Baarin kannatusmaksut
Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu joskus, että se vasta tabu onkin.
Hyvää pohdintaa.Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu joskus, että se vasta tabu onkin.
Lainaus käyttäjältä: IfUSeekAmy - 14.02.2020, 21:19Hyvää pohdintaa.Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu joskus, että se vasta tabu onkin.Todellakin tuntuu. Ja kaikki muut lämpimät ns. normaalit tunteet...
Lainaus käyttäjältä: IfUSeekAmy - 14.02.2020, 21:19Musta tuntuu, että moni vaan etsii mahdollisimman nopeaa ja helppoa tyydytystä toisista ihmisistä. Mutta entä rakkaus sitten? Musta tuntuu joskus, että se vasta tabu onkin.Tämä. Tai jos ei se kaiken kattava rakkaus niin ainakin edes se ihmisestä välittäminen, siitä ihmisestä itsestäkin kiinnostuminen - ei vain pelkkä visuaalinen ja fyysinen puoli bdsm:sta. Henkinen puoli, tunteminen, henkinen alistaminen, tuo niin paljon lisäarvoa, on sitten kyse sessioinnista tai pidemmästä jutusta.
Tinder-kulttuuri on nykypäivän yleiskulttuuri. Halutaan uskoa kiiltokuvaan (suodatettu ja käsitelty poseeraus), käyttää siitä viitekehyksenä hetken ajantappoon, pelailuun tai itsen viihdyttämiseen; aivojen jo himoitessa uuttaa dopamiinipiikkiä uudesta kiiltokuvasta ja siihen liitetystä fantasiasta. Toinen ihminen on täten alistettu kunkin omaksi viihteeksi, välineeksi oman itsen hetkellisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Ei tarvetta tunteille tai käytöstavoille. Tää niinku yleisempänä yhteiskuntakritiikkinä, ei niinkään skenesensitiivinä.
Kannattaa miettiä asiaa seuraavasti: Kuvitellaan, että ryhmässä on 100 ihmistä etsimässä seuraa, joista 20 etsii joka viikko satunnaisia sessioita uusien ihmisten kanssa ja 80 etsii pysyvää parisuhdetta. Aluksi, kun ihmiset treffaavat, joka viides treffikumppani etsii satunnaista seuraa. Sitten pysyvää parisuhdetta etsivät löytävät itselleen parisuhteita, eivätkä enää käy treffeillä. Satunnaista seuraa etsivät jatkavat. Kun kolme neljästä parisuhteen etsijästä on löytänyt itselleen parisuhteen, seksiseuraa etsiviä on treffikumppaneista puolet. Jos vielä seksiseuraa etsivät käyvät useammin treffeillä kuin parisuhteita etsivät, tässä vaiheessa selvä enemmistö vastaan tulevista etsii seksiseuraa. Ja koko tämän ajan seksiseuraa etsivät ovat koko joukosta pieni vähemmistö. Tarinan opetus? Se, minkälaisia treffikumppaneita inboxista tai treffeiltä löytyy ei vastaa sitä, minkälaista porukkaa skenessä on.
Lainaus käyttäjältä: Tuli - 17.02.2020, 11:52Kannattaa miettiä asiaa seuraavasti: Kuvitellaan, että ryhmässä on 100 ihmistä etsimässä seuraa, joista 20 etsii joka viikko satunnaisia sessioita uusien ihmisten kanssa ja 80 etsii pysyvää parisuhdetta. Aluksi, kun ihmiset treffaavat, joka viides treffikumppani etsii satunnaista seuraa. Sitten pysyvää parisuhdetta etsivät löytävät itselleen parisuhteita, eivätkä enää käy treffeillä. Satunnaista seuraa etsivät jatkavat. Kun kolme neljästä parisuhteen etsijästä on löytänyt itselleen parisuhteen, seksiseuraa etsiviä on treffikumppaneista puolet. Jos vielä seksiseuraa etsivät käyvät useammin treffeillä kuin parisuhteita etsivät, tässä vaiheessa selvä enemmistö vastaan tulevista etsii seksiseuraa. Ja koko tämän ajan seksiseuraa etsivät ovat koko joukosta pieni vähemmistö. Tarinan opetus? Se, minkälaisia treffikumppaneita inboxista tai treffeiltä löytyy ei vastaa sitä, minkälaista porukkaa skenessä on.Periaatteessa laskukaavasi oli pätevä, mutta yleisesti ottaen noista vain puolet pariutuvat, kun loput jäävät ilman joko jahdatessaan "omaa tasoaan parempaa" tai sitten ovat kelpuuttamatta "alle oman tasonsa". Satunnaista seuraa etsivällä 20% on todennäköisesti sen verran kysyntää, että näiden ei kannata alkaa pariutumaan, mutta osa ihmisistä ei kelpuuutakaan muita.