Baarin kannatusmaksut
Kerran yhden dommen mielenkiinto lopahti täysin, kun hän käsitti, etten ollutkaan suosittu ja kokenut sub. Ironista oli se, että tämä domme nautti erityisen paljon miehen seksuaalisesta vähättelystä ja nöyryyttämisestä.
Lainaus käyttäjältä: bdsm_m - 06.09.2012, 15:26 Kerran yhden dommen mielenkiinto lopahti täysin, kun hän käsitti, etten ollutkaan suosittu ja kokenut sub. Ironista oli se, että tämä domme nautti erityisen paljon miehen seksuaalisesta vähättelystä ja nöyryyttämisestä.En tiedä tämän toisen Dommen ajatusmaailmaa miksi näin tunsi. Itse ajattelisin niin, että jos miestä lähtee nöyryyttämään ja vähättelemään seksuaalisuuden alueella, hänen olisi syytä olla kokenut juuri sen takia, että osaa erottaa sessiohaukkumisen oikeasta sellaisesta.Helposti voi kokemattomat sekoittaa nämä keskenään ja siinä onkin elinikäisen trauman mahdollisuus olemassa.Ei seiso enää koskaan eikä kenellekään.
Yllättävän monellakin on se tilanne, että elämänkumppani loukkaantuu jo siitä, jos saa vihiä, että toinen on "kiellosta" huolimatta jatkanut fantasiointia. On tyydyttävä netin tarjontaan ja pidettävä visusti huoli siitä, ettei jää asiasta kiinni. Sivuhistoria on tyhjennettävä tai seuraa lihava riita. Pahimmillaan toinen kyttää sivuhistoriaakin ja saa sätkyn, jos se on tyhjennetty, sillä se saattaa olla jälkien peittely-yritys. Jos yrittää pysytellä toisen mieliksi kaapissa siitä huolimatta, että se puristaa rintakehää ja ratkeilee pienuuttaan jo liitoksistaan, ei olo voi olla kovin kaksinen. On varmasti eroa, pysyykö kaapissa omasta halustaan vai jonkun toisen takia.
Tuo on muuten aika erikoinen juttu. Miten joku voi luulla, että fantasiat voivat tuosta noin vain käskemällä kadota? Vaniljasuhteeseen ei mielestäni kannata ryhtyä ollenkaan, jos ei pysty tyytymään pelkkään vaniljaseksiin.
Olen siis utelias ja kysyn, kumpi tarve on suurempi: päästä toteuttamaan ja kokemaan fyysisesti sitä jotain, minkä tietää puuttuvan, vaiko päästä kertomaan, että on jollain tavalla nitkahtanut ja kokemaan silti hyväksyntää? Vai ovatko ne tasoissa?
Lainaus käyttäjältä: Verna - 07.09.2012, 01:21Olen siis utelias ja kysyn, kumpi tarve on suurempi: päästä toteuttamaan ja kokemaan fyysisesti sitä jotain, minkä tietää puuttuvan, vaiko päästä kertomaan, että on jollain tavalla nitkahtanut ja kokemaan silti hyväksyntää? Vai ovatko ne tasoissa? Ensiksimainittu täällä. En halua muiden kuin niiden, joiden kanssa pervouksia voisi mahdollisesti toteuttaa, tietävän mitään koko asiasta. Nykyisen kumppaninikaan ei tarvitse tietää koko asiasta mitään, koska hän ei kaikesta päätellen ole mistään sellaisesta kiinnostunut. En pidä normista poikkeavia seksifantasioitani niin keskeisenä osana itseäni, että kokisin niistä vaikenemisen missään määrin ahdistavaksi. Päinvastoin, vaikenen niistä arkielämässä ihan mielelläni.
Olen melko ahdasmielinen, myönnetään, mutta mua niin kovin aina nyppii salailu sekä valmiit oletukset puolisosta ilman kunnollista keskustelua. Toki on olemassa niitäkin kumppaneita jotka eivät hyväksy toimintaa, mutta miten esittää moinen oletus ilman että kissa on nostettu pöydälle?Olen aika ajoin kysellyt varatuilta salaseuran etsijöiltä että eikö se olisi kuitenkin parasta jos sen elämänkumppanin kanssa voisi pervoilua harrastaa. Monesti käykin ilmi että ei siitä omasta vaimosta ja lapsien äidistä edes haluta nähdä sellaista puolta, paljon kiihottavampaa tuntuu olevan ikäänkuin anonyymi ja etäinen partneri kenen kanssa voi keskittyä vain seksijuttuihin. Siksi monesti esiintuleva "en voi kertoa puolisolle kun ei se ymmärtäisi kuitenkaan "-asenne tuntuu tekosyyltä ryhtyä salasuhteisiin.Saatan olla väärässäkin.