Vaikea aihe - mutta mietityttää paljon eli seuranhaku ja psyykkinen hauraus

[Susi]

Sekopää-Susi-Sekopää täällä terve, epävakaa persoonallisuus vaativilla piirteillä ja parinkymmenenvuoden masennushistorialla. Persoonallisuuteni kanssa pärjään (vaikka kaikki muut välttämättä eivät), masennus tulee ja menee, välillä syön lääkkeitä siihen ja hyvillä jaksoilla en. Masennuksesta en usko koskaan täysin parantuvani, sillä uskon vakaasti että semmonen ihminen joka ei tässä maalimassa masennu on sairas, en mie. Enemmän tai vähemmän kinky olen ollut aina, tosin alistuvan puolen löysin itsestäni vasta +25v jälkeen, sitä ennen olin puhtaasti D. Mulla ei ole koskaan ollut masentunutta subia, psyykkisesti hauraita kyllä, ja myönnän että nuorena likkana se jälkihoito jäi siihen kohtaamisen jälkeiseen tuntiin, enkä sen jälkeen vaivannut päätäni toisen tuntemuksilla. Onneksi ihminen kasvaa ja oppii, ehkä jopa eniten virheistään.

Olen rakkaussuhteessa alistuvan hedonistin kanssa, eikä masennukseni vaikuta kinky-suhteeseemme juuri lainkaan. Paitsi siten että kun häviän Alfapetissä, menen mieluummin vessan lattialle itkemään kuin ruoskin turhautumiseni subiini.
Aikaisemmin en ole pystynyt alistumaan samalle henkilölle jota toisinaan ruoskin, mutta tässä nykyisessä rakkaussuhteessa olemme kokeilleet sitäkin, hyvin varovasti tosin. Sillä elämästäni puuttuu tällä haavaa se henkilö jonka kanssa voisin toteuttaa alistuvaa itseäni ns. täysin.
Josta päästäänkin kätevästi otsikon mukaiseen aiheeseen; seuranhakuun.

Toivun juuri vaikeammasta masennusjaksosta, ja olen huomannut uuden varovaisuuden seuranhaussani. En ole edes uskaltanut haaveilla laittavani seuranhakuilmoa jossa hankala sub-nainen etsii truumasteria, koska jotenkin sieluni silmin näen kuinka siinä sitten rysähtää paska tuulettimeen täysillä... Osin varovaisuus epäilemättä johtuu karttuneesta iästä ja vaatimuksista, enää ei riitäkään se tukistus ja kevyt läpsiminen, vaan haluan Topiltani kokonaisvaltaisempaa haltuun ottamista. Haluan molemminpuolista luottamusta, rehellisyyttä ja halua oppia tuntemaan toisen pää ja roppa aivan kokonaan. Pitäs löytyä se prkeleen ykssarvinen, stana. Turhautuuhan siinä vahvempikin mieli kun sielu huutaa tarvetta jonka kanssa todellinen maailma ei suostukaan kohtaamaan.

[Marika]

Niin, psyykkinen hauraus ja mt-ongelmahan ei ole välttämättä aina molemmat läsnä. Täysin mielenterveydeltään terve voi yhtä lailla olla hauras ja särkyä helposti. Samoin kuin mt-ongelmainen voi olla hyvinkin vahva ja kestää paljonkin enemmän kuin ns. terve.

Sinänsä ymmärrän hyvin huolen mt-ongelmaisten BDSM harrastuksesta , mutta tässäkin tulisi muistaa, että mt-ongelmia on valtava kirjo eikä niistä välttämättä monikaan resonoi BDSM:n kanssa negatiivisesti. Vaikkakin, sanottakoon, että akuutti mt-ongelma mielestäni on este, mutta se taas on este kovin moneen muuhunkin asiaan, BDSM vain yksi niistä, eikä mitenkään korostetusti juuri se.

