Kuinka kasvetaan kinkyksi

[Light]

Hyvä että on monenlaisia tekstejä ja lähestymistapoja asioihin.
Mulle toimi tääkin ihan hyvin. Näin ei-akateemisena lukijana.

[toysnstuff]

Minusta kolumnisti hyvin tiivistää tässä aseman, josta kirjoittaa:

tsetuntemuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen uskovana henkilönä ihmettelen aina, kun ihmiset eivät harjoita introspektiivistä reflektiota mitä suurimmalla antaumuksella – sillä se on niitä harvoja runsaudensarvia, joista voi ammentaa parempaa oloa läpi koko elämän ajan.

Lukijan tehtävä on sitten päättää haluaako kelkkaan lähteä.

Mr B

Juuri näin.

Olen yllyttäjä, myönnän.

[toysnstuff]

Tässä yksi lähestymistapa, jos jotakuta lukijaa kiinnostaa. https://www.tukinainen.fi/e_kirja_1/seksuaalianamneesi.pdf

Tuossa on alkupuolella hyviä kysymyksiä, joilla voi palauttaa mieleensä niitä muistoja, ajatuksia ja kokemuksia aiheen parista. Hyvä keino materiaalin keruuseen. Samaan tapaan kuin savitöihin tarvitaan se savimötikkä, jota aletaan käsittelemään ja työstämään, täytyy olla muistoja ja mielteitä saatavilla mikäli haluaa lähteä etsimään sitä kinkyyden syntyhistoriaa. Paperi ja kynä auttaa.

[Ms. M]

Niin mä siis vain yritin sanoa, että ilman sivistyssanojen viljelyä tekstistä tulee:
1. Helpompi lukea
2. Helpompi ymmärtää

On sinänsä taitolaji. Mutta kyllä siihen pystyy kun hiukan viitsii.

Esim.

"Tietysti silloin, kun taustalla on sellaisia traumoja, joita ei ole vielä saatu hyväksyttyä ja integroitua osaksi omaa henkilöhistoriaa, on tällainen defensiivinen suojautuminen ymmärrettävissä."

menisi näin:
"Tietysti silloin, kun taustalla on sellaisia järkyttäviä tapahtumia, joita ei ole vielä saatu hyväksyttyä ja liitettyä osaksi omaa henkilöhistoriaa, on tällainen puolustava suojautuminen ymmärrettävissä."

En siis kommentoinut tekstin sisältöä, vaan teknistä toteutusta. Hyvässä tekstissä ei vilise sivistyssanoja. Tieteelliset julkaisut ovat asia erikseen.

Voisin myös vielä puuttua kappalejakoon ja asioiden tiivistämiseen, mutta luultavimmin kirjoitan" kuuroille korville", joten antaa olla.

Ps. Freud? Anna mun kaikki kestää...

[toysnstuff]

Trauma on itseasiassa eri asia, kuin järkyttävä tapahtuma siinä kielenkäytössä (merkitysyhteyksien verkostossa) mihin itse olen tottunut. En voi sanoa silloin traumaa järkyttäväksi tapahtumaksi. Esimerkiksi asia, jota ei ole saatu 'sidottua' kielen avulla sanojen ankkuroimiin mielikuviin ja jäsennyksiin - siis psyykkisiin representaatioihin - voi olla traumaattinen luonteeltaan. Riittää, että on kuvitellut jotain, jotta se synnyttää trauman psykofyysiset seuraukset.

Samoin integroinnilla ja liittämisellä on minulle eri merkitys. Integrointi viittaa asian syvälliseen 'sisäänkutomiseen', kun taas liittäminen yhdistyy potentiaalisesti pintapuoliseen, narratiivis-perustaiseen mukaan ottamiseen. Tarkoittaen käytännössä esimerkiksi sitä, että henkilö kyllä puhuu aina tarpeen ja tilaisuuden tullen siitä, kuinka hänellä joskus tapahtui jotain tai hänen elämäänsä kuului tietynlainen vaihe, mutta tämän aiheen/vaiheen tunnepuolen sisältöä ei ole vielä käyty läpi niin, että se ei enää vaikuttaisi piilosta käsin. Tyyppiesimerkki olisi kuvio, jossa itse on ollut mukana, mutta jonka toimijuudet on langetettu pelkästään ulkopuolisille tahoille ilman, että omaa osuutta tapahtumien orkestrointiin sekä niistä saatuun mielihyvään ja nautintoon on tunnustettu.

