Pohdintaa DDLG:stä, ikäerosta ja moraalista

[isile]

Aloitan varsinaisen foorumitaipaleeni sopivan provosoivalla tekstillä.

Asiaan liittyy siis se, että olen uusi. Olen tullut kinky-kaapistani viime keväänä oikeastaan kunnolla ulos. Viimeisin parisuhteeni oli ensimmäinen BDSM-suhteeni ja siitä ero oli aivan hirveä. Sitä aiemmat vaniljaa jossa on ollut vähän rajumman seksin tematiikkaa mausteina. Ikäeroja ja fyysisiä eroja leikkikavereissani ja pitempiaikaisissa partnereissani on ollut vähän joka suuntaan.

Tein viimeisimmän eroni jäljiltä ja eron huomioivan seuranhakuilmoituksen. Kaipaan turvallista läheisyyttä, mahdollista unikaveria ja kevyempää leikkiä.

Melko nopeasti yksäreihini tuli tietty enemmistö. Hyvin nuoret littlet. Myönnän että tuntuu hyvältä saada huomiota tuolla tavalla ja caregiver -puoleni haluaisi perustaa noille pikkuisille päiväkodin samantien 

Mitä asiasta tuli viestiä vaihdettua, niin tuli nopeasti selväksi että suuretkin (parikin vuosikymmentä) ikäerot olivat tuttua juttua osalle näistä nuorista pikkuisista. Olin hämilläni. En tuomitse mutta yllätyin. Pohdin omaa moraaliani vasten tuota ajatusleikkiä, että olisin tuntuvasti nuoremman kanssa. Pohdin yleistä mielipidettä. Pohdin ystävieni ja perheeni mielpidettä. Tekisinkö väärin vaikkakin lain perspektiivistä tsekattuna kaikki ok? Olisinko defaulttina opportunistinen setä? Pohdin omaa mielipidettäni edelleen. Mustavalkoinen kysymys kuuluisi: olisiko tämä väärin?

Tämä ikäeroon liittyvä asia on aiemmin ollut minulla mustavalkoinen. En osaa kuitenkaan sanoa minkälainen ikäero on ollut liikaa. Tästä huomaan että en ole kriittisesti pohtinut asiaa. Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa. Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että minua ärsyttää mustavalkoisuus. Pyrin ymmärtämään aina asioista eri puolet ja olemaan empaattinen. Ihan hirvittävän monia mustavalkoisia ehdottomuuksia minusta ei ehkä toivottavasti enää löydy.

Olen kiitollinen jo tästä että tämä asiakokonaisuus pakottaa minut pohtimaan suhtautumiseni ja arvoni tämän suhteen. Kiitos teille kaikille nuorille pikkuisille kenen kanssa olen kirjoitellut. Laitoitte tietämättänne yhden isin kasvun paikan eteen

Mitäpä jos kemiat ja päät toimisikin yhteen ja jollakin helvetillä se toimisi todella hyvin ja minä saisin isinä toteuttaa itseäni? Sekä kokonaisuutena suhde toimisi katalyyttinä henkilökohtaiselle kehitykselleni? Mitä jos minä pystyisin tukemaan nuorta pikkuista elämän polulla ja tarjoaisin hänelle turvaa sekä kannustaisin tylsässä todellisessa maailmassa eteenpäin ja hän pääsisi eteenpäin. Kaunis haave jossa on kiva köllötellä.

Väistämättä tulee kuitenkin mieleen että suurella ikäerolla elämät olisivat kovin eri vaiheissa. Nuori pikkuinen saattaisi nojata minuun kovin monissa asioissa ja rajojen kanssa pitäisi olla erityisen tarkkana etten ottaisi hänen huoliani omakseni. Sanottakoon tässä kohdassa, että uskoisin olevani läheisriippuvainen; alkoholistin lapsi. Tämä luullakseni aiheuttaa minussa mm. akuuttia awwwwwww -syndroomaa kun on liian suloinen ja rikkinäinen elollinen olento edessäni.

Luulen että altistan itseäni hallitusti. Eli kahville olisi varmaan hyvä mennä, mutta en uskalla vielä lähteä sen pidemmälle, koska veikkaan innostuvani, ihastuvani ja soheltavani. Menneitä asioita täytyy jäsentää ja omat rakenteeni ja rajani täytyy olla paremmassa kuosissa itselleni, ennenkuin uskallan mennä pidemmälle.

Pyydän kannanottoja, kommentteja, ajatuksia. Kiitos.

[Mr Birch]

Isilen kirjoituksesta voi täydellä syyllä sanoa, että onpa paneutuneesti, ellei suorastaan sydänverellä kirjoitettua. Eikä aihepiiri ole niitä helpoimpia.

Minuun teki erityisesti vaikutuksen tämä kohta:

Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa.

Respect ja tervetuloa foorumille.

