Alkuperäinen kirjoittaja on jo ehtinyt poistua foorumilta, mutta laitanpa nyt silti minäkin oman sanaisen salaattini soppaan siltä varalta että joku muu on vastaavassa tilanteessa.
HUOM!
Tämä teksti on kirjoitettu siitä oletuksesta, että kumppani on jo osoittanut vähintään jonkin asteista kiinnostusta dominointiin omasta aloitteestaan.
TL;DRVaatimus "aitoudesta" romukoppaan heti kättelyssä. Tilalle kärsivällisyyttä, kannustusta ja keskustelua.
Sama pidemminJokaisella on omat juttunsa mistä innostuu, ja niitä on tosi vaikea löytää jos pitää koko ajan huolehtia autenttisuudesta ja oikeanlaisuudesta.
Dominoivuus voi tarkoittaa monia eri asioita, mutta niitä kaikkia yhdistää aloitteellisuus. Oli sitten kyse kiduttajasta, orjuuttajasta tai ihan vaan primaalista sekstailijasta, alistuja tyypillisesti odottaa dominoijan tekevän aloitteet siitä mitä milloinkin tehdään. Harva alistuja saanee kiksejään siitä että mikromanageroi itse session kulkua.
Tämä dominoijalta odotettu aloitteellisuus vaatii ensisijaisesti inspiraatiota ja toissijaisesti itsevarmuutta. Nämä kulkevat käsi kädessä ja voivat ruokkia toisiaan, vaikka yksi voikin toisinaan olla vahvempi kuin toinen. Rohkenen kuitenkin väittää, että inspiroitunut aloittelija voi touhuta BDSM-juttuja hyvinkin tarmokkaasti vaikka ote kuinka haparoi, mutta itsevarminkaan alistaja ei laita
likkaa rikkaa ristiin jos ei kertakaikkiaan yhtään nappaa.
Inspiraation liekkiä ei voi pakottaa syttymään toisessa ihmisessä, mutta sen voi kyllä nujertaa sammuksiin. Jatkuva aitouden syynäys on yksi takuuvarmimmista tekemisen ilon tukahduttajista. Kun uuden uutukainen BDSM-harrastaja inspiroituu dominoinnista, hän parhaassa tapauksessa haluaa kokeilla erilaisia juttuja ja löytää ne mitkä kokee itselleen luontevaksi. Kokeilunhalu saa siis dominoitsijan tekemään asioita omasta tahdostaan, eli toisin sanoen saadaan justiinsa sitä aloitteellisuutta mistä alistuja tykkää. Silloin on parasta vaan mennä mukana ja ihastella mitä kaikkea kaveri keksiikään - niin kauan kuin homma pyörii alistujan henkilökohtaisten rajojen sisällä, tottakai.
Alistuja voi olla itsekin apuna ja esittää ehdotuksia, kunhan vaan pitää huolen siitä ettei ehdotukset lipsahda vaatimusten puolelle. Ehdotusten esittämisessä toimii mun omassa kokemuspiirissä parhaiten vastavuoroisuus. Kysymyksiä, kysymyksiä ja lisää kysymyksiä. Hyvät kysymykset herättävät lisää kysymyksiä ja - mikä tärkeintä - uteliaisuutta.
Paras hetki esittää ehdotuksia on se kun dominoiva osapuoli kysyy itse mistä alistuja tykkää. Tuota kysymystä voi koittaa houkutella esiin kysymällä sitä ensin itse, ja toivoa että ihmisen luontainen taipumus vastavuoroisuuteen tekee tehtävänsä. Tässä kuitenkin jälleen sama wanha tarina, eli toista ei kertakaikkiaan voi pakottaa tai syyllistää kysymään mistä itse tykkää. Kärsivällisyys ja keskustelu, siinä avaimet. Tue, rohkaise, kannusta.
Jos dominisaattori-ehdokas on oma vakiintunut kumppani, voisi äkkiseltään kuvitella että häneltä löytyy jo valmiiksi vähintään jonkinlainen henkilökohtainen kiinnostus tehdä asioita joista oma armas ilahtuu. Itse en siis välttämättä näkisi miellyttämisen halua automaattisesti pelkästään ongelmana, vaan se voi toimia myös suhdetta ylläpitävänä voimavarana, jota on syytä käyttää vastuullisesti ja molemminpuoliseen hyvään.
Tässä on kuitenkin oltava tarkkana ettei käytä kumppanin miellyttämishalua hyväkseen sellaisella tavalla, että hän päätyy tekemään asioita joita ei hyväksy. Nyrkkisääntönä silloin kun kaveria tarvitsee taivutella tai ylipuhua kokeilemaan jotain tiettyä juttua, ollaan vaarallisilla vesillä.
Jos nyt kuitenkin päädytään puuhastelemaan jotain konkreettista, on hyvä edelleen vaalia inspiraation liekkiä ja varovasti puhallella siihen tarpeen mukaan.
Seuraavanlaiset lausahdukset dominon suusta kertovat että ollaan oikeilla raiteilla:
- "Mä haluaisin kokeilla tämmöistä"
- "Tää oli musta kivaa, voitais tehdä uudestaan"
- "Veisin tätä ehkä vielä vähän pidemmälle"
- "Mulla oli kivaa, miltä susta tuntui?"
Nämä taas kertovat että tekemisen ilo on hiipumaan päin:
- "Ai no emmie ny taaskaan osannu tehä niinkun sie tykkäät"
- "No mitä sää sitten haluaisit että mää teen sulle?"
- "Oliko tää nyt tarpeeksi aitoa?"
