Baarin kannatusmaksut
Minusta kolumnisti hyvin tiivistää tässä aseman, josta kirjoittaa:Lainaus käyttäjältä: Kolumnisti - 10.05.2020, 17:26tsetuntemuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen uskovana henkilönä ihmettelen aina, kun ihmiset eivät harjoita introspektiivistä reflektiota mitä suurimmalla antaumuksella – sillä se on niitä harvoja runsaudensarvia, joista voi ammentaa parempaa oloa läpi koko elämän ajan.Lukijan tehtävä on sitten päättää haluaako kelkkaan lähteä.Mr B
tsetuntemuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen uskovana henkilönä ihmettelen aina, kun ihmiset eivät harjoita introspektiivistä reflektiota mitä suurimmalla antaumuksella – sillä se on niitä harvoja runsaudensarvia, joista voi ammentaa parempaa oloa läpi koko elämän ajan.
Tässä yksi lähestymistapa, jos jotakuta lukijaa kiinnostaa. https://www.tukinainen.fi/e_kirja_1/seksuaalianamneesi.pdf
Trauma on itseasiassa eri asia, kuin järkyttävä tapahtuma siinä kielenkäytössä (merkitysyhteyksien verkostossa) mihin itse olen tottunut. En voi sanoa silloin traumaa järkyttäväksi tapahtumaksi. Esimerkiksi asia, jota ei ole saatu 'sidottua' kielen avulla sanojen ankkuroimiin mielikuviin ja jäsennyksiin - siis psyykkisiin representaatioihin - voi olla traumaattinen luonteeltaan. Riittää, että on kuvitellut jotain, jotta se synnyttää trauman psykofyysiset seuraukset.
Edit. VMP. Jätän aloittajan onanoimaan omille kirjoituksilleen.
Eli kuten kolumnisti kirjoitti, tärkeintä on tutkistella itseään, analysoida ja yrittää ymmärtää omaa mieltään. Jollei sitä ymmärrä itse, niin kuinka voisi vaatia jotain toista sitä ymmärtämään. Ja jotta jotain voi ymmärtää, tulisi se kyetä sanoittamaan. Silloin taas tullaan terminologiaan ja käsitteisiin. Sanoihin ja niiden tulkintoihin, sekä siihen parjattuun laatikointiin. Yhdenmukaisesti ymmärrettyihin sanoihin yhteisistä asioista
Trauma on itseasiassa eri asia, kuin järkyttävä tapahtuma siinä kielenkäytössä (merkitysyhteyksien verkostossa) mihin itse olen tottunut. En voi sanoa silloin traumaa järkyttäväksi tapahtumaksi. Esimerkiksi asia, jota ei ole saatu 'sidottua' kielen avulla sanojen ankkuroimiin mielikuviin ja jäsennyksiin - siis psyykkisiin representaatioihin - voi olla traumaattinen luonteeltaan. Riittää, että on kuvitellut jotain, jotta se synnyttää trauman psykofyysiset seuraukset.Samoin integroinnilla ja liittämisellä on minulle eri merkitys. Integrointi viittaa asian syvälliseen 'sisäänkutomiseen', kun taas liittäminen yhdistyy potentiaalisesti pintapuoliseen, narratiivis-perustaiseen mukaan ottamiseen. Tarkoittaen käytännössä esimerkiksi sitä, että henkilö kyllä puhuu aina tarpeen ja tilaisuuden tullen siitä, kuinka hänellä joskus tapahtui jotain tai hänen elämäänsä kuului tietynlainen vaihe, mutta tämän aiheen/vaiheen tunnepuolen sisältöä ei ole vielä käyty läpi niin, että se ei enää vaikuttaisi piilosta käsin. Tyyppiesimerkki olisi kuvio, jossa itse on ollut mukana, mutta jonka toimijuudet on langetettu pelkästään ulkopuolisille tahoille ilman, että omaa osuutta tapahtumien orkestrointiin sekä niistä saatuun mielihyvään ja nautintoon on tunnustettu.Valitsen kyllä sanani varsin tarkkaan näissä jutuissa. Nuo "sivistyssanat" ovat tulleet englanninkielisistä teksteistä osaksi omaa arki-ajattelua näissä teemoissa, niin en niitä sellaisina erikseen huomioi. Viittaavat aina johonkin tiettyyn merkitykseen ja silloin kun niitä käyttää, on ajatuksena puhua tuosta tietystä merkityksestä.Defensiivinen suojautuminen puolestaan viittaa suoraan psyykkiseen defenssiin, ilman erillistä tarvetta lisätä psyykeen liittyviä sanoja mukaan, koska konteksti on (mielestäni) selvä: aiemmin on käytetty trauman käsitettä. Pelkkä "puolustava suojautuminen" ei tuossa läpäise omaa seulaa. Pitäisi olla vähintään puolustautuva suojautuminen, mutta en siltikään jättäisi ilman "psyyken integriteettiä" tai "egoa".Ps. Kuka tahansa Freudia lukenut kirjallisuuden ystävä tunnistaa kyllä, että mies on aivan uskomaton kirjoittaja. Ei ollut suotta kirjallisuuden Nobelin ehdokas, muiden ehdokkuuksiensa ohella. Ihmismielen tutkijana ja tuntijana ei sitten vertaista taidakaan löytyä. Täytyy mennä ajassa aika paljon kauemmas taaksepäin.
Minun silmääni sivistyssanat eivät tässä tekstissä ole luetun ymmärtämisen kannalta ongelma. Sen sijaan lauserakenteet ovat monin paikoin raskaita, viittaussuhteita joutuu jäljittämään aika tavalla. Helppo homma korjata, kun kiinnittää jatkossa huomiota
Minua ei niinkään myöskään ärsytä vaan tuntuu aika lannistavalta. Että täälläkin voi nousta paraatipaikalle
oppikirjaesimerkillä siitä retoriikasta, jolla nettiin kirjoitetaan joka päivä vaikka minkälaista soopaa, jonka ihmiset vailla lähdekritiikkiä uskovat. "Olen joskus lukenut jostain ja nyt esitän sen tutkittuna totena", paitsi ettei kolumnissa myönnetä senkään vertaa oman tietopohjan hataruudesta, vaan asemoidutaan asiantuntijaksi. Ei ole eettistä kirjoittamista mielestäni tämä.
Yllyttämiseesi en lähde enkä korruptointiasi tunnusta, sori "Muodikas lähteidenvaatiminen" kuulostaaa niin trumpilaiselta että ihan oikeastiko..? Tällä foorumilla.Voisin toki ratsata kolumnin ja vaatia lähteitä joka väittämään. Mutta kuten kirjoittaja itse kommenteissa on todennut, niitä ei ole tulossa, kun eihän hän voi niitä muistaa.Eettisen kirjoittamisen peruskivijalka on, että viimeistään vaadittaessa tietolähteet voidaan todentaa. Useimmat pyrkivät nämä tietolähteet tekemään näkyväksi jo kirjoittaessaan. Kolumni voi ja saakin olla mielipidepohjainen. Tämä kolumni esiintyy neutraalina artikkelina, jota se kuitenkin lähteiden puutteen vuoksi kieltäytyy olemasta. Kirjoittajalla ei ole minkään maailman auktoriteettia esittää näkemyksiään ko. aiheesta muuten kuin mielipidepohjalta, ja on aivan uskomatonta jos hänen itsensä omaksuma asiantuntija-asema hänelle ilman mitään näyttöjä suodaan.