Ulkopuolinen kinky

[stoge]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

Kommentissa jätetään syrjinnän omaisesti kokonaan Viistokatu huomioimatta. 

Ehkä se syy, miksi feminismiä, sovinismia ja Viistokatua ei toivota puheenaiheeksi, on se, että
tämän viestiketjun kaltaiset kommentoinnit, suuntaan tai toiseen, mukaanlukien tämä omani,
tuskin lisäävät uusien miitissä kävijöiden innokkuutta tulla uudestaan.

[nicolaus]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi

Noinhan se menee...

[NaughtyGorgeous]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi

Noinhan se menee...

Itseasiassa olen myös hiljaittain törmännyt termiin antifeminismi, mutta tuskin se kuitenkaan ihmisten silmissä on sama asia kuin sovinismi, vai onko?

[HerraD]

Luultavasti antifeminismillä tarkoitetaan tasa-arvoa 

[RuoskaMikko]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi

Noinhan se menee...

Ihan tosi?
Diktatuuri - parlamentarismi - aito demokratia (ei edustuksellinen)
Kommunismi - sekasikiö - kapilatismi
kommunismi + diktatuuri = P-Korea
Kapitalismi + diktatuuri näennäisparlamentarismi = USA

/offtopic

En tiedä eksynkö miitteihin tulevaisuudessa. En elättele toiveita että löytyisi samanhenkistä porukkaa kun tämä kinkyily ei ole mulle elinehto, pelkkä mukava harrastus jonka poisjääminen ei haittaa elämää. Tänne eksyin ehkä enemmän sen takia että koen olevani seksuaalisestikin tosi avoin ja haluan tavata samanlaisia ihmisiä, tutkimusmatkailijoita. Täällä foorumeilla on saanut sellaisen kuvan että kinkyys on kaikille muille elinehto ja että suurin osa (95/100) pysyy sillä omalla osa-alueellaan ja katsoo vinoon munlaisia kameleontteja ja sunnuntaikinkyjä. Se ei yhtään auta kun suurin osa ei kuitenkaan ole kiinnostunut siitä ei-kinkystä mikä on mun suurin kiinnostus. Ja en koe mitään tarvetta hakea täältä kavereita joita voisi näytellä kaverilistalla jos ei kuitenkaan olla samoissa maailmoissa.

Mutta nämähän ei mitenkään liity itse miittien tasoon, toin vain esille syitä miksi minä (ja ehkä joku muukin) välttelee miittejä. Olen käynyt toisenlaisten vähemmistöjen miiteissä (esim. psykoosi-ihmiset) ja siellä on tuttua kuppikuntaisuus ja klikit ja vanhat tutut, ihan kuin vaikka työpaikalla tai missä tahansa missä on enemmän ihmisiä. Ei mulla ole mitään sitä vastaan. En silti moiti jos joillain on. Mutta mun mielestä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista muuttaa miittejä jos jotkut ei viihdy niissä, vaan pikemminkin järjestää sit omia erillisiä miittejä omilla asetelmilla. Eihän eri miittien tarvi sotia keskenään ja kilpailla kävijöistä jos homma hoidetaan siivosti, eihän?

[lamie]

Ehkä hieman ot tai ainakin erilainen näkökulma..

Olen kasvanut 80-luvulla ja olen niin kauan kun muistanut saanut kuulla olevani lihava ja että minun ei pitäisi olla lihava. Siitä tuli pikkuhiljaa itselleni identiteetti ja olen aina ajatellut että en kelpaa ja olen erilainen kuin muut. Sulkeuduin täysin enkä päästänyt edes itseäni suojakuoreni läpi. Lihavan identiteetti oli, ja on edelleen jossain määrin, todella voimakas ja hallitseva eikä sitä voi järjellä ymmärtää.

