Missä menee pettämisen raja?

[hihaton]

Minäkin olen lähtökohtaisesti sillä linjalla, että sovitun rikkominen on pettämistä. Minun ideaalimaailmassani jokainen suhde, oli se sitten mono, poly, avoin, suljettu, S/M, D/s, jotain muuta, pitäisi pohjustaa perinpohjaisella keskustelulla rajoista ja säännöistä. Ei ehkä ensitreffeillä, vaan siinä vaiheessa kun jommastakummasta tuntuu siltä että haluaa kutsua järjestelyä suhteeksi. Toisaalta olen itse käynyt tuon sääntökeskustelun pari kertaa ennen kuin olen ko. ihmisen edes fyysisesti tavannut, ja se on tehnyt monesta asiasta tavatessa helpompaa.

Sitten kun säännöt ovat kaikille selvät, voidaan puhua niiden rikkomisesta. Otan esimerkit yksiavioisuudesta, koska se on ylivoimaisesti yleisin suhdemuoto, ja samalla niin pirun hankala toteutettava (TJEU: avioero- ja pettämistilastot).

Jos yksiavioisen suhteen osapuoli vaikka 15 vuoden yhteiselon jälkeen hairahtaa kerran humalassa suutelemaan kiihkeästi baarin vessassa, katuu tekoaan eikä halua sitä uusia, voidaan ehkä teknisesti puhua pettämisestä. Käytännössä noin pieni lipsahdus on enemmän kuin inhimillistä, eikä siitä kerran tapahtuneena kannata edes välttämättä mainita kumppanille.

Kyllä kyllä, rehellisyys on tärkeää, mutta mikään suhde ei selviä ilman pieniä valkoisia valheita. Pienen valkoisen valheen määritelmä riippuu suhteen kestosta, vakavuudesta ja niin edelleen, ja jokaisen omalla vastuulla on ymmärtää milloin kertominen aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kertomatta jättäminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kumppanille saisi valehdella mielin määrin, vaan kohtuus ja tolkku pitää olla mukana. Luottamus toimii kahteen suuntaan, siinä että kumppani kertoo kaiken oleellisen ja siinä että kumppani jättää aiheuttamatta turhaa vahinkoa brutaalilla yltiörehellisyydellä.

Sitten, jos tuo ei jääkään yhteen kertaan tai pieneen rajanylitykseen, on syytä nostaa kissa pöydälle ja kertoa kumppanille. Jokainen määrittelee itse, milloin on sen aika.

[Perhonen89]

Itse olen sen verran perinteinen, että pitäisin jo luvatta tapahtuvaa suutelua pettämisenä. Suutelusta en kyllä välttämättä jättäisi toista, koska kyseessä on kuitenkin sen verran "pieni" virhe, johon periaatteessa jokainen voisi sortua. Seksiä toisen kanssa en hyväksyisi, ellei kysessää olisi sovittu juttu. Jos ei ole sovittu juttu, niin mun puoleltani suhteelle tulee heti loppu.

Kyllä, olen vähän perinteinen näissä pettämisasioissa.

[submit]

Itse olen tullut ainakin pari kertaa petetyksi (seksiä toisen kanssa ilman rakkaussuhdetta), en ole aina lopettanut suhdetta, vaikka kumppani olisikin pettänyt. On riippunut kokonaistilanteesta. Jos olen kokenut, että suhteessa on tarpeeksi hyvää jäljellä, olen jatkanut.

Enemmän on loukannut salailu ja keskustelemattomuus kuin itse teko teknisesti.

[Underworld]

Rehellisyys on tärkeää, mutta parempi juu jos ei pyri eikä odota absoluuttisuutta. Itse myös ajattelen, että hyvä jos kertoo jälkeenpäin jos ei ollut ihan totuudenmukainen. Viaton esimerkki: itse reissaan paljon ja olen mahdollisuuksien mukaan tutuilla yötä hotellin sijaan, joskus "pariskunta" on yksinäinen nainen, mutta kun motivaatio saada majoitus eikä yrittää saada panoseuraa niin en näe ongelmana sanoa pientä valkoista valetta liikkeistäni.

