Minä pidän Omistajani pantaa ja minulle se merkitsee juurikin sitä, että olen omistettu. Kuulun hänelle ja saan osakseni huolenpitoa, hellyyttä, kuria, kaikkea sitä mitä meidän väliseemme omistussuhteeseen kuuluu. Säännöt on sovittu ja niiden rajoissa Omistajallani on valta päättää asioistani. Ottaessani pannan kaulaani olen hyväksynyt Omistajani tahtomat asiat ja hän on pannoittaessaan minut hyväksynyt minun rajani. Ilman yhteisymmärrystä säännöistä/rajoista/suhteen dynamiikasta pannoitusta ei olisi tapahtunut. Toki suhde elää ja aina tarpeen mukaan käymme keskustelua ja tarvittaessa teemme muutoksia sääntöihin/toimintatapoihin.
Itse en saa ottaa, enkä ota pantaani pois/vaihda sitä. Tähän on lupa vain äärimmäisen pakon edessä. Esimerkiksi jos minulle olisi unohtunut vain kotona pidettävä "raskaampi" panta ja joutuisin yksin ollessa menemään jonnekin, jossa en voisi tuollainen panta kaulassa näyttäytyä. Silloin voisin sen itse ottaa pois, joskin minulla olisi silti todella iso henkinen kynnys ottaa panta pois.
Panta kaulassa uskallan myös kiukutella ja ajoittain uhmata sääntöjä tiettyyn rajaan asti (olen myös brättäilevä pikkuinen). Silloin Omistajallani on toki oikeus rangaista minua. Mutta jos menen liian pitkälle, niin hän voi uhata ottaa pannan minulta pois ja tarvittaessa toteuttaa uhkauksensa. Se toimii minuun tehokkaasti, sillä se merkitsee minulle tavallaan hylkäämistä. Vaikka suhde ei loppuisi, niin kuitenkin menetän myös sen turvan, enkä saa enää kaipaamaani huolenpitoa. En kuulu silloin enää Omistajalleni. Tai siis en olisi enää omistettu. Pannan voisin saada ehkä takaisin, mutta en ihan noin vain pyytämällä.
Mutta tosiaan pannan merkitys on minulle suuri ja itse vertaan sitä merkitykseltään vaniljoiden vihkisormuksiin. En voisi pitää pantaa satunnaisten sessiokumppaneiden kanssa. Minulle kun se kuvastaa omistautumista ja sitoutumista. Kunnioitusta, turvaa ja omassa suhteessani myös rakkautta.
