Red Flagit

[Elli]

Ajattelin tähän ketjuun hiukan kirjoitella sekalaisia ajatuksia red flageistä. Ehkä enempi silleen parisuhdemielessä, kun hakee elämänkumppania, enempi kuin pinnallisemmassa sessioseuramielessä. Silleen, jos vaikka olisi tyyliin viides tai viidestoista parisuhdeyritelmä menossa ja huomaa että taas tämä meni sellaiseksi helvetiksi mitä koitti välttää. Paljastuikin että taas se kumppanikokelas on narsistinen tyyppi joka ei puhu totta, kunnioita rajoja ja pidä kiinni lupauksista tai päihderiippuvainen tai sitoutumiskammoinen tai whatever. Vaikka kuinka koitti katsoa niitä red flagejä ja tunnistaa etukäteen vaaran.

Olen miettinyt että ratkaisu ei välttämättä löydy aina ihan vaan red flageistä. Kun ihastuessa toiveajatteluun heittäytyminen tuntuu usein paljon houkuttelevammalta kuin kriittinen red flagien tarkkailu. Paremman ratkaisun huonojen suhteiden kierteen katkaisemiseen saattanee löytää itsetutkiskelusta. Varsinkin silleen oman lapsuuden uudelleenmiettimisestä, että minkälaisen virtahevon olemassaoloon silloin pitikään sopeutua ja minkälaisen tyhjiön se hyvän ja terveen lapsuuden puuttuminen jätti itsensä sisälle. Omassa psyykkeessä tod näk on juuri sellainen esim narsistin muotoinen tyhjiö odottamassa täyttymistä, koska sellainen oli pakko kaivertaa itseensä että mahtui perheessään elämään.

Oman lapsuuden uudelleentarkastelu objektiivisemmin aikuisen silmin ja sen jättämien tunteiden olemassaolon hyväksyminen saattanee antaa itselle luvan aloittaa ja käydä läpi suruprosessi, jotta te tyhjiö arpeutuu pikkuhiljaa umpeen. Saattaa sitten jopa jonain päivänä huomata, kun joku red flagejä vilkkuva ihminen tulee iskemään, että ei enää koekkaan vastustamatonta mystistä vetoa, vaan samanlaisen fiiliksen kun silloin kun näkee jossain leluja tai pelejä joilla pikkulapsena leikki, että tuttuilta näyttää, mutta eivät nuo enää kiinnosta. On kasvanut niiden ohi.

Erinomaista pohdintaa..!

Parisuhteen päätyttyä on helppoa jälkiviisaasti ruotia varoitusmerkkejä, jotka olisi pitänyt huomata aiemmin, vaikka monet näistä merkeistä todennäköisesti ovat asioita, jotka on itse jättänyt tekemättä tai kommunikoimatta. Ex-kumppani, joka toistuvasti sivuutti toisen osapuolen mielipiteen saattoi tehdä niin siksi, ettei erilaisesta kommunikointitavasta tai muusta syystä johtuen yksinkertaisesti kuullut tai ymmärtänyt mielipidettä. "Miksi minulle aina käy näin" -asenne on varoitusmerkki jo itsessään, kun yhteinen nimittäjä on 'aina' se 'minä'.

[Pioni76]

Ristiriita sanojen ja tekojen välillä.
Vaikka asettaisi sanansa kuinka kauniisti, niin jos ne ei mätsää sen todellisuuden kanssa.

[Snadistisadisti]

- Ex kumppanien mustamaalaaminen
- Uhriutuminen
- Sovittujen asioiden rikkominen
- Valehtelu

Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei kannata ottaa turhia riskejä. Jos tuntuu siltä ettei kaikki ole kohdallaan ja ihminen vaikuttaa pätkääkään epäilyttävältä, niin kannattaa kävellä pois. Perseitä on maailma väärällään.