Tutussa ja turvallisessa ympäristössä uskalsin avautua edes hieman ja opin jotenkin luovimaan "pelottavissa" tilanteissa vaikka olin LIHAVA. Vaikka tilanne on täysin eri, voin jollain tavalla kuvitella hieman samaistuvani ulkopuolisuuden tunteeseen joista monet kirjoittavat tässä. Olen päässyt melko helpolla, mutta kyllä minä tunnistan ne katseet, kuiskailut ja jopa suoraan lauotut kommentit ja olen saanut oman osani niistä. Lihavuus oli kuitenkin niin vahvasti osa identiteettiäni etten tajunnut edes että ei kaikki ajattele että minä olen automaattisesti jotenkin huonompi.

Kun lähdin avamaan omia ennakkoluulojani löysin täysin uuden maailman missä minä sain olla minä. Onhan niitä jotka katsovat halveksuen, mutta valitsen etten enää välitä.

Kinkynä olen joskus mennyt tilaisuuksiin jossa minulla on ollut mukanani tuo vanha identiteetti ja olen kokenut etten kelpaa. Kun katson kauniita kuvia täällä tai bileissä rohkeasti sessioivia, upeita ihmisiä tunnen välillä itseni todella ulkopuoliseksi. On vaatinut vuosien työ että olen tässä pisteessä ja minua ärsyttää se että tuon ylipainon usein esille kommenteissani täällä. Mutta kukaan muu, edes minut hyvin tunteva, ei voi tietää ja ymmärtää sitä syvälle juurtunutta huonommuuden tunnetta joka minun lihavuus minulle merkitsee. Olen oppinut elämään sen kanssa, olen oppinut että se ei pidä paikkansa ja olen osittain sisäistänyt sen, mutta se tulee edelleen esiin tilanteissa joissa olen jollain tavalla epävarma.

Pointtini on ehkä se että ulkopuolisuutta ei voi nähdä eikä ymmärtää ulkopuolelta. Vaikka kuinka selitän miltä minusta tuntuu sinä et voi ymmärtää millä tavalla tämä vaikuttaa minuun. Tämä on se kohta missä tämä tarina koskettaa tätä keskustelua. Jos vaikkapa henkilö x kokee olevansa ulkopuolinen miitissä kukaan muu kun tämä henkilö itse ei voi muuttaa sitä. Vaikka kaikki kuinka hyvin yrittäisivät huomioida henkilö x:n erilaisuuden ja ottaa huomioon hänen tunteensa jne tämä on henkilö x:n pään sisäinen asia joka henkilö x:n pitää ratkaista itse.

Voimme keskustella aiheesta ikuisesti, mutta me emme silti löydä oikeaa vastausta. Jokaisen on itsensä otettava vastuu itsestään. Jos haluan mennä miittiin tai bileisiin minun on annettava itsestäni jotta pääsen porukkaan. Minun on otettava se ensimmäinen askel.

Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö meidän kaikkien pitäisi huomioida kanssakinkyt. Mutta on ehkä hyvä muistaa että se sosiaaliselta vaikuttava kaikkien kaveri saattaa olla oman päänsä sisällä ihan yhtä epävarma ja ulkopuolinen kun sinä. Tai ainakin hän on saattanut olla sitä.

[Jägermies]

Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan.

Rinnastan ne silviisiin, että molemmat ovat aivan helvetin rasittavaa vastaanotettavaa jatkuvalla syötöllä. Ei se loppujenlopuksi ihan hirveästi fiilistä muuta, tip tip tip tiputteleeko otsalle pisaraa joku julma vesikiduttaja vai vuotava katto, jota kukaan ei välitä tilkitä.

Mutta siis hei, tosi ihanaa että teillä on sellanen kokemus että koko maailma on teille avoin ja vastaanottavainen, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä vaan arvostakaa sitä!

Itseasiassa se on aika olennainen osa tuollaista vesikidutusta ettei siitä voi lähteä. Pelkkiä tippuvia vesipisaroita porukka kestää hyvinkin paljon pidempään.

Vähän kuin jos on siinä ärsyttävässä seurassa eikä kehtaa lähteä Vs jos olisi samassa ärsyttävässä seurassa sidottuna tuoliin.

