Ulkopuolinen kinky

[Kolumnisti]

Ulkopuolinen kinky

Usein ajattelemme, että kaikki kinkyt ovat samanlaisia ja vetävät yhtä köyttä. Tämä ei kuitenkaan aina ole näin. Kinkyt eivät ole loppujen lopuksi mikään yhtenäinen joukko, jossa kaikki olisivat samanlaisia ihmisiä. Kahden kinkyn välillä ei välttämättä ole lopulta mitään muuta yhdistävää tekijää kuin kinkyys. Esimerkiksi alistuvan kumifettarimiehen ja dominoivan miehen voi olla hyvin vaikea löytää yhteistä säveltä tai yhteistä keskustelua.

Ulkopuolinen kinky kinkyscenessä. Onko heitä? Veikkaan, että on, mutta asiasta ei puhuta.

Kinky voi mielestäni helpostikin kokea ulkopuolisuutta kinkyscenessä. Jos omat mieltymykset eivät natsaa scenessä sillä hetkellä pinnalla oleviin asioihin, voi olla todella vaikea päästä mukaan porukkaan. Esimerkiksi itse koen, että ei-pikkuisena minun on todella vaikea päästä tutustumaan pikkuisiin, koska en ole pikkuinen ja pikkuisten joukko ja maailma on hyvin homogeeninen. Samoin kinky, jolla ei ole mitään fetissejä esimerkiksi kinkyvaatteisiin, voi tuntea olonsa bileissä ulkopuoliseksi, jos kukaan ei osoita kiinnostusta siihen ihmiseen, joka on pukeutunut ihan vaniljasti ja tylsästi.

Ylipäätänsä jo tuttuihin porukkoihin, oli kyseessä sitten miitti- tai bileporukka, voi olla hyvin vaikea päästä mukaan noin vain. Tällainen kuppikuntameininki on toki normaalia ihan vaniljamaailmassakin ja tähän ilmiöön törmää ihan kaikkialla – niin kouluissa, työpaikoilla kuin harrastuksissakin. Se on kai lopulta ihmiselle luontaista, että hakeudutaan vain omiin porukoihinsa ja ollaan tiiviisti oman kuplan sisällä.

Usein pallo heitetään ihmiselle itselleen. ’’Mene itse juttelemaan ihmisille’’. Tätä sanotaan usein. Mutta mitä se auttaa, jos et saa toisilta vastakaikua? Ei mitään. Ainakin itselläni aitoa tutustumista edesauttaa, että saan toiselta vastakaikua ja toinen on kiinnostunut asioistani.

Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä? Voisimme olla vastaanottavaisempia eri ihmisille. Vaikka toinen ei olisi pikkuinen tai fettari, jutella voisi silti aina ja yrittää edes jotenkin ottaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Toki kaikkien kanssa ei vain kemiat kohtaa eikä tarvitsekaan.

Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.

Ajatelkaa, että kaikki kinkyt ovat arvokkaita. Oli kyseessä sitten minkälainen kinky tahansa.


    Kirjoittaja: Perhonen89

[nicolaus]

Ei ole kahta samanlaista kinkyjä.
Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa olla kinky.

Mikä on kuppikunta tai sisäpiiri? Joukko toistensa seurasta nauttivia ihmisiä.
Jos kuppikunnalle rakennetaan muuri ympärille, on se lopun alku heille.
Jos uudet ihmiset torjuttaisiin, loppuisi nykyisiltä yhdistyksiltä jäsenet ja syntyisi uusia yhdistyksiä vanhojen tilalle.

Toivottottavasti kaikkialla piireihin pääsemine onnistuu ilman 'kynnysrahaa'.

[Pinku]

Tuun tähän nyt katteleen mitä vastauksia saat.  Jaan aika monta sammaa ajatusta.

[Kesyeläin]

Kertakaikkisen jännittävä väite, että pikkuiset on homogeeninen porukka. Ihan yhtä jännittävä kuin se että kinkyt olisi. Ja joo ehdottomasti nyt kalahti kalikka allekirjoittaneeseen, siihen pikkuiseen joka kokee olevansa pikkuisskenestä ulkopuolinen (osittain omaa valintaa, osittain siksi että koen olevani erilainen, sillä koen esimerkiksi yhteisöllisen pikkuistelun vaikeaksi. )

Miitteihin kaikki ovat tervetulleita, mutta kuitenkin pitää muistaa myös se, että miiteissä aktiivisemmin pyörivät ihmiset ovat enemmän kuin hengailuseuraa. Itselläni ainakin on miiteissä ystäviä, enkä introverttina ihmisenä aina (yritän välillä silti) vain jaksa nousta tutusta seurasta yrittämään iskeä juttua jonkun ventovieraan kanssa. Eikä se johdu mistään ajatuksesta kyseisen henkilön arvottomuudesta vaan siitä että itselleni tuttu on turvallista.

