Pikkuistelun pimeä puoli

[Kolumnisti]

Pikkuistelun pimeä puoli


Content warning: Tämä kolumni sisältää (insestisten) ikäperversioiden sanoiksi pukemista, joten jos niitä ei tahdo yrittääkään ymmärtää, ei kannattane tekstiin tarttua. Alkaa än yy tee nyt.

Nämä sanat ovat häpeästä riivatun raskaita kirjoittaa, mutta juuri siksi se täytyy tehdä. Minä kiihotun yli tajunnan rajojen kuvitelmista, joissa isi tai muu auktoriteettiasemassa oleva mies anaaliraiskaa pikkutyttönsä. Tytön, joka on selvästi alle suomalaisen suojaikärajan. Mies kuvitelmissani ottaa usein tutun hahmon, jonkun josta fantasioin muutenkin. Tyttö ei koskaan ole todellinen. En edes minä lapsena joka joskus olin. Jos esiinnyn kuvitelmassani, olen yhtä lailla fiktiivinen pikkutyttö, jotain mitä en koskaan ollutkaan. Toinen.

Näitä fantasioita minulla sen sijaan on ollut siitä asti kun olin oikeasti lapsi. Kun olin noin kymmenvuotias, vanhempi mies käytti luokkakaveriani seksuaalisesti hyväkseen. Olin hirvittävän hädissäni, itkin ja vihasin, en voinut käsittää miten kukaan voisi tehdä sellaista.

Ja kun olin yksin pienen tytön huoneessani, masturboin ajatukselle että kuitenkin tekee.

Vasta tällä viikolla tulin tiedostaneeksi, miten kaksinaismoralistinen sekä omani että koko kinky-yhteisön suhtautuminen aiheeseen on. Ei minun ole ollut mitenkään hankalaa tehdä tiettäväksi että tykkään ageplaystä, tai että suhteideni dynamiikassa olen aina tietyllä tavalla pikkuinen. Kinkyfoorumeilla DD/lg-suhteet taas ovat toistuvasti tapetilla, eikä massahysteria herää tai edes haukottele jos joku liittää seksuaali-identiteettiinsä ikäkokemuksen taaperosta teiniin. Ei niin etteikö paheksujia löytyisi, enkä itsekään kaikkea ymmärrä. Yleinen ilmapiiri kuitenkin on, että tällaista saa tehdä. Toiminta sallittu, jatkakaa.

Sen sijaan fantasioista näiden leikkien taustalla ei saa hiiskua sanaakaan, vaan ollaan kuin niitä ei olisi olemassakaan. On vain isejä ja pikkuisia sun muita, sekä seksuaalisia tekoja näiden välillä. Aikuisten, joilla sattuu olemaan tietyt roolit, koska ne tuntuvat hyvältä. Sen pituinen se, ja kädet äkkiä korville jos kuuluu kuiskauskin siitä, mitä tapahtuu suljettujen silmien takana.

Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena? Minulla ei ainakaan ole enää pokkaa moiseen.  Se on hirvittävä asia myöntää itselleen ja niellä ne sanat, mutta en usko että se tekee kenestäkään hirviötä. Eikä pedofiilia. Ei sen enempää, kuin tekee kenestäkään zoofiiliä käyttää hännällistä anustappia.

Niin kauan kun puhutaan pelkästään ageplay-fantasioista, puhutaan pääsääntöisesti potaskaa. Kaivellessani mielikuvitukseni saastaisista sammioista kuvitelmia jotka minua eniten kiihottavat, en todellakaan mieti hetkeä, jossa leikkisin olevani lapsi ja joku toinen leikkisi olevansa lapsenraiskaaja. Kuvittelen että se vastenmielinen rikos todella tapahtuu, mutta sitäpä ei saisi suurin surminkaan mennä sanomaan. Leikki leikkinä, kukaan nyt niin sekaisin ole että oikeita kauheuksia kuvitellessa kiihottuisi.

Mutta onko se sitten absoluuttista pahuutta ihmisessä? En minä ainakaan tahtoisi sitä tehdä, eikä minun puolestani tarvitsisi kenenkään muunkaan, mutten usko että se on valintakysymys. Toki näin hirvittäviä haavekuvia on hervottoman hankalaa nähdä positiivisena piirteenä, vaikka raiskausfantasioissa ylipäätään ajatellaankin aktuaalista rikosta toista kohtaan. Viiltävää vääryyttä on sekin, muttei herätä ajatuksena vastaavaa vastustusta. Mekanismi on yhtä kaikki tismalleen sama kuin lukemattomissa muissa kinkyissä kiihokkeissa. Jokin asia on tabu, väärin ja torjuttua, ja juuri siksi se herättää hillitsemätöntä halua. Eikä sille vain mahda mitään.

Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin. Mutta lapsen muodon se silti vain ottaa, eikä siitä pääse mihinkään. Joko omaksuttuina ominaisuuksina tai roolina, taikka sitten kuvajaisena pään sisällä.

Miksi tällaisia sitten pitäisi miettiä? Eikö olisi parempikin vain vaieta kuoliaaksi tällainen saasta ihmisten sielussa? Eittämättä houkutteleva tarjous. Uskon kuitenkin vilpittömästi, että itse kullekin on pelkästään terveellistä tiedostaa toimintansa taustat, olivatpa ne miten epämiellyttäviä tahansa. Eipähän tule kohotettua kiviä toisia kohtaan yhtä herkästi, kun käsittää kuinka särkyvällä pohjalla oma lasipalatsi onkaan. Mutta ennen kaikkea se suo mahdollisuuden olla armollisempi myös itselleen. Syyllisyyden ja häpeän määrä tällaisista ajatuksista on monesti musertava. En usko että on kenellekään hyväksi kantaa kätköissään mitään, minkä olemassaolon kieltää niin totaalisesti.

Minun seksuaalinen haluni ei milloinkaan ole kohdistunut yhtäkään lasta kohtaan eikä tule sitä tekemään. Se ei ikipäivänä tule johtamaan tekoihin, joissa osallisena ei olisi vain ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä ja kaikessa konsensuksessa toimivia aikuisia. En helvetissä minä ylpeä näistä fantasioistani ole, mutten myöskään pelkää enää. Jos joku tahtoo minut tuomita, hänellä on siihen täysi oikeus. Kivitystäkin kestän todennäköisesti paremmin kuin heittäjien omat rakenteet. Sen sijaan toivon, ettei kukaan hyväksikäytön uhriksi joutunut koe itseään loukatuksi tämän kirjoituksen vuoksi. Siksi tiedoksi, että minuakin on koskettu lapsena. Uskoin silloin ja uskon tänä päivänäkin että se oli kammottava vahinko, mutta se tapahtui silti. En siis puhu aiheesta autuaan tietämättömänä miltä todellinen koskemattomuuden rikkominen tuntuu.

DD/lg-dynamiikka ja muut ikäperversioihin perustuvat suhteet ja sessiot ovat upeita asioita, kaiken kieroutuneisuuden alla jotain äärimmäisen puhdasta ja kaunista kaikille osapuolille. Se ei muutu miksikään, vaikka avaisimmekin silmämme sille, miten musta virta niiden siltojen alitse kulkee.



pikkusisko, < 12v.

[Kaislanen]

Ihanaa, että kirjotit tästä! Kiitos.

Tää on tosi vaikea ja haastava aihe käsitellä avoimesti, mutta miten tärkeää siitä onkaan puhua. Ihan samoja fantasioita ja ajatuksia ja tunteita liikkuu myös omassa päässä. En koskaan ole tuntenut varsinaisesti häpeää niistä, enkä ajatellut itsessäni olevan mitään vikaa niiden vuoksi, mutta en ole niistä kuitenkaan ääneen puhunut, ikinä. Olen hyvin tietoinen siitä leimasta ja stigmasta, minkä tästä asiasta ääneen puhuminen aiheuttaa. Vaikka itse onkin asetelmassa sen "uhrin" roolissa.

Olen ollut jo siitä 10v:stä asti hyvin tietonen näistä fantasioita ja niitä olen omissa leikeissäni ja oman pääni sisällä toteuttanut, mutten koskaan ole edes sille vastakkaiselle osapuolelle ääneen tästä sanonut. Koska se pelottaa. Mutta ei sen pitäs pelottaa. Ei siinä ole mitään sen väärempää ja oudompaa, kun missä hyvänsä muussa fantasiassa.

