Nainen saa aina seksiä?

[Ende]

Argumentteja voi ja saa esittää, mutta jossain menee raja kuinka huonoja pystyy lukemaan ilman facepalmaamista.

Ihan samaa voisin sanoa sinun argumenteistasi. Tässä ei nyt ole kyse mistään muusta, kuin siitä, että seksi on toimintaa tai aktiviteetti eikä resurssi. Itse en ainakaan näe, että mikään aktiviteetti tai toiminta voisi itsessään olla resurssi. Ehkä meillä on sitten eri käsitys siitä, mitä resurssi tarkoittaa.

Ja millähän perusteella itse väität, että seksi on naiselle resurssi?

Millähän perusteella voit väittää etteikö seksi olisi naiselle resurssi? Toiminta tai aktiviteetti argumentti aiheuttaa hilpeää facepalmausta.

Miksi miehet maksavat seksistä jos seksi ei olisi resurssi?

"Naisten seksuaalinen resurssi viittaa miesten arvostamaan naisten seksuaaliseen
attraktiivisuuteen. Seksuaalinen resurssi koostuu siten ruumiista (omistus) ja käytöksestä
(käyttäytymisen kyvyt). Naisten seksuaaliseen resurssiin viitataan arkipuheessa sellaisilla
ilmauksilla kuin kauneus, viehättävyys tai seksikkyys. Mikä voi olla seksuaalinen resurssi
yhdessä suhteessa, ei ehkä ole sitä toisessa. Suuressa osassa vaihtotapahtumia miehet eivät
anna aktuaalisia resursseja seksuaalisen resurssin haltijalle. Sen sijaan, miehet toimivat
tavalla, joka tuottaa seksuaalista resurssia hallitsevalle naiselle lisäarvoa. Seksuaalisen
resurssin haltijana nainen voi luoda arvoa miehille pelkästään olemalla viehättävä. "

[Ende]

Ja millähän perusteella itse väität, että seksi on naiselle resurssi?

Palataanpa taas nettitreffimaailmaan.

Nainen ilmoittaa tarjoavansa ilmaista seksiä kenelle tahansa halukkaalle, inboxi täyttyy viesteistä.

Mies ilmoittaa tarjoavansa ilmaista seksiä...yhtään vastausta ei tule.

Naisella on siis varaa pyytää maksua seksistä, miehen on pakko maksaa jos meinaa panopuuhiin päästä.

Miten seksi ei voisi olla resurssi?

[Occam]

Resource

a stock or supply of money, materials, staff, and other assets that can be drawn on by a person or organization in order to function effectively.

"local authorities complained that they lacked resources"

Jos otamme sanakirjan tarjoaman maailman yleisimmän kielen määritelmän sanalle resurssi, niin se on mikä tahansa kyky, ominaisuus, suure tai pino materiaa tai vaikka eri kyvyillä varusteltuja henkilöitä että voidaan saada haluttu asia aikaan.

 "Meillä ei ole kutsuttuna tarpeeksi seksinnälkäisiä naisia juhliimme, että niistä tulisi orgiat" (

 "Koska olen kipeä, en voi tarjota sinulle tänään maksullista Dominointia"

"Meiltä puuttuu perse johon tämän tapin voi työntää, tappi meiltä onneksi jo löytyy, muuten olisimme hukassa!"

"Annan miehelleni joka lauantai saunan jälkeen 5min kestävän seksiwau-hetken jonka takia parisuhteemme voi paremmin"

 Alkoi vaan trollaus ja vääntö yksinkertaisesta asiasta hiukan huvittaa. Jatkakaa, haen popcornia.

[armadillo]

Tämän nuorille suunnatun ohjeen mukaan sooloseksi eli itsetyydytys on hyvin yleinen seksin muoto. Tämä itsestäänselvä mutta helposti unohtuva määritelmä on varsinainen game changer. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja 100% saanto kaikille sukupuoleen katsomatta!

Tämän oivalluksen myötä myös alkuperäinen kysymys redusoituu irrelevantiksi kuriositeetiksi. Tottakai nainen saa aina seksiä siinä missä mies ja muunsukupuolinenkin (poislukien vaikeasti liikkumisrajoitteiset jotka eivät pysty tyydyttämään itseään).

Mistäs sitten kinattaisiin?