[Mr Birch]

Kinkyys on ns. perheyhtäläinen juttu ja se vaikuttaa siihen, miten ulkopuolinen määritellään (ja voidaanko sellaista edes määritellä). Tämä vaatii nyt hieman avaamista, mutta kärsivällisyyttä. 

Tunnettu perheyhtäläisyyden tarkastelija ja kuvaaja, myös tuon nimityksen esittäjä, on filosofi Ludwig Wittgenstein. Perhe on kokonaisuus, johon kaikki jäsenet liittyvät, mutta kukin eri tavoin. Ei siis ole mitään yhtä ominaisuutta, perheenjäsenyyden itsensä lisäksi, joka yhdistäisi kaikkia perheen jäseniä yleisessä tapauksessa. Toinen yleisesti käytetty vertauskuva on pelin käsite. Ei niinikään ole ominaisuuksien joukkoa, joka pätisi kaikkiin peleihin, mutta peli yhdistyy aina jollakin tavalla johonkin toiseen peliin ja näin käsite pysyy olemassa. Nähdäkseni perheyhtäläisyys toimii myös kinkyyden kanssa:

Kaksi henkilöä voi mielestään olla keskenään "samalla tavalla" kinkyjä ja tuntea sen kautta yhteenkuuluvuutta. Silti kummallakin heistä on oma erityinen historiansa yleisesti ja suhteessa kinkyyteen: ei ole käytännössä mahdollista, että kaksi henkilöä - edes identtiset kaksosetkaan - olisi kulkenut saman polun kinkyyteen ja sen kokemiseen. Kun mukaan otetaan kolmas henkilö, on vielä selvempää, että kinkyyden olemus monipuolistuu entisestään ja niin edelleen.

Ainoa, mikä tuntuu määrittävän kinkyyttä on se ajatus, että on olemassa ainakin joku, joka ei ole kinky. Pitää olla edes yksi, joka ei ole meitä, ulkopuolinen, koska muuten "meitä" ei olisi lainkaan olemassa.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että sama pätee myös vaniljuuteen: kukaan ei ole täsmälleen samalla tavalla vanilja kuin joku toinen. Jos siltä näyttää, kyse on vain tarkastelun keskeneräisyydestä.

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
   mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
   ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
(V. A. Koskenniemi)

Edit:typo

[hihaton]

Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.

Tässä on se ikiaikainen ongelma, että kaikki eivät halua tulla vedetyksi mukaan keskusteluun. Sitä on pohdittu moneen kertaan, että pitäisikö yrittää osallistaa uusia ihmisiä keskusteluun ja vetää heitä mukaan, mutta toisaalta sillä saattaa ajaa ujompia karkuun. Oma linjani on ollut se, että annan itsekseen istuvan olla rauhassa, mutta pyrin keskustelemaan niiden kanssa, jotka mukaan selkeästi pyrkivät. Se vaatii uudelta tulokkaalta omaa aktiivisuutta, mutta jotain joutuu antamaan itsestään jos haluaa saada vastinetta.

Minä en ihan oikeasti tiedä, mikä olisi paras tapa, koska uudet harvemmin ottavat etukäteen yhteyttä tai kirjoittavat miittiketjuihin. Olisipa jokaisella otsassa liikennevalot, joista näkisi suoraan, haluaako ihminen tulla vedetyksi mukaan keskusteluun vai tarkkaileeko hän mieluummin vierestä.

[sweetchild]

Aikamoisia yleistyksiä kolumnissa. Paha toki itse mennä sanomaan näin, sillä en miiteissä ja tapahtumissa käy, joten vaikea ottaa kantaa silleen niin kuin oikeasti.

Sen vain totean, että kaikki eivät ole samalla tasolla esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa. Tämä on ihan normaalia siis.