Tuo aloituksessa mainittu muiden ajatteleminen seksin aikana on mielenkiintoinen pointti. Tulee mieleen eräs vaniljasuhde jossa sikäli ihan hyvännäköinen neiti ei oikein sytyttänyt seksuaalisesti ja oli pakko fantasioida muista seksin aikana, no ei tietty kauaa kestänyt.

Tuleehan tuota satunnaisesti tehtyä, tietysti eri asia ajatteleeko jotain tuttua tai filmitähteä/fiktiivistä hahmoa. Motivaatio ei ole myöskään ollenkaan välttämättä tuo aiemmin mainittu, ettei sen hetkinen kumppani miellyttäisi ja pitäisi fantasioida paremmasta, pikemminkin jos antautuu kunnolla meiningille niin mielikuvituskin alkaa toisinaan laukkaamaan. Ja ehkä se on toisinaan se pointti, että koska muiden ajatteleminen on aika väärin, se on juuri siksi myös kiihottavaa. Tämä kylläkin enemmän satunnainen poikkeus. Pääsääntöisesti niin mielen kuin kehon keskittäminen hetkeen ja kumppaniin on se mikä tuntuu hyvältä. Jos kumppani fantasioi panemisen aikana, että olen joku hyväksikäyttäjä lenkkipolulla tai fiktiivinen hahmo ni ei ainakaan itseäni yhtään häiritse, eri asia jos huutelisi jonkun puolitutun äijän nimeä 

[NaughtyGorgeous]

Erilaisia pettämisen rajoja on varmaan yhtä paljon kuin on erilaisia suhteita ja niiden sääntöjä.

Vaikka elänkin polyamorisessa suhteessa(suljettu triadi), olen aikamoinen tarkkojen rajojen kanttura Mä saattaisin esim. laskea pettämiseksi sen, jos kumppanini menisi treffeille, joko romanttisessa tai seksuaalisessa tai molemmissa puitteissa, kertomatta minulle ensin kyseisestä tyypistä ja treffien tarkoituksesta. Ja joka tapauksessa, jos kumppanini edes haluaisi lähteä etsimään uutta kumppania/kumppaneita, toivoisin että ensin asiasta keskusteltaisiin yhdessä kolmestaan.

[Guide-Master]

Itse kun aikanaan lopetin sen että yritin toista omistaa, niin tämän jälken myös itseni kanssa saa olla niin kauan kuin haluaa. Toisaalta toedän myös olevani epätäydellinen, jolloin asioita joita en voi tuotta voi hakea muualta, mutta pidän nämä  samat oikeudet myös itselläni.

[Alexios]

Minulle pettäminen on sitä, että tavataan suhteen ulkopuolinen ihminen romanttis-seksuaalisissa merkeissä ilman toisen suhteessa olevan tietoa ja lupaa. Tämä lupa voi myös olla esim. avoin polyamorinen suhde, jolloin toisen suostumus on oletettu.

[Alexios]

Oikeastaan hyvä nyrkkisääntö on, että jos joku tapaaminen pitää salata kumppanilta, se on pettämistä.

[NaughtyGorgeous]

Oikeastaan hyvä nyrkkisääntö on, että jos joku tapaaminen pitää salata kumppanilta, se on pettämistä.

Tätä komppaan!

[Isrika]

Oikeastaan hyvä nyrkkisääntö on, että jos joku tapaaminen pitää salata kumppanilta, se on pettämistä.

Erittäin hyvä pointti, etten sanoisi.

Mutta yleisesti ottaen sopimusten rikkominen on itselleni pettämistä. Eri henkilöiden kanssa ne rajat kulkee eri kohdissa, koska sopimukset ovat erilaisia.

[Guide-Master]

Oikeastaan hyvä nyrkkisääntö on, että jos joku tapaaminen pitää salata kumppanilta, se on pettämistä.

Entä jos tapaa ihmosiä näiden kanssa keskustelun tatkoituksena, mutta tämä muuttaa tarkoitusta tapaamisen aikana.
Sillä itse jos lähden jonkun kanssa tapaiseen, niin itse en silloin vielä aseta tspasmiselle tavoitteita, van kiinnostus joko herää tai jää hetäämättä keskustelun tuloksen mukaan.

