Pikkuistelun pimeä puoli

[Hertta]

Siis ai vitsit, mitä tekstiä taas, kiitos tästä  Kyllä laittoi ajattelemaan ja tätä ketjua on pitäny käydä vähän väliä lukemassa, miettien onko mulla nyt tähän mitään järkevää sanottavaa...

Pikkuisuudessa, tai ennemmin ehkä siinä Isona olemisessa (Isoisuudessa?  ) on ainakin itselleni tärkeää ihan muut asiat, kuin seksuaaliset teot. Se, että koen olevani tarvittu. Saan tarjota toiselle turvapaikan kaikelta siltä tyhmältä ja tylsältä, mitä aikuisuuteen liittyy. Saan sydämeni kyllyydestä hoivata ja huolehtia, kokea olevani toiselle jotain niin tärkeää ettei hän oikeasti kykenisi elämään ilman. Se täyttää jonkin hyvin itsekkään tarpeen siitä, että minä olen niin käsittämättömän tärkeä jollekkin. Samalla tavalla tärkeä, kuin vanhempi on lapselle. Samalla tavalla ehdoton auktoriteetti ja se joka aina tietää ja osaa paremmin.

Mutta kun kelaan ajatuksiani taaksepäin siihen hetkeen, kun Vallu ensimmäisen kerran kertoi mulle tästä pikkuisuudestaan, niin niihin seksuaalisiin tekoihinhan mun mieli ensimmäisenä hyppäsi. Niin suvaitsevainen ja uusille asioille avoin kuin minä muka haluaisin ajatella olevani, mun eka ajatus oli juurikin että nytkö tässä pitää alkaa leikkiä jotain pedofiiliä.

Kaiken lisäksi tämän asian makustelu sattui ajallisesti inhottavan lähelle omaa kipuiluani siitä, ettei minusta todennäköisesti koskaan tule äitiä (ja hyi, miten nyt huomaan että edelleen tuon lauseen kirjoittaminen saa minut itkemään). Jotenkin koin vääräksi sen, että olisin toiselle Iso, kun samaan aikaan sydämessäni on niin suuri kaipuu saada olla ihan oikea vanhempi ihan oikealle pienelle. Aloin ylianalysoimaan itseäni: yritänkö täyttää tällä sitä tyhjää koloa jota ei ihan oikeasti voi täyttää? Siitä aiheutui lisää pahaa oloa ja suoranaista itseinhoa: minähän harrastan seksiä tämän ihmisen kanssa. Miten nämä kaksi asiaa voi ikinä nivoutua yhteen millään terveellä tavalla? Miten minusta voisi koskaan edes tulla tasapainoinen ja turvallinen vanhempi, jos ajatuksissani olen sitä auktoriteettiasemaa hyväksikäyttävä, pienen ihmisen koskemattomuuden turmeleva hirviö? Se oli kuulkaa pitkä ja kivinen polku tallattavaksi, eikä se nyt aivan läpikuljettu ole vieläkään.

Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?

Mun on edelleen jokseenkin vaikeaa hyväksyä se, että toisen suljettujen silmien takana voi tapahtua mitä tahansa. Että vaikka itselläni ei ole tällaisia hyväksikäytön fantasioita, voi toisella siinä tilanteessa olla. Mutta toisaalta, mitä se mulle ees kuuluu. Eiköhän meillä kaikilla ole mielessä niitä pimeitä nurkkia, joihin ei aina haluaisi päästää ees itteään, saati sitten toista ihmistä. Mutta tekeekö se kenestäkään sen onnellisempaa tai parempaa ihmistä, että lyö eristysnauhat niiden nurkkien eteen ja päättää ettei ikinäkoskaanmilloinkaan edes kurkista sinne? Vai oisko se noin oman hyvinvoinnin kannalta parempi, että hyväksyy ne omat fantasiansa, koska ne on vain sitä, fantasioita.

Ja nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että ei ole vieläkään omat ajatukset aiheen tiimoilta edes lähellekkään järjestyksessä, mutta tärkeää pohdintaa ja itsetutkiskelua tämä ketju on saanut aikaan, kiitos siitä 

[balthazar]

Pikkuistelu ja pedofiilit, Hmm. Käsittämätön ajatus, että pikkuistelu jotenkin edistäisi pedofiliaa.