Heitetään tämmöinen pallo vielä: mitä jos sinun keskustelutaidoissasi tai asenteessasi on vikaa, ei niiden muiden?

Niin, ja on myös ihmisiä, jotka ovat ns. avoimia ja avaavat heti kaiken elämästään ja ajatuksistaan. Toiset lämpiävät hitaammin. Myös keskustelutasolla.

[Juuttisetä]

On myös mahdollista että joku ei tahdokkaan siihen porukkaan, joku tahtoo olla siellä reunalla taikka täysin omissa ympyröissään. Tohon löytyy enemmän syitä, kuin siihen että tahtoisi "suurta sympatiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta upeassa BDSM mollukassa". Joskus se porukka tasapäistää kuten peruskoulukin suomessa. Bileisiin voi myös mennä ilman, että kokee halua kuulua johonkin porukkaan, sama pätee myös miitteihin.
Jos ajattelen vain itseäni, niin hyvin vähissä on samoja intressejä jakavia, jotka tajuaa edes jollakin tasolla mistä puhun kun kokeilen kuvailla mitä haen, mitä teen, miks taikka miten teen. Kyllä, silloin tulee pakostikkin tunne että ehkä on vain parempi olla hiljaa. Taikka kokeilla hakata sitä päätä kiviseinään vahvana uskossaan....
Mitteinäkin on alkanut kiinnostamaan hyvinkin kapean kattauksen ääressä oleminen, tuntuu että tulee hedelmällistäkin keskustelua kauhean kohkaamisen ja säätämisen sijaan.

[Headmaster_]

Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon  kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.

[hihaton]

Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon  kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.

Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.

[lemmikki]

On totta, että kinky sanana kattaa aika kirjavan joukon ja joidenkin kanssa voi olla vaikea löytää tarttumapintaa. Kuitenkin henkilö, joka on ajautunut vaikkapa tälle sivustolle tai miitteihin, varmaan tavalla tai toisella tavoittelee kontakteja kaltaisiinsa: heihin, joiden seurassa voisi olla avoimesti sitä mitä seksuaalisesti kokee olevansa. Tilanteita, joissa voi jakaa itsestään jotain, mitä ei normiympyröissään kykene jakamaan tai oppia ihmisiltä, jotka ehkä tietävät enemmän asioista, joista itse on kiinnostunut.

Miksi joku menisi miittiin, jos ei edes halua tutustua keneenkään?

Kuitenkin on aika merkittäviä eroja siinä, mitä ihmiset tavoittelevat tai minkä kokevat luontevaksi. Joku on avoin uudelle ja uusille ihmisille ja joku toinen taas etsii vain sitä jotain: ihmistä/ihmisiä, joiden kanssa toteuttaa kinkytaipumuksiaan suhteessa.

Kun viitekehyksenä ja yhdistävänä tekijänä on joku niinkin arkaluontoinen asia kuin seksuaalisuus, eri ihmiset käsittelevät sitä etenkin ryhmissä eri tavoin. Siinä missä yksi palaa halusta päästä kertomaan ja kysymään kaiken kaikkien kuullen, toinen on valmis jakamaan enemmän itsestään vain kahden kesken ja silloinkin harvojen ja valittujen kanssa. Ehkä juuri jälkimmäisten vuoksi koetaan tarvetta olla hienovarainen.

"Hei, olen lemmikki ja olen pervo. "

Enpä olisi ollut ehkä valmis tuohon muutama vuosi sitten uutena. Esittelykierrokset voi ahdistaa. Sen sijaan vieressä istuvan arkipäiväinen rupattelu ilman liian tiukkaa tenttausta syistä olla miitissä, oli omiaan rikkomaan jäätä. Hyvin pienillä asioilla voi yrittää osoittaa, että henkilö on tervetullut ja häneen halutaan tutustua.

Olennaista olisi minusta puolin ja toisin olla olettamatta tai ylitulkitsematta. Jos sinua ei vedetä keskusteluun, älä oleta, että se johtuu siitä, ettei sinua kaivata tai sinut halutaan jättää ulkopuolelle. Koska se toinen osapuoli mahdollisesti vain vastavuoroisesti tulkitsee sinua väärin ja ajattelee, ettet kaipaa tungettelua. Kumpikaan tuskin tarkoittaa pahaa, mutta harvat osaavat lukea ajatuksia. Vastavuoroisesti, jos joku tilanne on liian ahdistava tai joku tuntuu lähestyvän liian henkilökohtaisesti, voit silloinkin pohtia motiiveja sen takana. Tarkoitus lienee hyvä ja jos jokin on liikaa, sen voi kohteliaasti ilmoittaa.

