Mitä jos saisit ollakin vanilja?

[RuoskaMikko]

Huomaa että muistisi pyyhittäisiin pois, joten et tajuaisi millaisia säväreitä voisi saada etkä muitakaan etuja, vaan voisit elää onnellisen tajuamattomana siitä mistä jäät paitsi. Tämän voi nähdä edut vs haitat kysymyksenä jossa punnitaan kinkyyden kokonaisarvo, ja onko kinkyys jotain mikä on hyvä itsessään. Voi myös nähdä kysymyksen miten haluaa, vaikka sitten vittuiluna kinkyille, mutta se ei ollut tarkoitus. Tykkään vain ajatusmasturboinnista ja haluan harrastaa sitä ryhmässä.

En osaa ihan suoralta kädeltä vastata tuohon. Voin kuitenkin kertoa omat pääkriteerini ja mitkä ei ole olennaisia tekijöitä. En piittaa paljoa siitä mitä ulkopuoliset asiasta ajattelee kunhan ei käy päälle, sillä he ovat ulkopuolisia. Moni toki on elänyt sen verta suojattua elämää ettei ole voinut tulla ajatelleeksi että ainakaan tietynlaiset kinkyydet voisi olla terveellä pohjalla suurella osalla. Se on mulle hyvin pieni syy, mitätön.
Olen itsekäs, ja seuranhaun takia olisi kiva olla seksuaalisesti yhteensopiva useamman ihmisen kanssa, tai vaikka kulttuurista pitävä mies tai jääkiekosta ja autoista pitävä nainen. Jos nuo asiat ei olisi sidoksissa luonteeseen niin joo... mutta toisaalta... mun suurin kinkki jos sitä ny siksi voi kutsua, on kuivat orkut, ja ne sen verta kivoja etten haluaisi maksaa sitä hintaa että seksi laimenisi niin paljon vaikka olisikin sitten se kumppani. Punnitsen asian kokonaisuutena ja se ei olisi mulle sen arvoista, olisin mielummin kinky jos kuivat orkut tekee ihmisestä kinkyn. Ja vaikkei tekisi, niin silti olisin varmaan mielummin kinky, kun se kuitenkin rikastaa seksielämää. Jos ei-seksuaaliselle puolelle mentäisiin niin olisin vieläkin mielummin kinky ja nauttisin kivusta ja fyysisesti satutetuksi tulemisesta, koska se on kivaa hihii

Tulipahan taas lässytettyä päivän tarpeisiin.

[Chennai]

Vähän väsynyttä aivorunkkausta:

Kinky - vanilja jako on vähän vaikeaa koska asia ei ole ainakaan minulle mustavalkoinen. Kaikki ovat harmaalla alueella ja sen voimakkuus vain vaihtelee. Yritin lähteä miettimään mitä elämä olisi puhtaasti vaniljana mutta en hoksaa miten se voisi antaa yhtään enempää. Ei vaniljat ole sen onnellisempia koska heilläkin on huonot päivänsä ja välillä orgasmit hukassa. Puuro palo pohjaan ja naapurin kissa naarmutti auton. Kaikilla on ongelmansa ja jos yksi menee niin viisi uutta tulee jostain kulman takaa. Oma seksuaalinen nautinto ja omat jutut on etsittävä vaikka hommaan ei liittyisikään mitään ns. kinkyä.

[Mooky]

Väsyttää, ei jaksa miettiä, joten lyhyt vastaus: parin hakuun olisi reilusti laajempi tarjonta. Vielä jos olisi monogaaminen, niin kuin oikeasti, niin vain taivas olisi rajana...

[balthazar]

En mä näe näitä mitenkään vastakkainasettelussa, jos oisin ihan pelkkä vanilja niin sitten nauttisin siitä, eri tavalla kuin pervona. Kyse on mun mielestä erilaisuudesta enemmän  kuin parempi-huonompi akselin jutuista.

Sama pätee tuohon laatuasiaan; ei enemmän oo mitenkään parempi, erilaisuutta sekin on. Olitpa vanilja tai kinky niin itsensä kanssa pitää olla sujut ensin, mahdollisia kumppaneita ei siihen soppaan tarvi väkisin sotkea vaan se ihminen tai ihmiset jotka sitä elämää rikastuttaa on se juttu, olipa niitä sitten yksi tai kymmenentoista.

[Lady Whip]

Kinkiys on muutakin kuin seksuaalisuus ja jatkuva hedonistinen nautinnonhaku.
Se on osa persoonaa. Samoin kuin vaniljana oleminen.
Aina voi leikkiä miettien olisiko ollut parempi olla sitä tai tätä tai tuollainen.
Jos nykyisyys on liian vaikeaa sen persoonan ja halujen kanssa mikä on sillä hetkellä, luonnollista haluta olla jotain muuta.
Tuskin elämä paremmaksi muuttuisi mutta saahan siitä haaveilla.

Kehitys vaatii sen, ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on ja mikä on.
Jos olisi, mikään ei koskaan muuttuisi.