[Athene]

En ole omistettavissa enkä halua omistaa. Ei ainakaan enään. Ei ainakaan siinä määrin mitä ehkä aikaisemmin.

Joten pettämisen raja on minulla aika lailla omituinen. Minua loukkaa henkinen yhteys ja sitoutuminen, ei seksuaalinen. Eli kumppanini voi harrastaa seksiä mutta en totisesti halua, että he kävelevät käsikädessä leffaan. Sillon on jotain isompaa ja perustavamaa vinossa kun seksi tai himo.

[femalefeline]

Minä olen pettänyt. Sanan "virallisimmassa" tarkoituksessa, eli minulla on ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita. Toiselta osapuolelta salaa. Eikä tuntunut miltään. En siis tuntenut tekeväni pahemmin väärin. Minusta minulla oli siihen oikeus, syistä joista en tässä sen enempää mainitse. Jossain vaiheessa olin kypsä toteamaan toiselle osapuolelle että haluan erota.

Sitten löysin vastakappaleeni. Meillä ei ollut siinä vaiheessa edes varsinaista suhdetta, olimme tavanneet kerran ja jatkosta ja mahdollisesta tulevasta asetelmasta vasta neuvoteltiin. Ja minähän olin mielestäni virallisesti sinkku. Joten vietin yön kiinnostusta herättäneen ihmisen kanssa. Mikäs siinä. Ihan normitoimintaa.

Kunnes iski huono omatunto. Ja paha olo. Oli pakko kertoa. Vastakappaleelle. En ole varmaan ikinä katunut mitään niin paljon. Siis tekona. Pelkäsin että olin pilannut jotain ihen helvetin hyvää.


Eli, kyllä se pettäminen on minulle ainakin sidoksissa siihen oman pään sisältöön ja siihen miten toista kunnioittaa ja mitä sitä kohtaan tuntee enemmänkin kun se mitä lait, säännöt ja sormukset saanoo.

Kissamaista ajattelua.

[Kulkuri]

Jos mennessäsi pettämään kysyt itseltäsi. Haluaisinko minä itse, että minun puolisoni tekisi minulle tämän? ja vastaus itsellesi on..Ei, en haluaisi! Se satuttaisi ja loukaisi minua..Silloin tiedät olevasi väärillä teillä, sillä tuskinpa se sinunkaan puolisosi haluaisi joutua moisen kohtelun kohteeksi. Asiaa ei muuta edes se, ettei se poissaoleva puoliso saisi koskaan tietää tapahtuneesta.

Rajat pitää pystyä asettamaan myös itselleen, eikä vain puolisolle! eli luota toiseen ja ole itse annetun luottamuksen arvoinen!   

[Stylos]

Mutta yleisesti ottaen sopimusten rikkominen on itselleni pettämistä. Eri henkilöiden kanssa ne rajat kulkee eri kohdissa, koska sopimukset ovat erilaisia.

Itsekin näen asian täsmälleen näin. Pettäminen on lupausten/sopimusten rikomista. Kinky-kuviot/suhteet ovat jokainen  vähän omanlaisensa. Itse lähden sessiokuvioissa siitä, että kumpikin tehköön muiden kanssa mitä lystää. Odotan tietenkin vastuullisuutta turvaseksin kohdalla ja toista sessiokaveria ei voi näihin muihin kuvioihin ilman eri puheita sotkea. Asioista tienkin voidaan sopia myös muulla tavoin. Parisuhteissa oletusarvonani on, että seksi, sessiointi (seksillä tai ilman), kinky-bileissä käynti, romanttisen kuvion luonti ja suutelu (poislukien joihinkin kulttuureihin kuluvat tervehtimistavat) muiden kuin oman kumppanin kanssa ovat asioita, joista on erikseen keskusteltava ja asioista sovittava. Sopia asiat sitten tosiaan voi kuitenkin miten vain ja kun sopimusten mukaan mennään, niin ei se ole pettämistä.