mitä kaapissa olo voi tehdä ihmiselle?

[Narttu-84]

Hei kaikki rakkaat kinkyt! kysyisinkin nyt mitä kaapissa olo voi tehdä ihmiselle,jos siellä joutuu olemaan vaikka olosuhteiden pakosta? onko vaarana,esim. loppuunpalaminen? saattaako tulla erilaisia tilanteita,esim. möläyttää vahingossa jotain suustaan ja joutuu ongelmiin?(yleiset asenteet)   tässä tälläinen pohdinta.. pyytäisin mahdollisimman paljon  kommentteja,ja eri näkökulmia asioihin:)  toivon että ei mennyt liian vaikeaksi;)

[Leccare]

En tiedä kaappikinkyistä, mutta kaappihomot ovat päätyneet yleensä ainakin Jenkeissä ja Itävallassa konservatiivipoliitikoiksi ja itseinhon vallassa ajaneet lakeja, jotka vaikeuttavat homojen elämää.
Ai niin! Konservatiivien nuori toivo briteissä 90-luvulla oli kaappikinky, hän päätyi kuolemaan masturbaatio-onnettomuuteen. Mikäli hän ei olisi ollut kaapissa, joku olisi mahdollisesti voinut pelastaa hänet.

[Herra_Jack]

Kaapissa oleminen voi joskus olla subille myös varsin avartava kokemus, riippuu tosin myös siitä miten se toteutetaan ja kaapin koosta sekä ajasta.  Häkkiin verrattuna se myös kokemuksena aivan toisenlainen ja sillä voidaan saavuttaa hyvinkin erialisia tunnetiloja.

[LeatherM]

Tuskin kaapissa olosta mitään vaaraa on jos vaan oma pää sen kestää. Joku ihmistyyppi saattaa tietysti alkaa fantasioimaan ajan kanssa asioilla joiden toteutus on käytännössä mahdotonta.

Ehkä parempi kuitenkin jos edes jollekin voi ajatuksistaan kertoa. Onhan se kuitenkin hemmetin paljon vapauttavampaa olla oma itsensä edes yhdelle ihmiselle. Eikä näitä kinkypiirejä laajemminkaan kannata pelätä, useimmiten ihmiset osaa kunnioittaa toistensa yksityisyyttä.

[mauje]

Kaapissaolo ei tuntunut silloin ongelmalta...mutta jälkiviisaana kun asioita katselee niin aina tuntui puuttuvan jotakin vaikka kaikki tuntui olevan erinomaisen hyvin. Ja kun vielä itse tiesi mitä siitä puuttui...väistämättä sillä on ajan mittaan omat vaikutuksensa, hyvät ja huonot. Silloin ei vain ollut aika tehdä. Nyt on. Eikä kaappiin ole paluuta ainakaan minulla.

[Piiskazion]

Riippuu siitä, mitä kaapissaololla tarkoitetaan. Sitäkö, että ei lainkaan harjoita pervouttaan, vai sitä että ei kerro taipumuksistaan ja kokemuksistaan läheisilleen?

Minä en ole kertonyt pervoiluistani muille kuin niille, joiden kanssa olen pervoillut. Sikäli siis olen kaapissa. En kuitenkaan koe olevani siellä yksin, sillä olen onneksi saanut "vertaistukea".

Periaatteeni on, että mitä teen makuuhuoneessani, ei kuulu muille kuin niille, jotka sinne päästän. Se koskee niin pervoilua kuin vaniljaa.

(Taisin muuten nyt tulla määritelleeksi itseni makuuhuonekinkyksi.)

[orjamies]

Lähinnä pohdin kansaa tuota kaapissa olemista,jos se tarkoittaa sitä ettei voi tehdä mitään LIVESSÄ, mielestäni

silloin se on haittavaa harva varmaan töissä kertoo tyyliin pidettiin tossa kunnon ruoskintasessio, sitten mielestäni

fantasioita mitä EI voi toteuttaa on aika vähän jätetään suosiolla pois telotukset tms kuolemaan johtavat,

lähinnä kyse silloin on mielikuvituksenpuuttesta/soveltamisesta. ei tarvitse miljoonan autoa 100 kärrykin liikkuu.

[Queena]

Riippuu siitä, mitä kaapissaololla tarkoitetaan. Sitäkö, että ei lainkaan harjoita pervouttaan, vai sitä että ei kerro taipumuksistaan ja kokemuksistaan läheisilleen?

