittanut: toysnstuff

Mä en koe, että mun seksi olisi performanssi yhtään kenellekään ulkopuoliselle - vain minulle itselleni ja seksipartnerilleni. Muutenkin oon ihan tietoisesti pyrkinyt irti siitä, että seksi olisi millään tasolla performatiivista. Tykkään primal-tyylisestä seksistä ja seksuaalisuudesta, jossa hetkessä tapahtuu sitä, mikä hetkessä tuntuu hyvältä.

Myös kun kelailen hyviä seksikokemuksia tai seksifantasioita päässäni, niin kyllä se ihaileva yleisö olen nimenomaan minä itse: olen ylpeä itsestäni, rohkeudestani ja kyvystäni kokea ja tarjota nautintoa.

Itse seksiaktin/-session aikana pyrin tuottamaan nautintoa itseni lisäksi sille, jonka kanssa seksiä teen, joten sikäli toki myös jollain asteella tarjoan performanssia hänelle. Eri ihmiset tykkää tosi eri asioista joten olen aina myös mukauttanut omia seksitapojani suhteessa partneriini. En koekaan, että mun seksuaalinen toiminta heijastaisi mun suhdetta naisiin tai miehiin yleisesti vaan aina siihen kulloiseenkin naiseen, mieheen tai muuhun, jonka kanssa seksiä teen.

Seksissä ei mulle myöskään oo niinkään kyse siitä, millainen nainen haluan olla, vaan mitä ihmisenä haluan tuntea.


Hmn. Musta yritys seurata tätä sun metodia oli ihan mielenkiintoinen trippi sinänsä, mutta suoraan sanottuna en koe, että tää olis merkittävästi lisännyt itsetuntemustani - tai selittänyt mitenkään kokonaisvaltaisesti, miksi ja kuinka minusta kasvoi kinky. En usko palaavani tähän metodiin.

Tämä on varmasti sulle henkilökohtaisesti toimiva tapa refkektoida sun persoonaa ja henkilöhistoriaa, mutta ei ole mitenkään universaalisti toimiva tai sovellettavissa kaikille tai ehkä edes kovin monille muille ihmisille. Yleisesti varmaan onkin niin, että itse kullekin toimivimmilta tuntuvst itsereflektiotavat kumpuavat kunkin omista lähtökohdista. Voi tulla tunne, että tällainen tapa jäsentää maailmaa voisi avata näkökulmia muillekin, mutta ei se ookaan ihan niin yksinkertaista.

Mä itse myös taivun kuitenkin enemmän sille näkökannalle, että musta kasvoi kinky, koska mä oon sitä synnynnäisesti. Erityisesti masokismi ominaisuutena on ollut mussa aina. Se on vaan mun tapa kokea aistiärsykkeet eikä suoraan seurausta mistään lapsuus- tai nuoruuskokemuksesta. Samoin se, että päädyin työstämään esim. raiskauskokemustani BDSM-fantasioiden kautta ei musta kerro, että raiskatuksi tuleminen teki musta kinkyn, vaan että se kinkyys oli "syntyjään" mulle luonteva tapa käsitellä traumakokemusta. Jos ei olisi ollut, en olisi toiminut niin tuon trauman käsittelyssä.

Munia ja kanoja. Omppuja ja appelsiineja.
Kiitos tästä leikistä.

[Fia]

Pehmennän vielä sen verran, että vaikka toteankin tuossa ed. kommentin lopussa, etten varmaan palaa käyttämään tätä metodia ihan sellaisenaan, on kuitenkin ihan mahdollista, että lähden päässäni kehittelemään tältä pohjalta jotain itselleni paremmin natsaavaa versiota. :-)

Oon aiemmin tehnyt sana-assosiointia hyödyntäviä harjoituksia lähinnä erilaisten luovuutta stimuloimaan pyrkivien harjoitusten puolella. Niistä oon oppinut, että ei oo oikeastaan oleellista tuntuuko joku tietty harjoitus sitä tehdessä itsestä kauhean fiksulta tai toimivalta sinänsä, koska yleensä "huonokin" harjoitus kuitenkin hoitaa asiansa eli herättelee mieltä ajattelemaan ja pyörittelemään sanoja, mistä se luovuus sitten aukeaa. Tavallaan kyse on mielen lämmittelyharjoituksista eikä oo aina niin oleellista tekeekö sitä nyt sitten mentaalisesti baila salsaa vai lenkin vesisateessa, kunhan tekee jotain, mikä huoltaa kognitiivisia toimintoja.

Mua vieroksuttaa tässä sun harjoituksessa tuo varhaislapsuuden korostaminen ja myös ajatus, että aikuisten ihmisten seksuaalisuus peilautuisi kovin hirveästi heidän vanhempiensa seksuaalisuuteen ja sukupuolirooleihin. Mutta sinänsä tämä tabuluonteisten seksuaalisuuteen liittyvien sanojen omakohtainen pyörittely on kyllä jotain, mistä ajattelen olevan ihan iloa. Joskaan en nyt sitten tiedä, kuinka yksiselitteisesti sekään selittää ainakaan mun omaa seksuaalisuuttani, mutta termien henkilökohtaisten merkitysten miettiminen voi olla ihan kivaa selittipä se nyt sitten jotain eli ei.