[MasterOpie]

- Ex kumppanien mustamaalaaminen
- Uhriutuminen
- Sovittujen asioiden rikkominen
- Valehtelu

Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei kannata ottaa turhia riskejä. Jos tuntuu siltä ettei kaikki ole kohdallaan ja ihminen vaikuttaa pätkääkään epäilyttävältä, niin kannattaa kävellä pois. Perseitä on maailma väärällään.

Hyvä lista.
100% samaa mieltä!

[Macy]

Ei osaa kertoa paikkaa ja aikaa, missä sopii tavata.

Hassua.
Minä kun annan toiselle sen mahdollisuuden koska.
- liikun autolla ja helpompi ajella jonnekkin kuin toisen julkisilla sekkailla
- tällä hetkellä hyvin vapaa allakka niin päivisin kuin illalla. Vain muutama kiinteä tapahtuma viikossa jota ei voi siirtää.
Näistä syistä annan toiselle mahdollisuuden ehdottaa paikkaa ja aikaa. Varsinkin jos ei viellä ole sovittuna mitään käskyvalta kuvioita.

Argumentoin tämän huonosti. Eli siis vaikka itse ehdottaisin paikaa ja paikkaa, ja aikaväli-ikkunaa tai muita mahdollisuuksia, niin ei osata siihenkään sanoa että passaako vaiko ei. Semmonen loputon vatulointi, kun ei saa toisesta irti että mikä omista ehdotuksista käy, ja jos ei, niin mikä voisi käydä. En itse ainakaan viitsis lähtä jonnekkin ajalemaan turhan päiten ja odottelemaan, jos toisen vastaus ei anna ymmärtää että se on nyt sillä sovittu.

[Rautaperse]

- Ex kumppanien mustamaalaaminen
- Uhriutuminen
- Sovittujen asioiden rikkominen
- Valehtelu

Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei kannata ottaa turhia riskejä. Jos tuntuu siltä ettei kaikki ole kohdallaan ja ihminen vaikuttaa pätkääkään epäilyttävältä, niin kannattaa kävellä pois. Perseitä on maailma väärällään.

Olen samaa mieltä snadin kanssa 

[Sigmamies]

Ristiriita sanojen ja tekojen välillä.
Vaikka asettaisi sanansa kuinka kauniisti, niin jos ne ei mätsää sen todellisuuden kanssa.

Tämä.

[Pioni]

Oma karu kokemukseni: Ei suostu tapaamaan ensimmäisellä kerralla julkisella paikalla.

[lmnos]

Ristiriita sanojen ja tekojen välillä.
Vaikka asettaisi sanansa kuinka kauniisti, niin jos ne ei mätsää sen todellisuuden kanssa.

Entinen kämppis joskus opetti tämän hienosti ihan kokemuksen kautta, kun oltiin edellisenä päivänä sovittu joku juttu, mikä ei sitten tietenkään toteutunut ja tokaisi että:
"Eihän me mitään muuta kuin puhuttu, se on ihan eri asia sanoa jotain kuin oikeasti tehdä."

Ahdistavan mitävittua-hetken jälkeen oli jopa ihan vapauttava kokemus ymmärtää, ettei ikinä kannata kiinnittäytyä kauniisiin sanoihin ja lupauksiin. Noh, tuleehan niihin vieläkin langettua, jos ovat tarpeeksi hyvin esitetty

Ongelmanahan tuossa on, että se vaatii hieman enemmän aikaa ja tutustumista, ennenkuin osaa tunnistaa nuo ristiriidat sanojen ja tekojen välillä.

[Vieteriakka71]

Mulle red flag:
1. Puhuu rahasta
2. Väittää että mä valehtelen, vaikka ite on outo
3. Kehuskelee olemattomilla, joita ei todista

[Chixi]

Voidaanko laittaa psykologitkin suoraan sinne red flagien alle persoonaan katsomatta?     