En vastannut kenenkään kommenttiin, kirjoitin vain oman näkökulmani aiheesta. Taas lyhyesti ja perustelematta. Pikkuistelu on kenties eniten keskustelua olemassaolonsa oikeutuksesta aiheuttava kinkyyden osa-alue. Ihan turhaan.

Ajattelen että keskustelu tästä aiheesta voi olla monta asiaa, mutta turhaa se ei ole koskaan. Turhaa ehkä sinulle, jos sinulla on palikat järjestyksessä asian suhteen, mutta valtavan monella ageplayhin ja itseensä tutustumassa olevalle tällainen suora puhe asioista niiden oikeilla nimillä on ihan todella tarpeellista. Vaikkei kukaan lopulta laita yhtäläisyysmerkkiä ageplayn ja pedofilian välille, on mielleyhtymä varsinkin siihen puoleen itsessään tutustuvalle varsin luonnollinen jo sisäisessä puheessa, eikä se mitenkään hälvene jollei asiasta ole myös julkista keskustelua. Ajattelen että tämän eron tekeminen selväksi niin itselleen kuin muillekin on ehdottoman tarpeellista, jollei se sitä jo ole.

Mitä tulee "pedofilian edistämiseen", hankala nähdä tosiaan miten sellaisen edistäminen olisi mitenkään mahdollista yhteisössä, johon kuuluu pelkästään täysi-ikäisiä ihmisiä ja jossa toimitaan viitekehyksestä riippumatta konsensuaalisuuden periaatteilla. Toisekseen pedofilia on seksuaalisuuden häiriö, ei asia joka olisi mitenkään edistettävissä tai toisaalta lakkaisi olemasta vaikenemalla. Melkein jokaiselle ketjuun kirjoittaneelle on ollut tärkeää kirjoituksensa lomassa tehdä ero itsensä ja pedofiilin välille, mikä on täysin ymmärrettävää; niin voimakas on aiheeseen liittyvä leima ja pelko. Sitä tärkeämpää on siitä leimasta ja pelosta keskusteleminen, että myös muilla on aikanaan mahdollisuus olla asian ja itsensä kanssa sinut.

Itse ainakin toivon että myös noviisitason keskustelua sikiää aiheesta kuin aiheesta, kyllä niitä valaistuneempienkin ketjuja täältä aina löytyy. Viimeksi kun olin kartalla niin tämä oli keskustelufoorumi, ehkäpä tänne mahtuu kaikenlaista keskustelua.

[nicolaus]

En vieläkään halua lopettaa keskustelua... Kenties olen miettinyt asioita tarpeeksi pitkään, enkä enää löydä niistä ongelmia. Olen siis onnellinen!

[Kaislanen]

Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?

En ole iso, muta luulen saavani ajatuksesta kiinni ja halusin oman kokemukseni tätä sivuten tuoda tähän esiin myös.

Itse koen niin, että seksi on kaikella tapaa ennenkaikkea mielihyvän ja nautinnon saamista, siinä missä esimerkiksi hieronta, paijailu, kaikenlainen hyväily ja koskettelu, sekä toiselta ihmiseltä saatava hymy tai kehu. Etenkin pikkus tilassa ollessa kaipaan hyväilyä, mielihyvää, nautintoa, huomiota, turvaa ja Isin kosketusta. Mitenkä näitä paremmin ja intisiivisemmin saisikaan kuin seksin kautta? Isi pitää sylissä tiukasti ja koskettelee paikkoja, mitkä tuottavat nautintoa. Näitä paikkoja on muunmuassa niska, pylly, kaula ja ylläripöö; pimppi. Siinä turvallisessa hyväily kuplassa ollessa pieni tuntee olonsa erittäin rakasteuksi ja huomioduksi ja hoivatuksi.