Periaatteeni on, että mitä teen makuuhuoneessani, ei kuulu muille kuin niille, jotka sinne päästän. Se koskee niin pervoilua kuin vaniljaa.

Mulla on sama. En koe olevani kaapissa, mutta jos kaapilla tarkoitetaan sitä että asiaa ei jaeta läheisten kanssa niin sitten varmaan olen.

[Lady Whip]

Ainahan ihmisillä on salaisuuksia. Joitakin mitä ei kerrota kenellekään ja toisia taas mikä jaetaan pienen ystäväjoukon kesken.
Jotkut kestävät tätä olotilaa hyvin eikä mitään tarvetta puhua kenenkään kanssa...toiset huonommin ja näistä lörpötellään moneen suutaan.

Jos on huono pitämään halun piilossa, mikä estää toteuttamista käytännössä.

Mikäli tuntuu siltä, että tarve on tullut jäädäkseen eikä ole hetken mielijohde, sen ikäkauden ominainen tarve - esteet saa aina pois tieltä tai pienemmiksi.

Enemmän olisin huolissani siitä, miten elää vaniljoiden keskuudessa tämän tarpeen kanssa jos se on osa luonnetta ja usein mielessä sekä teoissa - ilman että leimaantuu.

Joskus on parempi olla kokeilematta ja vain haaveilla sekä toisinaan unohtaa kuin mennä mukaan.
Tulla kaapista ulos pervon kinkiyden kanssa on rikkonut avioliittoja enemmän kuin yhdistänyt.

[surusilmat_hki]

Minä olin kaapissa kinky-puoleni suhteen useamman kuukauden ajan. Tein näin, koska kuvittelin että pilaan kaiken (liitto, perhe jne.) jos olen rehellinen. Kauan yritin kärvistellä, vaan pikkuhiljaa alkoi tuntumaan että menetän mielenterveyteni jossen saa puhua asioista niiden oikeilla nimillä- uskoutuminen ystäville (myös täällä foorumilla) auttoi ymmärtämään että en voinut juosta karkuun ikuisesti ja niinpä avasin suuni. Ajoitus ei ollut paras mahdollinen ja saattoi liittoni kriisiin hetkeksi, mutta lopulta saimme asiat puhuttua halki. Ja nyt tosiaan etsin kinkyseuraa toteuttaakseni tätä puolta, mieheni luvalla.

Long story short: kaapissa oleminen syö ihmistä, oli kyse sitten mistä tahansa seksuaalisuuden muodosta. En kannata. Asiat pitäisi saattaa valoon ja käsitellä ne.

[ThomasWolf]

Jos oivalsin oikein kysyjän ajatuksen, niin "kaapittaminen" on pahasta.

Perustelut:
On perheellisiä ihmisiä joilla on myös lapsia ja puoliso, joka ei ole koskaan pitänyt (tai kyllästynyt alkuunsa) ko. toimintoihin, niin se syö ihmistä kuin jäässä oleva käpy oravaa.

Ja jossain vaiheessa sitä huomaa, että elämää on kulunut kovasti pitkä tovi ja yksi ihan kiinteä osa itseä on ollut tukahduksissa liian kauan. Silloin viimeistään pitää tehdä päätöksiä asian esiintuomiseen, miten, se onkin sitten toinen tarina. Mutta kuten Surusilmä tuossa yllä mainitsi, teki mitä vain asian eteen, se vaatii rohkeutta.
Mutta se rohkeus kannattaa löytää, muuten huomaa kiikuttelevansa vanhainkodissa todella katkerana ihmisenä.

My 20 cents

[rubmo]

Olettaen, että kaapissa ololla tarkoittaa sitä, ettei toteuta itseään, niin kaapista ulos ja takaisin pomppineena voin tarjota ainakin seuraavat huomiot...