[stoge]

Jos nussitaan pilkkua, resurssia ei myydä vaan resurssin allokaatiota.

Suomennos

Seksityöläiset ei veloita seksistä vaan ajasta.

 

[Saeroe]

Jos nussitaan pilkkua, resurssia ei myydä vaan resurssin allokaatiota.

Suomennos

Seksityöläiset ei veloita seksistä vaan ajasta.

 

Mitäs, jos onkin urakkapalkka? 

[Alexios]

Se, että jostain asiasta maksetaan, ei tee siitä resurssia. Mikä resurssi on kyseessä, kun maksat leffan katselusta tai museokäynnistä?

[Stylos]

Se, että jostain asiasta maksetaan, ei tee siitä resurssia. Mikä resurssi on kyseessä, kun maksat leffan katselusta tai museokäynnistä?

Se, että jollakulla on oikeudet elokuvaan tai museoesineisiin, niin että niiden katsomisesta pitää maksaa, sopii kyllä resurssin laajaan määritelmään.

[Jägermies]

Kyllähän miehiäkin on prostituotuina tai Onlyfansissa mutta suhteessa vähemmän ja mitä olen lukenut niin saavat keskimäärin vähemmän tuntipalkkaa.

[SwitchBaker]

Onpas kiintoisasti rönsyillyt keskustelu.
Näin dommen näkökulmasta seksiä saisi aina, mutta saisiko juuri sellaista, mikä minua miellyttää - ei saa.
En halua pelkkää panemista, eikä vaniljapano kiinnostakaan
En lähde randomisti seksiin/sessioon jonkun tuntemattoman kanssa.
Enkä halua myöskään vain toteuttaa toisen fetissejä.
Haluan tulla kohdatuksi ihmisenä.
Mua puhuttelee seksikumppanissa myös äly ja nokkeluus. Pitää osata myös puhua ja kirjoittaa.
En halua kynnysmattoa, mutta haluan mulle alistuttavan.
Ja mulla on ihofetissi, joka vaatii tietynlaista ihoa siltä toiselta.

⬆️ Kun kaikki nämä pitäisi kohdata, niin ei todellakaan saa aina seksiä, sellaista mitä haluan. Pitää nähdä aika paljon vaivaa, tutustua, löytyykö yhteiset mieltymykset, toimiiko kemia, dynamiikka ja lopulta antaa ihon päättää, olisko tässä sitä jotain.

[Fia]

Se, että jostain asiasta maksetaan, ei tee siitä resurssia. Mikä resurssi on kyseessä, kun maksat leffan katselusta tai museokäynnistä?

Sanovat sitä taiteeksi. Kulttuurielämykseksi. Taidetta ja kulttuuria työksenikin tehneenä ja tuottaneena en nyt ihan hahmota, miksei taide tai kulttuurielämys olisi resurssi? Minusta ne ovat varsin tärkeä resursseja ihmiselämässä ja yhteiskunnassa ja niiden saatavuus kaikelle kansalle olisi hyvin tärkeää varmistaa. Samalla ne ovat myös resursseja, joiden ammattimaisesta tuottamisesta tulee maksaa palkkaa, sillä raha on resurssi, jolla myös kulttuuriväki maksaa maitolaskunsa.

Meni kyllä ot:ksi mutta kun nyt kysyit.

Sulla oli nyt varmaan joku pointti, mitä en hahmota. Miksi asian resurssius olisi paha asia?
Resurssihan on siis aukiselitettynä jonkin jossain kontekstissa tai jonkin asian toteuttamiseksi tarpeellinen asia, jota on jokin rajattu ja laskettavissa oleva määrä, ehkä juuri sopivasti, ehkä liian vähän, ehkä jopa liikaa. Lähtökohtaisesti jonkin asian näkeminen resurssina on minusta aika neutraalia eikä mitenkään halventavaa itsessään.