Saan aivo orgasmeja pelkästään siitä ajatuksesta, että isi pitää tällä lailla hyvänä ja se kun Isi koskettaa niskaa ja sanoo, että pitää huolta ja haluaa tehdä hyvää saa kylmät väreet kulkemaan koko kehossa ja pimpin märäksi. Itse koen siis pikkustelu tilassa tapahtuvan seksin hoivana ja huolenpitona, enkä näe mitään syytä sulkea sitä pikkustelun ulkopuolelle. Se kiihottaa, kun Isi pitää huolta ja se kiihotus tulee hyvin syvältä pään syövereistä.

Ymmärrän kyllä senkin jos kaikki eivät koe näin. Ja erikseen on minullakin se seksi, missä asetelma on toisenlainen, enemmän d/s, vaikka jokatapauksessa koen kaiken seksin Isin kanssa olevan huolta pitävää ja hellää, vaikka olis kuinka rajua. Koska Isi haluaa pikkuselle en vaan hyvää.

-ehkä vähän ohi varsinaisen aiheen mutta eipä se mitään.

[Headmaster_]

Näkeekö joku pikkuistelussa transaktioanalyysin minätiloihin ?

http://tutkimu.blogspot.com/2018/05/nakokulmia-vuorovaikutukseen.html

[IKRM]

Onhan se selvää, että tämä pikkuistelu on jonkinsorttista wannabee-pedofiliaa, mitä muuta se olis.

Laillista toki, eikä sen vuoksi mitenkään tuomittavaa, enkä usko että pikkuistelu olis minkäänlainen portti pedofiliaan, mutta aika turhaa on väittää että pikkuistelulla ja pedofilialla ei olis minkäänlaista yhteyttä.

IKRM

[Coach]

Itse olen ratkaissut asian niin, että jollain tapaa suljen sen pikkuinen/Iso-asetelman pois, kun tilanne ylittää sen pisteen jossa hypätään siitä turvallisesta kainalosta ja silittelystä seksiin. Tai en edes sulje, vaan se ikäänkuin itsestään sulkeutuu, hiipuu pois siitä tilanteesta. Vaikka siinä tytöttelenkin toista tai puhuttelen häntä pieneksi, en enää koe hänen olevan niin vahvasti siinä pikkuisuudessaan. Tätä on jotenkin hankala selittää ja olisi mukava kuulla, mikäli joku Iso saa tästä ajatuksesta kiinni?

Mun on edelleen jokseenkin vaikeaa hyväksyä se, että toisen suljettujen silmien takana voi tapahtua mitä tahansa. Että vaikka itselläni ei ole tällaisia hyväksikäytön fantasioita, voi toisella siinä tilanteessa olla. Mutta toisaalta, mitä se mulle ees kuuluu. Eiköhän meillä kaikilla ole mielessä niitä pimeitä nurkkia, joihin ei aina haluaisi päästää ees itteään, saati sitten toista ihmistä. Mutta tekeekö se kenestäkään sen onnellisempaa tai parempaa ihmistä, että lyö eristysnauhat niiden nurkkien eteen ja päättää ettei ikinäkoskaanmilloinkaan edes kurkista sinne? Vai oisko se noin oman hyvinvoinnin kannalta parempi, että hyväksyy ne omat fantasiansa, koska ne on vain sitä, fantasioita.

Itselläni seksiin ei liity mitään ylimääräistä tietoisuutta tai tiedostamattomuutta mistään pienestä. Seksi on seksiä aikuisten kesken. Toki sanon vauvaksi tai pieneksi ja kohtelen tavalla, joka herättää niitä oloja siitä, että olen iso ja voimakas (ja ihmiset jotka mut tuntee, tietää etten fyysisesti sitä todellakaan ole  ). Mutta se kai siinä onkin kivaa, kun saan olla se hyvä ja osaava isi, joka saa pienen kehräämään ihan omissa sfääreissään. Sama efekti liittyy minulla aina seksiin, oli siinä kumppanina pikkuista tai ei, mutta silloin nimittely voi olla täysin erilaista, nartuttelua tai muuta D/s:ään enemmän kuuluvaa.