...komppaan Lady Whipiä noista suhteiden rikkoutumisesta. Itse olin vaniljasuhteessa kun aloin päästämään kinkypuolta itsestäni esille ymmärtäväisen kumppanin kannustamana. Tätä ennen se "tieto" että tämä puoli on ja haluaisi esille lähinnä turhautti, kun sitä ei osannut toteuttaa, muuta kuin jollain itsekeksityllä selfbondagella joskus. Valitettavasti kumppanini oli tosiaan täysin vanilja eikä kiinnostunut itse sen kummemmin aiheesta, kun taas itselleni selvisi, että kinkeys on tosiaan minun juttu, joten ymmärrettävä ristiriita haluissa johti siihen että suhde kärsi. Ei varmaan pelkästään sen takia, mutta se oli yksi ratkaisevista tekijöistä. Eron jälkeen yritin löytää itseni kaltaisia ihmisiä ja piirejä, mutta en löytänyt, vaikka ne olisivat olleet kirjaimellisesti kulman takana, ja turhautuneena palasin takaisin kaappiini jokuseksi vuodeksi. Tämä kaapissa olo taas aiheutti ihmissuhdepuolella kuivan kauden, kiinnostuksen täydellisesti lopahdettua vaniljasuhteisiin. Muutama vuosi sitten kävin taas vähän aikaa ulkona kaapista, ihan reilustikkin, kun löysin vihdoin tieni asiaankuuluviin piireihin (ja tapasin ihania ihmisiä siellä) mutta... jänistin kun aloin työskentelemään sijaisopettajana ala- ja yläasteella, ja muutenkin ongelmallisen talven kuluessa palasin takaisin kaappiin. Nyt taas pitäisi ulos päästä ja lopullisesti (en ole muuten opettaja enää, joten ei huolta, muista syistä kuin seksuaalisuudestani johtuen valitsin toisen uratien).

Mitä näistä kaapeissa oloista on jäänyt sitten käteen? Lähinnä turhautuminen menetettyyn aikaan, ja menetettyihin mahdollisuuksiin. Nyt tuntuu, että on jo liian vanha toteuttamaan itseään, vaikka sehän se vasta paskapuhetta onkin. Tuntuu myös jotenkin toivottomalta, että joutuu taas aloittamaan tämän puolen rakentamisen nollapisteestä, vaikka senkin tietää, että kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni, ja on rehellisesti oma itsensä, niin asiat etenevät nopeastikkin. Mutta joku pikkuääni takaraivossa haluaisi ottaa sen pelkurin tien, ja palata kaappiin. Eli näin kouluesseetyyliin loppupäätelmänä; Mitä kaapissa olo voi tehdä ihmiselle? Omalla kohdalla sanoisin parilla sanalla: aran ja turhautuneen. Ja jonkun joka kirjoittaa aivan liian pitkiä vuodatuksia netissä (tosin, tämä on vielä säästeliästä niihin tosielämän kahvikumppaneihin verrattuna, jotka tuntikaupalla saavat kuunnella minua  )

[Narttu-84]

mä mietinkin sellaista mahdollisuutta että elää ns. kaapissa eli ei toteuta itseään livenä(eli ei käy bileissä,ei miitingeissä ja hankkii  esim. terapeutin jolle purkaa sitä pahaa oloa siitä,ettei tapaa ketään  samanlaisia  ihmisiä oikeassa elämässä (hakemassa vertaistukea) ja ei saa olla oma itsensä ja pitää pokeri naamaa ei tässä mitään hätää ole ja elää ns. "normaalia elämää." jotta ihmissuhteet ei hajoa lopullisesti. Kumminkin mietin sitä mitä tuostakin seuraa? hajoaako pää? entäs jos tämä terapeutti ei riitäkkään,vaan halu olla oma itsensä ja omien halujen toteuttaminen käy sietämättömäksi ja lähtee silläkin uhalla toteuttamaan itseään että ihmissuhteet hajoaa ja sut jätetään yksin? eli tarkoitan käytännön asioita: mistä asunto yms. onko kellään mitään kultaista neuvoa mistä kultainen keskitie? eri mahdollisuuksia?

[Queena]

mä mietinkin sellaista mahdollisuutta että elää ns. kaapissa eli ei toteuta itseään livenä(eli ei käy bileissä,ei miitingeissä ja hankkii  esim. terapeutin jolle purkaa sitä pahaa oloa siitä,ettei tapaa ketään  samanlaisia  ihmisiä oikeassa elämässä (hakemassa vertaistukea) ja ei saa olla oma itsensä ja pitää pokeri naamaa ei tässä mitään hätää ole ja elää ns. "normaalia elämää." jotta ihmissuhteet ei hajoa lopullisesti. Kumminkin mietin sitä mitä tuostakin seuraa? hajoaako pää? entäs jos tämä terapeutti ei riitäkkään,vaan halu olla oma itsensä ja omien halujen toteuttaminen käy sietämättömäksi ja lähtee silläkin uhalla toteuttamaan itseään että ihmissuhteet hajoaa ja sut jätetään yksin? eli tarkoitan käytännön asioita: mistä asunto yms. onko kellään mitään kultaista neuvoa mistä kultainen keskitie? eri mahdollisuuksia?

En ymmärtänyt tästä juuri mitään. Kysytäänkö tässä sitä että miten hankitaan uusi asunto ihmissuhteen kariuduttua? Vai sitä että voiko jollekkin riittää se että puhuu terapeutille vai johtaako se pään hajoamiseen, ja mitäs ihmettä? Halujensa toteuttaminen ei muuten vaadi miiteissä tai bileissä käymistä..
Tulee vähän mieleen se että aloittaja itse konkreettisesti etsii ulospääsyä huonosta suhteesta, muttei ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta koska pelkää yksin jäämistä.

[Kettu vinossa]

Hyvä parisuhde kestää sen, että voi kumppanilleen kertoa kaikesta, jonka kokee itselle tärkeiksi. Jos kumppani pelästyy kinkyyttä ja pistää välit poikki, niin kumppani ei sitten ollutkaan vaivasi arvoinen. Ja jos hän hyväksyy asian, hänen ei ole silti mikään pakko "parisuhteen ylläpitämisen nimissä" suostua sellaisiin sessioihin, mitä hän pitää epämiellyttävänä. Jos hyvä tuuri käy, kumppani hyväksyy kinkyyden ja suostuu jopa sessioihin. Jos kinkyyden hyväksyvä kumppani ei suostu sessioihin (eikä halua, että sessioseuraa etsitään parisuhteen ulkopuolelta), se on sitten kaapista tulleen henkilön itse harkittavissa, kannattaako hyvä parisuhde laittaa poikki vain sen takia, ettei voi toteuttaa kaikkia seksifantasioitaan. Lopulta hyvin harva ihminen elää semmoisessa parisuhteessa että ihan kaikki seksifantasiat toteutuisivat, mutta on silti onnellinen. Vanhan parisuhteen hylkääminen ja uuden aloittaminen pelkästään paremman seksielämän nimissä taas saattaa joskus olla hyvä ja joskus huono valinta.

Osa toki sortuu pettämiseen toteuttaakseen kaikki seksifantasiat, mutta se ei kaikille sovi: voi alkaa huono omatunto vaivaamaan tai jos kumppani huomaa pettämisen, parisuhde voi mennä poikki. Olen joskus kinkypiireissä törmännyt henkilöihin, jotka eivät ole uskaltaneet kertoa seurustelukumppanilleen kinkyydestään ja ovat siksi etsineet salaista sessioseuraa. Itse en ole ymmärtänyt heidän logiikkaansa, koska olisihan siinä aina 50% todennäköisyys että kumppani hyväksyisikin kinkyyden ja jos ei hyväksy, voisi hän ainakin hyvällä omallatunnolla laittaa parisuhteen poikki (ja samalla voisi myös hyvällä omallatunnolla käydä sessioimassa niiden ihmisten kanssa, jotka sessioon suostuvat, eikä se olisi enää pettämistä). Ymmärrän paremmin sellaisia pettäjiä, jotka ovat kertoneet kinkyydestään kumppanilleen ja tietävät, ettei kumppani hyväksy heidän seksuaalisuuttaan.

Muille kuin omalle seurustelukumppanille ei mielestäni tarvitse kertoa omasta kinkyydestä. Toki välillä kinky saattaa loukkaantua siitä, kun joku kinkyydestä tietämätön läheinen ihminen heittää ilkeän kommentin tai vitsin sellaisesta kinkyseksuaalisuuden alueesta, joka on tälle kinkylle tärkeä. Siinä voi sitten pohtia, kannattaako sellaisen ihmisen kanssa enää kaveerata, vai kertoako hänelle kinkyydestään ja yrittää todistaa, että ihmisiähän me kinkytkin olemme. Kinkyydestä saattaa toki olla ihan viisasta kertoa kavereille, jos se vaikuttaa huomattavasti  esim. asunnon sisustukseen, tyyliin: "Olohuoneen nurkassa on iso häkki siksi, että käytämme sitä sessiossa. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi emme ole vieläkään ostaneet lemmikkieläintä tai emme ole osallistuneet mihinkään larppiin: kumpaakaan ei koskaan tule tapahtumaan". Sukulaisille voi yleensä keksiä helpommin tekosyyn kinkytarvikkeille, joita ei voi piilottaa (tai jotka ovat unohtuneet laittaa piiloon).

(Muokkaus: Korjattu yksi kirjoitusvirhe. Kieliasuun jäi vielä korjattavaa, mutten ehdi ja jaksa niitä kohtia nyt korjata, joten anteeksi kielipoliiseille.)