Mr Birch

[Cottoncandy]

Kunhan molemmat ovat 18, niin ikä on vaan numero.  ymmärrän kyllä sikäli, ite 27v ja mietin tossa yks päivä että en tiiä kykenisinkö alle 20v kanssa hommailemaan, ellei ole tosi kypsä niin sanotusti. Toisaalta, oon ite se, joka yleensä päätyy suhteeseen itseä vanhempien kanssa, joten kukas mie oon taas sanomaan.  Vanhemmille kumppaneille se on ollut isompi juttu kuin mulle. Ehkä ikäkriisiä tai sitten vaan miettivät liikaa? Tälleen, jos mietin niin hitto, tälleen - 92 vuosikertalaisena muistan kun aina 95:sia haukuttiin kakaroiksi. Mutta tälleen aikuisena muutaman vuoden ikäero ei ole mitään. Enemmän vaikuttaa se, mitä on elämässään ehtinyt (joutunut) kokemaan.

Little jutut ei ole mulle varsinaisesti tuttuja, vaikka ite oon aika avuton pikku kakara ja kaiken söpön suuri ystävä.  mutta sanoisin että erilaiset elämäntilanteet voivat olla ihan sopivakin asia dynamiikalle. Pääsee isompi opastamaan uusissa jutuissa yms.  Mutta en tiiä, ei se ikää katso, itekin yhä koulun penkillä. 

Makustelee pikkuhiljaa ja kuuntelee omia fiiliksiään. Ja puhuu avoimesti um.. Partnereille? Jos (molemmista) tuntuu hyvältä niin mitä sitä suotta jarruttelemaan tekemisiään, tietysti hitaasti edetessä harvemmin tulee mokailtua.

Tälleen btw, ajatus pikkuispäiväkodista on ihana ja melkeen itekin haluaisin perustaa semmosen.  Adoptoin kaikki ja syötän niille herkkuja ja luen satuja, purr. 
Sääli kun olisin korkeintaan se huonosti käyttäytyvä isosisko, joka opettaa kaikki pahat tavat. 

[raafael-k]

Olen kyllä miettinyt tätä osastoa itsekin. Tosin itselle middlet on se juttu enemmän kuin littlet. En ole vielä oikein saanut itse pähkäiltyä kaikkia juttuja, niin en ole tehnyt mm. tästä syystä treffi-ilmoitusta. Kun omissa pohdinnoissa on ollut myös cnc ja muunkinlaiset roolileikit. Mutta seuraan keskustelua kyllä kiinnostuneena.

[violet]

Isilen kirjoituksesta voi täydellä syyllä sanoa, että onpa paneutuneesti, ellei suorastaan sydänverellä kirjoitettua. Eikä aihepiiri ole niitä helpoimpia.

Minuun teki erityisesti vaikutuksen tämä kohta:

Nyt tietyllä tavalla olen ensimmäistä kertaa itse siinä tilanteessa että katsomosta jeesustelu loppui ja nyt pitäisi itse tehdä päätös jonka takana voin seistä nyt ja tulevaisuudessa.

Respect ja tervetuloa foorumille.

Mr Birch

Näinpä! Isilen kirjoitus teki vaikutuksen ja kosketti  Itse aihe on mielenkiintoinen, täytyy hieman makustella ja palaan myöhemmin vastaamaan.

[isile]

Kiitos, pikkuisen liikutuin vastaanotosta. Olen otettu 

[pikkusisko]

Mr Birchin ja violetin kanssa satasella samaa mieltä. En usko että tällä kaverilla on mitään hätää suhteidensa moraalisuuden kanssa, kun kykenee tällä tavalla ajatuksella ja sydämellä analysoimaan paitsi itseään myös suhdettaan toisiin. Ei ihme jos on yksärilaatikko täynnä 

Mulle isokaan ikäero ei koskaan ole ollut mikään merkitsevä muuttuja, enkä oikein osaa pitää sitä mitenkään päin huonona jos kaikki osapuolet toimivat vilpittömästä kiinnostuksesta toisiaan kohtaan. Ainut arveluttava lähestymistapa on minusta, jos toisen nuoruutta ja kokemattomuutta käytetään hyväksi. Saalistetaan niitä, jotka ei oikeasti vielä osaa puolustaa itseään jos ihmissuhteessa toinen ajaakin vain omia intressejään.

Itse miettisin jokaista potentiaalista suhdetta omana kokonaisuutenaan, sen sijaan että jäisin pohtimaan onko se nyt oikein viestitellä puolta nuorempien tytönhupakoiden kanssa. Jos molemmat toimivat vilpittömästä kiinnostuksesta ja kunnioituksella, ja toinen vaikuttaa kyllin kypsältä (tällähän ei välttämättä ole iän kanssa mitään tekemistä) jotta suhdetta voidaan lähteä rakentamaan vuorovaikutteisesti vahvalle pohjalle, niin mikäpä mokoma siinä.