Minusta voi hyvin ajatella, että seksi, läheisyys ja jopa rakkaus itsessään ovat "resursseja", joita ihminen tarvitsee tai voi tarvita voidakseen hyvin.  Nämä asiat voidaan nähdä resursseina myös esimerkiksi parisuhteessa. Jos nyt vaikkapa läheisyyttä resurssina tuntuu suhteessa olevan osapuolten hyvinvoinnin kannalta liian vähän, voidaan miettiä, että mitäpä olisi tehtävissä kyseisen resurssin lisäämiseksi. Autttaisiko vaikka se, että varataan toista resurssia, aikaa, enemmän sen läheisyyden kokemuksen tuottamiseen. Tai periaatteessa kai toisinkin päin, eli jos toisella on vaikkapa tarve jakaa läheisyyttään enemmän kuin mitä toinen jaksaa ottaa vastaan, voidaan vaikka pohtia, että voisikohan sen "ylijäävän" läheisyysresurssin kohdentaa jotenkin muuten, johonkin tai johon kuhun muuhun. Että otettaisiinko vaikka koira. Vai tehdäänkö lapsi. Tai hankitaanko rakastaja?

^Diskurssihan tuo vain on, puheavaruus. Sanat ovat vain sanoja. Niillä on se painoarvo, minkä niille annamme. Ymmärrän, että seksin kutsuminen resurssiksi voi tuntua objektisoivalta, mutta mielestäni se voi olla kontekstisidonnaisesti ihan järkevää ja asiallista.

Terveisin Fia,
"Kysy mitä vaan, vastaan mitä vaan" 

[Routalempi]

Se, että jostain asiasta maksetaan, ei tee siitä resurssia. Mikä resurssi on kyseessä, kun maksat leffan katselusta tai museokäynnistä?

Sanovat sitä taiteeksi. Kulttuurielämykseksi. Taidetta ja kulttuuria työksenikin tehneenä ja tuottaneena en nyt ihan hahmota, miksei taide tai kulttuurielämys olisi resurssi? Minusta ne ovat varsin tärkeä resursseja ihmiselämässä ja yhteiskunnassa ja niiden saatavuus kaikelle kansalle olisi hyvin tärkeää varmistaa. Samalla ne ovat myös resursseja, joiden ammattimaisesta tuottamisesta tulee maksaa palkkaa, sillä raha on resurssi, jolla myös kulttuuriväki maksaa maitolaskunsa.

En ole taloustieteilijä, mutta käsittääkseni tuossa mainitsemassasi esimerkissä taide ja kulttuuri eivät ole resursseja vaan tuotteita tai hyödykkeitä, kumpaa sanaa haluaakaan käyttää. Resursseja on ne asiat mitä käytetään tuotteiden ja hyödykkeiden tuottamiseen, eli tässä tapauksessa sun resursseja taiteilijana ovat se aika ja vaiva mitä sä käytät taiteen tekemiseen, materiaalit sekä tietysti oma luovuus ja mielikuvitus. Tämän takia tuo "seksiä myydään eli se on resurssi" ei myöskään toimi vertauksena, koska myytynä seksi on hyödyke, tarkennettuna tässä tapauksessa palvelu, ja resursseja on ne mitä seksityöläinen käyttää sen palvelun tuottamiseen, eli pääasiassa oma aikansa sekä oma kehonsa ja ne erilliset materiaalit mitä siinä käytetään, esim vaatteet yms.

[Fia]

Silläkin uhalla, että tämä nyt tosiaan rönsyää jo aika kauas alkuperäisaiheesta, pohdinpa tässä nyt hieman seksiä resurssina parisuhteessa ja nimenomaan D/s-vinkkelistä.

Olen nimittäin siis itse elänyt vuosia monoamorisessa parisuhteessa sellaisilla konsensuaalisesti sovituilla säännöillä, että olen ollut niin sanotusti "aina seksuaalisesti käytettävissä" miehelleni. Olen siis  "antanut" seksiä aina, kun mies on sitä halunnut - ja toki sitä siinä samalla myös "saanut" seksiä, joskus silloinkin kun itselleni ei ole sitä lähtökohtaisesti tullut mieleen halutakaan. Käänteisesti en kyllä sitten taas aina "saanut" seksiä silloin, kun keksin sitä haluta, mikäli mies ei sattunut olemaan sillä tuulella. Tämä oli minulle ok, koskapa näin oli sovittu. Kyseessä oli konsensuaalinen vallansiirto suhteessa minun seksuaalisuuteeni ja seksiini nimenomaan resurssina, sen "antamiseen" ja "saamiseen". Tämä oli minusta ihan vallan kiihottava ja ihana asia, kuten varmaan moni nimenomaan tällä sivustolla ymmärtänee.