Sitten on tiettyjä mt-ongelmia jotka voivat hyvinkin muodostaa esteen. Kuten rakenteellinen dissosisiatiivinen identtiteetti häiriö, ja tämäkin mielestäni vain silloin, kun henkilö ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, vaan persoonat ovat niin eriytyneitä ettei keskusteluyhteyttä ole ja persoonan tullessa paikalla vaikkapa kesken sidontasession ja piiskauksen, voi kokemus ollakin tälle tietylle persoonalle hyvinkin traumatisoiva ja rikkova. Mutta jos keskusteluyhteys on ja henkilöllä on hyvä työkalupakki ja ymmärrys siitä mitkä asiat häntä itseään triggeröi, ei se silloin sekään muodosta estettä.

Sanomattakin selvää, että akuuteista mt-ongelmista tulee puhua ja kertoa kumppanilleen. Niitähän ei voi ottaa huomioon, ellei niistä tiedä. Sitten on olemassa mt-häiriöitä jotka on selätetty, diagnoosit saattaa olla taskussa mutta henkilö on sinut niiden kanssa, ja osaa toimia eikä ne vaikuta tähän hetkeen enää mitenkään. Niin nämä asiat minusta voi tuoda julki kun on siihen itse valmis. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä kertoa heti. Ja todellakin , tilanteessa jossa ne eivät vaikuta mitenkään henkilön elämään tai kokemuksiin.

Mutta väitteeseen, että tässä skenessä olisi enemmän mt- ongelmaisia kuin muualla, väitän ettei se pidä paikkaansa. Tässä skenessä niistä vain puhutaan suoremmin, vapaammin ja luottavaisemmin. Ne eivät ole tabu, mitä ne taas monessa muussa yhteydessä vieläkin ovat, vaikka olemmekin 2020 luvulla. Uskon että se on ainoa syy, miksi näissä piireissä olisi ensikatsomalta enemmän mt-ongelmaisia kuin muualla.


Oli sitten mt-ongelmaa tahi ei, kukin eläköön tavallaan ja miten haluaa, kunhan se ei oikeasti ole pahaksi kenellekkään. Melkeinpä kaikki mt-ongelmaiset ovat hyvin itse perillä tilanteestaan ja osaavat niistä tarvittaessa puhua. Jos sitten tulee vastaan henkilö. joka on epätasapainoinen, ongelmainen mutta ei itse sitä tiedosta, tulisi jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen koittaa ohjata häntä avun piiriin ja pidättäytyä BDSM leikeistä henkilön kanssa. Tämä nyt on varmasti kaikille sanomattakin selvää =)

Hauskaa ja mukavaa ystävänpäivää kaikille =)

[IKRM]

Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Sen sijaan väite, että ihmisellä joka on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja parantunut niistä, voi olla itsetuntemus keskimääräistä korkeammalla tasolla, saattaa olla validi.

IKRM

[Ninth]

Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Mitkä faktat? Tiedätkö sä, mitä mielenterveysongelmat ovat ja miten ne syntyvät?

En ota kantaa siihen, onko mt-ongelmista kärsivillä parempi itsetuntemus vai ei, mutta hyvä itsetuntemus ei kyllä estä mielenterveysongelmien syntymistä tai paranna niitä. Se toki saattaa olla osatekijä kuntoutumisessa tai parantumattomien ongelmien kanssa pärjäämisessä, ja toisaalta huono itsetuntemus voi johtaa mt-ongelmille altistaviin olosuhteisiin ajautumiseen, mutta hei haloo nyt.

[latexbun]

Mutta uskallanpa väittää niinkin, että monen pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivän itsetuntemus on keskimääräistä korkeammalla tasolla,

Faktat ei puolla tuota väitettä.

Jos itsetuntemus olis korkeammalla tasolla, tuskinpa mitään mielenterveysongelmia olis päässyt syntymään alun perinkään, tai jos niitä olis päässyt syntymään, niistä olis jo tervehdytty.

Sen sijaan väite, että ihmisellä joka on kärsinyt mielenterveysongelmista, ja parantunut niistä, voi olla itsetuntemus keskimääräistä korkeammalla tasolla, saattaa olla validi.

IKRM

Siellä on ilmeisesti itsetuntemus sillä tasolla, jolla ei ymmärretä faktojen ja mielipiteiden eroavaisuutta.

[balthazar]

Psyykkinen haureus on muuten paljon pahempi...

Ei muuta, jatkakaa

[Susi]

Psyykkinen haureus on muuten paljon pahempi...

Ei kun parempi!