Valitsen kyllä sanani varsin tarkkaan näissä jutuissa. Nuo "sivistyssanat" ovat tulleet englanninkielisistä teksteistä osaksi omaa arki-ajattelua näissä teemoissa, niin en niitä sellaisina erikseen huomioi. Viittaavat aina johonkin tiettyyn merkitykseen ja silloin kun niitä käyttää, on ajatuksena puhua tuosta tietystä merkityksestä.

Defensiivinen suojautuminen puolestaan viittaa suoraan psyykkiseen defenssiin, ilman erillistä tarvetta lisätä psyykeen liittyviä sanoja mukaan, koska konteksti on (mielestäni) selvä: aiemmin on käytetty trauman käsitettä. Pelkkä "puolustava suojautuminen" ei tuossa läpäise omaa seulaa. Pitäisi olla vähintään puolustautuva suojautuminen, mutta en siltikään jättäisi ilman "psyyken integriteettiä" tai "egoa".

Ps. Kuka tahansa Freudia lukenut kirjallisuuden ystävä tunnistaa kyllä, että mies on aivan uskomaton kirjoittaja. Ei ollut suotta kirjallisuuden Nobelin ehdokas, muiden ehdokkuuksiensa ohella. Ihmismielen tutkijana ja tuntijana ei sitten vertaista taidakaan löytyä. Täytyy mennä ajassa aika paljon kauemmas taaksepäin.

[latexbun]

Trauma on itseasiassa eri asia, kuin järkyttävä tapahtuma siinä kielenkäytössä (merkitysyhteyksien verkostossa) mihin itse olen tottunut. En voi sanoa silloin traumaa järkyttäväksi tapahtumaksi. Esimerkiksi asia, jota ei ole saatu 'sidottua' kielen avulla sanojen ankkuroimiin mielikuviin ja jäsennyksiin - siis psyykkisiin representaatioihin - voi olla traumaattinen luonteeltaan. Riittää, että on kuvitellut jotain, jotta se synnyttää trauman psykofyysiset seuraukset.

Edit. VMP. Jätän aloittajan onanoimaan omille kirjoituksilleen.

[Lady Whip]

Tässä ketjussa näyttää olevan kaikki (?) kommentit arvostelua aloittajan kirjoitustyylistä.
Olisi mukava lukea jotain itse aiheeseenkin liittyen.

[Mr.Inathu]

Mielestäni tämä oli hyvin ja ajatuksella kirjoitettu kolumni. Tekstin rakenne oli ehkä lähempänä artikkelia, mutta sisältö taas selkeästi kuitenkin kolumni. On netissä paskempiakin tekstejä nähty

Itse kuulun jo mainittuun ryhmään, jonka mielestä kinkyksi synnytään, ei kasveta. Omalta kohdaltani jos kirjoittaisin aiheesta, otsikko olisi ehkä mieluummin muodossa: "Kuinka kasvetaan kinkynä"

Tuo otsikko olisi silti vain omakohtainen näkemykseni, koska tiedän että osa myös tavallaan kasvaa kinkyiksi, jos määrittelemme käsitteen "kinky" hieman eri tavalla ja laajemmin kattamaan muutkin kuin vain meidät syntyvinot. Niin kuin pitääkin määritellä.

Tiedämme hyvin, että osalla ihmisistä fobia voi muuttua fetissiksi ja fetisistihän on kinky, eikö vaan?

Tiedämme myös, että fobia voi syntyä traumasta ja että traumat itsessään saattavat purkautua kinkynä toimintana. Eli traumaperäinen kinkyyden syntykin on todellisuutta, vaikka sitä syntymäkinkyt aina parjaavatkin. Erityisesti kiitos niiden harmaansävyjen tarinan...

Lisäksi kinkyyttä on monella tasolla: On niitä joilla on fetissi ja aito Tarve. On niitä, joilla on mielihaluja ja mieltymyksiä ja niitä jotka vain ovat seksin ja hedonismin saralla kaikkiruokaisia. Eli kinkyyttä on monenlaista, montaa eri sävyä, jotka vielä kehittyvät läpi elämän ja kokemusten.