Toki minulla olisi ollut mahdollisuus myös katkaista tuo järjestely milloin tahansa vetämällä konsensuaalisuuteni siihen pois esimerkiksi turvasanan avulla. Mutta enpä niin kyllä tehnyt. Ei tehnyt koskaan edes mieli.

Pitkä ja ihana leikki lähti kai oikeastaan alkujaan liikkeille nimenomaan jostakin tämän tyyppisistä keskusteluista. Seksi on resurssi, ja usein tuntuu heteroparisuhteissakin olevan niin, että pitkässä juoksussa miesosapuoli "saa" seksiä vähemmän kuin haluaisi, koska naisosapuoli ei halua sitä "antaa" niin usein kuin toinen sitä kaipaisi. Tähän lienee lukemattomia syitä lähtien sukupuolittuneesti erilaisesta hormonitoiminnasta ja sen vaikutuksesta libidoon ja toisaalta kulttuurisista syistä.

Haluan korostaa, että en pidä seksin "saamista" minään ihmisoikeutena tai edes automaattisesti parisuhteeseen kuuluvana oikeutena. Kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta "antaa" seksiä yhtään kenellekään, puolisolleenkaan, jos ei huvita.

Itse kuitenkin ollessani parisuhteessa nimenomaan halusin varmistaa puolisoni hyvinvoinnin ja että hän varmasti saa tarvitsemansa määrän sellaisia resursseja, joita minä hänelle pystyn tarjoamaan. Rakkaudesta puolisoa kohtaan valitsin ja ehdotin omasta aloitteestani, että minulta hän saa seksiä ihan aina sitä halutessaan, että hän voi "ottaa" minut ja sen seksin edes erikseen pyytämättä, asiasta mitenkään neuvottelematta.

Koin, että tämä oli meille molemmille seksuaalisesti vapauttavaa. Varsinaisesti meillä ei ollut ollut merkittäviä ongelmia libidojen yhteen sovittamisessa, siis "seksiresurssin" jakamisessa, tätä sopimusta ennenkään, mutta sopimuksen jälkeenpä niitä nyt sitten ei ainakaan ollut. Oli sovittu, kumman tahdilla kyseisessä asiassa eletään ja sillä sitten elettiin.

Itselleni oli yllättävää ja mielenkiintoista huomata, että vaikken ehkä ollut pitänyt itseäni ennenkään tuota sopimusta seksuaalisesti erityisen estyneenä, sopimus kuitenkin ikään kuin purki estojani. Ennen sopimusta saatoin puolisoni tehdessä seksuaalisen aloitteen ehkä herkästi miettiä, että voidaanko me nyt, ehtiikö tässä, mitäs kaikkea muuta minulla olikaan tehtävänä ja moneltako tänään oikeastaan pitäisikään alkaa nukkumaan huomista herätystä ajatellen ja että onko minulla nyt oikeastaan edes kamalan seksikäs olokaan, olisikohan huomenna seksikkäämpi, jaksaako tässä, jaksaisko joskus toiste paremmin?

ˆTuollaiset pohdinnat nyt eivät ole kamalan kiihottavia, ja niiden pyöritteleminen päässä helposti johtaa puolison torjumiseen, ja eteenkin jos asiaa vielä puntaroi ääneen, lopsahtavat halut kyllä todennäköisesti kumppaniltakin. Toistuvat torjunnat taas sitten johtavat siihen, että kynnys tehdä aloitteita ylipäätään nousee, ja kohta voidaankin olla siinä tilanteessa, että seksiä todella ei ole toiselle tai kummallekaan osapuolelle riittävästi, eikä edes aloitteita tehdä silloinkaan kun tekisi mieli "kun ei se varmaan kuitenkaan ala taaskaan". Erinomainen tapa kehittää kitkaa ja katkeruutta kahden lähtökohtaisesti toisistaan välittävän ja toisiaan haluavan ihmisen välille. Erinomainen tapa ajaa pohjalukemiin resurssi, jonka jakaminen yhdessä todennäköisesti on molemmin puolin ollut aika keskeinen motiivi parisuhteen muodostamiselle.

