Saamattomuus identiteettinä

[nicolaus]

(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)

Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut. 

Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.

Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.

[Jägermies]

(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)

Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut. 

Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.

Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.

Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?

[nicolaus]

(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)

Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut. 

Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.

Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.

Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?

Ööö jos sitä ei tiedä niin suosittelen ryhtymistä erakoksi.

[Kinkykundi]

Mietin kyllä oikeasti välillä, pitäisikö täällä järjestää jotain seuranhakukursseja - niin kömpelöitä lähestymisyrityksiä tulee vastaan, ja niin yllättävillä tavoilla jengi tyrii saumansa.

Itse suosittelisin että jos seuraa tuntuu olevan mahdoton löytää:

- Tarkasta, onko itsetunnossasi vikaa tai onko lipsahtanut katkeruuden puolelle. Et kenties huomaa, että tämä vaikuttaa. Itse olen jättänyt lupaavat treffit viimeisiksi koska oli selvää että miehellä oli alemmuuskompleksi työstään joka minusta oli siisti (”naiset haluavat hyvätuloisia miehiä”) ja vieläpä oletti että itsekin olen törmännyt seuranhakuongelmiin miesten turhan korkeiden kriteerien vuoksi (en ole, olen niitä onnekkaita joilla seuranhakutaidot ovat hallussa ja saan sitä halutessani).

- Jos itsetunnossasi on vikaa, mieti, miksi. Se saattaa olla korjattavissa. Ehkä esimerkiksi ulkonäön parantaminen, pukeutuminen, työ tms aiheuttavat sitä. Kaikki ei toki ole korjattavissa, mutta hyvä itsetunto syntyy onnistumisen kokemuksista ja niitä kannattaa itselleen suoda - jos niitä ei saa töissä, kannattaa etsiä harrastus jossa onnistuu tms. Monesti myös tuntuu että Suomessa koetaan että ulkonäölle ei voi mitään - aina voi. Jos se on selvästi seuranhakusi este, ja seuraa välttämättä haluat, tälle voi tehdä aina jotain - myös mies, ihan oikeasti!

- Näytä, että arvostat ihmisiä. Älä vastaa kirjoitusvirheettömään ilmoon kirjoitusvirheitä vilisevällä parilauseisella. Jos toinen kertoo paljon, kerro saman verran. Ota itsestäsi hyvä kuva. Mieti, mikä juuri sinussa on kiinnostavaa ja mitä voisit korostaa. Pukeudu treffeille kivasti, ole kiva ja kiinnostunut toisesta.

- Tee itsestäsi kiinnostava. On vaikea päästä eteenpäin edes perusjuttelussa, jos harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tms ei yksinkertaisesti ole.

- Jos huomaat että se sukupuoli/ryhmä johon kiinnostuksesi kohdistuu on alkanut käydä sinulle vieraaksi/pelottavaksi/katkeroittavaksi, näe vaivaa sen normalisoimiseksi. Mene harrastukseen tai workshoppiin jossa tehdään yhdessä jotain ja kanssakäyminen on normaalia (miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa).

- Älä oleta että se syy miksi luulet ettei seuranhakusi onnistu, on totta. Oman kokemukseni mukaan harvoin on. Usein ihminen yksinkertaistaa ongelmat yhteen syyhyn. Jos tuntuu että olet liian lyhyt, liian lihava, liian laiha, liian matalapalkkainen tai liian pienirintainen saamaan seuraa, suosittelen lämpimästi kinkybileisiin menoa. Siellä huomaa aivan oitis, että kaiken näköiset, kaikenlaiset ihmiset kyllä löytävät seuraa - ja jokaiselle on vientiä, kun makuja on niin monenlaisia.

- Älä kommentoi halventavasti mistään ihmisryhmästä netissäkään. ”Siiderivalaat” tms ovat kauheita tapoja puhua ihmisistä ja harva syttyy ihmisestä joka tekee niin.

Itse taas laadin parhaillaan ohjetta nimenomaisesti siitä, että miten päästä treffeille ja siitä eteenpäin - tunnen nimittäin ihmisiä keillä tälle on todellakin tarvetta, erityisesti alle kolmekymppiset miehet ketkä ovat koko ikänsä kuunnelleet mitä naiset ovat sanonneet haluavansa, ovat hukassa asian suhteen (vaikka ei se aina onnistu 20 vuotta vanhemmiltakaan).

Muuten lista on oikein hyvä, mutta ajatus siitä, että kirjoitusvirheitä vilisevää tekstiä kirjoittavat ymmärtäisivät oman tekstinsä olevan huonoa siihen virheettömään verrattuna, on ehkä jo toiveajattelua; jos käytän puolipistettä tekstissä, kannataako odottaa, että lukija ymmärtää miksi se puolipiste on siinä - jos taas pidät puolipiste-esimerkkiä saivarteluna, koska ymmärrettävää tekstiä voi vallan mainiosti kirjoittaa ilman puolipisteitä, niin muutama pykälä alaspäin kieliopissa, päädytään jo isoihin alkukirjaimiin. Myös älykkyys toimii vastaavalla tavalla - reilusti matalamman älykkyysosamäärän omaava tuskin ymmärtää älykkäämmän olevan älykkäämpi.

