Missä menee pettämisen raja?

[subcat]

Ruksin vahingossa kaikki, vaikka piti jättää tuo ajattelukohta pois.

Olen järkeillyt tuon ajattelun niin, että kukaan ei kuitenkaan voi hallita tunteitaan, eikä aina ajatuksiaankaan. Ihmiset ihastuu ja raja menee siinä, että tekeekö sille tunteelle jotain vai antaako olla. Jos on sitoutuneessa (yksiavioisessa, ei oo monijutuista kokemusta) suhteessa ja ihastuu toiseen, ei ainakaan pidä ruokkia sitä tunnetta vaan ottaa etäisyyttä. Runkkuhommissa on ihan sama mille matskulle tai ajatuksille runkkaa.

Pettämisen raja menee teoissa, niiden salailussa ja tekojen tarkoitusperässä. Esim. flirttailu on täysin ok, se on vaan niin luontaista. Meillä on ollu keskenään tapana kertoa, jos on baarireissulla flirttaillu/tanssinu/jotain (ei kuitenkaan mitään minkä on sovittu olevan pettämistä), musta kai on ollu luottamusta lisäävää, että mies kertoo kun jotain tällaista on ollu. Ei näistä kuitenkaan mitään kuulusteluja oo tehty, kertoo jos on kertoakseen.

Kaikki on kiinni siitä, mitä on sovittu. Jos on sovittu, että saa tehä mitä haluaa, niin sitten saa. Tai sitten ei saa. Mun mies on mun ja minä oon mun miehen 

[renz]

Kyselyn vaihtoehdoista puuttuu "riippuu sopimuksesta" -täppä.

Pettäminen on mielestäni sitä, että rikkoo sovitun pari/monisuhdekäyttäytymisen eksplisiittisen tai implisiittisen sopimuksen rajat. Tämä voi tapauskohtaisesti vaihdella vieraan ihmisen katsomisesta vahingossa, ilman kumia panemisen kautta täysimittaiseen suhteeseen, jonka tarkoituksena on yksinomaan nautintoa hakematta ainoastaan loukata alkuperäisen suhteen toista/toisia osapuolia.

[-katy-]

Pettäminen on mielestäni sitä, että rikkoo sovitun pari/monisuhdekäyttäytymisen eksplisiittisen tai implisiittisen sopimuksen rajat

Tämä voi tapauskohtaisesti vaihdella vieraan ihmisen katsomisesta vahingossa, ilman kumia panemisen kautta täysimittaiseen suhteeseen, jonka tarkoituksena on yksinomaan nautintoa hakematta ainoastaan loukata alkuperäisen suhteen toista/toisia osapuolia.

Joillain on kyky ilmaista ajatuksensa tekstinä

[balthazar]

Sinänsä hassu kysely, että mikä olisi sitä pettämistä. Mitä se sitten kenellekin on, pohjimmiltaan sanoisin että luottamuksen pettämistä. Rehellisyys^TM on mielestäni ihmissuhteissa kaiken perusta.

Sanoisin, että kaikkein suurinta vahinkoa minulle voi tuottaa, jos luottamukseni ja rakkauteni kohde valehtelee minulle tekemisistään tai menemisistään. En kuitenkaan pyri rajoittamaan, uskon rakkauteen rakentavana voimana ilman rajoja, mutta en tietenkään voi jättää huomiotta omia tunteitani. Minun velvollisuuteni on siis kertoa omista tunteistani, antaa kumppanin tehdä omat valintansa kuten minäkin teen omani, ja pyrkiä löytämään tasapaino tunteen ja järjen välimaastosta. Kukaan ihminen ei ole kuitenkaan sen arvoinen, että pitäisi alkaa keinotekoisesti muovaamaan omaa arvomaailmaansa, saati muovaamaan jonkun muun arvomaailmaa.

Toisaalta, valitettavasti todellisuus tahtoo olla idealismin kanssa ristiriidassa turhan usein. Maailma ei ole sen täydellisempi kuin sitä kansoittavat ihmisetkään, joten kompromissejä on tehtävä, kenties kompromissien tasapainottelussa piilee jonkinlainen syvempi totuus ihmistenvälisistä suhteista. Mutta mielestäni on olennaisen tärkeää, että kompromissit ovat itsenäisen puntaroinnin tulosta, ei järkiperäisen väittelyn tai muun sanallisen kädenväännön järkeistettyä tulosta. Sekä järjen että tunteen pitäisi kuitenkin olla yksilön omassa mielessä tasapainossa.

Käytännössä tarkoittanee, että järkiperäisen luopumisen vastapainona saa jotakin tunnepohjaista, tai toisinpäin.