On hyvä myös muistaa, ettei kaikkea voi aina jättää muiden vastuulle. Paras ihminen kertomaan siitä, miten sinä haluat tulla kohdatuksi, olet sinä itse.
Muut voivat vain arvailla, jos et kerro. Mikäli oma ujous estää avaamasta keskustelua, hyvä avaus voisi olla vaikka ujouden tunnustaminen.

Ennen kuin tuomitset muut siitä, miten sinut otettiin vastaan, mieti myös sitä, miten itse toimit ja miten monin tavoin sitä voi ehkä tulkita. Jos kukaan ei puhunut sinulle, olisiko se voinut johtua siitä, ettet itse puhunut? Ei kenelläkään ole erityistä velvollisuutta tehdä aina aloitetta.

Jos kaikki jäävät miettimään kenen pitäisi tai olisi pitänyt tehdä tai sanoa jotain, se jää lopulta tekemättä.

[Ninth]

Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?

Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä.

[Bilquis]

Hienoa tekstiä lemmikiltä!

Olin ensimmäiset miittikertani lähinnä hiljaa. Katselin ja kuuntelin, koska se on minulle ominaista uudessa porukassa. Ensimmäinen aihe mistä puhuin kenenkään kanssa oli tyhjät kahvipaketit, ja siitä se sitten lähti. 

Tietenkin uudet pyritään toivottamaan tervetulleiksi mahdollisimman lämpimästi, mutta vaatii jokaiselta aktiivisuutta löytää oma porukkansa tästäkin sakista. Tampereella on ihanasti ihmiset tarjoutuneet tueksi miitteihin ja bileisiin ensimmäistä kertaa tuleville. Sekään ei takaa, että uusi tuntisi olonsa kotoisaksi ja hyväksytyksi, mutta on ainakin askel lähemmäksi sitä.

[Ms. M]

Hyvä teksti Perhoselta, kiitos siitä.

Itse olen tuntenut itseni suht ulkopuoliseksi kinkyscenestä jo pitkään. Johtunee siitä, että suhtautumiseni bdsm:ään on muuttunut aika paljon. Tunnistan itsestäni nykyisin kipulutkan, wannabe-köysipupun ja primal preyn. Tällä yhdistelmällä kun koettaa löytää samanhenkistä seuraa, niin tadaa! ei ihan helposti löydy. Kun scenen tämänhetkinen "trendi" on iseissä ja pikkuisissa, niin sitä tuntee itsensä outolinnuksi (ja ennen kuin kaikki pikkuiset ja isit tulee mua nyt ripittämään, niin ei, minä en sanonut että asian laidassa olisi mitään huonoa tahi väärää, calm down..) .

Se mitä tulee miitteihin... No joo. Meillä PoVin miiteissä on aina ollut hyvä meininki. Olen tykännyt kovasti, tokikaan nyt en ole hetkeen käynyt, koska työt ja sitten tulikin korona.

Osaan kuitenkin arvailla, että miiteissä esiintynee kuppikuntamaisuutta ihan varmasti. Koska, valitettavasti, scenessä homma vain toimii niin. Tulee kuppikuntia. Joku oikein charmantti dominoiva/sadisti/top/whatever voi hurmata itselleen oikein kunnon haaremin ympärilleen.

Pointti onkin ehkä siinä, ettei yritäkään päästä mukaan kuppikuntiin, vaan on ylpeänä ihan oma itsensä ja tutustuu juuri niihin tyyppeihin, joista on itse kiinnostunut. Välillä tulee vastakaikua, välillä ei. "Kaikkien kaveri" ei lopulta tunne ketään hyvin, tuskin itseäänkään. En toki sano, että muille kuin itseä kiinnostaville tulisi olla kusipää. Ei toki, mutta enemmän kannattaa panostaa heihin, jotka kutittavat jotain pientä hetmosäiettä aivoissa juuri oikealla tavalla.

Ugh.

[Ms. M]

Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon  kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.

Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.

Kyllä ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen, vaikka kuinka kävisi miiteissä. Voi olla pervo, ja silti miitissä törmätä tilanteeseen, jossa ei ole oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa.