Tässä olen huomannut tilannetta, jossa subi ja toinen alistaja on yrittänyt alistaa minua ja hakea paikkaansa yläpuoleltani.
Ja he ovatkin määrätyllä tavalla saaneet paikkansa, mutta olen huomannut, että en ole silloin ollut moodissani ollenkaan vaan olen ollut se tavallinen minä, kiltti, ujohko ja rauhallinen.
Mestari ei nouse pinnalle.. ellen ole tilanteessa subini kanssa, jolloin Mestari on liekeissä.
Mutta ilman sitä ei onnistu.
Eikä silloin, jos paikalla on ihmisiä jotka eivät kuulu skeneen.
Eli käytännössä tuo onnistuu silloin, kun paikalla on subini ja joku touhuamassa meidän kanssamme.
Kaikki muu on väkinäistä roolin vetämistä josta en pidä.
Etenkään tilanteesta, jossa minua yritetään polkea ja saadaan mielikuva, että suuri alfa alistuu voiman edessä.
Se ahdistaa minua ihan hirveästi.
Samoin jos joku yrittää olla hankala ja brättäillä, niin ei.. ei lähde moodi päälle.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Olenko tietyllä tasolla monogaminen BDSM;än suhteen vaikka muuten en ole?
Vai onkohan kysymys siitä, että alistuminen on lahja joka annetaan ja siihen annetaan sovitusti mahdollisuus hakea tuota.
Ilman sopimusta en uskalla kohdella ihmistä samalla tavalla, kuten kohtelen subiani.
Väärinkäsitykset saisivat kauheita asioita aikaiseksi, jos vastaan kiusoitteluun sellaisella voimalla psyykkisesti/fyysisesti, että toinen ottaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olikin vain hiukan kujeilla ja leikkiä kanssani.
Jälkihoito on myös asia, joka on hyvin henkilökohtaista ja en voisi kuvitella tekeväni tuota muiden kanssa.
Ajatuksia?
Asia jäi vaivaamaan minua hirveästi.
E; toisaalta asemani on varsin monogaminen, kun olen tietynlainen kouluttaja ja teen subistani juuri minulle mieluisan, mittatilaustyötä.
Sinänsä tuossa ei ole tarvetta muille alistettaville
Sivustoa kannattaa