Jatkakaa 

[Morgul]

Tässä aiheessa ei ole oikeastaan mikään, mikä erottaisi sen vaniljaseksistä ja luultavasti hyvin moni tiedostaa vaniljamaailman ongelmat hyväksikäyttöineen jne.

#metoo on nostanut osaltaan esille selkeää vinoumaa aikuisten ihmisten välisissä suhteissa ja ehkä parantanut myös mieleltään hauraampien seksuaalista ja sosiaalista asemaa.
Paljon on toki vielä töitä tehtävänä, mutta parempaan päin ollaan menty asenteissa.

Itselläni ei kyllä ole kalupakissa taitoa tunnistaa ihmiset, jotka tarvitsevat turvaa hyväksikäytöltä.
Kynnys puuttua muiden sessioihin ja suhteisiin on luonnollisesti korkea.
Viidakkorumpu osaa varoittaa predator-tyypeistä ja hörhöistä, mutta rikkinäinen puhelin -vaikutus on siinä iso riski.

Em mää tiä.  Älä jätä kaveria pulaan?

[Brak]

Itselläni ei kyllä ole kalupakissa taitoa tunnistaa ihmiset, jotka tarvitsevat turvaa hyväksikäytöltä.

Eiväthän perustasapainoiset ihmiset välttämättä tunnista omia rajojaankaan. Ihminen ei ole rationaalinen. Vietti tai tunne voi viedä yli rajan, jonka ymmärtämiseen ihmisen järki voi riittää, mutta jonka asettamiseen se ei riitä.

[raato]

Sitten on tiettyjä mt-ongelmia jotka voivat hyvinkin muodostaa esteen. Kuten rakenteellinen dissosisiatiivinen identtiteetti häiriö, ja tämäkin mielestäni vain silloin, kun henkilö ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, vaan persoonat ovat niin eriytyneitä ettei keskusteluyhteyttä ole ja persoonan tullessa paikalla vaikkapa kesken sidontasession ja piiskauksen, voi kokemus ollakin tälle tietylle persoonalle hyvinkin traumatisoiva ja rikkova. Mutta jos keskusteluyhteys on ja henkilöllä on hyvä työkalupakki ja ymmärrys siitä mitkä asiat häntä itseään triggeröi, ei se silloin sekään muodosta estettä.

Olisin voinut lainata koko viestin  mutta tämä osuus erityisesti kolahti. Ei mitään lisättävää, hyvin asiallinen sisältö koko viestillä ja olen ehdottomasti samoilla linjoilla.

[Switcher82]

Minulle on enemmänkin herännyt fiilis, että jos haluat elämääsi ihmisen, joka toistaa traumojansa tätä nykyä seksuaalisessa muodossa, tai jonkun epätasapainoisen persoonan, joka ei kunnioita edes itseänsä, mene internettiin. Eli ilman traumaa, ihminen ei olisi täällä, tai kiinnostunut koko aihealueesta. Ja jos joku haluaa tämän kyseisen ihmisen työkaluksi ja keinoksi millä tämä mt-ongelmainen saa toteuttaa näitä traumojansa, jotka ovat olleet niinkin traumaattisia, että se on muokannut koko tämän ihmisen seksuaalisuuden sekä mielihalut juuri sellaiseksi, kuin mistä nämä traumat ylipäätänsä aiheutuivat. Kunnes jonain päivänä tämä mt-ongelmainen tajuaa tämän itsekkin, ja lopettaa toistamasta sitä samaa traumaa itselleen, josta tämä vain muistaa mistä kaikki ylipätänsä alkoi. Jos ei, niin tämä kyseinen mt/psyykkisesti sairas ihminen ei parane ikinä. Eli jos haluat hyväksikäyttää/tulla hyväksikäytetyksi mt-ongelmaisen kanssa, etkä välitä pätkääkän itsestäsi tai toisista, ja haluat elämääsi jonkun, joka vain lisää ongelmia ja traumoja oman elämäsi riesaksi, sekä ailahtelevaisuutta, jonka mielihaluihin, puheisiin, tekoihin et voi ikinä luottaa, koska ne asiat voivat muuttua silmänräpäyksessä. Tai jos haluat elämääsi jonkun jolle merkitset vain omahyväisiä mielihalujen täyttöä, ja haluat olla toiselle kuin pelkkä olohuoneen sohva jonka voi polttaa roviolla ja nauraa, niin olet oikeassa paikassa. Ja nämä tapaukset vielä sanovat, että he ovat sinut itsensä ja ongelmiensa kanssa. Niin jos haluat tällaisen ihmisen elämääsi, niin täältä sen varmasti löydät, tai ylipäätänsä internetistä, koska internetti on juuri se väylä jolla nämä ongelmaiset elämäänsä toisia etsivät. Täällä jengi vaan tuo selkeämmin tämän tunnevammaisuutensa esille. Itse en koe internettiä sopivaksi paikaksi edes kaverisuhteen luomiselle, juuri edellä mainituista syistä.