- "Ei tämä taida nyt olla yhtään minun juttu"
Entäs se itsevarmuus sitten? No, dominoijan itsevarmuus on useimmiten keskeinen nautinnontekijä alistujalle. Homma toimii niin, että kun dominoija on itsevarma, hän lähettää hienovaraisia tiedostamattomia signaaleja, jotka voivat auttaa alistujaa luottamaan dominoijaan, ja sitä kautta rentoutumaan ja nauttimaan alistuksesta.
Sivuhuomautus:
Tässä on hyvä muistaa, että suostumuksellinen eroottinen alistuminen on mielentila, joka muodostuu aina täysin alistujan pään sisällä. Ulkoiset olosuhteet (kuten esimerkiksi dominoijan itsevarma kehonkieli) voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa tuohon nautinnollisen alistumisen tilaan vaipumista. Jotkut alistujat voivat vaatia enemmän ulkoisilta olosuhteilta, kuten esimerkiksi sessiointipaikan tyrmämäisyydeltä, dominoijan olemukselta, vaatetukselta ja käytökseltä - tai peräti tämän ruumiinrakenteelta, kun taas toisille riittää että läpsytin pysyy suunnilleen oikein päin kädessä.
Itsevarmuutta voi olla kertynyt elämän varrella, ja se voi parhaassa tapauksessa siirtyä suoraan BDSM-rooliin, tai se voi rakentua hiljalleen onnistumisen kokemusten kautta emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä. Se ei kuitenkaan koskaan pääse kasvamaan ja kehittymään, jos saa jatkuvasti kuulla olevansa vääränlainen. Kun itsevarmuus romahtaa, voi samalla sammua myös inspiraation liekki. Joskus pysyvästi.
Mitä tahansa teetkin, älä siis
IKINÄ syyllistä kumppaniasi siitä että hän on "näyttelijä" tai "liian feikki", varsinkaan silloin kun hän yrittää vasta löytää omia mieltymyksiään ja tarvitsee validointia. Tällaisella henkilöön käyvällä kritisoinnilla saa vain kumppanin tuntemaan itsensä hölmöksi ja naurettavaksi, ja sulkemaan kaikki kinky-kuriositeetit syvälle kaapin perälle. Pahimmassa tapauksessa hän voi alkaa jopa inhoamaan ja vastustamaan kaikkea mikä haiskahtaakin kinkylle.
Tarkemmin ajatellen sama pätee muihinkin kuin omaan kumppaniin, joten parasta olisi kun lakattaisiin vaan kaikki tykkänään puhumasta toisten harrastajien "aitoudesta". Se on nimittäin jokaisen esoteerisen harrastuspiirin näivettävä syöpä, niin kutsutun portinvartijuuden muoto, joka saa ihmiset kääntymään pois ja inhoamaan toisiaan. Alltså usch!
Sitä paitsi, kaikki ihmiset näyttelee läpi elämänsä koko ajan erilaisia rooleja. Töissä, harrastuksissa, parisuhteissa, kavereiden kesken. Tää on kaikki yhtä isoa teatteria alusta loppuun, halusi sen myöntää itselleen tai ei.
"We're all born naked and the rest is drag". Sen kun ymmärtää ja sisäistää, niin alkaa aitouden vanne pään ympärillä vähitellen hellittää, ja avautuu uusia ovia kaikenlaisille siveettömille nautinnoille.
Vaikka on ihan totta ettei ketään voi pakottaa dominoivaksi, on ihmisellä toisaalta myös ihmeellinen kyky kasvaa erilaisiin rooleihin tarpeen mukaan. Tämä pätee myös BDSM-rooleihin. Useampikin alunperin alistuva on löytänyt itsestään jonkinasteisia dominoivia taipumuksia ajan kanssa. Kysymys on vain siitä, minkä tyyppisen dominoinnin kokee mielekkääksi, ja ennen kaikkea hyväksyttäväksi.
On nimittäin hyvä ottaa huomioon, että meistä useimmat on lapsesta asti kasvatettu tietynlaisiin käyttäytymismalleihin, ja varsinkin tyttöjä edelleen ohjataan kiltteyteen ja myötäilyyn siinä missä pojista kasvatetaan aktiivisia toimijoita ja itsenäisiä päätöksentekijöitä. Voi vaatia aika paljon reflektiota ja aktiivisia ajatusharjoituksia psykologisesti turvallisessa ympäristössä, että näistä muoteista pääsee murtautumaan ulos.
Loppujen lopuksi paras mitä alistuja voi aloittelevalle ja edistyneemmällekin kumppanilleen tarjota on kärsivällisyys ja rohkaisu. Parhaassa tapauksessa tuore domino-kokelas voi löytää oman inspiraationsa ja itsevarmuutensa kokeilujen kautta, mutta silloinkin täytyy varautua siihen, että se ei välttämättä ole alkuunkaan sitä mitä alistuja toivoo - juuri niin kuin mörkö tuossa muutama vuosi sitten mainitsikin. Sekin on vain hyväksyttävä, jos kumppani ei koe mitään dominoinnin muotoa omakseen. Varsinkin silloin, jos sen pelkkä yrittäminenkin tuntuu vastenmieliseltä tai ahdistavalta.
Ollaan siis armollisia itsellemme ja toisillemme, ja tuetaan inspiraatiota ja itsevarmuutta toisissamme. Näin me saadaan kaikki kivampi ympäristö touhuta ja harrastaa, enemmän motivoituneita harrastuskavereita tarjolle ja vähemmän aktiivisia vastustajia aihepiirille.
PS:
Omissa ajatuksissani D tuottaa subilleen sitä mitä sub tarvitsee ja kun tämä kirkastuu, niin pääsee eroon "vahingoittamisen" ajatuksesta.
Justiinsa samaa mieltä!
