Baarin kannatusmaksut
Yllyttämiseesi en lähde enkä korruptointiasi tunnusta, sori
"Muodikas lähteidenvaatiminen" kuulostaaa niin trumpilaiselta että ihan oikeastiko..? Tällä foorumilla.
Voisin toki ratsata kolumnin ja vaatia lähteitä joka väittämään.
Mutta kuten kirjoittaja itse kommenteissa on todennut, niitä ei ole tulossa, kun eihän hän voi niitä muistaa.
Eettisen kirjoittamisen peruskivijalka on, että viimeistään vaadittaessa tietolähteet voidaan todentaa. Useimmat pyrkivät nämä tietolähteet tekemään näkyväksi jo kirjoittaessaan.
Kolumni voi ja saakin olla mielipidepohjainen. Tämä kolumni esiintyy neutraalina artikkelina, jota se kuitenkin lähteiden puutteen vuoksi kieltäytyy olemasta.
Kirjoittajalla ei ole minkään maailman auktoriteettia esittää näkemyksiään ko. aiheesta muuten kuin mielipidepohjalta, ja on aivan uskomatonta jos hänen itsensä omaksuma asiantuntija-asema hänelle ilman mitään näyttöjä suodaan.
Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.
Sulla on kyllä kaveri auringon kokoinen asenneongelma.
Arvostan sellaista taitoa hyvin syvästi.
En tajua miksi ton kotitohtorin kanssa edes tarvis väitellä? Kirjasto on kaikille avoinna, siellä se tonkin ur...tyypin viisaus asuu.
Soveltaminen ja sisäistäminen saattaa ajoittain kyllä vaikuttaa olevan vähintäänkin huvittavalla tasolla.
Mutta on helppoa kun on hullun usko omaan erinomaisuuteen ja oikeassa olemiseen, en vain tajua miksi alentuu korjaamaan teitä kaikkia väärässä olevia. Paistattelisi nyt hetken valossa....toivotaan ettei toista kolumnia tule.
Ap, mitä enemmän yrität todistella kouluttautuneisuuttasi, sitä ilmeisemmäksi käy sen puute. Ei asiasta pauhaaminen tälläkään kertaa poista sitä tosiasiaa, ettei tarinan keisarilla ole vaatteita.
Ja kyllä, tietenkin maallikkokin saa keskustella, niinhän minäkin teen. Ero on siinä, että tunnistan olevani maallikko, koska muu olisi joko hölmöä tai epäeettistä.
Lainaus käyttäjältä: toysnstuff - 15.05.2020, 12:15Veikkaan kuitenkin, että suurin vastustus on aina seurausta oman egon vastustuksesta.Eipä mulla muuta.
Kiva että tartuit tähän.Sillä oli kaksoismerkitys. Toisaalta se helppolukuinen, eli että jokin asia käy 'egon päälle' ja siitä seuraa vänkäämistä.Mutta se syvempi sisältö on siinä, että ego ja identiteetti ovat samaa pesuetta. Silloin se, mikä uhkaa identiteettiä, uhkaa egoa. Tästä seuraa puolustautumisreaktio - joka voi olla hyökkääminen, mikäli henkilön persoonallinen toimintamalli on sen mukainen. Jotkut vetäytyy ja jättää asian sikseen, pyrkivät unohtamaan asian ja poistamaan sen mielestään. Toiset yrittävät "kumota" uhkan. Joko käydään asiaa itseään kohtaan hyökkäykseen - tämä on se sivistynyt tapa, eli pyritään negatoimaan toisen sanoma argumenteilla - tai sitten henkilöä/instituutiota vastaan.Mikäli mun kirjoituksessa oli jotain, joka tuntui tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla epämukavalta ja uhkaavalta, on reaktio ihan ymmärrettävä. Tällaisen reaktion aiheuttaja voisi olla esimerkiksi uhka siitä, että jotkin epämukavat ja mahdollisesti traumaattiset kokemukset palaisivat omaan mieleen muistoina, tai vihjaus siitä että niitä voisi olla hyödyllistä muistella, tai että ne olisivat syy-seuraussuhteiden ketjussa omaan nykyiseen kinky-identiteettiin. Jos minä en haluaisi myöntää, enkä edes ajatella sitä mahdollisuutta, että lapsena kokemani asia X on osaltaan vaikuttanut sen, että tykkään piiskata naisia, niin jollain tapaa mun pitäisi yrittää torjua tuo mielestäni sen jälkeen, kun olen alkanut ajattelemaan sen mahdollisuutta.Ihmismieli kun tunnistaa tuollaiset "yhtymät" aivan suoraan, vaikka ne ovat tietoiselle minälle vieraita. Siksi se ilmiö, mitä torjunnaksi kutsutaan, voi tapahtua. Jos psyyken kokonaisuus ei tietäisi mitä täytyy pitää poissa mielestä, ei torjuntaa voisi tapahtua.Tähän viittaa se paradoksaalinen totuus, että ihminen itse tietää, mikä hänellä on 'vialla' - vaikka ei itse sitä tiedäkään.Tuota vastustusta ei sitten helpolla voitetakaan. Se on vastustusta tietämistä, ymmärtämistä ja asian tietoisuuteen päästämistä kohtaan. Ajatusten ja tunteiden, muistojen ja kokemusten yhteenpunouman vastaanottamista kohtaan. Koska siitä seuraa uudelleenelämisen kokemus - se tulee läsnäolevaksi, sen joutuu kohtaamaan. Eikä se ole mikään ulkopuolinen asia, kuten pallo, jonka voisi helposti viskata pois. Kun se tulee sisältä, sitä ei pääse pakoon. Muutakuin torjumalla tai tukahduttamalla sen. Mutta kun se torjuminen ja tukahduttaminen vain painaa sen takaisin piiloon eikä ratkaise mitään, niin... ihminen on loputtoman pitkään omien kohtaamattomien kokemustensa vanki.En tiedä kuinka monella on kokemuksia siitä, että on aikuisiällä saanut "ratkaistua" jonkin asian kohtaamalla ja hyväksymällä sen, elämällä sen läpi, käsittelemällä sen - ja sen jälkeen todennut, että voi vittu, miksi en tehnyt tätä kymmenen vuotta aikaisemmin?Siitä huomaa, miten paljon elämässä voi menettää, jos ei tutustu itseensä. Samalla kyllä huomaa senkin, kuinka paljon voi omaan elämäänsä vaikuttaa, kun sen onnistuu tekemään.
Samoin! Töissä tätä joutuu harjoittamaan, mutta olisihan se aika mälsää, jos vapaa-ajallakin ottaisi vastaan kaikenlaiset kitinät siinä ammattiroolissa. Saati sitten netissä, missä niin sosiaalisen median alustat kuin myös foorumit kanssakäyttäjineen toimivat joillekin erilaisten projisointien ja transferenssien alustana, joiden kautta puretaan niitä omia olotiloja ja tarpeita. Kerran tai pari jätän yleensä tällaiset kommentoinnit omaan arvoonsa. Mutta jos hakemalla haetaan huomiota, niin kyllähän sitä sitten lopulta annan takaisin. Kun niin kiltisti sitä pyydetään.
Ketjun lukijana ei voi välttyä ajatukselta, että käynnissä on meneillään jonkinlainen ryhmälynkkausyritys. Kenen muroihin tää kolumnin kirjoittaja oikein on pissinyt. Koska eihän voi olla niin, että pelkkä erilainen lähestymistapa tai jonkun mielestä "väärässä oleminen" voi aiheuttaa tällaista, eihän