Kun sovimme puolisoni kanssa, että minä annan sitä seksiä aina, kun hän haluaa, lakkasivat "mutta entäs äh voinko minä voidaanko me ja just nytkö ihan oikeesti äääh" -estot soimasta päässäni. Ehdollistuin hyvin nopeasti siihen, että kun mies halusi seksiä, minä totisesti olin heti valmis - ja myös halukas. Silloinkin ja ehkä erityisesti silloin, kun asia tuli täytenä yllätyksenä. Koen myös ainakin omalla kohdallani niin, että mitä enemmän seksiä on, sitä enemmän sitä myös haluaa. Keho ikään kuin oppii janoamaan seksiä säännöllisesti, jopa lähes jatkuvasti. "Minä olen miehelleni seksuaalisesti aina valmis ja käytettävissä" on itse asiassa ihan helvetin seksikäs ajatus. Siitä tulee seksikäs olo. Se saa haluaamaan seksiä. Aina. Kun toinen haluaa.

Seksi voi siis olla myös resurssi, joka kasvaa itselleen korkoa.
Ja seksi parisuhteessa totisesti voi olla resurssi, joka kasvattaa yhteistä hyvinvointia, sitoo puolisoita yhteen ja vahvistaa perhettä.
Minusta ei ole välttämättä kylmää ja laskelmoivaa lähestyä seksiä resurssina ja pohtia, miten se saadaan varmasti "riittämään".
Seksin ja oman seksuaalisuutensa resurssointi voi olla välittämistä. Rakkautta. Huolenpitoa. Ja toki myös hauskaa. 

[Fia]

Se, että jostain asiasta maksetaan, ei tee siitä resurssia. Mikä resurssi on kyseessä, kun maksat leffan katselusta tai museokäynnistä?

Sanovat sitä taiteeksi. Kulttuurielämykseksi. Taidetta ja kulttuuria työksenikin tehneenä ja tuottaneena en nyt ihan hahmota, miksei taide tai kulttuurielämys olisi resurssi? Minusta ne ovat varsin tärkeä resursseja ihmiselämässä ja yhteiskunnassa ja niiden saatavuus kaikelle kansalle olisi hyvin tärkeää varmistaa. Samalla ne ovat myös resursseja, joiden ammattimaisesta tuottamisesta tulee maksaa palkkaa, sillä raha on resurssi, jolla myös kulttuuriväki maksaa maitolaskunsa.

En ole taloustieteilijä, mutta käsittääkseni tuossa mainitsemassasi esimerkissä taide ja kulttuuri eivät ole resursseja vaan tuotteita tai hyödykkeitä, kumpaa sanaa haluaakaan käyttää. Resursseja on ne asiat mitä käytetään tuotteiden ja hyödykkeiden tuottamiseen, eli tässä tapauksessa sun resursseja taiteilijana ovat se aika ja vaiva mitä sä käytät taiteen tekemiseen, materiaalit sekä tietysti oma luovuus ja mielikuvitus. Tämän takia tuo "seksiä myydään eli se on resurssi" ei myöskään toimi vertauksena, koska myytynä seksi on hyödyke, tarkennettuna tässä tapauksessa palvelu, ja resursseja on ne mitä seksityöläinen käyttää sen palvelun tuottamiseen, eli pääasiassa oma aikansa sekä oma kehonsa ja ne erilliset materiaalit mitä siinä käytetään, esim vaatteet yms.

Eikös elokuvateatterin ansaintamalli ole, että heillä on myynnissä semmoinen resurssi kuin oikeus katsella taideteosta? Eli eikö se taide silloin pohjimmiltaan ole se resurssi? Voisi sanoa, että elokuvateollisuus resurssoi taiteen sellaiseen muotoon, elokuvataideteokseksi, että tämä taide on mahdollisimman monen saavutettavissa ja kulutettavissa. Jos elokuvateollisuus ei resurssoisi taidetta, taide jäisi harvempien saavutettavaksi ja kulutettavaksi. Resurssoidessaan taiteen kulutustuotteeksi elokuvateollisuus myös mahdollistaa tehokkaamman voiton tavoittelun taiteellisilla resursseilla.

Ja museo taas tuottaa resurssina oikeutta ja mahdollisuutta tarkastella museoesineitä, joilla yleisölle on jotakin kulttuurista merkitystä, ainakin kun museo on kontekstualisoinut tämän merkityksen yleisölleen ymmärrettäväksi. Tämä kontestualisointi on myös itsessään eräänlaista resurssointia; asian tuotteistamista. Tällöin nämä kulttuuriesineet, eli pelkistettynä kulttuuri, ovat se ydinresurssi, joka tarvitaan, että sellainen tuote kuin museovierailu, on mahdollista tarjota.