Eli kuten kolumnisti kirjoitti, tärkeintä on tutkistella itseään, analysoida ja yrittää ymmärtää omaa mieltään. Jollei sitä ymmärrä itse, niin kuinka voisi vaatia jotain toista sitä ymmärtämään. Ja jotta jotain voi ymmärtää, tulisi se kyetä sanoittamaan. Silloin taas tullaan terminologiaan ja käsitteisiin. Sanoihin ja niiden tulkintoihin, sekä siihen parjattuun laatikointiin. Yhdenmukaisesti ymmärrettyihin sanoihin yhteisistä asioista

-Mr.I

[toysnstuff]

Edit. VMP. Jätän aloittajan onanoimaan omille kirjoituksilleen.

Juu, hyvä valinta. Olenkin ihmetellyt miksi käyt aina kommentoimassa kirjoituksiini. Mutta en tajunnut, että omille kirjoituksilleen voi onanoida. Kiitos selvennyksestä.

[toysnstuff]

Eli kuten kolumnisti kirjoitti, tärkeintä on tutkistella itseään, analysoida ja yrittää ymmärtää omaa mieltään. Jollei sitä ymmärrä itse, niin kuinka voisi vaatia jotain toista sitä ymmärtämään. Ja jotta jotain voi ymmärtää, tulisi se kyetä sanoittamaan. Silloin taas tullaan terminologiaan ja käsitteisiin. Sanoihin ja niiden tulkintoihin, sekä siihen parjattuun laatikointiin. Yhdenmukaisesti ymmärrettyihin sanoihin yhteisistä asioista

Niinpä. Ja niitä sanoja joutuu käyttämään paljon, jotta ei käy niin, että puhutaan näennäisesti samasta asiasta, mutta molemmat käsittävät sen sekä ennen keskustelua että keskustelun jälkeen edelleen samalla tavalla kuin aiemminkin. Mikään ei muutu, jos niillä sanoilla ei tavoiteta jotain uutta. Luoda jotain uutta. Piirretä tai rajata esille jotain uutta. Vaikka siitä vanhasta ja tutusta, tai sitten aivan vieraantuntuisesta asiasta, jota ei ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi.

Tähän kun lisää sen, että sanojen selittämiseksi tarvitaan lisää sanoja, niin... sanoille ei ole tulla loppua, kun sille tielle lähtee.

Mutta tärkeintä on tosiaan löytää se yhteinen merkitys niiden sanojen viittaamien asioiden takana. Se mitä niillä halutaan välittää. Ajatus, mielikuva, käsitys, mielle - miten sitä nyt kutsuukaan. Pyritään siihen mahdollisimman yhdenmukaiseen ymmärrykseen.

Joskus harvoin saa kokea sellaisia keskusteluja, joissa tämä toimii niin hyvin kuin sen ikinä voi kokeakaan toimivan. Ne on ihan hiton maagisia hetkiä. Menee tuntikausia uppoutuneena yhteiseen jaettuun maailmaan ja välillä tuntuu, että mieli kuin venyy omien äärirajojensa yli, kun joko yrittää ymmärtää tai oikeasti sattuu ymmärtäneeksi jotain todella uutta. Se on yksi hienoimmista tunteista, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea.

[Ms. M]

Trauma on itseasiassa eri asia, kuin järkyttävä tapahtuma siinä kielenkäytössä (merkitysyhteyksien verkostossa) mihin itse olen tottunut. En voi sanoa silloin traumaa järkyttäväksi tapahtumaksi. Esimerkiksi asia, jota ei ole saatu 'sidottua' kielen avulla sanojen ankkuroimiin mielikuviin ja jäsennyksiin - siis psyykkisiin representaatioihin - voi olla traumaattinen luonteeltaan. Riittää, että on kuvitellut jotain, jotta se synnyttää trauman psykofyysiset seuraukset.

Samoin integroinnilla ja liittämisellä on minulle eri merkitys. Integrointi viittaa asian syvälliseen 'sisäänkutomiseen', kun taas liittäminen yhdistyy potentiaalisesti pintapuoliseen, narratiivis-perustaiseen mukaan ottamiseen. Tarkoittaen käytännössä esimerkiksi sitä, että henkilö kyllä puhuu aina tarpeen ja tilaisuuden tullen siitä, kuinka hänellä joskus tapahtui jotain tai hänen elämäänsä kuului tietynlainen vaihe, mutta tämän aiheen/vaiheen tunnepuolen sisältöä ei ole vielä käyty läpi niin, että se ei enää vaikuttaisi piilosta käsin. Tyyppiesimerkki olisi kuvio, jossa itse on ollut mukana, mutta jonka toimijuudet on langetettu pelkästään ulkopuolisille tahoille ilman, että omaa osuutta tapahtumien orkestrointiin sekä niistä saatuun mielihyvään ja nautintoon on tunnustettu.