Jokaisen meistä on tehtävä omat ratkaisunsa ja kyettävä vastaamaan niistä, vaikkakin inhimillisinä olentoina välillä sortuisimmekin vihaan, kateuteen, mustasukkaisuuteen ja syytöksiin.

[Consultant84]

Ei mikään mielestäni ole välttämättä pettämistä jos se on yhteisesti sovittu juttu.

[IKRM]

Minulle pettämistä on valehtelu -

Näin se on. Tämä on helppo juttu. Jos valehtelee pettää aina jollain tasolla. Eikä väliä onko BDSM vai perinteinen suhde.

IKRM

[Serafina]

Kaikki se, mikä tehdään puolison seläntakana ja tietämättä. Vaikka se olisi "vain" fantasioiden todeksi muuttamista toisen kanssa, mutta jos se tehdään salassa, niin silloin se on pettämistä. Toisaalta pelkät puheetkin voivat olla pettämistä, jos suunnitellaan suhdetta toisen kanssa.

[missfit]

Tämä on kiinnostava kysymys. Itse olen melko vieraantunut perinteisestä seurustelusta, mutta en mitenkään irti mustasukkaisuuden kokemuksista erilaisissa suhteissa. Eikös tämä pettäminen käsitteenä liity jotenkin tehtyihin sopimuksiin? Jos on sovittu että ollaan monogaamisia jossain rajoissa, niin niissä pitäisi pysyä. Tosin polysuhteissakin on tavallisesti sovitut säännöt joten sama pätee niissäkin.

Eräs määritelmä kuuluu: "jos joudut miettimään, menikö tämä yli rajojen, olet todennäköisesti ylittänyt ne". Keskimääräisen omantunnon omaavan ihmisen suhteen tämä varmaan pitää paikkansa. Kyllä sen itse tietää jos meni överiksi ja pitää itselle selitellä mitä tuli tehtyä.

Sen sijaan jos suhteessa ei ole määritelty rajoja ja se on selkeästi seurustelua, niin enpä tiedä miten pettäminen pitäisi määritellä. Itse en tuollaiseen lähtisi, sillä sopimuksien tarkoituksena on pitää huolta molempien hyvinvoinnista.

[Tuhmakisu74]

Hyviä ja harkittuja kommentteja, eipä noihin paljon lisättävää...

Rajan hakemisessa (voiko niin tai noin tehdä) auttaa kai myös se että miettii miten itse suhtautuisi jos kumppani tekisi samoin tahollaan.

[R75]

Eräs määritelmä kuuluu: "jos joudut miettimään, menikö tämä yli rajojen, olet todennäköisesti ylittänyt ne". Keskimääräisen omantunnon omaavan ihmisen suhteen tämä varmaan pitää paikkansa.

Ehkä tosiaan keskimääräisen omantunnon omaavien ihmisten suhteen. Mutta sitten on meitä joilla on vähän ylikehittynyt omatunto. Mietin ihan älyttömistä pikkuasioistakin, että teinkö nyt väärin. Sitten kun kysyn, niin vastaus on, että et tietenkään tehnyt.
Ja toisaalta on niitäkin, joilla ei ole omaatuntoa.

[SmashingLara]

Tätä olen pohtinut... Hyvin selkeä linja on itselläni tähän tällä hetkellä. Se tulee pysymään.

[PaulineR]

Itsellä tuo raja on paljon hämärämpi kuin ennen. En edes tiedä osaanko määrittää sitä enää ollenkaan. Ennen kuin olen tämän osannut määrittää niin en mitään parisuhdetta ole aloittamassa, ihan vaan kumppanin takia 

[Oneiros]

Eikös se raja mene siinä, missä sen yhdessä sovitaan menevän? Ainakaan minä en haluaisi, että kumppani yrittäisi määritellä rajat kysymättä minun mielipidettäni.

[PaulineR]

Totta tuo, mutta hyvä olisi jotkut käsitykset olla itsellä.
Sinkkuna kun tällä hetkellä ollaan niin ei ole kenenkään kanssa vielä aika sopia asioista.
Mutta jokainen suhde määrittää toki rajat ihan itse, lisäksi niihin omiin rajoihin

[chilinen]

Yhteiset pelisäännöt. Selkeästi ja sovittuina. Jokainen suhde on omanlaisensa, mutta niiden sääntöjen mukaan mennään, mitä on sovittu. Joillain se raja on tiukka, toisilla taas ei, ja se sallittakoon, jos se vaan molemmille (kaikille) osapuolille sopii.