Eli lyhyesti: Jos haet netistä seuraa. Sinulla on kiistattomasti mielenterveysongelmia, jonka todistaa se, että sinä haet ja koet pakonomaista tarvetta johonkin pakkomielteeseen. Ja nämä asia vaativat käsittelyä itsesi kanssa, ei toisten kustannuksella. Ja netin kautta löydät niitä vain lisää elämääsi, ja voit taas aloittaa valittamisen siitä kuinka perseestä toiset on, kun et löytänytkään hakemaasi, tai tulitkin hyväksikäytetyksi, tajuamatta että sinä itse olet se ongelman juuri, joka ajaa itsensä kerta toisensa jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Sillä jos ihminen on edistynyt asioiden käsittelyssä itsensä kanssa, se hyväksyy elämänsä sellaisenaan, eikä tunne sitä pakonomaista tarvetta jonkun hakemiselle. Netistä seuraa hakeva/huoliva ei ole siinä prosessissa kovinkaan pitkällä, ja täten on kykenemätön minkäänlaiseen terveeseen suhteeseen kenenkään kanssa. Ongelmia saa olla, tärkein kysymys on miten niitä prosessoi, vai prosessoiko ollenkaan, vai kuvitteleeko vain ja elää siinä psykoosissaan, jossa mielenterveys ja tunnevammat menevät kaiken järjen edelle, ja kääntyvät loppujenlopuksi vain itseäsi vastaan. Eli mielenterveys ja seuranhaku taisi olla kompakysymys, koska vastaus oli itse kysymyksessä. Nimittäin netistä seuraa hakeva/huoliva ei työstä, vaan toistaa. Tai on yksinkertaisesti niin kokematon, taikka tyhmä, ettei vielä tiedosta tätä totuutta ja on matkalla oppimaan sitä.

[Kinkykundi]

Mitkä faktat? Tiedätkö sä, mitä mielenterveysongelmat ovat ja miten ne syntyvät?

En ota kantaa siihen, onko mt-ongelmista kärsivillä parempi itsetuntemus vai ei, mutta hyvä itsetuntemus ei kyllä estä mielenterveysongelmien syntymistä tai paranna niitä. Se toki saattaa olla osatekijä kuntoutumisessa tai parantumattomien ongelmien kanssa pärjäämisessä, ja toisaalta huono itsetuntemus voi johtaa mt-ongelmille altistaviin olosuhteisiin ajautumiseen, mutta hei haloo nyt.

Tämähän riippuu taas ihan vain ongelmista; jos itsetunto on hyvä, ei masennuksen kaltaisia mielenterveysongelmia pääse kovin helposti syntymään, mutta esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian syntyyn ei tällä ei ole juurikaan vaikutusta.

Tässä aiheessa ei ole oikeastaan mikään, mikä erottaisi sen vaniljaseksistä ja luultavasti hyvin moni tiedostaa vaniljamaailman ongelmat hyväksikäyttöineen jne.

#metoo on nostanut osaltaan esille selkeää vinoumaa aikuisten ihmisten välisissä suhteissa ja ehkä parantanut myös mieleltään hauraampien seksuaalista ja sosiaalista asemaa.
Paljon on toki vielä töitä tehtävänä, mutta parempaan päin ollaan menty asenteissa.

