Baarin kannatusmaksut
Riippuu siitä, mitä kaapissaololla tarkoitetaan. Sitäkö, että ei lainkaan harjoita pervouttaan, vai sitä että ei kerro taipumuksistaan ja kokemuksistaan läheisilleen? Periaatteeni on, että mitä teen makuuhuoneessani, ei kuulu muille kuin niille, jotka sinne päästän. Se koskee niin pervoilua kuin vaniljaa.
mä mietinkin sellaista mahdollisuutta että elää ns. kaapissa eli ei toteuta itseään livenä(eli ei käy bileissä,ei miitingeissä ja hankkii esim. terapeutin jolle purkaa sitä pahaa oloa siitä,ettei tapaa ketään samanlaisia ihmisiä oikeassa elämässä (hakemassa vertaistukea) ja ei saa olla oma itsensä ja pitää pokeri naamaa ei tässä mitään hätää ole ja elää ns. "normaalia elämää." jotta ihmissuhteet ei hajoa lopullisesti. Kumminkin mietin sitä mitä tuostakin seuraa? hajoaako pää? entäs jos tämä terapeutti ei riitäkkään,vaan halu olla oma itsensä ja omien halujen toteuttaminen käy sietämättömäksi ja lähtee silläkin uhalla toteuttamaan itseään että ihmissuhteet hajoaa ja sut jätetään yksin? eli tarkoitan käytännön asioita: mistä asunto yms. onko kellään mitään kultaista neuvoa mistä kultainen keskitie? eri mahdollisuuksia?