Mä kaarran nykyään suoraan toiseen suuntaan jos psykologi yrittää tyrkylle. Sain tässä joku aika kohteliaan ja fiksun yhteydenoton (en tätä kautta vaan ihan normaalin deittialustan) jossa kysyttiin lähtisinkö drinkeille joskus. Vastasin kyllä, koska viesti oli rento, vailla odotuksia ja kuulosti hyvin normaalista... taisin jopa ajatella, että psykologi olisi varmaan harvinaisen selväpäinen tyyppi   

Kunnes seuraavana päivänä sain tyypiltä rivon kuvauksen siitä mitä haluaisi naiselle tehdä ja mieluiten sovituskopissa. On syytä huomata, että olin tätä ennen saanut vain 2 viestiä häneltä enkä tuntenut tyyppiä ollenkaan, en identiteettiä en mitään. Ehkä tilanne olisi ollut eri jos olisin eroottisten saittien kautta häneen törmännyt, mutta koska en ollut ja olin täysin eri mielentilassa töissä, rupesi moisen roskan silmilleni heittäminen vituttamaan ja ilmoitin että drinkit on peruttu. Hän ei ottanut kovin hyvin asiaa. Aikuinen mies ilmoitti testanneensa minua ja suhtautumista seksiin, diagnosoi minut seksuaalisesti turhautuneeksi tiukkikseksi tietämättä mitään minusta. Hän käänsi kaiken mitä sanoin joksikin psykologiseksi diagnoosiksi: olin läheisriippuvainen, narsistinen, en sietänyt seksiä ja fantasioita ja kohtelin ihmisiä huonosti, koska en antautunut heidän toteuttaa vapaasti seksuaalisia fantasioitaan kuten vaikka dirty viestien laittamista itselleni. Hän onnistui kyllä häkellyttämään minut täysin, ihminen joka ei nähnyt peilistä vilaustakaan omien tekojensa mahdollisia seuraamuksia. Kohtaamisesta jäi niin jyrän alle jääneen olo vaikka en kasvokkain koskaan ehtinytkään nähdä ja luoja kiitos että en ehtinyt. Tällaisina hetkinä sitä arvostaa, että toisen arviointikyky pettää ennen omaa 

Mitä muihin red flageihin tulee niin seuraavat kyllä saa minut kahteen kertaan miettimään haluanko edes tutustua:
-valehteleminen -tarina muuttuu ja elää puheissa
-identiteetin salaaminen tai sen paljastamisen vitkuttelu. Tälleen pienenä naisena kun olet aina altavastaajana mikäli tilanne kehittyy päälle negatiisisessa mielessä, ison miehen salailu identiteetin suhteen on täydellinen punainen lippu. Minä en ole käytännössä minkäänlainen uhka ja jos joku sellaiseksi minut kokee niin silloin minulla ei ole syytä eikä edes halua tulla vakuuttelemaan paikan päälle omaa selväjärkisyyttäni. Minua ei myöskään kiinnosta lieventävät asianhaarat tässä asiassa: seurustelusuhde, avioliitto, työ, kummin kaimat... jos näissä asioissa joutuu salailemaan, ei varmaan pitäisi operoida tällaisten asioiden parissa.
-liika lipevyys joka alkaa muistuttamaan maanittelua, se on vain luonteenpiirtenä niin manipulatiivista, että saa saa niskavillat pystyyn.

[Kotikuri-Ina]

Se että toisella ei oo mitään muuta annettavaa, kun pelkkää vinkumista ja vonkumista

[mirbe]

- ei suostu kertomaan kuka on
- ei suostu kertomaan perhesuhteistaan
- "juu mulla on vaimo/mies kotona, mutta meillä on ero vireillä"
- kommunikoi vaan yhteen suunteen

Tällainen on tullut vastaan. Mua on häirinnyt, että olen kertonut itsestäni paljon ja tällainen ihminen ei anna itsestään juuri mitään. On kuulemma epäolennaista, että tietäisin sukunimen. Lopulta sain tarpeekseni ja latasin pöytään suorat sanat, niin alkoi kiertely ”En oo sanonut niin” tai ”No oikeastaan ei nyt ookkaan ihan niin”. Sitten se nuoleskelu ja imartelu tämän kaiken päälle.