Oikeastaan metoo on luonut uusia uhreja, ja liikkeen perustaja on itsekin ahdistelija. Kyse ei siis ole etteikö ahdistelutapaukset tulisi helpommin julki, vaan siitä, että lähes kuka tahansa voi syyttää lähes ketä tahansa ahdistelusta, ja yleisö tuomitsee asiasta syytetyn, oli siihen sitten syytä tai ei.

[sinivalas]

Seuranhaku netissä ei ole merkki mt-ongelmista tai niiden puuttumisesta. Mielenterveysongelmien kirjo on todella laaja ja alan käsitteet, sekä diagnoosit eivät ole mihinkään kiveen hakattuja. Parisuhteissa on tärkeää puhua ongelmista, olivat ne sitten luonteeltaan fyysisiä, henkisiä tai psyykkisiä. Tukea kannattaa hakea myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä pidä luovuttaa vaikka juuri tämänhetkinen hoito ja lääkitys eivät kunnolla toimisikaan. Myös 'tervepäisen' kannattaa sitä omaa jaksamista tarkkailla, sillä varsinkin vakavissa mt-ongelmissa sitä voi helposti unohtaa itsensä, toisen voidessa pahoin ja palaa itsekin loppuun. Voimia kaikille ja muistakaan et toivoa on aina.

[Switcher82]

Seuranhaku netissä ei ole merkki mt-ongelmista tai niiden puuttumisesta. Mielenterveysongelmien kirjo on todella laaja ja alan käsitteet, sekä diagnoosit eivät ole mihinkään kiveen hakattuja. Parisuhteissa on tärkeää puhua ongelmista, olivat ne sitten luonteeltaan fyysisiä, henkisiä tai psyykkisiä. Tukea kannattaa hakea myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä pidä luovuttaa vaikka juuri tämänhetkinen hoito ja lääkitys eivät kunnolla toimisikaan. Myös 'tervepäisen' kannattaa sitä omaa jaksamista tarkkailla, sillä varsinkin vakavissa mt-ongelmissa sitä voi helposti unohtaa itsensä, toisen voidessa pahoin ja palaa itsekin loppuun. Voimia kaikille ja muistakaan et toivoa on aina.

Onhan se minulta toki aika kärjistetysti sanottua, että kaikilla olisi.
Oma kokemukseni on vain tällainen:
Pahimpina aikoina, kun itse olin päihdeongelmainen ja masentunut (mt ongelmainen.) Tapasin internetin kautta monia naisia. Nyt jäkikeenpäin kun muistelen sitä, ja itsekkin omassa prosessissani vähän edistyneenä, sekä yhden parisuhteen kokeneena. Ymmärrän, että jokainen tapaamani nainen oli jollain tavalla mt-ongelmainen. Kuten minäkin. Ja tämä on surullinen fakta, koska siitä huomaa kuinka yleistä naisiin kohdistuva väkivalta on. Itsekkin sitä päihdeongelmaisen tavoin henkistä käyttäneenä. Mutta tämä on jo toinen keskustelunaihe. En ole tainnut tavata aikuis-iässäni yhtäkään naista jolla ei ole kyseisiä ongelmia, jos perheenjäseniäni ei lasketa. 
Ja internet on luonnollisesti se lähde, josta nämä naiset pääasiassa "löytyivät."
Miehiä en ole juuri tavannut.. mutta en ole hirveesti kehujakaan kuullut.

Omat traumat tässä vain lisääntyy mitä enemmän koko internetissä aikaansa viettää.
On täällä yks mielenkiintoinen asia, joka on porno. Ja siihenkin herää addiktio jos liikaa tekee, ja silloin on parempi olla tekemättä sitä.

Että onhan sitä varmasti se joku neula siel heinäkasas, mutta hemmetin harvassa tuntuu olevan oman kokemukseni pohjalla, jos kymmenestä jokaisella jotain,  ja tämän yhteys internettiin, psyykkiseen haurauteen sekä seuranhakuun.