Se on oikeasti valtavan kaunista kun seksuaalisessa suhteessa on mukana isomman ja pienemmän välistä huolenpitoa, ei sellainen vain voi olla lähtökohtaisesti väärin 

[balthazar]

Tämä kirjoitus kyllä vahvisti ensivaikutelmaani kiltistä ja ajattelevaisesta miehestä, joka on varmasti melkoinen kultakimpale viitekehyksestä huolimatta

Älä koskaan ikinä muutu

[isile]

Voihan nyt teidän kanssanne. Ihan kun joku leikkaisi sipulia asunnossani. 

[subitar89]

Aivan ihanaa pohdintaa! ❤
Itse pikkuispuoleni löytäneenä tuo pikkuispäiväkoti kuulostaa ihanalta!
Mutta mitä noihin ikäeroihin tulee, niin itse en ole ikinä nähnyt suurenkaan ikäeron kohdalla ongelmaa, kunhan molemmat ovat täysi-ikäisiä ja henkisesti ns. "täyspäisiä".
Itse olen -89 syntynyt ja vanhin (vanilja)kumppani oli -65. Tosin suhde oli epäterve miehen valehtelun yms takia. Mutta itse ikä ei ollut se ongelma. Sitten on ollut +10v vanhempia. Oikeastaan itse en ole koskaan osannut olla omanikäisteni kanssa, mutta en näe siinäkään mitään ongelmaa. Kunhan vaan löytyy ihminen, jonka kanssa on hyvä olla ja tarpeet kohtaa.

Tervetuloa tänne foorumille ja tsemppiä seuranhakuun, mikäli siis seuraa olet etsimässä!

[Wasabi]

Hyvää pohdintaa.  Pakko tarttua tähän, vaikka olen ikäerojutuista jonkin verran jo kirjoitellutkin tänne. Tässä pari aiempaa aihetta sivuavaa kirjoitustani:
1  2

Itse olen siis onnellisesti alistus-/ omistus-/ Ddlg-suhteessa, jossa on ikäeroa se pari vuosikymmentä. En koskaan ole ollut kiinnostunut suhteesta oman ikäisteni kanssa, joten tämä oli nimenomaan se mitä halusin ja mistä haaveilin. Sekä suhdemuotomme, että kokemuseromme on mahdollistanut sen että Daddystä on tullut minulle opettaja, tuki ja kasvattaja monissa elämän asioissa. Vaikka olenkin se pikkutyttö jolla on lupa tulla Daddyn kainaloon, tai pyytää apua, niin Daddy on myös kouluttanut minua itsenäiseksi, omilla jaloillani seisovaksi aikuiseksi.

Sitten ulkopuolelta tuleva kritiikki. Sellaista joutuu kenties joskus kohtaamaan, jos valitsee tällaisen suhteen, riippuen toki sosiaalisesta ympäristöstä jossa asian tuo ilmi. "Pervo setä ja viaton tyttö" -asetelmasta on helppo vääntää kaiken maailman ennakkoluuloiset kauhutarinat, mutta ainoa tarina jolla on oikeasti väliä on suhteessa olevien ihmisten. Itse tiedän että emme tee mitään väärää, ja olen ylpeä suhteestani, joten ajatelkoon ulkopuoliset mitä tahtovat. (Toki ihmisiä voisi joskus hieman kouluttaa täysin vääristä käsityksistä)

[Raduni]

Minä olen aina elänyt oletuksessa, ettei konkreettinen ikäero ole välttämätön elementti DDlg:ssä. Ainakin omalla kohdallani karkeasti puolet littleistäni on ollut oikealta iältään jopa minua vanhempia. Toisaalta voidaan sitten kiistellä, että onko oma touhuni muutenkaan enemmän DDlg:tä vai ageplayta.

Minusta ikä- tai kypsymättömyysero ei ole ongelma, kunhan kumpikin tietää mitä tekee. Tässä piilee kuitenkin vähän sellainen sudenkuoppa, että sillä isollakin pitäisi olla tuntosarvet aika herkällä sen suhteen, että tietääkö se pienempi ihan oikeasti mitä tekee, ja se oikeastaan onkin varmaan vähän koko paradoksin kulmakivi. Jos ihminen on täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen, niin mitään ongelmaahan ei pitäisi olla.

Outoja katseita varmasti tulee, koska monet meistä tällä foorumilla ovatkin täällä juuri siksi että olemme vähän outoja ja teemme tällaisia outoja juttuja.

[Hoppari]

Itse olen 40v mutta ageplay noin 17v teini poika

[Valerie]

Itse olen 40v mutta ageplay noin 17v teini poika

Jos yhtään luet keskustelua, niin tästä ei ollut tässä kyse.

[TätiHapan]

Jestas, kun isile vaikutat tekstinä just niin lämpimän järkevältä kuin vaikutat ensikohtaamisenkin perusteella.

(Itse aiheeseen mullei oo paljoa annettavaa. Uskoaksen kaikki on hyvin, kun molemmat on tietoisesti asiassa mukana.)