Viimekädessähän kyse on vain omasta ja tavoitellun kumppanin tasosta:
-Jos pienitissisenä jahtaat miehiä ketkä tapailevat tiimalasivartaloisia, voi tissien koko olla ihan oikeasti se syy mikset löydä haluamaasi seuraa
-Jos jahtaat virheetöntä kielioppia kirjoittavia ihmisiä kun oma oikeinkirjoituksesi ontuu, ei tässäkään taso oikein kohtaa
-Jos itse lihavana tavoittelet urheilullisen kropan omaavia, voi parin löytäminen olla nihkeää
-Jos itse teet kuten muut haluavat sinun tekevän, on kumppanin löytäminen jokseenkin mahdotonta
-Jne, jne... Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee, kun jokaisella on kuitenkin tilanteesta riippuen omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mitkä monesti ainakin osin kompensoituvat jollain toisella ominaisuudella.

Mitä taas siiderivalaisiin tulee, niin kyllä jokainen kuka omasta valinnastaan sekä näyttävät huonoilta että käyttäytyvät huonosti, minkä lisäksi vielä muistavat haukkua vastakkaisen sukupuolen vastaavat edustajat ovat toki ansainneet oman epäkunnioituksensa. Siiderivalas noin ylipäätään on feminiininen versio versio maskuliiselle kaljamahalle, mistä puhuminen on toki sosiaalisesti hyväksyttyä. Tietysti naisten ulkonäkö on naisten seuranhaussa tärkeämpi seikka kuin miesten, keille sosioekonominen  asema on vastaava asia seuraa hakiessa, minkä johdosta naisen kutsuminen rumaksi on jokseenkin sama kuin miehen kutsuminen köyhäksi - miestä voi toki kutsua rumaksi ja naista köyhäksi ilman, että se haittaa sosiaalista asemaa.

[latexbun]

^ Kyllä tuo sinunkin tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä siinä määrin, ettei luulisi olevan tarvetta puuttua toisten tekemiin virheisiin.

Olet nyt kirjoittanut useaan otteeseen siitä, kuinka naisia ei kannata kuunnella ja että näin toimimalla seuraa saa varmemmin, kuin jos suhtautuisi naisiin yhtälailla kunnioittavasti kuten miehiinkin. Kuinka on toiminut?

Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi epäkunnioituksen ansaitsemiseen, mielestäni voisit pakata risusi.

[balthazar]

Kirjoitusvirheet kieltämättä luovat herkästi mielikuvan siitä, ettei kirjoittaja osaa. Pyrin silti ajattelemaan, että kirjotusvirheille voi olla muitakin syitä, kuin taitamattomuus. Lukihäiriö ei tee ihmisestä sen tyhmempää, tai kuten itse olen todennut, tabletilla kirjoittaminen on aivan oma taiteenlajinsa.

Jo pelkkä jännitys voi saada ihmisen kadottamaan ilmaisukykynsä terävimmän kärjen, ja jos teksti herättää muita tunteita niin yhtälailla ne muutkin tunteet voivat sysätä ihmisen viilipyttymäisen itsensä vierelle katsomaan, että kukas helvetti tuon kirjoitti. Karkein näistä esimerkeistä lienee ihmiset, jotka selvästi ovat fiksoituneet tiettyyn vastaanottajan ruuminosaan kykenemättä näkemään itse tuottamaansa tekstiä objektiivisesti.

Eikä näinä sosiaalisen median aikoina kirjotusvirheillä varsinkaan päivittäisessä kirjoittelussa ole niinkään merkitystä, kunhan osapuolet ymmärtävät toisiaan. Emojit esimerkiksi ovat itselleni välillä melkoinen mysteeri, mutta en tietääkseni niinkään osalta ole suuremmin osunut harhaan.

Kirjoittelun olennainen pointti onkin, millaisen kuvan itsestään antaa? Maalaillako vai pyrkiä realistiseen, tai jopa inhorealistiseen kuvaan itsestään? Etenkin päättymättömältä suolta tuntuvan seuranhaun lomassa voi myös osua arkaan kohtaan ihan vahingossa, ja tulla joko loukanneeksi tai loukatuksi täysin tahattomasti.

Sen sijaan muita lyttäävä ja vähättelevä kirjoittelu ei mielestäni ole mitenkään viehättävää, sukupuolesta riippumatta. Toki sellaisellekin on monesti syynsä, eikä se automaattisesti tarkoita että ihminen tekstin takana ei voisi olla mukava, mutta kyllähän se tutustumishalua hiukkasen himmentää.

[Kinkykundi]

^ Kyllä tuo sinunkin tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä siinä määrin, ettei luulisi olevan tarvetta puuttua toisten tekemiin virheisiin.

Olet nyt kirjoittanut useaan otteeseen siitä, kuinka naisia ei kannata kuunnella ja että näin toimimalla seuraa saa varmemmin, kuin jos suhtautuisi naisiin yhtälailla kunnioittavasti kuten miehiinkin. Kuinka on toiminut?

Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi epäkunnioituksen ansaitsemiseen, mielestäni voisit pakata risusi.

Tottakai niitä on kun en harrasta hirveämmin oikolukua - toki en itse ollut se, kuka toi oikeinkirjoituksen esille parinvalintakriteerinä, joten jos tarkoituksesi oli sitä asiaa kritisoida, oikeampi kohde asialle on nimimerkki Notreallyhere. Toki jos olet kyseisen nimimerkin kanssa asiasta samaa mieltä, niin toki sinulla on siihen oikeus. Itse taas olen tavallisesti saanut positiivisimman palautteen kirjoitistaidostani ammatikseen kirjoittavilta, joskin pikaviestin- ja foorumikirjoituksiin en samalla lailla jaksa panostaa. Tietenkin itseäni kiinnostaa mitkä kirjoitusvirheet bongasit, niin voin aina parantaa.

No kyllä se on hyvin toiminut. En vain ymmärrä mistä sait päähäsi, että en naisia kunnioittaisi? Päinvastoin. Muiden arvostus ja kunnioitus on niitä vahvoja puoliani - enhän myöskään tee mitä miehet sanovat, miksi siis tekisin naisten kohdalla toisin. Kysymys ei ole muiden osapuolten kunnioituksesta, tai sen puutteesta, vaan oman itsesi arvostamisesta - jos et osaa omaa itseäsi arvostaa omana itsenäsi, vaan hypit sen mukaan mitä joku muu sinulle sanoo, ei sinua kukaan muukaan tule arvostamaan. Esimerkiksi narsistit ovat yleisesti ottaen varsin viehättäviä ihmisiä koska nämä.osaavat arvostaa itseään.

[latexbun]

^ Itseasiassa narsistien itsearvostus on pinnallista ja sisimmässään lähes jokainen narsisti kokee riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Tätä tukemaan löytyy tutkittua tietoa runsain mitoin. Erikoista vedota narsisteihin tässä keskustelussa.

Kuunteleminen on kunnioittamista.

[Lady Whip]

Kuunteleminen on kunnioittamista.

!!! Juuri näin.

[Kinkykundi]

^ Itseasiassa narsistien itsearvostus on pinnallista ja sisimmässään lähes jokainen narsisti kokee riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Tätä tukemaan löytyy tutkittua tietoa runsain mitoin. Erikoista vedota narsisteihin tässä keskustelussa.

Kuunteleminen on kunnioittamista.

Tiedän kyllä mitä narsistit ovat ja miksi. Pohjimmiltaan kaikki näistä ovat omasta mielestään uhreja. Tärkeintähän sosiaalisissa suhteissa on antaa kuva jostain, ei niinkään olla sitä substanssia.
Toki narsismista puhuttaessa on hyvä ymmärtää sekin, että nykypäivänä elämme narsismin kulttuurissa, missä jokainen on uhri, "special snowflake", kuka on jonkin mielikuvitustuotteen vainoama; se, ettet näe peikkoa nurkan takana, kertoo vain siitä, että se on hyvä piiloutumaan. Uhristatuksen kyseenalaistamalla teet itsestäsi aina pahan ihmisen.

Tähän narsismiin perustuu niin tämä incel-kulttuuri, ihan siinä missä kumppaniin kohdistetut epärealistiset odotuksetkin. Se, että sinä itse teet itsestäsi arvottoman yrittäessäsi täyttää epärealistisia odotuksia, ei tee sinusta tavoittelemisen arvoista ihmistä. Kun nature ja nurture ovat vastakkain, voittaa nature aina. Koska naiset ovat luonnostaan alistuvampia ja miehet dominoivampia, odottavat naiset miehen olevan varmaotteinen ja itseensä luottava, mitä sellainen ei ole, kuka muuttaa itseään sitä mukaan kun joku sellaista vaatii.

Kuuntelu on erittäin hyvä asia, sitä itsekin teen paljon, mutta se ei kuulu narratiiviin, missä kovimmin huutava on oikeassa.

[Jägermies]

(miittejä en voi suositella, pitää olla tosi sosiaalinen että saa juteltua vieraan ihmisen kanssa vain teellä istuessa)

Ei vieraan kanssa juttelemiseen sosiaalisuutta tarvitse eikä se vielä itsessään ole mikään iskuyritys tai flirttailua.

Eri asia kiinnostaako ne jutut. 

Ehkä yleistin, kun itse vaikuttaa että miitit ovat huonoin tapa tutustua kenenkään 😀Ehkä toimii jollekulle.

Ei miitissä tarvitse jutella sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Riittää kun selvittää nimimerkin, katsoo hänä, hymyilee ja miitin jälkeen pistää baarin kautta pienen viestin.

Miten sitten tiedät että se henkilö on kiinnostava?

Ööö jos sitä ei tiedä niin suosittelen ryhtymistä erakoksi.

Jos yrittäisin iskeä kaikkia hyvän näköisiä naisia niin en tekisikään muuta.