Palvelut ovat myös itsessään resursseja. Esimerkiksi hoiva-alan yritykset nimenomaan tuottavat ja myyvät palveluresursseja.  Palveluresursseja tarvitaan, jotta voidaan tuottaa jokin kokonaispalvelu, kuten jonkin asiakkaan tai asiakasryhmän hoito.

Semantiikka on hauskaa.

[Routalempi]

Silläkin uhalla, että tämä nyt tosiaan rönsyää jo aika kauas alkuperäisaiheesta, pohdinpa tässä nyt hieman seksiä resurssina parisuhteessa ja nimenomaan D/s-vinkkelistä.

Olen nimittäin siis itse elänyt vuosia monoamorisessa parisuhteessa sellaisilla konsensuaalisesti sovituilla säännöillä, että olen ollut niin sanotusti "aina seksuaalisesti käytettävissä" miehelleni. Olen siis  "antanut" seksiä aina, kun mies on sitä halunnut - ja toki sitä siinä samalla myös "saanut" seksiä, joskus silloinkin kun itselleni ei ole sitä lähtökohtaisesti tullut mieleen halutakaan. Käänteisesti en kyllä sitten taas aina "saanut" seksiä silloin, kun keksin sitä haluta, mikäli mies ei sattunut olemaan sillä tuulella. Tämä oli minulle ok, koskapa näin oli sovittu. Kyseessä oli konsensuaalinen vallansiirto suhteessa minun seksuaalisuuteeni ja seksiini nimenomaan resurssina, sen "antamiseen" ja "saamiseen". Tämä oli minusta ihan vallan kiihottava ja ihana asia, kuten varmaan moni nimenomaan tällä sivustolla ymmärtänee.

Toki minulla olisi ollut mahdollisuus myös katkaista tuo järjestely milloin tahansa vetämällä konsensuaalisuuteni siihen pois esimerkiksi turvasanan avulla. Mutta enpä niin kyllä tehnyt. Ei tehnyt koskaan edes mieli.

Pitkä ja ihana leikki lähti kai oikeastaan alkujaan liikkeille nimenomaan jostakin tämän tyyppisistä keskusteluista. Seksi on resurssi, ja usein tuntuu heteroparisuhteissakin olevan niin, että pitkässä juoksussa miesosapuoli "saa" seksiä vähemmän kuin haluaisi, koska naisosapuoli ei halua sitä "antaa" niin usein kuin toinen sitä kaipaisi. Tähän lienee lukemattomia syitä lähtien sukupuolittuneesti erilaisesta hormonitoiminnasta ja sen vaikutuksesta libidoon ja toisaalta kulttuurisista syistä.

Haluan korostaa, että en pidä seksin "saamista" minään ihmisoikeutena tai edes automaattisesti parisuhteeseen kuuluvana oikeutena. Kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta "antaa" seksiä yhtään kenellekään, puolisolleenkaan, jos ei huvita.

Itse kuitenkin ollessani parisuhteessa nimenomaan halusin varmistaa puolisoni hyvinvoinnin ja että hän varmasti saa tarvitsemansa määrän sellaisia resursseja, joita minä hänelle pystyn tarjoamaan. Rakkaudesta puolisoa kohtaan valitsin ja ehdotin omasta aloitteestani, että minulta hän saa seksiä ihan aina sitä halutessaan, että hän voi "ottaa" minut ja sen seksin edes erikseen pyytämättä, asiasta mitenkään neuvottelematta.

Koin, että tämä oli meille molemmille seksuaalisesti vapauttavaa. Varsinaisesti meillä ei ollut ollut merkittäviä ongelmia libidojen yhteen sovittamisessa, siis "seksiresurssin" jakamisessa, tätä sopimusta ennenkään, mutta sopimuksen jälkeenpä niitä nyt sitten ei ainakaan ollut. Oli sovittu, kumman tahdilla kyseisessä asiassa eletään ja sillä sitten elettiin.