[middleagedman]

Ulkopuolinen kinky

Usein pallo heitetään ihmiselle itselleen. ’’Mene itse juttelemaan ihmisille’’. Tätä sanotaan usein. Mutta mitä se auttaa, jos et saa toisilta vastakaikua? Ei mitään. Ainakin itselläni aitoa tutustumista edesauttaa, että saan toiselta vastakaikua ja toinen on kiinnostunut asioistani.

Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.

    Kirjoittaja: Perhonen89

Tämä toimi itselle ainakin. Erityisesti, kun niissä sosiaalisissa taidoissa on hiomisen varaa. Itselle vaikeinta on tehdä aloite. Kynnys kontaktoida uusia ihmisiä on suuri, koska en oikein osaa sanoa alussa muuta kuin hyvää päivää kirvesvartta. Juttelen kyllä sujuvasti jos minulle jutellaan ja minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta. En siis kuulu siihen porukkaan, joka juoksee karkuun vaan päin vastoin, saattaa jopa syttyä siitä, että joku ulkopuolinen kiinnittää minuun huomiota.

Kiitos siis Perhoselle sanoista.

[Tuli]

Sosiaalinen kanssakäyminen on aina kiinni kaikista osapuolista. Tässä tapauksessa siis sekä siitä miittiin tulijasta että niistä muista, jotka siellä miitissä ovat.

Miittaava jengi voi olla niin kiinni omissa kuvioissaan, etteivät ota keskusteluun mukaan uutta ihmistä, vaikka tämä tekisi mitä (kokemusta on). Ja miittiin tuleva voi olla itse kyvytön ottamaan kontaktia jostain syystä, eikä auta vaikka muut tekisivät mitä (kokemusta on).

Yksi asia, mitä kaikki voivat tehdä asialle, on oppia hieman smalltalk-taitoja ja hyödyntää näitä miiteissä. Näiden oppimisesta on iloa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.

Minkälaisia ovat hyvät kysymykset? Ne ovat avoimia, joihin vastataan tarinalla. Esimerkeiksi kelpaa vaikkapa: "haluatko kertoa jostain ihanasta kokemuksesta viime kesältä?", "mitä tykkäät tehdä sadesäällä?", "kuka olisi tähtenä sinun elämästäsi kertovassa elokuvassa ja miksi? Kerro jotain elokuvasta", "mikä on jännin yllätys, jonka olet koskaan suunnitellut ja toteuttanut? Miten se onnistui?" ja niin edelleen.

Ehkä keskeisintä on siis osata esittää avoimia kysymyksiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden kertoa tarinoita - ja samalla olla valmis kertomaan itsestään joitakin tarinoita miitissä. Jos tarinoiden keksiminen on vaikeaa, niitä voi miettiä etukäteen miittiin tullessa.

[Betonia]

Mukava lukea pohdintoja tästä aiheesta ja kuulla että mietitte, miten uudet tuntisivat itsensä tervetulleeksi. Ainut asia minkä osaan kuvitella vaikeammaksi kuin uuteen porukkaan meneminen, on yritys saada uudet tuntemaan olonsa hyväksi jos itse olisi jo sisällä  Olen joskus yrittänyt selittää itselleni, että tilanteet tapahtuu ihmisten välillä, eivätkä ole täysin kiinni esim itsestä. Yksin ei vaan pysty kantamaan vastuuta koko tilanteesta, jota ei pysty mitenkään mallintamaan, kun se on aina uusi. (yritän selittää, mutta en ihan usko..) Jollekin voi olla iso askel pelkästään tulla paikalle, ja paukut ei riitä enempään sillä kertaa, niin ei kykene antamaan vastakaikua, vaikka yritettäisiin ottaa kontaktia. Itse kyllä toivon jonkinlaista päin katsomista ja tervehdystä. Sitten joskus..

