Mitä jos saisit ollakin vanilja?

[Saeroe]

Ei, en haluaisi olla vanilja. En ole kokenut kinkyyteni aiheuttavan minulle ongelmia, ja näen siinä oikeastaan vain positiivisia puolia. (Tietysti vähän subjektiivinen arvio, mutta...) Miksi siis en haluaisi olla / edustaa jotakin, mikä tuottaa iloa ja on niin suuri osa koko persoonaa ja identiteettiä?
Vaniljana voisi ollakin ehkä helpompaa siinä mielessä, että osaisi nauttia vähemmällä vaivalla ja yksinkertaisemmista asioista. Silloin toisaalta jäisi paitsi monista hienoista jutuista, mitä kinkyys tuo mukanaan, kuten ystävät, tapahtumat ja yhteisöllisyys. Koska olette muka kuulleet vanilja-ihmisten viikkomiiteistä?

Kinkyys itsessään ei ole hyvää tai pahaa, se vain on. Pääsääntöisesti kuitenkin siihen liittyvät asiat ja sen tarkoitus on tuottaa maailmaan hyvää. Nautinto, tyydytys, mielekäs tekeminen, itsensä toteuttaminen, mistä syystä kukakin nyt kinkyilee. Hyvinä asioina näitä kai pääasiassa voidaan pitää?

Lady Whip heitti mielestäni ajatuksia herättävän kommentin: kinkyys on osa persoonaa, samoin kuin vaniljana oleminen. Onko todella näin? Onko vaniljoille se (heidän vaniljuutensa) osa heidän persoonaansa, vai oikeastaan vaan ominaisuus? Miten se näkyy heissä? Miten näet vaniljasta, että hän on vanilja?

Miten oikeastaan minkä tahansa lainen seksuaalisuus voi olla osa persoonaa?
Seksuaalisuus on yksi ihmisen identieetin osa-alue, eikä sitä voi varsinaisesti erottaa irralliseksi ihmisen kokonaisesta identiteetistä, mutta mielenkiintoisempaa tässä onkin sen ilmaiseminen ja esille tuominen, tai kinkyyden tapauksessa ehkäpä sen ilmaisematta jättäminen.
Ihan samalla tavalla johonkin muuhun ihmisen ominaisuuteen perustuva seikka voisi muodostaa osan persoonaa, kuten vaikkapa kansallisuus. Olen suomalainen, mutta miten voin sanoa sen olevan osa persoonaani?
Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Vai hetkinen, vastasinko juuri omaan kysymykseeni...?

[Rakentaja]

Koska olette muka kuulleet vanilja-ihmisten viikkomiiteistä?

Vasta joskus 15-20 vuotta sitten nuoret alkoivat puhua miiteistä, ennen sitä vaan järkättiin tapaamisia. Näissä sitten juteltiin seksistä, elämästä, vaihdettiin kuulumisia tms.

[vecina_buena]

Vaniljana olisi helpompaa, seuraa löytyisi. Siksi olen täällä foorumillakin, ettei ole löytynyt sopivaa ja kinkyä seuraa ellei etsimällä etsi. Ei sitä vaan sattumalta löydä, ja epämukavalta tuntuu myöskin laittaa Tinderiin tms sovelluksiin viittaus kinkyyteen.

Ja jos olisi oikeasti vanilja niin eihän sitä muuta osaisi kaivata.

[Ladynuna]

Kyllä, koska ihastukseni kohde voisi ehkä pitää minua vähemmän outona enkä olisi munannut mahdollisuuksiani häneen kertomalla kinkydestäni. Ja keskinkertainenkin seksi olisi ihan hyvää, kun ei tietäisi paremmasta. Ja olisi hyväksytympi yhteiskunnan jäsen.

[mauje]

Jos nyt ei sitten muistaisi kinkyyden tuomia asioita ja ongelmia niin miten vertaisit sitä uutta ja ihanaa vaniljaisuutta aikaisempaan paarustamiseen elämässä? Väitänpä vain että tasan tarkkaan olisi nippu uusia ongelmia joista saisi nurista ymmärtämättä ja muistamatta ollenkaan että muuan asia jo pyyhittiin pois olemasta edes teoreettinen ongelma. Joko johonkin tinteriin ei saa kunnollista kuvaa tai naama on vinossa jos ei mieli enää jne.

"Hyvä ei oo millonkaan, jos m****u seisoo nii sitte pa***ttaa."