Nyt nää on tulleet itselle hyvin paljon pintaan ja niitä on vaikee olla tietosesti ajattelematta(enkä oikeestaan edes halua olla) kun omassa elämässä on tilanne, missä näitä fantasioita toteutetaan melko aktiivisesti. Miten paljon kiihotusta ja kutinaa päässä aiheuttaakaan juuri se, kun Isi paijaa ja pitää hyvänä ja höpöttää omalle pikku tytölleen ja sitten panee sen tytön hajalle, joka koloon ja kovaa. Häpäisee ja sotkee. Ja taas ottaa syliin, hellii ja kehuu, miten hyvä tyttö olin. Sitä on vaikea edes kuvailla sanoin mitä siellä päässä liikkuu, kun Isi käyttää tyttöään hyväksi ❤️

Ja sanonpa minäkin sen, että kyllä tiedän myös erittäin hyvin itse, miltä se todellinen koskemattomuuden rikkominen tuntuu ja se ei mitenkään ole tähän fantasiaan liitännäinen asia.

[bikantti]

---
Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin.
----

Ja tässä mielestäni ollaan asian ytimessä. Jotta abstraktiosta voi kiihottua, tulee se kuitenkin jollain tapaa konkretisoida mielessä.

Minusta on ollut mielenkiintoinen ja hämmennystäkin herättävä ajatusleikki pohtia, että meillä kaikilla on jokin piste, jotkin olosuhteet, joissa meissä alkaisi herätä esim. pedofiilisia taipumuksia. Se on jana ja paljon erilaisia tekijöitä, ei mikään yksittäinen "Se oli vaan paha ihminen."

[Valerie]

Miten paljon kiihotusta ja kutinaa päässä aiheuttaakaan juuri se, kun Isi paijata ja pitää hyvänä ja höpöttää omalla pikku tytölleen ja sitten panee sen tytön hajalle, joka koloon ja kovaa. Häpäisee ja sotkee. Ja taas ottaa syliin, hellii ja kehuu, miten hyvä tyttö olin. Sitä on vaikea edes kuvailla sanoin mitä siellä päässä liikkuu, kun Isi käyttää tyttöään hyväksi ❤️

Tää Kaislasen kommentti kiteyttää niin hyvin mun ajatuksia niin leluna, masokistina ja pikkuisena. Se, että tiedän olevani tärkeä ja se on sen tunteen kautta ihana tulla tietyllä tavalla turmelluksi ja sitten kuulla kainalossa, kuinka hieno ja ihana onkaan, vaikka itkisi räkä poskella (ja siis etenkin kun itkee räkä poskella).

Oma seksuaalisuuteni heräsi jo hyvin varhain ja muistan ala-asteikäisenä masturboineeni tietynlaisille hyväksikäyttöfantasioille, joissa minua käyttää hyväksi vanhempi mies. Ja tätä on tosi vaikeaa myöntää ääneen, sillä siihen liittyy hyvin vahvoja stigmoja ja myös sitä päänsisäistä häpeää. En ole koskaan kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä nuorena ja en voi ikinä samaistua siihen, mitä tällaisen rikoksen kokeneet ihmiset joutuvat käymään läpi elämänsä aikana ja millaisia traumoja se aiheutti ja en missään nimessä hyväksy tällaista rikosta.

Mutta en myöskään haluaisi joutua kokemaan häpeää niistä omista fantasioistani. Eihän minun niitä ääneen kaikille tarvitse olla huutelemassa (mitä siis juuri tässä teen), mutta minusta minulla on oikeus niihin haluihini ja toiveihini ihan siltä pohjalta mitä pikkusisko sanoi:

Minun seksuaalinen haluni ei milloinkaan ole kohdistunut yhtäkään lasta kohtaan eikä tule sitä tekemään. Se ei ikipäivänä tule johtamaan tekoihin, joissa osallisena ei olisi vain ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä ja kaikessa konsensuksessa toimivia aikuisia.

On ollut myös hyvin vapauttavaa löytää se paikka sieltä mielestään, että en kuole siihen, että myönnän nämä fantasiani ääneen ja että haluaisin myös toteuttaa niitä. Koska se on leikkiä ja leikkiminen on hauskaa.

Toivon, että kirjoitus herättäisi ajatuksia ja keskustelua ilman mitään lynkkausmeininkiä, sillä aihe on varmasti vaikea kaikille siitä fantasioiville, etenkin kun siitä pitää puhua ääneen.

[kuunlilja74]

Kiitos tästä.
Viime aikoina jonkin verran omassa päässä pyöritellyt näitä asioita.
Ja vähän ristiriitainen olo siitä itselläni on.