Ulkopuoliseksi saattaa tuntea itsensä jos suurin osa aihepiiriin liittyvästä rekvisiitasta ei väräytä viisareita. Mutta se taas voi johtua omalla kohdalla siitä, että itselle uusiin asioihin kiinnittää vaan enemmän huomiota - että tällainenkin härveli on olemassa, ok..ja tällainenkin... ja mieli hairahtuu siitä mikä varsinaisesti itseä kiinnostaa. Voi olla että pitää ottaa suuntaa, että mitäs minä nyt olinkaan tässä etsimässä, ja onko sillä oikeutus oman pään sisällä?

[D79Mies]

Jokaisen on itsensä otettava vastuu itsestään. Jos haluan mennä miittiin tai bileisiin minun on annettava itsestäni jotta pääsen porukkaan. Minun on otettava se ensimmäinen askel.

Minusta tuo oli hienosti sanottu.

Sitten toki jokainen meistä voi kysyä itseltään, että pitääkö kaikkiin porukoihin edes kuulua ja mikä on hänen arvonsa siinä.

[D79Mies]

Ei tämä edes mitenkään erityisen kovaa yleistystä ole. Trans-, homo- ja naisvihamielisyyttä ja vähintään tietämättömyydestä johtuvaa väsyttävää typerehtimistä kohtaa harmillisen monessa paikassa, eivätkä mainstream-kinkypiirit ole mikään poikkeus. Onneksi näissäkin asioissa löytyy queer- ja feministipainotteisia tiloja, niin ei tarvitse hakata päätä seinään perusjuttujen kanssa.

Jännä juttu kyllä, että enemmistöläiset eivät ikinä huomaa mitään vähemmistöjen syrjimistä omissa piireissään. Mistäköhän se mahtaa johtua?

[...]
Yleistäminen on erittäin huono tapa saada näitä asioita järkevästi eteenpäin. Molemmin päin. Jos toteamme ettei 'sen ja sen skenen' miiteissä suvaita vähemmistöjä, on ihan yhtä paha yleistys kuin että syrjintää ei ole 'siellä ja siellä skenessä'. Ollaan täsmällisempiä. Olen tosi monesti baarin keskusteluja lukiessani jäänyt kaipaamaan niitä oikeita täsmentäviä sanoja ja asioita, joilla jokin epäkohdaksi nostettu asia saisi konkreettisen muodon. Silloin aiheeseen pääsisi käsiksi, ja sitä voi mutustella ajatuksissaan oikeasti. Ja se muuttaa maailmaa.

 

Koska parempaa en keksi, niin laitan suorat lainaukset:

Toivon johtaminen, Pauli Juutti.
s.148 (Työyhteisössä) pahuus tavanomaisillaan kätkeytyy rationalisoituun ja yleistettyyn puheeseen. [...]
Rationalisoiva puhe ilmenee yleistyksinä, joita esitetään kuin ne olisivat ikuisia totuuksia.
s. 149 Yleistävän ja rationalisoivan puheen sijaan meidän olisi opeteltava puhumaan toisillemme havaintojamme tarkasti kuvaillen. Meidän tulisi puhua tietyistä tilanteista ja tietyistä ajankohdista. [...]
Kun ihminen antaa arvoa itselleen ja tunnistaa omien tunteidensa ja toisen tunteiden eron, hän voi sallia itselleen aitoja tunteita. Hän voi tällöin sallia myös sen, että hän kokee ajoittain kielteisiäkin tunteita toisia kohtaan.
s. 150 Tunteiden vankilasta vapautuminen alkaakin juuri siitä havainnosta, ettei kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista ja että jokainen itse on vastuussa omista tunteista ja ajatuksistaan.

[Saeroe]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

Jep. Vähän niin kuin sanoisi, etteivät juutalaiset ole tervetulleita, mutta tasapuolisuuden nimissä ei haluta natsejakaan. Onko tarpeeksi rautalankaa?