Valitsen kyllä sanani varsin tarkkaan näissä jutuissa. Nuo "sivistyssanat" ovat tulleet englanninkielisistä teksteistä osaksi omaa arki-ajattelua näissä teemoissa, niin en niitä sellaisina erikseen huomioi. Viittaavat aina johonkin tiettyyn merkitykseen ja silloin kun niitä käyttää, on ajatuksena puhua tuosta tietystä merkityksestä.

Defensiivinen suojautuminen puolestaan viittaa suoraan psyykkiseen defenssiin, ilman erillistä tarvetta lisätä psyykeen liittyviä sanoja mukaan, koska konteksti on (mielestäni) selvä: aiemmin on käytetty trauman käsitettä. Pelkkä "puolustava suojautuminen" ei tuossa läpäise omaa seulaa. Pitäisi olla vähintään puolustautuva suojautuminen, mutta en siltikään jättäisi ilman "psyyken integriteettiä" tai "egoa".

Ps. Kuka tahansa Freudia lukenut kirjallisuuden ystävä tunnistaa kyllä, että mies on aivan uskomaton kirjoittaja. Ei ollut suotta kirjallisuuden Nobelin ehdokas, muiden ehdokkuuksiensa ohella. Ihmismielen tutkijana ja tuntijana ei sitten vertaista taidakaan löytyä. Täytyy mennä ajassa aika paljon kauemmas taaksepäin.

Jos haluaa kirjoittaa vaikeaa ja raskasta tekstiä, niin mikäs siinä. Lukijakuntaa se rajoittaa, eikä koskaan luo ihan selkeää kuvaa siitä, mitä haetaan.

Onnistunut teksti aukeaa kaikille ja luo suht selkeän kuvan asiasta. Sellaiseen ei pääse, jos käyttää vaikeita sivistyssanoja.

Kukin tyylillään.

[pikkusisko]

Minun silmääni sivistyssanat eivät tässä tekstissä ole luetun ymmärtämisen kannalta ongelma. Sen sijaan lauserakenteet ovat monin paikoin raskaita, viittaussuhteita joutuu jäljittämään aika tavalla. Helppo homma korjata, kun kiinnittää jatkossa huomiota  

Minua ei niinkään myöskään ärsytä vaan tuntuu aika lannistavalta. Että täälläkin voi nousta paraatipaikalle oppikirjaesimerkillä siitä retoriikasta, jolla nettiin kirjoitetaan joka päivä vaikka minkälaista soopaa, jonka ihmiset vailla lähdekritiikkiä uskovat. "Olen joskus lukenut jostain ja nyt esitän sen tutkittuna totena", paitsi ettei kolumnissa myönnetä senkään vertaa oman tietopohjan hataruudesta, vaan asemoidutaan asiantuntijaksi. Ei ole eettistä kirjoittamista mielestäni tämä.

[toysnstuff]

Minun silmääni sivistyssanat eivät tässä tekstissä ole luetun ymmärtämisen kannalta ongelma. Sen sijaan lauserakenteet ovat monin paikoin raskaita, viittaussuhteita joutuu jäljittämään aika tavalla. Helppo homma korjata, kun kiinnittää jatkossa huomiota  

Jep, täytyy lukea jatkossa teksti sillä tavalla että asemoituu lukijan asemaan ja muokata sen mukaan. Vaatii kyllä aikaa. Olen ihan täysi deadline-narkkari, joka tuottaa ongelmansa. Tässä kun ei voi venyttää, toisinkuin opinnoissa.

Minua ei niinkään myöskään ärsytä vaan tuntuu aika lannistavalta. Että täälläkin voi nousta paraatipaikalle

Pysäytän tähän. Tarkoitatko "paraatipaikalla" kolumnistin paikkaa?

oppikirjaesimerkillä siitä retoriikasta, jolla nettiin kirjoitetaan joka päivä vaikka minkälaista soopaa, jonka ihmiset vailla lähdekritiikkiä uskovat. "Olen joskus lukenut jostain ja nyt esitän sen tutkittuna totena", paitsi ettei kolumnissa myönnetä senkään vertaa oman tietopohjan hataruudesta, vaan asemoidutaan asiantuntijaksi. Ei ole eettistä kirjoittamista mielestäni tämä.