[RuoskaMikko]

Upea avaus. Mun mielestä tabuista kuuluu keskustella myös ilman kivitystä ja lynkkausilmapiiriä, vaikka se voi olla joillekin vaikeampaa, mitenkään syyttämättä heitä. Ehkä jos itse kokee olleensa paha ihminen niin pitää saada samaistumispohjaa muilta ja siten "toi on se paha setä, hyi sinä!" -meiningistä tulee luonnollista.
Every saint has a past, and every sinner has a future. Let that sink in.

---
Se mikä näissä kuvitelmissa ja leikeissä oikeastaan raiskataan, onkin koko lapsuuden konsepti, ei ensisijaisesti edes fiktiivinen yksilö. Jotain mahdollisimman viatonta, avutonta ja puolustuskyvytöntä, joka turmellaan väkisin ja väkivalloin.
----

Ja tässä mielestäni ollaan asian ytimessä. Jotta abstraktiosta voi kiihottua, tulee se kuitenkin jollain tapaa konkretisoida mielessä.

Minusta on ollut mielenkiintoinen ja hämmennystäkin herättävä ajatusleikki pohtia, että meillä kaikilla on jokin piste, jotkin olosuhteet, joissa meissä alkaisi herätä esim. pedofiilisia taipumuksia. Se on jana ja paljon erilaisia tekijöitä, ei mikään yksittäinen "Se oli vaan paha ihminen."

En myönnä olevani pikkuisteluun päin, en ole koskaan fantasioinut sellaisesta. Siihen liittyy ensinnäkin sellaisia tabuja että monet haluaisivat leikata pallit irti jos tietäisivät, ja haluan elää elämäni niin että pystyn seisomaan asioiden takana julkisesti missä tahansa. Salailu ja puhumattomuus on myrkyllistä. Kinkyt nyt ovat yleensäkin kaapissa kait yleensä, mutta tässä asiassa kaappi on varmaan vähän kutsuvampi kuin monessa muussa kinkyilyssä. Täytyy olla aika rohkea daddy jotta voisi julkisesti tästä mitään sanoa, ja vaatii se pokkaa naisiltakin... anteeksi tytöiltä.

[Ouroboros]

Huikean hyvä avaus tärkeästä aiheesta. Kiitos.

[Susi]

Harvinaisen avartavaa, kiitos tästä.
Pikkuistelu ja ikäleikit on itselle täysin käsittämätön taiteen laji, osin sen tähden kön en ole koskaan päässyt jututtamaan 'pikkutyttöjä ja -poikia', eikä itsellä ole aiheen fantasioita. Mutta silti ihan vitusti kiinnostaa dynamiikka siellä taustalla, juurikin siksi kun kyseessä on niin valtava tabu ja näinollen pidän pikkuistelijoita ehkä rohkeimpina kinkymaailman olentoina ikinä.
Toivottavasti ketjuun tulee vielä rohkeita avauksia iseiltä ja äiskiltä, kolikon toinen puoli on epäilemttä yhtä mielenkiintoinen.

[Lunttu]

Hienosti pikkusisko jälleen sanoitat niitä ristiriitaisimpia tunteita, kiitos!

[violet]

Ihana, rohkea pikkusisko! 

[Pioni]

Hieno ja rohkea avaus. Minusta daddyt eivät ole pedofiileja. On ihan eri asia, kun daddy kiihottuu aikuisesta naisesta, joka käyttäytyy kuin pikkuinen kuin että daddy kiihottuu pienestä tytöstä. Vähän sama asia kuin pikkuinen kiihottuu daddysta, mutta ei todellakaan omasta isästään. Fantasiat ovat fantasioita, mutta tuskin kukaan oikeasti fantasioi omasta isästään, vaan näkymättömästä auktoriteettihahmosta. Aivan kuin daddyt näkymättömästä pikkushahmosta. Sen sijaan olen ikävä kyllä törmännyt täällä pedofiiliin, joka monien viestien jälkeen kertoi olevansa mielellään pienen tyttärensä ystävien suihkuvalvojana ja kiihottuvansa siitä. Ne ajatukset on minusta pedofiilisia. Ei se, jos daddy sanoo, että pikkuisen tulee ajella posliiniksi, sillä eihän pikkutytöillä kasva vielä karvat. Vaikka tuossa ei luulisi juurikaan olevan eroa, niin siinä on kuitenkin iso ero. Toinen kiihottuu oikeista pukkutytöistä, toinen olemattomasta pikkutytöstä, aikuisesta naisesta, joka vain leikkii pikkuista. Niinpä fantasioissakaan ei ole mitään väärää niin kauan kun niissä on osapuolina vain henget, tuntemattomat hahmot. Mutta jos mielessä näkee tietyn miehen ja tietyn lapsen, olisin huolissani. Hahmot sen sijaan minun mielestä edustavat tunteita ja tuntemuksia. Daddy edustaa auktoriteettia, vahvuutta ja turvallisuutta, pikkuinen edustaa viattomuutta, kokemattomuutta ja tuhmuuttakin.