/muokkaus/

Ja vielä kun mietimme sanaa "hakeminen." Miksi ihminen hakee ja tuntee tätä vajavaisuutta, että kokee tyytymättömyyttä ja tarvitsee jonkun toisen ihmisen "avun" voidakseen tuntea itsensä kokonaiseksi? Siitä pääsemme sanaan ongelma. Luontainen vietti, vaiko keino itsensä täydentämiselle, vaiko sekä että? Se että ihminen hakee jotakin pakonomaisesti, koska ilman sitä tuntee elämänstänsä puuttuvan jotain.
Esimerkiksi alkoholismi. Alkoholisti toimii täsmälleen samalla tavalla. Ja dokaamallahan sekin ongelma parannetaan.
Miten alkoholismista parannutaan? No ymmärtämällä, kuinka haitallista se todellisuudessa on läheisillesi, häpeämällä, sekä lopettamalla. Sekä ymmärtämällä kuinka negatiivisesti tuo aine on elämääsi vaikuttanut. Vaikka se hetkellisesti, tai vaikka joka päivä tuntuukin hyvältä nollata pää ja unohtamalla tuo karu maailma. Mutta kun ei se perkele unohdu. Eikä sitä ainakaan paranna pakkomielle siitä, että tuntisin oloni kokoajan: Josko tämä, josko tuo.. joku helvetin neula tuol heinäsuovassa... haen haen.. enkä ikinä saa rauhaa sielulleni jos en tätä löydä... heilun netissä kuin alkoholisti viinakaupassa tilipäivänä. Ja löytäessäni addiktioni täyttäjän, rauhoitun vähäksi aikaa, kunnes kiertokulku alkaa alusta pullon tyhjennettyä ja hakeminen alkaa taas, tuo oman elämän tyhjyyden täyttö.

Elämä on ulkona ja siellä olevissa ihmisissä. Jouda edellisiäkään tuttuja tapaamaan, eikä niitäkään halua liikaa nähdä.. koska minusta ihmisen on hyvä olla sinut oman sisimpänsä kanssa, ja löytää se mielenrauha itsestänsä ja yksin olemisesta. Jos ihminen hakee, se menee aina eteenpäin, eikä ikinä pysähdy ihmissuhteissaan, ja aina vain hakee uutta ja uutta kerta toisensa jälkeen. Ja tämä toimintamalli luo tyytymättömyyden siemenen ihmisen sieluun, ja täten kuormittaa ihmisen omaa henkistä hyvinvointia. Ja niin kauan kuin ihminen toteuttaa tätä toimintamallia, eikä vaihda elämäntapojaan.. Se toistaa, eikä työstä. Kuten alkoholisti tekee dokaamalla. Ja tällöin koko nettitreffailu, seuranhakeminen/huoliminen niitä väyliä pitkin.. on siis itse mielenterveysongelma johon viihde-elektroniikka ja media on ihmisen manipuloinut. Antoi ihmiselle tämän myrkytetyn omenan, ja kyllä ihminen tähän addiktioon tarttuikin. Ne rakastavat sitä. Minä vihaan, koska näen kuinka se kontrolloi ihmisten elämää, kuinka ne juoksevat sen addiktion perässä. Se on surullista, se on pakkomielle sekä sairaus, kuten alkoholismi.

En mää kato viittis montaa kertaa kirveellä sormeen löydä, menee vielä poikki. Jos tarpeeks monta kertaa toistaa, niin kyllä varmasti onnistuu ennemmin tai myöhemmin.
Parempi työstää ja vaihtaa taktiikkaa.

Enkä mä syö näitä netin omenoita enää, koska niissä on myrkkyä.

[sinivalas]

Ihan mielenkiintoisia ajatelmia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset yleensä hakeutuvat luonnostaan samanhenkiseen seuraan. Juopolla harvoin on selvää emäntää. Saiko netissä seuran hakeminen sinut masentumaan, vai olisiko mahdollista, että vedit samanlaisia henkilöitä puoleesi? Ainakin omalta osaltani olen huomannut, että minun on vaikea sitoutua parisuhteessa ja lähes poikkeuksetta sama ominaisuus on löytynyt pariltani.

Lähes kaikki toiminta, mikä on pakonomaista muodostuu ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi, oli se sitten nettipornon katsomista, seuranhakemista tai sipsien syömistä. Toisaalta lisääntymisvietti on ihmisellä aika syväänkoodattu evoluution pieni lisä auttaa laji pysymään hengissä. Tämä tosin pitäisi olla pieni dopamiini lisä sopivan parin löytyessä, eikä mikään toistuva pakonomainen kehä.