[Chixi]

- ei suostu kertomaan kuka on
- ei suostu kertomaan perhesuhteistaan
- "juu mulla on vaimo/mies kotona, mutta meillä on ero vireillä"
- kommunikoi vaan yhteen suunteen

Tällainen on tullut vastaan. Mua on häirinnyt, että olen kertonut itsestäni paljon ja tällainen ihminen ei anna itsestään juuri mitään. On kuulemma epäolennaista, että tietäisin sukunimen. Lopulta sain tarpeekseni ja latasin pöytään suorat sanat, niin alkoi kiertely ”En oo sanonut niin” tai ”No oikeastaan ei nyt ookkaan ihan niin”. Sitten se nuoleskelu ja imartelu tämän kaiken päälle.

Monet yrittää luikerrella sen identiteetin kanssa ja pelata aikaa. Mä päätin etten enää jatka juttua kenenkään kanssa jolle identiteetin salaaminen on pääasia. Sain karvaan kokemuksen siitä pelikaverin kanssa. 
Kiva tyyppi Puolasta, kuin sielunkumppani, jutut meni sika hyvin yhteen ja tuli vietettyä chatissa aikaa joka päivä, meillä sitä juttua vain riitti. Mutta ei- oli tuhansia syitä miksi ei voinut paljastaa sitä kuka on. Itse olin avoin alusta asti, koska ei tuolla pelimaailmassa ole niin väliä vaikka mun pelikaverit tietää kuka olen. Yhteisö keskittyy kuitenkin pelaamiseen, eikä mihinkään mainetta tahraavaan shady bisnekseen. Olen aina omalla kuvalla. Sen ystävyyden luonne alkoi muistuttaa lopulta peep-showta. Info kulki vain yhteen suuntaan. Olin kuin akvaariossa peililasien takana. Hän näki sisään, mutta minä en toiselle puolelle. 8 kuukautta jaksoin ymmärtää kun kavereitahan tässä vain.. sitten en enää jaksanut. Tiukasti kerroin, että nyt pitäisi jo luottaa sen verran. Siihen loppui se ystävyys veitsellä leikaten hänen puoleltaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, ei olisi kannattanut joustaa ja rakentaa kaveruutta niin pitkään. Vaikka olikin yksi mahtavimmista persoonista jonka koskaan olen tuntenut niin tuon identiteetin salaamisen olisi pitänyt olla suuri varoitusmerkki. Tiedä sitten kuka ja mikä siellä uhrasi aikaa kanssani.

[humanistifemme]

Seuraavat pätee kaikissa ihmissuhteissa, tyypit joilla on isoja vaikeuksia sietää pettymyksiä on lievimmillään raskaita, mutta pahimmillaan vaarallisia kun niille sanoo ei ns. väärällä hetkellä:

- Huono suhtautuminen rajojen asettamiseen: viestipommitus, tinkaaminen/inttäminen, hoputtaminen, syyllistäminen.
- Uhriutuminen, torjuva suhtautuminen muiden erilaisuuteen tai asioihin joita ei ymmärrä, mustavalkoisuus.
- Olettaminen, "ajatusten lukeminen", vahvojen subjektiivisten mielikuvien maalailu toisen ihmisen olemuksesta/tunteista/ajatuksista/tarpeista, jalustalle nostaminen.

Toinen on sit nää identiteettihämyilijät ja mysteerin ammattilaiset  Yleensä naimisissa tms.

Mut sit taas GREEN flageja  :
- kohteliaisuus
- huolehtii terveydestä, vaatii ehkäisyä, kysyy std-testeistä
- esittää konkreettisia kysymyksiä ja osaa myös itse kertoa mieltymyksistään ja rajoista "asiat asioina"-tyyppisesti
- ilmaisee selkeästi mitä hakee ja pystyy antamaan
- suhtautuu tutustumiseen puhtaasti tutustumisena, valmis antamaan tai ottamaan pakit hyvässä hengessä