En tiedä, saako tästä kommentistani mitään selvää...

[Greta]

Kiitos pikkusisko, nää on niin tärkeitä sanoja.
Ikäeroista (niin oikeista kuin ageplayssäkin) viehättyvänä D-ihmisenä tekisi mieli sanoa tähän edes jotain, mutta selkeästikään oma ajatteluni ei ole vielä kovin pitkällä tämän asian suhteen. Miten puhua jostain mitä ei oikeestaan edes uskalla ajatella?

[stoge]

Fantasiana lastentarhallisen tunkeminen oksasilppuriin on ihan fine.
Halussa tai tarpeessa alkaa ongelmat.
Tarpeen realisoituessa ollaan kusessa.

Mikä sitten kenestäkin on väärin ja miten ja millä tasolla ja ketä kohtaan.

"All crimes should be treasured if they bring thee pleasure somehow"
Or not.

[Tuli]

Ehkäpä tätä aihetta voi valottaa kuvaamalla toista (mutta vähemmän) tabua aihetta eli fantasiaa raiskatuksi tulemisesta.

Useimmat ihmiset, joilla on fantasia raiskatuksi tulemisesta, eivät pidä siitä, jos joutuvat oikeasti raiskatuksi. Fantasia ja sen toteuttaminen on eri asia kuin todellinen raiskaus.

Useimmat ihmiset, joilla on fantasia raiskaamisesta, eivät pidä oikeista raiskauksista. Fantasia ja sen toteuttaminen on eri asia kuin todellinen raiskaus.

Raiskaaminen - ja raiskaamisella leikkiminen ja siitä fantasioiminen ovat eri asioita. Ihan samalla tavalla pikkuisfantasiat ja pedofilia ovat eri asioita.

[isile]

Erinomaisen tärkeä teksti, kiitos siitä 

Tämä on kutkuttavan monimutkainen kokonaisuus, jossa larpataan kulttuurimme kannalta niin kovia tabuja, että itsekin pohdin melko usein tuota hämyisää ja vaikeaa kokonaiskuvaa.

Kaikki tabut eivät stimuloi itseäni, mutta tämä tabu kyllä tekee niin. Tabuista on valtavan tärkeää puhua.

Myöskin juuri tämä aspekti että tämän tabun se synkkä puoli on valtaosalle arvojen vastaista toimintaa. Mutta sitten osa ihmisistä irtisanoutuu kaikesta mikä tähän vähääkään vihjaa. En tiedä mistä tuo mustavalkoisuus kumpuaa, mutta olisiko siinä jonkunlainen tahriutuminen ja stigman pelko. Yksinkertaistuksena hiha-arvioni tuosta mustavalkoisuudesta: DDLG -> insestileikit + ageplay + cnc -> välillisesti "hyväksytään" insesti ajatuksen tasolla ja hups, yht'äkkiä pamahdetaan pedofiiliksi tai vähintään hyväksytään pedofilia.

Tuntuu että joillekin on olemassa ajatusrikoksia ja niin tabuja asioita, että niitä ei saisi päässään pyöritellä edes käsitteiden tasolla.

Mieli ei kuitenkaan mene rikki ajattelusta ja kuvittelusta, eikä poliisi tule hakemaan niiden tiimoilta. Asioita voi pohtia ja tutkia ja niillä voi leikkiä. Kannustankin kanssaihmisiä varsinkin tällä foorumilla jättämään asenteet ja säännöt monilta osin pois päältä kun lähdette yölliselle ajelulle tabujen taajamaan. Ajovalot olisi hyvä kuitenkin olla päällä, mutta autoradio kannattaa jättää pois päältä myös. Ette tarvitse kohinaa sille matkalle. Tai niille matkoille. Saatte ajatella ja kuvitella sekä jopa fantasioida aivan niin synkkiä tabuja kun haluatte. Todellisuus ja siellä vallitsevat arvot ja teidän omat rakenteet ottavat teistä kyllä kopin kun pääsette omalle parkkipaikallenne.