[Pörri]

Rehellisesti. Olisi luultavasti tosi paljon helpompaa olla vanilja. Luultavasti tiettyjä juttuja ei olisi koskaan tapahtunu ja monet riidat olisi jääny riitelemättä. Et kyllä, voin sanoa et tietyllä lailla mie toivoisin olevani vanilja ja luultavasti muuttaisin sen seikan, jos voisin valita.
Kuitenkin nyt kun oon millainen oon ja elelen tämän kinkyyteni kanssa, niin miulla on parempi olla itseni kanssa, kuin koskaan aikaisemmin. Et toisaalta oon ehkä paras mie just näin. Kaikella on aina kaksi puolta loppujen lopuksi

[Rakentaja]

Jos saa kiksinsä vain siitä yhdestä tietystä jutusta niin asiat hankaloituu, sillä ei niin suurta merkitystä onko se jutska kinky tai vanilja laatikossa.

[misternorthwind]

Helpottaisi elämää kyllä kummasti, mutta näillä korteilla pelin loppuun saakka vaikkei täyskättä noukittukaan

[Mooky]

Yksilön kannalta se on varmaan juuri niin ja näin että mistä tykkää ja mistä ei. Homma ei juuri siitä eroa. Mutta yleisellä tasolla on aina helpompaa sulautua massaan, seurata konsensusta ja tehdä sitä, mitä muutkin tekee.
K-homma on alkanut viimeisen 10-15 vuoden aikana saamaan enempi ja enempi positiivista julkisuutta, eikä kaikki ole aina haahaa-hauskaa täti-läpsii-setää tai hassu-ihmiset-hassuissa-asuissa tyylistä juttua, vaan asia nähdään oikeasti vakavasti otettavana, ja siihen osataan suhtautua paljon paremmin, kuin ennen.
Aikana ennen internettiä yksilöille oli valtavan paljon hankalampaa saada vertaistukea, löytää seuraa tai ylipäänsä tuntea itseään hyväksytyksi millään tapaa, ja samaan aikaan asenteet tätä kohtaan olivat myös paljon negatiivisemmat, ja K-ihmiset esitettiin valtamediassa hulluina tai koomisina kevennyksinä.

Nyt on netti, samanhenkistä seuraa ja avoimemmin suhtautuva media. On tapahtumia, järjestöjä ja jopa ruohonjuuritason miittejä, joissa voi tavata toisia kaltaisiaan.

Mitään itseisarvoisen hyvää tai pahaa en perwoudessa näe, ja haittana lähinnä on marginaalinen väkimäärä, joka hankaloittaa seuranhakua.

Se, olisiko yksilö onnellisempi "streittari-vanilijana"... en usko. Tietty kipuilu, itsensä etsiminen ja henkisen kasvun vaihe (joka on aina kivulias) jäisi kokematta, mutta tämä ei takaa onnellisuutta.

Onnellisuutta on hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on, ja tyytyä siihen, mitä omistaa. Hieman karrikoiden, mutta about noin.

[Kahlitsija]

Kysymyksen asettelu vaatii toimiakseen sen, että on toisistaan eroteltavissa olevat kaksi tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Kaksi erilaista ryhmää, jotka eroavat toisistaan. Minun kokemukseni mukaan tällaista eroa ei ole.

[Jägermies]

Kysymyksen asettelu vaatii toimiakseen sen, että on toisistaan eroteltavissa olevat kaksi tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Kaksi erilaista ryhmää, jotka eroavat toisistaan. Minun kokemukseni mukaan tällaista eroa ei ole.

Näkisin että nämä ovat toisistaan eroteltavissa olevia mutta eivät toisiaan pois sulkevia.

[Laura]

Vastaan kanada! 

Kinkyys on tuonut niin paljon kaikkea ihanaa (esim. huuto-orgasmeja) elämääni, että tällä tiellä pysyn. En halua muuttua. Seksuaalisuus on iso osa elämää.

[middleagedman]

Elämä olis paljon helpompaa vaniljana.

[Metsänneito]

Ehkä just seuranhaun kannalta vaniljana ois helpompaa.
Toisaalta missä menee vaniljan ja kinkyn raja? Ja onko sitä rajaa pakko vetää?
Ja vaikka mullekin tää kinky maailma on tuonut aivan hullut nauruorkut ja muitakin mukavia juttuja enkä niistä kyllä aio luopua, mutta niin, eihän sitä tiedä mitä maailma vielä eteen paiskaa. Että jos tapaakin jonkun hurmaavan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja seksi toimii ilman mitään kovin Perwoa niin kyllä se miulle käy.
Huh. Olipas siinä ihanan sekavia lauseita.

[D79Mies]

Itselleni kinkyys tai vaniljana oleminen eivät ole mitenkään itseisarvoja. Ja sitten... Kuinka kaivata jotakin sellaista, mikä ei kiinnosta?

Itse olisin rohkeasti vanilja, mikäli olisin syntynyt uudestaan. Syyt ovat toki tylsän matemaattiset, sillä upeita naisia ei olisi ollut tarvetta sivuuttaa ihan vain siksi, että sattuivat olemaan (liian) vaniljat.

Niin kuin tuossa aiemmin joku on jo kirjoittanut, rikkautta on kuitenkin tulla toimeen itsensä kanssa.

Sinänsä, minulle hämärtyy kinkyyden ja vaniljan välinen ero vuosi vuodelta enemmän. Kai se on siinä tilanteessa, kun rekisteröit muiden katsovan sinua kieroon!