Nyt keskustelu menee helposti sinne pedofilian puolelle, mutta on tosiaan erittäin hyvä erottaa tässä yhteydessä se, että pedofilia on ihan oikeasti pedofiliaa vasta tiettyjen määriteltyjen piirteiden ja asioiden jälkeen. Se, että pitää pikkuisista  tai fantasioi turmelevansa lapsekkaasti pukeutuvat/käyttäytyvän aikuisten likaisella seksillä, ei tee pedofiiliksi ketään, eikä se ole lähelläkään pedofiliaa. Pedofiili kiihottuu seksuaalisesti vain lapsista tai myös lapsista, mutta ei välttämättä koskaan tee mitään sellaista joka täyttäisi rikoksen nimimerkit (https://www.aamulehti.fi/a/23160365). Pedofiili ei ole sen pahempi kuin kukaan muukaan meistä, ellei lähde toteuttamaan näitä halujaan lapsiin.

On erittäin hyvä valottaa näitä nurkkia ja keskustella aiheesta. En itsekään ole aiheeseen ennen sen enempää tutustunut ja tämä on saanut kiinnostuksen heräämään.

Ja IKRM:lle tiedoksi, ei ole!

[Hertta]

Kiitos Kaislanen ja Coach omien näkökulmienne jakamisesta Näiden lukeminen sai taas ison pyörän pyörimään ja antoi paljon ajateltavaa.

[pikkusisko]

Niinpä, ihanaa miten upeasti ja rohkeasti ovat edelleen itseään sanoittaneet ne joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta Tätä keskustelua on ilo seurata, eikä sitä kukaan ole minusta koittanutkaan torpata. Hyvä näin.

Mää oon caregiver ja kiihotun siitä heikomman hyväksikäytön ja auktoriteettiasetelman väärinkäytön premissistä. Mitä väärempi sen parempi.

Samaistun tähän dualismiin vahvasti. Munkin isi on järkyttävän julma ja säälimätön, tekee tytölleen aivan hirveitä. Mutta se myös pitää musta huolta niin kuin nyt isompi pienemmästään voi, täysin pyyteettömällä hellyydellä. Se voi liittyä suoraan seksiin tai olla liittymättä, kiihottaa tai tuottaa täysin toisenlaista mielihyvää. Sitä, kun tietää olevansa turvassa, koska toinen on siinä varmistamassa sen: juurikin sitä lapsenomaista uskoa vanhemman kaikkivoipaisuuteen pitää kaikki paha poissa. Samantapaista dynamiikkaa on kaikissa intiimeissä suhteissani, liittyipä niihin varsinaista ageplayta tai ei.

Mulle kaikki nämä ristiriitaisuudet leijuvat omassa avaruudessaan täysin sulassa sovussa. Ja mulla on hyvä olla

[stoge]

Tottakai pikkuistelu voi edistää pedofiliaa, samoin kuin sadismi väkivaltaa tai pössyttely heroiinin käyttöä.
Porttiteorioita kaikki jos ne niin haluaa mieltää.

Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. 

[Headmaster_]

Samaistun tähän dualismiin vahvasti. Munkin isi on järkyttävän julma ja säälimätön, tekee tytölleen aivan hirveitä.

Tuohon pikkuisuuteen haluaisin tutustua nyt kun tätä lukiessani olen alkanut ymmärtää sitä. Onko pikkuisten menneisyys aina traumaattinen ..ei varmaan luulisin. Omaa pikkuistani (jota minulla ei koskaan ole ollut) kohtelisin hellästi, tukisin häntä, olisin vahva, pikkuisella olisi tunne "kyllä isi tietää kaiken". Pikkuinen tietenkin brattailee joskus, silloin isi joutuisi antamaan piiskaa. Tuo piiskan antaminen kiihottaa seksuaalisesti mutta seksi ei ehkä onnistuisi koska en halua seksiä pikkuisen kanssa vaan aikuisen naisen kanssa. Tarvitaan jonkinlainen muuntuminen...aika vaikealta tuntuisi toteuttaa.