Itselleni oli yllättävää ja mielenkiintoista huomata, että vaikken ehkä ollut pitänyt itseäni ennenkään tuota sopimusta seksuaalisesti erityisen estyneenä, sopimus kuitenkin ikään kuin purki estojani. Ennen sopimusta saatoin puolisoni tehdessä seksuaalisen aloitteen ehkä herkästi miettiä, että voidaanko me nyt, ehtiikö tässä, mitäs kaikkea muuta minulla olikaan tehtävänä ja moneltako tänään oikeastaan pitäisikään alkaa nukkumaan huomista herätystä ajatellen ja että onko minulla nyt oikeastaan edes kamalan seksikäs olokaan, olisikohan huomenna seksikkäämpi, jaksaako tässä, jaksaisko joskus toiste paremmin?

ˆTuollaiset pohdinnat nyt eivät ole kamalan kiihottavia, ja niiden pyöritteleminen päässä helposti johtaa puolison torjumiseen, ja eteenkin jos asiaa vielä puntaroi ääneen, lopsahtavat halut kyllä todennäköisesti kumppaniltakin. Toistuvat torjunnat taas sitten johtavat siihen, että kynnys tehdä aloitteita ylipäätään nousee, ja kohta voidaankin olla siinä tilanteessa, että seksiä todella ei ole toiselle tai kummallekaan osapuolelle riittävästi, eikä edes aloitteita tehdä silloinkaan kun tekisi mieli "kun ei se varmaan kuitenkaan ala taaskaan". Erinomainen tapa kehittää kitkaa ja katkeruutta kahden lähtökohtaisesti toisistaan välittävän ja toisiaan haluavan ihmisen välille. Erinomainen tapa ajaa pohjalukemiin resurssi, jonka jakaminen yhdessä todennäköisesti on molemmin puolin ollut aika keskeinen motiivi parisuhteen muodostamiselle.

Kun sovimme puolisoni kanssa, että minä annan sitä seksiä aina, kun hän haluaa, lakkasivat "mutta entäs äh voinko minä voidaanko me ja just nytkö ihan oikeesti äääh" -estot soimasta päässäni. Ehdollistuin hyvin nopeasti siihen, että kun mies halusi seksiä, minä totisesti olin heti valmis - ja myös halukas. Silloinkin ja ehkä erityisesti silloin, kun asia tuli täytenä yllätyksenä. Koen myös ainakin omalla kohdallani niin, että mitä enemmän seksiä on, sitä enemmän sitä myös haluaa. Keho ikään kuin oppii janoamaan seksiä säännöllisesti, jopa lähes jatkuvasti. "Minä olen miehelleni seksuaalisesti aina valmis ja käytettävissä" on itse asiassa ihan helvetin seksikäs ajatus. Siitä tulee seksikäs olo. Se saa haluaamaan seksiä. Aina. Kun toinen haluaa.

Seksi voi siis olla myös resurssi, joka kasvaa itselleen korkoa.
Ja seksi parisuhteessa totisesti voi olla resurssi, joka kasvattaa yhteistä hyvinvointia, sitoo puolisoita yhteen ja vahvistaa perhettä.
Minusta ei ole välttämättä kylmää ja laskelmoivaa lähestyä seksiä resurssina ja pohtia, miten se saadaan varmasti "riittämään".
Seksin ja oman seksuaalisuutensa resurssointi voi olla välittämistä. Rakkautta. Huolenpitoa. Ja toki myös hauskaa. 

Paljon hyvää pohdintaa tässä ja paljon sellaista mitä en ollut tullut ajatelleeksi, joten ymmärrän kyllä mitä tarkoitat kun puhut seksistä resurssina.

Itse suhtaudun negatiivisesti seksistä ressurssina puhumiseen, koska tuntuu (kyllä, menen nyt mutuilemalla) että se edistää ihmisten etääntymistä ja vieraantumista toisistaan sekä seksistä itsestään. Kun ihmiset puhuvat seksistä resurssimaisesti niin niissä keskusteluissa tuntuu toistuvana teemana olevan ajatus että seksi on tosiaankin vain jotain mitä yksi yksittäinen ihminen antaa toiselle yksittäiselle ihmiselle vastineeksi jostakin, ei jotain mitä yhdessä tehdään yhteisen nautinnon saavuttamiseksi, ja tämmöinen taas on omiaan edistämään sitä että jotkut kokevat olevansa oikeutettuja seksiin. Sun kuvailus oli kuitenkin varsin hieno, joten joudun nyt vähän tarkastelemaan omia näkemyksiäni aiheesta uudestaan.