Tunnen kyllä tämän asian, mistä kirjoitan. Jos se ei käy selväksi tekstistä ja koet, ettei jokin siinä pidä paikkaansa tai kaipaa lisäselvennystä, niin kerro ihmeessä. Keskustellaan siitä.

Off-topikkina: nykyään on aika trendikästä peräänkuuluttaa lähteitä. Se mitä ei vaan muisteta on se, että jotta osaisi arvioida lähteiden luotettavuutta, pitäisi tuntea alaa sekä aihetta, mistä puhutaan. Jos näin ei ole, turvaudutaan joko mielipidetason ilmaisuun "ei toi oo hyvä! tää on oikee!", googlaamiseen kunnes löydetään omaa mieltymystä tukeva mielipide, tai referoidaan jotakuta toista, joka kommentoi kyseistä lähdettä tai referoi itse jotakuta toista, joka kommentoi kyseistä lähdettä. Se mitä ei käytännössä koskaan tapahdu on se, että itseasiassa alettaisiin tutkimaan sitä lähdettä lukemalla sitä - eikä vain siitä. Tämä vain pienenä sivuhuomautuksena ja muistutuksena meille kaikille, kun jatkossa elomme tiellä huutelemme (tai olemme huutelematta) lähteiden perään. Yrittäessämme saada oman äänemme, mielipiteemme tai joskus vain harmituksemme huomioiduksi.

Tämän vuoksi musta myös tuntuu täysin turhalta kertoa, mistä kirjoista esimerkiksi kielen ja seksuaalisuuden väliseen yhteyteen liittyvä teoriapohja on peräisin (mm. Bruce Finkin tuotanto). Enkä mä muuten jätä tällaisia asioita siihen, että luen vain jotain, vaan haluan aina selvittää toimiiko se käytännössä. Nämä jutut, mistä kirjoitin, toimii.

Voin muuten tarjota ensimmäiselle, joka lukee mainitun herran "A Clinical Introduction to Lacanian Psychoanalysis", hänen seuraavan teoksen lahjana.

Tykkään ilmiselvästi sekä yllyttää että korruptoida.

[pikkusisko]

Yllyttämiseesi en lähde enkä korruptointiasi tunnusta, sori

"Muodikas lähteidenvaatiminen" kuulostaaa niin trumpilaiselta että ihan oikeastiko..? Tällä foorumilla.

Voisin toki ratsata kolumnin ja vaatia lähteitä joka väittämään. Mutta kuten kirjoittaja itse kommenteissa on todennut, niitä ei ole tulossa, kun eihän hän voi niitä muistaa.

Eettisen kirjoittamisen peruskivijalka on, että viimeistään vaadittaessa tietolähteet voidaan todentaa. Useimmat pyrkivät nämä tietolähteet tekemään näkyväksi jo kirjoittaessaan.

Kolumni voi ja saakin olla mielipidepohjainen. Tämä kolumni esiintyy neutraalina artikkelina, jota se kuitenkin lähteiden puutteen vuoksi kieltäytyy olemasta. Kirjoittajalla ei ole minkään maailman auktoriteettia esittää näkemyksiään ko. aiheesta muuten kuin mielipidepohjalta, ja on aivan uskomatonta jos hänen itsensä omaksuma asiantuntija-asema hänelle ilman mitään näyttöjä suodaan.

[Pip]

Yllyttämiseesi en lähde enkä korruptointiasi tunnusta, sori

"Muodikas lähteidenvaatiminen" kuulostaaa niin trumpilaiselta että ihan oikeastiko..? Tällä foorumilla.

Voisin toki ratsata kolumnin ja vaatia lähteitä joka väittämään. Mutta kuten kirjoittaja itse kommenteissa on todennut, niitä ei ole tulossa, kun eihän hän voi niitä muistaa.

Eettisen kirjoittamisen peruskivijalka on, että viimeistään vaadittaessa tietolähteet voidaan todentaa. Useimmat pyrkivät nämä tietolähteet tekemään näkyväksi jo kirjoittaessaan.

Kolumni voi ja saakin olla mielipidepohjainen. Tämä kolumni esiintyy neutraalina artikkelina, jota se kuitenkin lähteiden puutteen vuoksi kieltäytyy olemasta. Kirjoittajalla ei ole minkään maailman auktoriteettia esittää näkemyksiään ko. aiheesta muuten kuin mielipidepohjalta, ja on aivan uskomatonta jos hänen itsensä omaksuma asiantuntija-asema hänelle ilman mitään näyttöjä suodaan.