Juutalainen ei voi jättää juutalaisuuttaan kotiin. Feminismi on minun ja myös kinkyilyni kovinta ydintä enkä voi tai halua kytkeä feminismiäni pois päältä esim. miitin ajaksi.
Summa summarum: Tampereen sadistimiitit (huom! Vain yksi tähän mennessä, Rsyke ei liity) eivät ole turvallista tilaa minulle tai kaltaisilleni. Vain yhden, mutta keskeisesti itseäni määrittelevän asian takia minua ei tultaisi kohtelemaan tasa-arvoisena muiden kanssa.

Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä.

Vastaukseksi saan öyhötystä ja nimittelyä. Sitten vielä ihmetellään, etten tahdo samoihin tiloihin tällaisten ihmisten kanssa. Binäärin ulkopuolisille, transihmisille, seksuaalivähemmistöille ja rodullistetuille tilanne on vielä ikävämpi. Olen etuoikeutettu cis-sukupuolisuuteni takia, samoin siksi, että lesboilu on ns. kuumaa.

Olen kirjoittanut aiheesta eri alustoilla kymmeniä ellen satoja kertoja. Nätisti ja rumasti. Vastaus on lähes poikkeuksetta tuo Ninthin kuvailema: tarkentavia, saati rakentavia kysymyksiä ei tule. Tulee setähiutaleiden hyökkäys, öyhötystä ja syyttelyä.

Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Jos siitä oman isminsä julistamisesta ei pääse edes hetkeksi eroon, niin pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei sellaista jakseta missään loputtomiin katsella. Koskee kaikkia paatoksellisesti julistettavia aatteita, ei ainoastaan feminismiä. Se, että ismi on osa jonkun minuutta, ei tee sen tyrkyttämisestä yhtään vähemmän ärsyttävää.

[Pip]

Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi 

Jep. Vähän niin kuin sanoisi, etteivät juutalaiset ole tervetulleita, mutta tasapuolisuuden nimissä ei haluta natsejakaan. Onko tarpeeksi rautalankaa?

Juutalainen ei voi jättää juutalaisuuttaan kotiin. Feminismi on minun ja myös kinkyilyni kovinta ydintä enkä voi tai halua kytkeä feminismiäni pois päältä esim. miitin ajaksi.
Summa summarum: Tampereen sadistimiitit (huom! Vain yksi tähän mennessä, Rsyke ei liity) eivät ole turvallista tilaa minulle tai kaltaisilleni. Vain yhden, mutta keskeisesti itseäni määrittelevän asian takia minua ei tultaisi kohtelemaan tasa-arvoisena muiden kanssa.

Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä.

Vastaukseksi saan öyhötystä ja nimittelyä. Sitten vielä ihmetellään, etten tahdo samoihin tiloihin tällaisten ihmisten kanssa. Binäärin ulkopuolisille, transihmisille, seksuaalivähemmistöille ja rodullistetuille tilanne on vielä ikävämpi. Olen etuoikeutettu cis-sukupuolisuuteni takia, samoin siksi, että lesboilu on ns. kuumaa.

Olen kirjoittanut aiheesta eri alustoilla kymmeniä ellen satoja kertoja. Nätisti ja rumasti. Vastaus on lähes poikkeuksetta tuo Ninthin kuvailema: tarkentavia, saati rakentavia kysymyksiä ei tule. Tulee setähiutaleiden hyökkäys, öyhötystä ja syyttelyä.

Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Jos siitä oman isminsä julistamisesta ei pääse edes hetkeksi eroon, niin pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei sellaista jakseta missään loputtomiin katsella. Koskee kaikkia paatoksellisesti julistettavia aatteita, ei ainoastaan feminismiä. Se, että ismi on osa jonkun minuutta, ei tee sen tyrkyttämisestä yhtään vähemmän ärsyttävää.

Ettet paremmin sanoisi.

[nicolaus]

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä kuinka suvaitsevaisimmat löytävät sanoista merkityksiä, joita ei ole kirjoitettu.

Mutta oikeasti kiinnostaisi tietää miksi ihmiset kokevat itsensä ulkopuolisiksi tapahtumissa.
Kertokaa siitä!
Tieto auttaa tässäkin asiassa.