[Pioni]

Miun pikkuistelutunne johtuu ehkä siitä, että en ole koskaan saanut tuntea turvallisia käsiä ympärilläni. Sellaisia käsiä, jotka kannattelee kiukunkin yli, rankaisten, muttei vihaten. Jotka antavat lohtuja ja hellyyttä. Ja välittävät, vaikka tekisin mitä 

[Headmaster_]

Miun pikkuistelutunne johtuu ehkä siitä, että en ole koskaan saanut tuntea turvallisia käsiä ympärilläni. Sellaisia käsiä, jotka kannattelee kiukunkin yli, rankaisten, muttei vihaten. Jotka antavat lohtuja ja hellyyttä. Ja välittävät, vaikka tekisin mitä 

Jostain lapsuuden kokemuksesta oma spankouteni on alkanut, en tiedä voisiko olla näin pikku juttu : menin lapsena pyytämään naapurin tyttöä ulos, asuimme maalla, ovet eivät päivisin olleet lukossa kun menin naapurimme ulko ovelle kuulin tytön parkumista, kun varovasti kurkistin ovesta näin tytön äitinsä polvella, pylly paljaana saamassa vitsaa, eivät huomanneet minua, poistuin nopeasti. Tämähän ei niin tavaton juttu ollut mutta minun pikkupojan mieleen se jätti jäljen, vuosia se yön hiljaisina tunteina suuresti kiihotti. Ei sitä tietenkään voi sanoa että tämä pikku juttu olisi tehnyt minusta spankon ehkä olen vain muuten vinoonkasvanut.

[pikkusisko]

Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. 

Todennäköisesti melko mahdoton raapia dataa noin päin. Sangen skeptisesti suhtaudun sitä paitsi ajatukseen pikkuistelusta ja/tai ageplaystä niin näppäränä ja saavutettavana pakettiratkaisuna, että monikaan pedofilisiin mielihaluihinsa heräävä omin nokkineen tajuaisi sen pariin hakeutua. Mutta olisipa kiinnostavaa, jos joku keksisi tutkia missä määrin jos ollenkaan pikkuistelu/ageplay voisi näitä ihmisiä auttaa. Samaa olen miettinyt parisuhdeväkivallan kohdalla. Että jos ne ihmiset jotka hakkaa ja tyrannisoi puolisoitaan, saisivatkin tietoa ja ohjausta kinkyyden suomasta simulaattorista. Kuinka monella olisi motivaatiota ynnä muita edellytyksiä tarttua siihen, ja auttaisiko se silloin estämään todellista väkivaltaa?

[stoge]

Henkilökohtaisesti, mielenkiintoisempaa musta olis kuulla, paljonko pikkuistelu pitää pedofilistisiä hyväksikäyttöjä,
siis ihan niitä oikeita, kurissa. Tosin, epäilen, että tästä asiasta yhtään kolumnia ilmestyy. 

Todennäköisesti melko mahdoton raapia dataa noin päin. Sangen skeptisesti suhtaudun sitä paitsi ajatukseen pikkuistelusta ja/tai ageplaystä niin näppäränä ja saavutettavana pakettiratkaisuna, että monikaan pedofilisiin mielihaluihinsa heräävä omin nokkineen tajuaisi sen pariin hakeutua. Mutta olisipa kiinnostavaa, jos joku keksisi tutkia missä määrin jos ollenkaan pikkuistelu/ageplay voisi näitä ihmisiä auttaa. Samaa olen miettinyt parisuhdeväkivallan kohdalla. Että jos ne ihmiset jotka hakkaa ja tyrannisoi puolisoitaan, saisivatkin tietoa ja ohjausta kinkyyden suomasta simulaattorista. Kuinka monella olisi motivaatiota ynnä muita edellytyksiä tarttua siihen, ja auttaisiko se silloin estämään todellista väkivaltaa?

Henkilökohtasella tasolla, seksuaalisadistinen toiminta on toiminut aika hyvänä ja ns. turvallisena outlettinä väkivallan sijaan.
Tosin, ei parisuhdeväkivallan, vaan yleisen väkivallan sijaistoimintona. Ease the pressure ja sillai.
Ja tää ei ole status quo, vaan long gone.