[Pinus]

En kyllä haluaisi olla vanilja 🤔 Mutta jos voisi käyttää tilaisuutta hyödyksi ja muokata sitä millaisista kinkyistä asioista pitää, niin voisin parit muutokset tehdä 😂

[subitar89]

En haluaisi. Kinkyys on tuonut mun elämään tosi paljon hyvää ja seksielämä on ehkä vähintään sata kertaa parempaa. Toki nuo asiat liittyy suurelta osin mun rakkaaseen ja mun kanssa yhteen sopivaan Omistajaani/Isooni/avopuolisooni. Hitto, et mä haluisin taas vaan kehua häntä, mut koitan pysyä aiheessa.
Vaikka vaniljasuhteiden aikana en saanut mitä tarvitsin kun kinkyys oli minussa silloinkin, niin kyllä ne ajat on ollu tän nykysen tilanteen arvoisia. Kinkyilyn kautta oon kasvanu ihmisenä paljon ja voin paremmin. En tiedä olisinko vaniljana kokenut samaa ja etenkään tunnepuolella näin paljon. Kinkyys tuo myös monipuolisuutta seksiin ja omistussuhteen sekä DD/lg- dynamiikkaa mukailevan toiminnan kautta saan apua elämän hallintaan, ilman että se on toiselle rasite (kun asioista on sovittu ja molemmat saa dynamiikasta jotain).
Eli en mä haluisi vaniljana aloittaa. Vaikeaa edes ajatella enää sellaista elämää, vaikka muistot pyyhittäisiin pois.

[Irwikissa]

Todennäköisesti pääsisi helpommalla jos olisi puhtaasti vain vanilja. Kuitenkin, tällä kokemuksella ja tiedolla, sulkisinko toisen puolen itsestäni täysin pois jos olisi mahdollisuus valita? - En

Monipuolisuus, mahdollisuudet ovat mielestäni rikkaus. Kun on kyky ja halu tutkia, kehittää, haastaa itseään niin olen vain varsin tyytyväinen ettei omat intressini ole nykyistä huomattavasti rajallisemmat. Tällä tietoa olisi mielestäni sääli jäädä niin paljosta täysin paitsi.

Ainoa miinus on ollut sopivien kumppaneiden löytyminen. Vaniljaa on helpompi toteuttaa ja ilmentää kuin kinkyyttä, se on hyvin ilmeinen omakohtainen kokemus.
Mutta
Itselle kinkyys ei poissulje vaniljaa. Se on vain itsestä löytyvä toinen puoli, josta en ole myöskään lainkaan pahoillani. Koen että molemmat puolet täydentävät toisiaan. Varjo tasapainottaa valoa. Onnellisimmillani olen, kun saan ilmentää itseäni mahdollisimman moninaisesti. Kinkyyteen liittyy vahvasti persoonallisuutta ja seksuaalisuutta. On vaikea ajatella ettei se olisi yhtä vahvasti osa minua kuin vaikka seksuaalinen suuntautuminen.

[Hirvaz]

Ihan hupaisaa reflektoitavaa.. .

Mikäli ennen seuraavaa elämää saisin vapaasti valita, niin itse todennäköisesti ihan mielelläni syntyisin vaniljaksi. Ei pervoudesta mitään varsinaista haittaa ole itselleni ollut - joskin kuten taannoin kirjoitin olisin lopulta ehkä mieluummin säilynyt vähemmän tietoisena siitä koko inhimillisen julmuuden kulttuurihistorian kaameasta kirjosta, josta sadistiset taipumukset ovat ajaneet ottamaan selvää -, mutta oletan että pois jäisi se hohkaava nälkä eikä mitään sen tyydyttymisen kaltaista osaisi suuremmin kaivata.

Kaipa yhden tarpeiden sfäärin jääminen pois kuvioista tekisi elämästä ja olemisesta yksinkertaisempaa ja helpompaa, etenkin vielä kun stigman sun kaiken muun mahdollisen harmillisen laskisi pois kuvioista. Ehkä me nautimme enemmän, mutta todellakin: Ellei sitä osaisi kaivata, niin miksi ehdoin tahdoin haluaisi kaivata? Ellet ole päihderiippuvainen, haluaisitko olla, vain siksi että elämä opiaattien, stimulanttien, psykedeelien ja kenties kaikkien muidenkin kanssa pelaten olisi jotenkin rikkaampaa ja täyteläisempää kuin ilman niitä? Ellet koe vastustamatonta vetoa alamaailmaan, haluaisitko kokea - siellä sitä vasta täysillä eletään? Ellei stimulaationtarpeesi aja sinua jatkuvasti hurjastelemaan moottorikelkalla öiseen metsään ja base-hyppäämään maailman jokaisesta pilvenpiirtäjästä, miksi olla valmis jättämään nuo miälettömät kokemukset sikseen, jos voisi valita syntyvänsä adrenaliininarkkariksi?

Kaikki eivät tietysti ilmaise arvostavansa elämän helppoutta ja yksinkertaisuutta sen nautinnollisuuden ylitse, mutta luulen ettemme silloin lopulta keskustele aivan samasta asiasta.

.. , eikä tästä tule loppua, ellen laita pistettä, nyt.


  * )

[Meeri]

Minulle kinkyys on hyvin suurelta osin vaikuttanut koko identiteettiini ja elämäni valintoihin. Joten vaniljana elämäni olisi todennäköisesti aivan erilaista.
Todennäköisesti kävisin tylsässä klo 8-16 matalapalkatussa liukuhihnatyössä, jota inhoaisin. Ottaisin usein saikkua, koska en vaan jaksaisi sitä paskaa. Töistä palattuani menisin kotiin missä odottaa beesseihin kangashousuihin ja ruutupaitaan pukeutunut kotimies, ja liuta huonosti käyttäytyviä penskoja. Farmarivolvollani ajelisin harrastuksiin, salille ja zumbaamaan. Joskus kun pääsisin mieheltä pakoon, menisin tyttöjen kanssa "sidukalle" Kouvolan ykkösmenomestaan. Katselisin ihaillen lehdistä kuvia näyttävistä naisista jotka ovat uskaltaneet toteuttaa unelmiaan, ja miettisin että ei minusta vaan olisi siihen.
45-vuotiaana eroaisin kotimiehestä, ja elämääni kyllästyneenä ottaisin nuoren toyboyn.

Onneksi elämä päätti toisin.

[Pulse]

Seksuaalisuus on ollut käsittämättömän helppoa... Ensisuhteesta tiesin miten sitä toteutan, enkä koskaan ole joutunut kärsimään tai epäilemään kulkemaani polkua! Ikinä kukaan ei ole purnannut saamastaan, asettanut kyseenalaiseksi toimiani seksin saralla 
En edes tajua, ymmärrä miksi joku harrastaa vaniljaseksiä, kuinka ihmeessä siitä voi saada jotain nautintoa..kun minulla on "hieman enemmän kuin näillä taviksilla" !?
 Olen onnekas

[nette]

Enpä tiedä olenko kinky vai vanilja liioilla mausteilla. Vanilja elämää tässä kumminkin eletään suurimmaksi osaksi koska aviopuoliso on sellainen. Mutta on minulla D joka on täysin päinvastainen kuin muut tuntemani/tietämäni D mikään totuttu opittu ns normaali sääntö ei päde häneen. Vanilja elämä voi olla antoisaa yms. Jos sen oikein käsittää. Lisäksi en minä tiedä onko tästä kinkyydestä hyötyä vai haittaa vai molempia. Tosin kun minuakaan ei voida lokeroida juurikaan mihinkään. Mä olen mä sille ei ole varmaa mitään sellaista että olen just tämä. Oikean kumppanin löytymiseen voi mennä aikaa joten onhan jotkut yksin loppuelämänsä. Miksi ajatella myöskään sellaista mikä on mahdotonta. Voisin siis aivan hyvin olla myös vanilja tai mikä ikinä tämänhetkinen olotila onkaan, kun en itseäni juuri miellä kinkyksikään. Oon tälläinen sekametelisoppa

[Normandie]

Olen suuren osan elämästäni elänyt vaniljaisena ja pitkään vaniljaisessa avioliitossa. Liittoni päätyttyä "hyppäsin kinkyihin kuvioihin", koska jotakin seksuaalisuudestani puuttui ja lähdin etsimään itseäni. Mikään ei ole kuitenkaan olennaisesti muuttunut. Edelleenkin minulle on tärkeää läheiset ihmiset, mielenkiintoinen työ, harrastukset, mahdollisuus matkustella maailman eri mantereilla, taloudellinen tasapaino, terveys. Prioriteetit siis samat, elämän mittaiset. Ykkösenä nykyään tietenkin rakas kumileluni, puolisoni. Seksuaalisuus on osa minua, ei kokonaan minä. En ole aikoinani valinnut olla vanilja enkä ole nyt valinnut olla kinky. Elämä on vienyt, vie edelleen ja hyvä matkahan tämä on ollut

[telle]

En missään tapauksessa haluaisi. Kinkyys on niin iso osa omaa persoonaani eikä siis rajoitu pelkästään seksuaaliseen toimintaan. Sinänsä harmi että nuorena piti elää vaniljaa liiankin kauan 

[kuunlilja74]

Olisi niin paljon helpompaa.
Eikä tarviis etsiä mitään ja kaikki olis hyvin.
Kyllä, haluaisin olla vanilja!